Olen 21-vuotias, enkä ole oikeastaan koskaan kunnolla seurustellut yhdenkään tytön kanssa, mutta kuitenkin tapaillut muutamia. Nyt olen tapaillut erästä tyttöä n. 3 kuukautta. Alussa olin todella ihastunut tyttöön ja tunne oli molemmanpuoleista.
Nyt tässä vähän aikaan sitten meillä oli parin viikon hiljaisempi jakso, joka vähän muutti tilannetta. Puhuimme miten jatkaisimme eteenpäin ja päätimme tiivistää suhdetta, mutta emme kuitenkaan seurustelisi. Tämä ei mahdu kaaliini. Tyttö on sanonut olevansa sitoutumiskammoinen. Toisaalta turha kai se on hätäillä.
Mutta nyt on alkanut tuntumaan siltä, että olen jatkanut tässä suhteessa osaksi sen takia, että saan sen tunteen että olen jonkun kanssa.Tottakai pidän tytöstä, hän on hauska ja mukava, mutta voi olla että se tunne olla pitkästä aikaa jonkun kanssa on osa syyllinen tässä jutussa.
Voi kuullostaa itsekkäältä, ja välillä se tuntuukin siltä.En vain tiedä mitä tehdä. Kai sitä voisi katsoa vielä eteenpäin, että mihinpäin suhde kehittyy? Vai onko tämä tunne normaalia suhteen alussa?En vain tiedä luenko itseäni oikein vai tekeekö tunteitten sekavuus tepposensa...
Nyt tässä vähän aikaan sitten meillä oli parin viikon hiljaisempi jakso, joka vähän muutti tilannetta. Puhuimme miten jatkaisimme eteenpäin ja päätimme tiivistää suhdetta, mutta emme kuitenkaan seurustelisi. Tämä ei mahdu kaaliini. Tyttö on sanonut olevansa sitoutumiskammoinen. Toisaalta turha kai se on hätäillä.
Mutta nyt on alkanut tuntumaan siltä, että olen jatkanut tässä suhteessa osaksi sen takia, että saan sen tunteen että olen jonkun kanssa.Tottakai pidän tytöstä, hän on hauska ja mukava, mutta voi olla että se tunne olla pitkästä aikaa jonkun kanssa on osa syyllinen tässä jutussa.
Voi kuullostaa itsekkäältä, ja välillä se tuntuukin siltä.En vain tiedä mitä tehdä. Kai sitä voisi katsoa vielä eteenpäin, että mihinpäin suhde kehittyy? Vai onko tämä tunne normaalia suhteen alussa?En vain tiedä luenko itseäni oikein vai tekeekö tunteitten sekavuus tepposensa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulle tulee kyllä tosta jutusta vähän huonot vibat.. Toinen ei halua sitoutua seurusteluun? Onks sillä sitte useempi kierroksessa? Vai pitääks se sua vaan varalla? Vähän niinku säkin; ku se o vaan niin kivaa "olla jonkun kanssa", mut jos löytyis joku parempi vielä jostain?
Nuoriahan vielä ootte, mut mä olin ton ikäsenä jo "vakavassa suhteessa", joka jossain muodossa ehkä jatkuu edelleenkin, lähes vuosikymmen myöhemmin...
Elikkä tyttö on vuoden nuorempi. Emme ole tapailleet muita suhteemme aikana, eikä edes hölmöilty kenenkään kanssa. Mutta silti aina välillä tulee semmonen olo, että on ikäänkuin pakko olla jonkun kanssa, vaikka ei edes ole.Ehkä se on se olo olla jonkun kanssa pitkästä aikaa, en tiiä. Ja tyttö ei edes ole täysin sitä mitä haen, ehkä enemmän kaveriainesta. Tuntuu vaan niin vaikealta jättää homma tähän, vaikkakin se voisi olla jopa parempi vaihtoehto. Mutta kun tunteitakin on vielä hieman...
Jos sinusta alkuperäinen tuntuu siltä vähääkään, että olet vain "jonkun kanssa kun on pakko" niin on parempi lopettaa koko homma.
Jos ei oo kemiaa, niin lopeta ihmeessä. Hukkaat turhaan hänen ja omaa aikaasi. Varmasti löydät vielä itsellesi sopivan tyttösen. Onhan edessä vielä paljon aikaa. Sulla on vaan se aika elämässä menossa, että tekee mieli olla jonkun kanssa ja sitoutuakin mahdollisesti ja se on normaalia biologiaa ja hyvä niin, olisi outoa jos ei olisi sitä tunnetta.. Aika näyttää, katsele ympärillesi :) Te olette vaan niin hyviä siinä, metsästämisessä siis.
..asiahan on sitte ihan kondiksessa, jos kumpikin ootte silleen enempi kaveri-linjalla siinä hommassa..?
Ehkä tyttö on jopa vaistonnut, että sä pohjimmiltas kuitenkin epäröit hänen suhteensa ja siitä johtuen himmailee?
Alussa mä olin se joka heitteli ilmaan seurustelu juttuja, mut koska hän on sitoutumiskammoinen ja tahtoo tilaa, niin aloin tosiaan epäröimään..Nyt tosin ollaan jo sovittu yhteisymmärryksessä et ollaan ihan kavereita jatkossa. Ja voin kertoo et on NIIN paljon helpompi olo ittellä. Life goes on!