Just kuulin että Metso lopettaa osastomme täällä Turussa. 20 v tuli syksyllä täyteen ja tässä kiitos.
Mitähän sitä tulevaisuudessa tekisi?
Vetää aika hiljaiseksi. En kiellä etteikö itsemurha ole liikkunut viime aikoina mielessä...
Tosin se on väärin poitsua ja vanhempiani kohtaan mutta onko tässä sitten millään enää mitään väliä:-(
Mitähän sitä tulevaisuudessa tekisi?
Vetää aika hiljaiseksi. En kiellä etteikö itsemurha ole liikkunut viime aikoina mielessä...
Tosin se on väärin poitsua ja vanhempiani kohtaan mutta onko tässä sitten millään enää mitään väliä:-(
Vastaukset 12
Vanhimmat
tarjoaa lukuisia mielenterveys- ja kuntoutusohjelmia ja tukia niistä ongelmista kärsiville, joten ensitilassa haet sellaiseen kun työt loppuvat. pääset jatkamaan mukavaa työtä työportin mielekkäillä kursseilla niin ettei mieli ehdi mustua paljoa eikä itsemurha tule ajankohtaiseksi.
Vittu mitä ruikutusta.
Se on ihmeellistä, etteivät ihmiset jotka ovat SAANEET olla 20 vuotta töissä, joilla on ollut suuri onni elää 20 vuotta taloudellisesti turvatussa asemassa, ymmärrä olla kiitollisia niistä vuosista joina ovat saaneet rakentaa elämäänsä vakituisen työpaikkansa turvin. Ja sitten kerjätään sääliä kun työpaikka uhkaa mennä alta. Voi hellanlettas! Ihminen joka tulee elämään ansiosidonnaisilla päivärahoilla mikä ei liene kovin pieni summa tuolla työhistorialla.
Tajuatko sinä imbesilli kuinka moni nuori parhaassa työiässä oleva ihminen tässä maassa on elänyt koko saatanan elämänsä taloudellisessa katastrofissa. Sellasessa tilanteesa josta sinä et tajua yhtään mitään. Ja sinä tulet tänne itkemään ku itsemurha liikkuu mielessä.
Kuinka oikeassa oletkaan.
Tässä se nähdään miten vakituisella työllä ja taloudelllisella turvalla hemmotellut ihmiset ovat heikkoja, selkärngattomia loosereita. He hajoavat heti yhdestä pienestä vastoinkäymisestä. Samat tyypit jotka töissä ollessaan katsovat että heillä on varaa ja oikeus räkiä työttömien naamalle, koska näkevät työttömät ihmiset 'leveästi' heidän verorahoillaan tahallaan elävinä loisina, tulevat tänne itkemään ja uhkailemaan itsemurhalla kun joutuvatkin itse samaan tilanteeseen. Ja odottavat että vuosikausia täydellisessä katastrofissa eläneiden ihmisten pitäisi nyt sympatiseerata heitä. Voi sili sili päästä.
Säälittävää. Kertakaikkiaan säälittävää.
Että tervetuloa todellisuuteen, looserit. Työttömistä löytyy huomattavasti vahvempia, karaistuneempia ja realistisempia ihmisiä kuin työelämässä olleista hemmotelluista kakaroista.
Annetaan nyt muidenkin valittaa omaa kohtaloaan, ei se sinulta, "ruikutiruik...", pois ole!! Ja jos kuvittelet ansiosidonnaisten riittävän loppuiäksi, niin siinä erehdyt. Kyllä ne monelta loppuvat ja kokoajan on töihin yritetty! Ei vaan onnistu. Kyllä täälläkin on kaikenlaiset ikävät jutut mielessä käyneet, mutta kiusallakaan ei elämästä luovuta. On sentään jotain omaa. Vaikkei niin suuremmoista olisikaan.
Jäitä hattuun. Ehkä se tästä itsekullakin vielä valkenee. Tai sitten ei. Todennäköisempää on kuitenkin alle 35-vuotiaan työllistyminen vielä joskus kuin esim. 54-vuotiaan?
menettä työpaikkaa. No olet säästynyt aika paljosta. Tiukka tilanne mutta vaatii uusia ajatuksia. Esimerkiksi alan vaihtoa tai muuttoa toiselle paikkakunnalle. Tuhannet ja jälleen tuhannet kokeneet saman.
Jep, olet alku sokissa. Siinä menee aikaa kunhan siitä selviät. Itsellä loppui työt 30v jälkeen yt neuvotteluiden myötä.
Kannattaa heti hoitaa juoksevat asiat työkkärit kassa-asiat ym.
Olemme pitkään maksaneet vero euroja ja markkoja nyt ei ole häpeä saada ansiosidonnaista. Verotus on kovempaa kuin yrittäjillä.
Pysy ainakin siellä turussa. Meilläpäin tuollaisia ruikuttajia pistetään tauluun niin että syövät pari vuotta pilliruokaa.
Elä ja nauti elämästä. Ei se Metso ole itsemurhan arvoinen. Suhdanteiden mukaan siellä myös toimitaan.
Hei,
Minulla lyhyempi työhistoria omassa työpaikassani ,n.6v,mutta muistan hyvin alkutuntemukset kun kuulin, että työ loppuu. YT-neuvottelut alkavat teillä varmaan piakkoin ja irtisanomisaikahan on kohdallasi pitkä, ehdit sopeutua ajatukseen. Kun on noin pitkä työhistoria takana, työpaikan merkitys muuttuu (näin itse koin), eikä se ole "vain työtä". Sitä sitoutuu työhön, tekee parhaansa ja työkaverit ovat tärkeä osa sosiaalista yhteisöä mihin kuuluu.
Emme ole enää niin nuoria, nuorena kaikki oli keveämpää, työpaikat vaihtelivat ainakin minulla, enkä ollut kovin huolissani. Nyt sitä haluaa pysyvyyttä ja uuteen sopeutuminen on vaikeampaa, maksuvelvoitteitakin voi olla perheen myötä. Taloudellista hätää sinulle ei tule kuukausiin pitkän irtisanomisajan takia ja saat noin pitkällä työkokemuksella myös korotettua ansiopäivärahaa. Tästähän voi poikia jotain hyvääkin: saat hetkeksi pysähtyä miettimään omaa elämääsi ja aikaa poitsullesikin -kiire on hetkeksi ohi. Muutakin hyvää voi löytyä, esim. kodin remontti, ystävien tapaaminen ja oletko ehtinyt harrastaa tarpeeksi/ tehdä niitä asioita joista pidät.
"Onko millään enää väliä?" -On, kaikella on väliä, työ ei ole elämäsi. Löydät uuden työn ennen pitkää (usko siihen, pessimismi ei tuo mitään hyvää) ja ties mitä hyvää -parempaakin?- elämällä on sinulle tarjolla. Sait joitakin ikäviä vastauksia, jätä ne omaan arvoonsa. Tuo on vaikea paikka, etkä mitenkään turhia "valitellut", on tärkeää ja tervettä kertoa tuntemuksistaan, eikä jäädä niitä yksin hautomaan. Luin lehdestä, että jollain työpaikalla on jopa työmaapappikin paikalla kuuntelemassa ihmisten huolia ja työterveyshuoltoa on yleensä irtisanomisaikana mahdollista käyttää.
Kyllä pärjäät ja pian -toivon- löydät edellä mainittuja positiivisiakin ajatuksia, usko pois :)
Kiitos kannustavista sanoista. Menneen viikon aikana on tunteet vaihdelleen laidasta laitaan. Välillä tuntuu että kyllä tämä tästä jossain vaiheessa iloksi muuttuu ja sitten taas tulee pintaan äärettömän kova viha pääkonttorin johtajia kohtaan. Välillä tulee ääretön suru siitä kun ajattelee että kohta tämä kaikki loppuu ja sitten ei enää näe samaa työkaveri porukkaa yhdessä. Muutenkin tunnelma työpaikalla on painostava kuin hautajaisissa, ihan kuin joku olisi kuollut. Taloudellisista asioista en ole niin kauhean huolissani, velkaa ei ole ja säästöjäkin on, mutta tämä sosiaalinen tyhjyys on pahinta.
En tiedä miksi suurin osa täällä kirjoittavista ihmisistä on niin kauhean vahingoniloisia. Katkeruus yhteiskuntaa kohtaan näkyy vahvana heidän kirjoituksistaan. Joka tapuksessa kerran vielä kiitos sinulle nimim. .... kannustavista ja lohduttavista sanoista.
Muistelen miten itsellänikin tunteet vaihtelivat laidasta laitaan ja työpaikan ilmapiiri muuttui, hautajaistunnelma kuulostaa tutulta :\ Itse olin jo aiemmin suunnitellut lähteväni, mutta kuitenkin YT-neuvottelujen kesto -5vk- tuntui todella pitkältä ja usein tunnelma töissä ahdistavalta, lopulta sitä vain odotti että ne ovat ohi ja pääsisi pois työpaikan ahdistavasta tunnelmasta.
Kaipa kaikki nuo tunteet mitä tulee tuossa tilanteessa kuuluvat asiaan, sitä jotenkin sulattelee ja sopeutuu tulevaan, eihän sitä aluksi oikein pysty/eikä halua uskoa -iso elämänmuutos kuitenkin edessä. Nyt vain päivä kerrallaan eteenpäin, alku"oireilun" jälkeen ajatuksesi alkavat pian suuntautua positiivisemmin tulevaisuuteen. On muuten erittäin hyvä ettet joudu taloudelliseen ahdinkoon, se olisi yksi erittäin masentava stressitekijä.
Kyllä sinä pärjäät :), tunteet tulevat vaihtelemaan, mut jonain päivänä helpottaa. En itsekään vielä tiedä mitä työtä seuraavaksi alkaisin tekemään/mihin pääsen, mutta voin vain luottaa tulevaisuuteen: pessimismi tässä kohtaa on pahin vihollinen.