Monethan varmasti ovat kuulleet tilanteesta, jossa mies käy töissä ja vaimo on kotona lasten kanssa. (Siis kyllähän työelämässäkin olevia naisia on, en sitä kiellä). Mutta monillehan tuo on tavanomaista?
Eräskin tuttavani elättää omalla palkallaan itsensä ja avovaimonsa joka opiskelee ja on kotona, kun tuttavani taas käy töissä.
Mutta nyt itse kysymykseen, jota kysyn lähinnä naisilta:
"Pystyisittekö elämään suhteessa, jossa elättäisitte itsenne JA miehenne omalla palkallanne, joka mahdollisesti opiskelee tai on muuten vain koti-isä?"
Tuo pisti vain miettimään, sillä omaan tuttava piiriini ei kuulu ainuttakaan paria, jossa nainen elättäisi perheen, ja mitä olen tuttaviltani kysynyt, niin monet naiset ovat vastaneet kielteisesti moisesta ajatuksesta.
Entäs miehet? Pystyisittekö elämään suhteessa jossa vaimonne maksaisi molempien elämisen ja olisitte koti-isiä? Tai mahdollisia opiskelijoita?
Mitä itseeni tulee, niin ei tuollainen ajatus ole mahdoton, mutta kyllä se söisi mies luonnettani omalla tavallaan paljon.
Eräskin tuttavani elättää omalla palkallaan itsensä ja avovaimonsa joka opiskelee ja on kotona, kun tuttavani taas käy töissä.
Mutta nyt itse kysymykseen, jota kysyn lähinnä naisilta:
"Pystyisittekö elämään suhteessa, jossa elättäisitte itsenne JA miehenne omalla palkallanne, joka mahdollisesti opiskelee tai on muuten vain koti-isä?"
Tuo pisti vain miettimään, sillä omaan tuttava piiriini ei kuulu ainuttakaan paria, jossa nainen elättäisi perheen, ja mitä olen tuttaviltani kysynyt, niin monet naiset ovat vastaneet kielteisesti moisesta ajatuksesta.
Entäs miehet? Pystyisittekö elämään suhteessa jossa vaimonne maksaisi molempien elämisen ja olisitte koti-isiä? Tai mahdollisia opiskelijoita?
Mitä itseeni tulee, niin ei tuollainen ajatus ole mahdoton, mutta kyllä se söisi mies luonnettani omalla tavallaan paljon.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jos tuollainen miljonääri löytyisi, niin heti naisin.
Aina parempi jos ikää olisi sata vuotta!
että mies olisi ollut lapsen kanssa kotona kun itse kävin töissä. Mutta miehestäni taas oli itsestään selvää että minä olin kotona monta vuotta kun lapsi oli pieni. Sitten tuntui että oli pakko päästä näkemään muutakin ja koulutin itseäni lisää ja siirryin siitä työelämään.
Minä elätin vuosia ex-puolisoa, kun olin itse työelämässä ja ex työttömänä, eikä töihin edes halunnut hakeutua. Täytyy sanoa että eron aikaan olin katkerin nimenomaan siitä, kuinka paljon syydin moiseen kirppusäkkiin rahaa.
Enää en moiseen suostuisi !
elätin exääni, kun se oli työttömänä eikä se edes halunnu töihin, ja se piru palkitsi minut pettämällä,vituttaa kun sen tein,olisi tarvinnut heittää ukko pihalle jo aikoja sitten...
Olemme kumpikin reilu nelikymppisiä. Olemme avoliitossa. Asumme minun omistamassa talossa, jonka kulut hoidan minä. Mies on jättäytynyt muutamaksi kuukaudeksi (venynyt jo vuoteen) kotiin "lepäämään".
Tosin saamansa työkkärikorvaus riittää miehelle taskurahaksi, muut elämisen kulut maksan minä. Hmm.. No, rakkaus on sokea.
mies ensin sairasti reilun puoli vuotta, sitten oli puolisen vuotta töissä, nyt taas työttömänä. minä elätän.. olen alkanut miettiä, onko tässä mitään järkeä. pikkuhiljaa olis miehen aika osallistua.
kanssa, meillä oli molemmilla työpaikat ja vielä samalla työnantajalla. Minulla oli asunto ja kaikki sinne ostamani tavarat. Jätkä kävi töissä silloin kun viitsi ja muuten ajeli toisten raggariautoja ympäriinsä ja osteli vähillä palkkarahoillaan niihin bensat. Minulle tilasi jopa kultaisen ranneketjun ym.ta jotka jouduin itse maksamaan. Ostin jopa siistimmät vaatteet hänen päälleen kun olimme lähdössä jouluksi hänen vanhemiensa luokse.
Kun sitten jätkä lähti armeijaan niin hän karkasi jopa sieltä ja pollarit hakivat hänet takaisin asunnostani jonne oli tullut lorvimaan. Sen tempun jälkeen olikin helppo kirjoittaa hänelle erokirje armeijaan että minun vuokseni ei enää tarvitse tulla takaisin. En olisi jaksanut elättää ja vaatettaa häntä ja ottaa kaikesta vastuuta yksinäni. En ole kertaakaan katunut erokirjettäni jonka sain kirjoitettua.
Ehkä odottaisin vastavuoroisesti, että kotityöt hoituisi enimmäkseen toisen toimesta. En usko, että mies olisi onnellinen täysin ilman ansiotyön tuomaa tyydytystä, pidemmän päälle.
tästä syystä naiset ei elätä miehiä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001527&posting=22000000041103603
Eli kun miehet ei kertakaikkiaa TEE MITÄÄN, paitsi nippa nappa käy töissä ja jakavat osan talouden kuluista. No lastensiemenet niiltä saa, mutta niitä nyt saa muutenkin.
Eli jos mies ei ole töissä - tuo osaa talouskuluista - sille ei tahdo olla mitään sijaa ja paikkaa, tarvetta.
Miehet EI SUOSTU OLEMAAN YSTÄVIÄ, kavereita, seuralaisia, kumppaneita, elämänjakajia naisille kovinkaan usien. Tosin tällaisiä kummajaisia, sanosisinko poikkeuksia, löytyy. Mutta hyvin hyvin harvoin.
Miehet siis tekevät itse itsestää turhia - jos eivät sitä rahaa tuo. Mies ei ymmärrä itse mitään muuta, kuin rahan, edes ihmissuhteissa.
Meidän liitto on tasa-arvoinen siinä suhtessa että molemmat käyvät töissä.Muuten vastuut on jaettu käytännön syistä seuraavasti.Vaimo vastaa taloudesta,yhteiset tilit joista vaimo päättää.Talous-ja kotitöistä vastaa mies.Lasten hoidosta ja kasvatuksesta vastaa molemmat.Olemme pari jossa vaimolla suuremmat tulot ja myös käytännössä enemmän sananvaltaa.Eli tavanomainen nykyaikainen perhe.
Kyllä, eli pystyisin elämään suhteessa, jossa minun palkallani elettäisiin. Tämä siis vain rahan osalta, haluaisin siis kuitenkin, että mieheni panostaisi kotiimme jollakin tavalla, esim. käymällä kaupassa. En haluaisi elää suhteessa, jossa puoliso ei osallistuisi millään tavalla yhteiseen kotiimme.
Meillä tilanne on tällä hetkellä se, että minä opiskelen ja mieheni elättää meidät työllään. Osallistun toki tuillani sen verran, minkä pystyn. Mutta vastineeksi teen kotona kaiken, ihan omasta tahdostani. Silloin, kun olimme molemmat töissä, osallistuimme molemmat taloudenpitoon ja kodinhoitoon. Että tällä tavalla, vaihdellen... saattaa olla, että mieheni jää "taiteilijavapaalle" jossakin vaiheessa; minä olen sitten vuorostani talouden veturi!
Minusta olisi söpöä, jos mies olisi kotona ja minä kävisin töissä. Tuntisin itseni tosi tärkeäksi. Rahan tulo vain olisi aika ailahtelevaa, vaikka kyllä sitä tulisi.
Itse olin molempien lasteni kanssa kotona ja vaimo töissä. Poika oli 7 kk vanha kun jäin vuodeksi kotiin ja tyttö saman ikäinen kun jäin puoleksi vuodeksi kotiin hoitamaan häntä. Meillä se oli järkevämpää vaimon tuloilla jotka olivat isommat.
Voin vilpittömästi sanoa, että kyllä olisin töissä päässyt helpommalla, paristakin syystä. Alussa tuntui, että vaimon mielestä en osannut kovin montaa asiaa oikein tehdä kotona. No, alun kangertelun ja ehkä oman päättäväisyyteni johdosta sain luotua pojan kanssa äijämeiningin jossa oli tilaa myös äidille ja kaikki tärkeät kodinhoidolliset (ruoka, pyykit, siivous jne.)velvoitteetkin tuli hoidettua kunnialla. Ja samalla kuitenkin pystyin toteuttamaan omaa näkemystäni lasten kasvattamisesta. Toinen syy oli, että kyllä sellainen sylivauva ja kodin hoito imee kaiken enrgian itsestä ja iltaisin olin todella väsynyt. Mutta, kaikki miehet joille tällainen tilaisuus kotiin jättäytymiseen tulee, tarttukaa siihen, löydätte varmasti itsestännekin uusia puolia ja ehkä puulta aikaisemmin maistunut työkin tuntuu taas mukavalta.
ollut kotona hoitamassa lapsiasi ja nauttinut siitä!
Vaimoni on hieman yli 50 ja itse täytän ensi kesänä 49.
Nyt ollaan eletty yli kaksi vuotta vaimon opiskelun vuoksi kahdella paikkakunnalla ja se loppuu nyt ensi toukokuussa. Minä olen hoitanut yhteisen asunnon kulut ja vaimo opiskelupaikkakunnan asunnon kulut. Vaimon osuus asuntovelasta on siten jäissä, että korot maksetaan ja ne on maksanut minä.
Nyt ollaan myyty asuntomme ja suunnittelemme toista paikkakuntaa mihin muutamme, koska vaimolla on paremmat mahdollisuudet saada töitä sieltä. Itselläni paikkakunnalla ei ole väliä. Kun vaimo aloittaa työt, hän haluaa maksaa takaisin ne korot mitä minä olen nyt maksanut ja hän ei ota mitään vastaväitteitä vastaan tuossa asiassa.
Talousasiat ollaan hoidettu kaikki yhdessä ja maksut jne. Jään vähän yli vuoden kuluttua n. 100 päivän lomalle ennen eläkkeelle siirtymistäni. Olemme keskustelleet asiasta ja vaimo on sitä mieltä että sitten hänen palkallaan on sitten suurempi merkitys, kuin eläkkeelläni. Eli kaikki hoidetaan eikä sillä ole väliä mistä raha tulee, kunhan pärjäämme. Vaimolla on vielä yli 10 vuotta eläkkeeseen.
Eli hyvin menee.
Minun miehelläni ei tee tiukkaa yhtään vaikka minä tällä hetkellä maksan kaiken.
Eikä se minuakaan haittaa niin kauaa kun vasara pysyy hänen kädessään ja kotona tulee hoidettua ne asiat mitkä pyydän.
Mieheni on entinen yhden suht ison firman päällikkö ja nykyinen kotihengetär omasta halustaan.
Lähti työstään ajatuksella pois oravanpyörästä jota tavallaan ihailenkin.
Ansiosidonnaisten päätyttyä laskut ja ruoat ovat minun maksettavana.
Pienellä tulee toimeen kun vaatimuksetkin pienenee.