Meillä on suhde ajautunut kriisiin, mietin pitäisikö lähteä muuten hyvästä suhteesta siksi, kun mies ei osaa sanoa kuinka pian haluaa lapsia vai haluaako. Hän ei kuitenkaan halua sanoa ei, koska silloin valehtelisi. Että aika näyttää koska sellainen hetki on ja onko sellaista. Ymmärrän kyllä erilaisen miettimisen, koska hänellä on lapsi edellisestä suhteesta, ei silloin lähde niin kevyesti enää hankkimaan lisää lapsia.
Mutta minä olen lapseton ja minulla voi kestää normaalia pitempään tulla raskaaksi, en halua odottaa vuosikausia. Haluaisin kuulla jo pikkuhiljaa selvän kyllä tai ei. Ei nyt heti tarvitsisi, mutta kuitenkin lähitulevaisuudessa. Mielestäni en ole kohtuuton pyytäessä vastausta tällaiseen. Tämä on minulle iso asia, miehelle tällä hetkellä pieni. Vaikka hän lapsista pitääkin. Meillä on niin eri näkökulmat tähän. En halua huomata vuosien päästä heittäneeni hukkaan hedelmälliset vuoteni, vaikka eihän koskaan voi tietää saako lapsia vai ei. Haluan tämän miehen kanssa olla, mutta lapsi on niin iso asia, että jos yrittämättä joutuu hyväksymään sen etten saa koskaan hänen kanssaan lapsia, niin en tiedä voinko enää jatkaa hänen kanssaan.
Tästä on tullut näkymätön muuri meidän välille, vaikka olen yrittänyt olla painostamatta. Ehkä kerran kuussa palaan aiheeseen ja joka kerta miehelle tulee ahdistus kun hän ei osaa sanoa mitään muuta kuin en osaa sanoa. Hän on muutenkin sellainen ihminen, että hänen on vaikea tehdä päätöksiä ja hän tarvitsee kauan aikaa sopeutua. Mutta täytyykö minun hyväksyä se, että en voi tietää tuleeko sitä päätöstä koskaan. Mies kyllä itsekin tietää, että hänelle tämä asia on jotenkin vääristynyt, siis ettei se ole ihan normaalia että hänelle on vaikeaa miettiä tätä. Kaikenlaisia pelkoja hänellä on, kun hänen lapsensa sai kärsiä niin paljon erosta. Mutta en silti ymmärrä, miksi elämää täytyy pelätä noin paljon. Ei kaikki eroa, voi olla onnellisiakin loppuja. Itse olen erolapsi, mutta en ole koskaan joutunut siitä kärsimään koska vanhempani hoitivat asian niin hyvin. Tämä on tällaista, että teoriassa mies haluaa mutta käytännössä ei tiedä. Hajoan kappaleiksi pian! Kauanko minun pitäisi odottaa..mies on kuitenkin tiennyt mihin ryhtyy tavatessaan minut, sanoin heti hänelle että kyllä minullakin on toiveissa perhe, että jos et sitä enää halua niin ei kannata minun kanssa jatkaa. Ja tässä nyt sitten ollaan.
Mutta minä olen lapseton ja minulla voi kestää normaalia pitempään tulla raskaaksi, en halua odottaa vuosikausia. Haluaisin kuulla jo pikkuhiljaa selvän kyllä tai ei. Ei nyt heti tarvitsisi, mutta kuitenkin lähitulevaisuudessa. Mielestäni en ole kohtuuton pyytäessä vastausta tällaiseen. Tämä on minulle iso asia, miehelle tällä hetkellä pieni. Vaikka hän lapsista pitääkin. Meillä on niin eri näkökulmat tähän. En halua huomata vuosien päästä heittäneeni hukkaan hedelmälliset vuoteni, vaikka eihän koskaan voi tietää saako lapsia vai ei. Haluan tämän miehen kanssa olla, mutta lapsi on niin iso asia, että jos yrittämättä joutuu hyväksymään sen etten saa koskaan hänen kanssaan lapsia, niin en tiedä voinko enää jatkaa hänen kanssaan.
Tästä on tullut näkymätön muuri meidän välille, vaikka olen yrittänyt olla painostamatta. Ehkä kerran kuussa palaan aiheeseen ja joka kerta miehelle tulee ahdistus kun hän ei osaa sanoa mitään muuta kuin en osaa sanoa. Hän on muutenkin sellainen ihminen, että hänen on vaikea tehdä päätöksiä ja hän tarvitsee kauan aikaa sopeutua. Mutta täytyykö minun hyväksyä se, että en voi tietää tuleeko sitä päätöstä koskaan. Mies kyllä itsekin tietää, että hänelle tämä asia on jotenkin vääristynyt, siis ettei se ole ihan normaalia että hänelle on vaikeaa miettiä tätä. Kaikenlaisia pelkoja hänellä on, kun hänen lapsensa sai kärsiä niin paljon erosta. Mutta en silti ymmärrä, miksi elämää täytyy pelätä noin paljon. Ei kaikki eroa, voi olla onnellisiakin loppuja. Itse olen erolapsi, mutta en ole koskaan joutunut siitä kärsimään koska vanhempani hoitivat asian niin hyvin. Tämä on tällaista, että teoriassa mies haluaa mutta käytännössä ei tiedä. Hajoan kappaleiksi pian! Kauanko minun pitäisi odottaa..mies on kuitenkin tiennyt mihin ryhtyy tavatessaan minut, sanoin heti hänelle että kyllä minullakin on toiveissa perhe, että jos et sitä enää halua niin ei kannata minun kanssa jatkaa. Ja tässä nyt sitten ollaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tällä hetkellä suhteessani.
Olen jo sen ikäinen,että pikku hiljaa pitäisi tehdä ratkaisuja lapsen hankkimisesta. Muutaman vuoden kuluttua asia hankaloituu eikä olekaan niin yksnkertaista. Mies sanoo että on valmis tähän vasta muutaman vuoden kuluttua. Ei nyt.
Itsellä vaan tuska kasvaa ja pelko etten tulisi enää saamaan lapsia.
Nyt mietin,jätänkö hyvän miehen tämän takia,vai odotanko kiltisti ne muutamat vuodet ja huomaan ettei onnistukaan?
Joka päivä yhtä tuskaa kun mietin asiaa. Eikä asiaan auta yhtään kun jokainen jo kyselee koska meille tulee vauva.
Miehet eivät kerta kaikkiaan tunnu ymmärtävän että heille lapsen hankinta ei katso ikää. Naisilla se on aivan toinen asia!
Nooh,ehkä aika tässä näyttää mihin ratkaisuun tulen.
Tsemppiä sinulle!
Hyvä että olet haluistasi suoraan puhunut, tosin kuukauden miettimisaika saattaa miehestä tuntua melko lyhyeltä. Olisi ollut mielenkiintoista tietää kuinka kauan hänen erostaan on ja kuinka kauan te olette olleet yhdessä? Lapsi on kuitenkin sen verran iso asia, että miettimisaikaa saattaa ihan oikeasti tarvita vuoden tai pari. Mutta tosiaan, jos useita vuosia kestää miettiminen, niin tulkitsisin melkein että rehellinen vastaus on ei. Jos hän suostuu lapsen tekemiseen vain sen takia että sinä sitä haluat, ei homma kuulosta oikein hyvältä teidän eikä lapsen kannalta.
Miehen erosta on pian 6 vuotta aikaa. Me ollaan tunnettu vuosia mutta seurusteltu vuoden verran. Ymmärrän kyllä että tämä on iso asia, mutta en haluaisi jatkuvasti rakastua häneen enemmän ja kiintyä jos lopputuloksena sitten on että ei halua enää lapsia. Alussa elettiinkin vain päivä kerrallaan mutta nyt haluaisin jo vähän tietää mitä herra tulevasta ajattelee. Vaikka eihän sitä etukäteen suunnitella voikaan lopulta. Ehkä olen sitten kohtuuton... :-/ Mielestäni mies vaan pelkää elämää liikaa. Tottakai jokaisella on kipeitä muistoja menneisyydessään, mutta niiden ei pidä antaa liikaa vaikuttaa nykyhetkeen.
Kyllä kuusi vuotta eron jälkeen olisi tosiaan jo hyvä jättää menneet ja siirtyä eteenpäin. Toisaalta vuoden seurustelu ei vielä ole paljon, mutta kun olette tunteneet jo pidempään...
Häneltä pitäisi varmaankin koittaa kysellä onko tässä teidän suhteessanne jotain sellaista mikä saa hänet epäröimään. Menneisyyden peikkoja ei tarvinne enää kelpuuttaa vastaukseksi. Kyllä sitä "lopullistakin" vastausta voisi varmaan jo tuossa tilanteessa alkaa vaatimaan, tai ainakin painavampaa perustetta lykkäämiselle. Siis että mikä konkreettinen asia siinä lapsen hankkimisessa mietityttää.
Tsemppiä!
Tuo miehen empiminen - mutta kuitenkaan hän ei ole sanomassa ei..?
Omalla miehelläni ero oli vähän tuoreempi asia tavatessamme, välit lapsiensa äitiin suht tulehtuneet. Mieheni on minua viitisen vuotta nuorempi eli en ollut tosiaankaan mikään "rippikoululikka" tuohon aikaan, ja oikeastaan olin jo luopunut ajatuksesta, että minulla koskaan lasta olisikaan. Mies ei sanonut puolen vuoden seurustelun jälkeen lapsi-kysymykseen juuta eikä jaata - ainoastaan sen, etten alkaisi sitten omatoimisesti asialla "kikkailla", koska hänen nuorimmaisensa oli exän "oma päähänpisto", vaikka mieheni toki lapsen ilolla otti vastaan. Ei tuntunut kivalta; tuli sellainen olo, että luuleeko mies minun haluavan hänet vain hankkiutuakseni raskaaksi, ja eikä siitäkään ollut mitään takeita siitä, että hän koskaan sanoo kyllä minun haaveelleni yhteisestä lapsesta. Päätin popsia pillereitä ja antaa ajan kulua, kun muutoin suhde oli ok. Reilu pari vuotta siinä sitten meni, että mies sai sanottua kaverini lapsen ristiäisissä, että olishan tuollainen meilläkin ihan kiva. Siitä meni vielä reilu pari vuotta, että päästiin yhteisen lapsen ristiäisiin.
Ei helppoja juttuja nuo. Toisen päätä ei saa käännettyä, jollei hän sitä itse halua kääntää. Teillä on kuitenkin muutoin hyvä suhde - eikö sen vuoksi kannattaisi vielä odottaa..? On totta, että naisen hedelmällisyys laskee iän myötä - muttei raskaus sentään mahdottomaksi ennen vaihdevuosia käy.
Kyllä olen nyt päättänyt vielä odottaa jonkin aikaa..mitä se sitten onkaan. Itse olen kai liikaa halki-poikki-pinoon-ihminen, kun taas mies ei osaa yhtään tehdä päätöksiä. Eikä sitä tosiaan voi tietää saako koskaan lapsia..ja haluan silti olla tämän miehen kanssa. Mutta jos hän suoraan sanoisi ei, niin sitten en kyllä tiedä. Koska silloin haaveeni ei voisi ainakaan koskaan toteutua, silloin ei ole edes mahdollisuutta siihen, ainakaan tämän miehen kanssa.