Olemme olleet naimisissa noin 10 vuotta ja meillä on kolme lasta 4v, 6v ja 9v. Asumme anopin kanssa eri paikkakunnalla ja välimatkaa meillä on noin 300km. Anoppini ei pidä mitään yhteyttä lapsenlapsiin ja onkin nykyisin lapsillemme lähes vieras ihminen. Minua surettaa kun olisi niin mukava, että lapset oppisivat tuntemaan myös isänsä äidin.Anoppi ei koskaan edes soita lapsille ja juttele heidän kanssaan. Joululahjat tulevat tammikuussa ja se onkin ainoa yhteydenpito. Anopilla on kihlattu joka tuntuu olevan hänen lapsensa ja kaikki mitä hän tekee tapahtuu kihlatun pillin mukaan. Kihlatulla ei ole lapsenlapsia ja nämä meidän lapset on myös anopin ainoita lapsenlapsia. Olemme mieheni kanssa keskustelleet asiasta ja hänen mielestään äitinsä ei ole koskaan ollut mitenkään lapsirakas. Omat vanhempani asuvat lähellä ja ovat lasten elämässä mukana viikottain. he ovat myös erittäin läheisiä lapsille. Välit anoppiin on asialliset, mutta etäiset. Mitään riitoja meillä ei ole. Olen aikaisemmin useinkin pyytänyt häntä meille kyläilemään, mutta ei halua jättää kihlattuaan edes yhdeksi yöksi yksin eli ei voi tulla. Kihlattu taas ei halua lähteä pois kotoa. Lapsien kanssa on hankala mennä sinne kyläilemään kun siellä "ei saa tehdä " mitään. Miten saisin anopin pitämään edes jotain yhteyttä lapsenlapsiin vai onko ihan toivotonta?
Surullinen miniä
sinulle anoppi
192434
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jos miehesi äiti ei pidä lapsista, niin sitten ei pidä. Teidän on turha yrittää pakottaa häntä.
kun kerta olemassa on?
mutta toisilla ei ole sitä yhtäkään...
Tuo mummo on kertomasi perusteella ihmistyyppiä joka tänä päivänä olisi jättänyt lapset tekemättä. Ennen niitä oli hankittava koska niin oli tapana, halusi lapsia tai ei.
Ketään ei voi pakottaa sellaiseen rooliin, joka ei hänestä tunnu luontevalta. Lakkaa suremasta ja voivottelemasta tilannetta jota et voi muuttaa miksikään.
Mulla on ihan sama tilanne. Lasten isänpuoleinen äiti ei pidä mitään yhteyttä lapsiinsa. Silloin harvoin, kun soittaa niin soittaa mulle - yleensä jotain asia - ja suurimman osan siitä ajasta puhuu itsestään ja omista tekemisistään. Yleensä sitten loppuun käskee sanoa terveisiä lapsille. Jotenkin joskus ajattelin, että kun lasten isä on juoppo ja muutenkin hunningolla, että tuo nainen olisi voinut jotenkin kompensoida tilannetta pitämällä enemmän lapsiin yhteyttä, mutta ei todellakaan. Joululahjoja ei ole lapsille tullut vuosiin, saati syntymäpäivälahjoja. Ei edes korttia ! Jouluna -07, kun lasten isä yhtäkkiä ilmoitti, että lapset vois tulla junalle sinne missä se nainen asuu olivat lapset innoissaan, äkkiä piti hommata lahjat sille naiselle ja 15-vuotias tyttö halus ostaa omilla rahoillaan vielä jotain pientä ja ostikin. No lasten tullessa takaisin reissultaan olivat vähän vaisuja ja kertoivat sitten, että mumma oli koko ajan vihainen. Oli laittanut joululahjaksi matkaan Fazerin siniset suklaarasiat, jotka varmaan hätäpäissään oli hakenut, kun lapset niille lahjoja vei. Mä olen totaalisesti kypsynyt siihen akkaan ja ajattelin, että taitaa olla parasta unohtaa se, koska sekin on unohtanut lapset. Sillä on 7 muutakin lapsenlasta, joita se EI ole unohtanut. En tiedä miksi poikansa lapset aina jotenkin sivuutetaan. Onneksi sentää asuu 300 kilsan päässä. Lasten toiset isovanhemmat ovat onneksi lasten elämässä mukana.
Tässä se taas nähdään... hyvä ei oo mikään.
Piti yhteyttä tai oli pitämättä .. aina riittää valittamista.
Vertaa omaa tilannettasi näihin joiden anoppi huolehtii poikansaperheen asioista 24/7 ja kritisoi kaikkea mitä miniä tekee.
Hetken tätä sivua luettuasi voit todeta olevasi lähes onnellisessa asemassa.
Ole kiitollinen, herranen aika!
lapset ei ole niin tärkeitä kuin toiset,mutta miksi vanhempien tai isovanhempien täytyy näyttää se niin räikeästi,miksei osata edes kohteliaasti olla vaikka tasapuolisia kaikille ja sitten niille tärkeille vielä sitä 'extraa',silleen huomaamattomasti....näin kaikki voisi olla tyytyväisiä
Olin jo mieheni kanssa kihloissa, kun menimme hänen mummulleen (isän äiti) kylään. Päästään ihan terävä mummu kysyi mieheltäni, että oletkos sinä se Mikko? Tämä kertoi kaiken heidän suhteestaan. Välimatkaa heillä oli 25 km, mutta suhdetta ei ollut lainkaan.
Mummu ei ollut koskaan kiinnostunut lapsiensa lapsista, mutta mieheni elämää se ei ole pilannut. Toiseen mummu oli perheellemme hyvin läheinen ja hänen luonaan vierailimme lähes viikottain.
Surullistahan se on, ettei yhteyttä isovanhempaan ole, mutta ei sitä suhdetta voi väkisin tehdä. Ole onnellinen, että lapsillasi on kuitenkin heistä kiinnostuneet isovanhemmat.
Anoppi on omat lapset tehnyt ja ne hoitanut, siihen hänen velvollisuudet loppuukin. Ei hänen tarvitse olla kiinnostunut lapsenlapsistaan, jos ei halua.
Minä olisin ainakin iloinen, jos minulla olisi tuollainen anoppi. Minulla kun on sellainen anoppi, joka hyysää aikuista poikaansa kuin mikäkin matriarkka.
tuntuu koska itse nuorempana ja anopin ainoan lapsen kanssa perheen perustaneena en saanut anoppia koskaan meillä käymään. Asuimme kylläkin naapurimaassa ja hän olisi hyvin päässyt oman naapurinsa ja ystävämme kyydissä meidän ovellemme saakka. Aina tuli vaikka mitä selityksiä kuten että laivalla on juoppoja ym:ta. Ei passannut anoppini tulla miniänsä ja poikansa oloja katsomaan mutta nyt se on jo hänen osaltaan myöhäistä. Enkä minä enää aikoihin yrittänytkään kerjätä häntä vierailulle. Jotkut ihmiset ovat niin itsenäisiä ja haluavat määrätä itse elämänsä suunnan ja sille ei toinen voi mitään vaikkakin pahoittaa kuinka mielensä.
Ei kaikilla ole mummuja ollenkaan, ja ilmankin pystyy elämään. Tärkeintä on perheesi ja teidän oma elämä, anna anopin olla omissa oloissaan. Ei ketään saa väkisin kiinnostumaan ja pitämään yhteyttä. Lapsetkin ymmärtävät kyllä. Itselläni aikoinaan oli toinen mummu läheinen ja toinen sellainen, joka ei pitänyt lapsista. Meille selitettiin, että näin on ja että toinen mummu ei jaksa olla lapsien kanssa. Se tuntui ihan luonnolliselta eikä siitä mitään pahaa mieltä tullut kun ei ollut odotuksiakaan sitä mummua kohtaan.
Mikä velvollisuus anopilla on esim. joululahjoja teidän lapsillenne ostaa? Jos ei ole lapsirakas, niin ei ole. Eiköhän hän jo ole oman osansa lasten hoidosta ja huolehtimisesta suorittanut. Olkaa tyytyväisiä, jos toiset isovanhemmat lapsista välittävät ja heitä muistavat. En ymmärrä, miksi nykyisin vaaditaan, että isovanhempien pitäisi olla koko ajan läsnä lastensa ja lastenlastensa elämässä. Ei saa vaatia, se halu pitää tulla omasta itsestään. Kaikilla sitä ei yksinkertaisesti ole.
Ei ole mitään velvollisuutta lahjoja ostaa, mutta kyselee kuitenkin mitä he haluaisivat. No, ehkä kohteliaisuudesta vaan. Omien lasten hoidosta hän ei kyllä ole omaa osaansa tehnyt. Isomummi ne hänen omat lapset on hoitanut ja kasvattanut eli anopilla ei juurikaan ole kokemusta lapsista.
Olette oikeassa ettei ketään voi pakottaa pitämään yhteyttä. Onkin varmaan parempi antaa asian olla ja hänen rauhassa eikä vaivata enempää. Täällä vaan saa usein lukea miten miniät ei anna tavata lapsia. Entä kun lapset ovat isompia eikä anoppi ole nyt halunnut pitää heihin yhteyttä, hluaako lapset olle enää sitten anoppiin yhteydessä? Sitten aletaan varmaan arvostelemaan, ettei miniä anna tulla vaikka lapset itse eivät haluaisi.
Enpä usko että tuo anoppi kiinnostuu lapsista tulevaisuudessa sen enempää, jos häntä ei ole ikinä lapset pahemmin kiinnostaneet.
Kukaan tuskin tulee vastaisuudessakaan syyttämään sinua siitä ettei anoppiasi lapset kiinnosta, kaikki miehenpuoleiset sukulaiset varmaankin tietävät anoppisi historian.
Isoina lapsesi voivat ihan itse päättää pitävätkö ko.mummiin yhteyttä vaiko eivät.
Älä turhaan murehdi asioista etukäteen, vaan nauti kaikesta siitä hyvästä mitä sinulla on elämässäsi.:)
ap.
Sanoisin, että toivotonta on saada anoppi pitämään enemmän yhteyttä. Kyllä sellaisen on lähdettävä ihmisestä itsestään. Niinpä minäkin monen muun tapaan kehotan olemaan murehtimatta tätä asiaa. Jos itse on kovin ihmisrakas, sukurakas tai muuten vain tykkää, että on läheiset välit, voi tuntua kurjalta, ettei mummo halua osallistua lastenlastensa elämään. Varsinkin kun äitinä voi tuntua siltä, että totta kai mummojen pitäisi olla aivan lääpällään lapsiin ja osoittaa mummonrakkauttaan.
Kaikki ihmiset ovat kuitenkin erilaisia, ja on hyvä, ettei mummo esitä jotain, mitä ei ole. Lapset ovat aika hyviä näkemään sellaisen läpi.
"...on hyvä, ettei mummo esitä jotain, mitä ei ole. Lapset ovat aika hyviä näkemään sellaisen läpi."
Totta. Meillä lapsen toinen mummo on juuri tuollainen. Esittää että voi voi kun on mummon rakas poika, ostelee lahjoja jne mutta yhtään ei viitsisi lapsen kanssa oikeasti olla, jutella ja touhuta.
Ja kyllä lapsi sen tosiaan vaistoaa.
Olen sitä mieltä että anoppi on lapsensa hoitanut ja saa nyt elää haluamallaan tavalla.
Ei kaikki ole lapsirakkaita, kuulun itsekin niihin.
Omia lapsiani rakastin ja rakastan, hoidin heidät hyvin ja rakkaudella, mutta lapsenlapset on jääneet etäisiksi, eikä se minua harmita.
Olen hyvilläni kun saan olla omissa oloissani ja tehdä mitä haluan, viimeinkin.
Jouluna ja lasten lomien aikana laitan ruuat ja syödään yhdessä.
Lapset ovat vilkkaita ja rasittavia, en jaksa enää touhuta niiden kanssa.
Olen helpottunut kun lähtevät.
Älkääkä sanoko että tulee yksinäinen vanhuus, tulkoon sitten, hyvä niin.