Tapasin erään miehen netissä ja meistä tuli läheisiä. Tarkoituksemme on ollut tavata, mutta koska on välimatkaa (hän asuu ulkomailla), tapaaminen ei ole vielä järjestynyt.
Itse oon mustasukkainen luonne ja alan helposti kuvitella kaikkea, mutta olen pyrkinyt olemaan luottavainen. Oon vaan joskus polttanut siipeni ja oon skeptinen nettisuhteisiin. Häneen törmäsin sattumalta, en ollut etsimässä seuraa tai ihmissuhdetta. Meidän tutustumisemme oli positiivinen yllätys mulle, jotain mitä en osannut odottaa.
Hän lähti reissuun kuukausi sitten ja suunnitteli palaavansa tammikuun alussa. Hän lähetti vielä kauniin viestin ennen reissulle lähtöä ja aikoi lähettää kuvia palattuaan reissusta. En ole kuullut hänestä sen jälkeen.
No, realisti kun oon, niin kuvio lienee selvä. Häntä ei luultavasti enää kiinnosta. Harmittaa vaan, kun toivoin tämän olevan jotain enemmän. Mutta eipä taida tarinani olla ensimmäinen. Ensin on vaikuttanut hyvältä ja lupaavalta, ja sitten yhteydenpito loppuukin.
Oon laittanut hyväntuulisen muutaman viestin, ajatellen josko hän on vaan päättänyt olla pidempään reissussa ja suunnitelmat muuttuneet, koska puhui pitävänsä nykyisen projektinsa jälkeen pidempään vapaata (työskentelee freelancerinä).
Mutta ei, järki sanoo toista. Tietty ois mahdollista, että ois tullut jokin niin yllättävä ja poikkeuksellinen tilanne, ettei ole ollut mahdollisuutta vastata. (Ainakin itselläni on kokemuksia tällaisista tilanteista) Oon ajatellut, että onkohan jotain sattunut. Mutta kiinnostuksen lopahtaminen lienee se todennäköisin vaihtoehto, ikävä kyllä.
Miten ootte toimineet vastaavassa tilanteessa? En halua lähteä epätoivoisiin pommittamisiin, sillä jos sattuisi, että kaikelle onkin aivan vilpitön, oikea syy, niin ois aika noloa, ku ite ois alkanut reuhaamaan. Joten parempi vissiin vaan jättää pallo nyt toiselle ja sieltä kuuluu jotain jos on kuuluakseen. Tää epätietoisuus on inhottavinta. Eihän se herkkua ois tietty kuulla, että löytänyt toisen tms, mutta sitten ainakin tietäisi. Harmi ku ehdin todella alkaa pitää hänestä, sillä joissain nettituttavuuksissa yhteydenpito on vaan pikkuhiljaa hiipunut eikä siinä oo ollu mitään ihmeempää.
Että näin…
Itse oon mustasukkainen luonne ja alan helposti kuvitella kaikkea, mutta olen pyrkinyt olemaan luottavainen. Oon vaan joskus polttanut siipeni ja oon skeptinen nettisuhteisiin. Häneen törmäsin sattumalta, en ollut etsimässä seuraa tai ihmissuhdetta. Meidän tutustumisemme oli positiivinen yllätys mulle, jotain mitä en osannut odottaa.
Hän lähti reissuun kuukausi sitten ja suunnitteli palaavansa tammikuun alussa. Hän lähetti vielä kauniin viestin ennen reissulle lähtöä ja aikoi lähettää kuvia palattuaan reissusta. En ole kuullut hänestä sen jälkeen.
No, realisti kun oon, niin kuvio lienee selvä. Häntä ei luultavasti enää kiinnosta. Harmittaa vaan, kun toivoin tämän olevan jotain enemmän. Mutta eipä taida tarinani olla ensimmäinen. Ensin on vaikuttanut hyvältä ja lupaavalta, ja sitten yhteydenpito loppuukin.
Oon laittanut hyväntuulisen muutaman viestin, ajatellen josko hän on vaan päättänyt olla pidempään reissussa ja suunnitelmat muuttuneet, koska puhui pitävänsä nykyisen projektinsa jälkeen pidempään vapaata (työskentelee freelancerinä).
Mutta ei, järki sanoo toista. Tietty ois mahdollista, että ois tullut jokin niin yllättävä ja poikkeuksellinen tilanne, ettei ole ollut mahdollisuutta vastata. (Ainakin itselläni on kokemuksia tällaisista tilanteista) Oon ajatellut, että onkohan jotain sattunut. Mutta kiinnostuksen lopahtaminen lienee se todennäköisin vaihtoehto, ikävä kyllä.
Miten ootte toimineet vastaavassa tilanteessa? En halua lähteä epätoivoisiin pommittamisiin, sillä jos sattuisi, että kaikelle onkin aivan vilpitön, oikea syy, niin ois aika noloa, ku ite ois alkanut reuhaamaan. Joten parempi vissiin vaan jättää pallo nyt toiselle ja sieltä kuuluu jotain jos on kuuluakseen. Tää epätietoisuus on inhottavinta. Eihän se herkkua ois tietty kuulla, että löytänyt toisen tms, mutta sitten ainakin tietäisi. Harmi ku ehdin todella alkaa pitää hänestä, sillä joissain nettituttavuuksissa yhteydenpito on vaan pikkuhiljaa hiipunut eikä siinä oo ollu mitään ihmeempää.
Että näin…
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihmisiä on kuitenkin miljoonia, jopa Suomen maassa, joten toivon sulle vaan parempaa onnea seuraavan kanssa. Koita kestä kolhut, elämä on niitä täys, mutta usko silti aina huomiseen, vaikka väliin huonolta tuntuu. Nettijutuissa on aina näitä kupruja, mitkä saattaa pienemmästäkin asiasta heittää ulos. Minä itse lopetin nyt nää nettijutut, kun kaikki kaks viimestä suhdetta, joita täältä löysin ja tuntui liian hyvältä ollakseen tosi, meni niin äkkiä karikkoon, ettei enä koskaan haluu sitä tunnetta. Hyvää sulle kaikkea ja piristy!!!
Mulle kävi pari vuotta sitten vähän samanlainen juttu, vaikkakin ihan livenä tavattiin.
Nähtiin sen jälkeen muutaman kerran, mutta lähinnä puhuttiin puhelimessa ja viestiteltiin. Toinen oli siihen aikaan vielä varattu, tiedän mitä ajattelette, mutta suhde pysyi platonisena. Tunne vaan oli jotenkin niin vahva ja molemminpuolin, enkä todellakaan ole mikään sinisilmäinen, ennemminkin skeptinen, enkä enää ihan nuorikaan.
Tästä huolimatta tiesin heti ja tiedän edelleen, että se oli jotain suurempaa sielujen sympatiaa, mitä harvoin sattuu ainakaan omalle kohdalle.
Kului viikko, kuuukausi jne. eikä toisesta sitten enää kuulunutkaan mitään. Perään en sen kummemmin kysellyt, kuin pari hauskaa (ei kysyvää) viestiä lähetin, mutta miehestä ei enää kuulunut mitään.
En voi uskoa, että hän vaan katosi, joku selitys sille täytyy löytyä, eikä ole toinen nainen. Parempi kuitenkin olla miettimättä asiaa sen kummemmin, mutta tässä tapauksessa täytyy kuitenkin myöntää, ettei aika ole parantanut, helpottanut kylläkin.
Pommittamaan minäkään en siis lähtenyt, enkä usko että se mitään auttaisi. Epätietoisuus on sietämätöntä, mutta joskus sen kanssa täytyy vain oppia elämään, toivotaan, että tässä sun tapauksessa asialle kuitenkin löytyy selitys!!!
..."vahingossa" tavattiin, ihastuttiin, mies otti yhteyttä ja tapailtiin viestiteltiin. Molemmat suht onnettomasti naimisissa.Minä rakastuin,mies ilmeisesti halusikin pääasiassa seksiä (jota ei kyllä luojan kiitos ole saanut...ainakaan minulta). Kaikesta huolimatta mulla oli sellanen "Once in the lifetime" fiilis ja en vaan voi uskoa että tunne oli yksipuolinen. (en harrastele tällaisia tarinoita muuna työnäni). Nyt ollaan oltu erossa hieman aikaa koska HÄN niin toivoo...ei halua nähdä eikä kuulla...ei vastaa viesteihin yms....Pahalta tuntuu, ihan kybällä, ei voi mitään tyhmyydestä saa sakot, vanha viidakon laki. Silti Kaipaaaaaan!!!!!!! Säälittäväää!
Just, näitä meserakkauksia on ollut olemassa jo monta vuotta, yksi kaveri rakastui tulisesti aikanaan Vietnamilaiseen naiseen, ja siitä hommasta ei tullut muuta kun sanomista. Eivät muuten edes onnistuneet tapaamaan kertaakaan.