Täällä aina kiistellään siitä, mikä on miehen rooli miniän ja anopin tappeluissa. Niin, eiköhän se ole oman valintansa puolustaminen. Eikä se tarkoita äitinsä hylkäämistä.
Jos mies valitsee puolisokseen naisen, niin kai hän on tämän naisen kanssa siksi, koska haluaa olla tämän kanssa ja tätä rakastaa. Ja jos tällä naisella on paha olla, koska ei tule toimeen anopin kanssa, niin kai tämä mies (kuten suhteesssa yleensä, auttaa puolisoaan) selvittää mistä on kyse.
Minulle kävi niin, että ex-anoppi päätti jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen, että en kelpaa hänelle. Mitään järkiperäistä syytä en saanut. Minua ei myöskään koskaa kutsuttu anoppilaan, vaikka koko muu suku kutsuttiin. Ikävä kyllä ex-mieheni oli niin äidinpoika, ettei ajatellut asiaa minun kannaltani ollenkaan, vaan meni äidin tahdon mukaan. Ei ollut rohkeutta irtautua, eikä ole vieläkään.
Onneksi tajusin lähteä ja löysin rinnalleni miehen, joka pitää minua perheenään ja äitiään ja isäänsä lapsuudenperheenään. Tulen toimeen myös appivanhempien kanssa, koska he tietävät, että heidän pojallaan on oma elämä, jota pitää kunnioittaa ja heidän poika osaa ihan itse tehdä valintansa ja niitä pitää kunnioittaa.
Olen onnellisesta nykytilanteestani huolimatta joskus epävarma erilaisissa tilanteissa, koska pelkään, että en kelpaa. Ikinä ennen tuota kamalaa anoppia, minulle ei sellasita pelkoa ollut. Jätti siis arvet ja meni hieman usko ihmisten hyvyyteen.
Miksi ihmiset eivät tajua, miten he itsekkyydellään toisia satuttaa ja miten he toimillaa pilaavat omienkin lastensa elämän?
Jos mies valitsee puolisokseen naisen, niin kai hän on tämän naisen kanssa siksi, koska haluaa olla tämän kanssa ja tätä rakastaa. Ja jos tällä naisella on paha olla, koska ei tule toimeen anopin kanssa, niin kai tämä mies (kuten suhteesssa yleensä, auttaa puolisoaan) selvittää mistä on kyse.
Minulle kävi niin, että ex-anoppi päätti jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen, että en kelpaa hänelle. Mitään järkiperäistä syytä en saanut. Minua ei myöskään koskaa kutsuttu anoppilaan, vaikka koko muu suku kutsuttiin. Ikävä kyllä ex-mieheni oli niin äidinpoika, ettei ajatellut asiaa minun kannaltani ollenkaan, vaan meni äidin tahdon mukaan. Ei ollut rohkeutta irtautua, eikä ole vieläkään.
Onneksi tajusin lähteä ja löysin rinnalleni miehen, joka pitää minua perheenään ja äitiään ja isäänsä lapsuudenperheenään. Tulen toimeen myös appivanhempien kanssa, koska he tietävät, että heidän pojallaan on oma elämä, jota pitää kunnioittaa ja heidän poika osaa ihan itse tehdä valintansa ja niitä pitää kunnioittaa.
Olen onnellisesta nykytilanteestani huolimatta joskus epävarma erilaisissa tilanteissa, koska pelkään, että en kelpaa. Ikinä ennen tuota kamalaa anoppia, minulle ei sellasita pelkoa ollut. Jätti siis arvet ja meni hieman usko ihmisten hyvyyteen.
Miksi ihmiset eivät tajua, miten he itsekkyydellään toisia satuttaa ja miten he toimillaa pilaavat omienkin lastensa elämän?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei ihmiset valitettavasti aina ymmärrä tai jos ymmärtävätkin niin eivät välitä satuttavansa muita.
Eipä siinä auta jäädä voivottelemaan muiden tekoja vaan jatkaa elämäänsä, koska ei muita voi muuttakaan. Itse olen tehnyt itselleni selväksi, että ei kaikkia tarvitse miellyttää eikä kaikkia edes voi miellyttää. Ja mitä sen on väliä. Jokainen voi valita seuransa niin kuin sinä sen homman hienosti hoiditkin!