Netti täynnä miehiä mutta ei vaan sitä sopivaa löydy. Jotenkin se vaan vaikka kivan tuntuinen mies jonka kanssa kirjoittelee ei sitten enää tapaamisen jälkeen olekkaan sellainen jonka kanssa jotain enemmän. Alan epäillä vian olevan jossain syvällä omassa itsessäni. Mikä toisilla saa tapaamisen jälkeen kaiken lopahtamaan?
Mikä kemia?
Ei onnistu...
131232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
sulla on edellisestä suhteesta? Oletko edes varma että haluat seurustella?
Mulla itsellä myös ei ole sitä kemiaa vai liekkö fysiikkaa löytynyt, nyt sitten vain tapailen ilman suuria tunteita yhtä miestä.
Luulen että mun sydämen vei yksi varattu mies, jota en voi tapailla koska hän on varattu.
Onko nainen, joka ottaa varatun kivitettävä?
En tiedä kivityksestä, mutta minun omaan moraalikäsitykseen ei sovi että olisin varatun miehen heila.
kiinni kenen kanssa kemiaa löytyy.
Jos on siinä mielen ja tunnetilassa että "yritä tehdä muhun vaikutus ja mä vaan kattelen ja arvioin" niin harvemmin silloin lähinnä kukaan kelpaa.
Jos taas kiinnostuu toisesta ja aktiivisesti yrittää toisesta saada jotain irti niin silloin sitä kemiaa voi löytyä yllättävienkin ihmisten kanssa.
Naiset vain usein kuvittelevat että se kemia syntyy itsestään, luonnollisesti, automaattisesti ja ilman omaa yrittämistä.
Varsinkin jos kylmästi arvioi toista kriteereillä eikä kohtaa toista ihmisenä niin ei siinä mitään kemioita tule syntymään ellei kyseessä ole joku malli tai hirvittävän sexy tapaus.
Sitten valitetaan kun ei kemioita ollut tai oikeaa ei löydy. No ei varmasti löydykkään jos etsii jotain sellaista tunnetta jota ei ole edes olemassa.
Tietysti nettikirjoittelu ja oikeassa elämässä kohtaaminen ovat kaksi eri asiaa ja sen taki aika skeptisesti juttuun suhtaudun. Vaikka kuvia on vaihdettu ja toisesta tiedetään vaikka mitä, on saatettu puhua puhelimessakin niin tietynlaiset "sokkotreffit" ne ovat joka tapauksessa.
Itse veikkaisin että vaikka kuinka olisin taitava tekemään vaikutuksen kirjoituksillani naiseen niin harvemman kanssa sitä löytyy sitten sitä kipinää tuolla ulkomaailmassa tai että sytyttäisin jonkun naisen olemukseni perusteella. Sen verran hankalaa seuran löytäminen on muutenkin.
Ainut syy nettideittailuun on oikeastaan että siinä tavoittaa ihmisiä joita muuten ei tavoittaisi, lopulta on kuitenkin kohdattava se reaalitodellisuus jossa ei voi valita mitä sanoo kuten kirjoittelussa vaan vaikutus täytyy tehdä katsomalla silmiin ja puhumalla.
Mitä jos antaisi yksinkertaisesti aikaa itselle ja kenties toiselle osapuolelle "sopeuttaa" kirjoitetut jutut ja ns tunnetilat todellisuuteen?Hän se kuitenkin kirjoitti kaikki ne sanat joihin tykästyit.Näin minä ajattelen miehestä jota nyt tapailen.Ulkonäkö/eleet/katseet eivät yhtään kohtaa sitä mielikuvaa joka minulla oli kun kirjoittelimme.Pikkuhiljaa palaset ovat alkaneet loksahdella paikoilleen ja uskon että tässä on hyvinkin potentiaali kumppaniehdokas itselleni.Pidetään mielikuvitus mielikuvituksena ja todellisuus todellisuutena kun yritetään kohdata sitä mielitiettyä.Mielikuvia jahtaamalla tästä nettideittailusta tulee loputon viidakko jossa ei pääse yhtään juurtumaan mihinkään jos tosissaan kumppania on hakemassa,eiksje!
kannattaa tehdä.
Mutta kuinka monen kohdalla noin oikeasti tapahtuu kun luodaan fantasioita siitä "oikeasta" ja jostakin joka saa "jalat alta" niin...
Kemia riippuu varmasti elämäntilanteesta, aiemmista kokemuksista, jopa vuodenajasta jne, mutta kyllä SE ON OLEMASSA ja ainakin itseni on turha edes yrittää todistella itselleni muuta. Olen kuitenkin yli 40v ja useassa pidemmässä ja lyhemmässä suhteessa ollut.
Nettideittaillessani yritin suhtautua kaikkiin mahdollisimman avoimesti. Tulos kivoja viestejä, kavereita jne, mutta miehiä puhdas nolla. Vain yhtä olisin halunnut nähdä myöhemmin esim. leffan merkeissä, mutta enemmänkin ystävänä.
Viimeisimmän kohdalla olin jo niin turhautunut, että tein juuri niin kun tässä joku kielsi, eli asenteeni oli: "yritä tehdä muhun vaikutus ja mä vaan kattelen ja arvioin".
No mitä tapahtui: mies kolahti jo eka tapaamisella. Ja huvittavaa kyllä hän oli kaikkea muuta mitä kuvittelin vanhojen kokemuksien perusteella kelpuuttavani niin ulkonäön kuin elämäntyylinsäkin mukaan. Älykäs tosin, mikä on itselleni ensisijaista.
Toisena esimerkkinä voisin muistella vanhoja juttujani niin kaikista todella kemialtaan kolahtavaksi voin sanoa suhdetta, joka kesti vain kaksi kuukautta ja josta ei lopulta tullut mitään omasta halustani (vaikea elämäntilanne miehellä).
Mitä ilmeisemmin tunne YHTEENKUULUVASTA KEMIASTA oli myös hyvin vahvasti molemminpuolinen. Sain sen kuulla myöhemmin hänen ystäviltään. Hän myös yritti tavoitella minua ensin 5:n vuoden kuluttua, sitten 10:n vuoden kuluttua erostamme. Söpöä ja surullista, mutta tämä on niitä muistoja, jotka vien vielä mummona hautaan. Kamala sanoa, mutta tämän lyhyen suhteenpoikasen rinnalla jopa pitkä, uskollinen ja rakastettava 10 vuoden suhde ja pitkä nuoruuden rakkaus ovat oikeastaan olleet aika "verettömiä".
Ja joo, olen jo niin vanha, että voin sanoa sen suoraan: kemia on enemmän seksuaalista, sen löytää ala- ei yläpäästä!
ja väittää vastaan että monilla ihmisillä se kemia taitaa löytyä enemmän sieltä ala kuin yläpäästä, ei tietenkään kaikilla.
Esimerkiksi jos miehestä tuntuu että naisen kanssa on kemiaa yläpäässä niin naisen mielestä voi olla samoin ja heistä tuleekin sitten ystävät mutta mistään seksuaalisesta on turha haaveilla tämän miehen tuon naisen kanssa.
Joten parempi yrittää saada se kemia aikaiseksi sinne naisen alapäähän niin ei päädy pelkäksi ystäväksi.
Tässäpä erittäin hyvin sanottu. Muutamia naisia netin kautta tavattuani on myös ihmetyttänyt mihin se toisen kiinnostus ja minkäänlainen halu olla jatkossa tekemisissä kaikkoaa tyystin tapaamisen jälkeen. Monen kanssa on ensin kirjoitettu joitakin mukavia viestejä ja on selvästi ollut kiinnostus tavata molemmin puolin. Viesteissä ja livetilanteessa käyttäydyn omana itsenäni, en esitä sellaista mitä en ole. Kuvat on vaihdettu aina ennen kun treffeistä on edes puhuttu. Treffeillä on aina ollut mukavaa ja jutustelu on toiminut molemmin puolin. Tapaamani ihmiset eivät ole mitenkään erityisesti poikenneet ennen treffejä saamastani mielikuvasta, jonka vuoksi olisin mielelläni tavannut useampiakin heistä uudelleen.
Miksi ihmeessä ei sitten voisi tavata uudestaan? Ymmärrän toki, että aina ei voi napata, mutta kun asia tuntuu toistuvan. On kuitenkin huomioitava, että ennen treffejä on ne viestit kirjoitettu, joiden perusteella molemmat ovat halunneet tavata, kuvat on vaihdettu, treffeillä on ollut mukavaa. Molemmista on siis tiedetty jo melko paljon ensi tapaamiselle eli kyseessä ei siis ole mitkään sokkotreffit. Livetilanne on toki aina livetilanne, mutta olisi hyvä myös muistaa, että ensi tapaaminen harvoin myöskään on otollisin hetki arvioida toista täydellisesti livenä. En itse odota, että sukat pyörivät jalassa tapaamisen jälkeen. Minulle riittää, että on mukavaa ja tullaan tarpeeksi hyvin juttuun ja että toinen myös livenä jokseenkin vastaa hänestä aikaisemmin saamaani käsitystä. Tämän jälkeen voin mielelläni tavata toistekin. Ehkä monet sitten kuitenkin odottavat jotain suurempaa ensitapaamiselta.
Kiva kuulla, että joku osaa kuitenkin ajatella asioita laajemminkin eikä unohda sitä mitä oli ennen tapaamista.
ainakaan ole oma itsesi naisen seurassa ensimmäisellä tapaamieskerralla. Se ei tule koskaan riittämään naiselle.
....nimimerkki kirjoittaa juuri niinkuin asiat on. Ei lisättävää. Lukekaa se...
Turha sitä on kemiasta puhua kun fysiikka pettää.
Ei täälläkään reagoi, tapaamisten jälkeen jää tyhjä olo. Mut miks tyytyä huonoonkaan.