Naiset ovat tunnollisia. Opiskellaan AMK:ssa/yliopistossa, ollaan ahkeria työpaikalla, siivotaan ja puunataan kämppää että pysyy kunnossa, otetaan hirveää stressiä ystävättärien rakkauselämästä ja jaellaan neuvoja. Kaikki asiat suoritetaan suurella täsmällisyydellä. Mutta sitten kaiken tämän päälle otetaankin mieheksi tyyppi joka sotkee kotona paikkoja ja on vittumainen toisille ihmisille (varsinkin fiksuille ja kilteille miehille) ja ehkä naisellekin. Saattaa ehkä käyttää alkoholiakin sen verran paljon että se häiritsee naista. Mistä tämä johtuu?
N:n tunnollisuus & miesvalinnat
ihmettelen tätä
202013
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
95% miehistä on tommosia ja loput on homoja.
Tämä oli niin totta kuin olla voi! Lyhyesti ja ytimekkäästi.
haluan maskuliinisen miehen, joka ei viihdy keittiössä, tekee miesten työt ym. tykkään myös jostain syystä siitä, että mies määrää kaapin paikan, minulla on turvallinen olo silloin hänen seurassaan. tietysti nuo negatiivisetkin puolet tulee usein mukana. monet naiset kokevat nuo em. asiat "miehekkäiksi", vaikkei ne sitä välttämättä olekaan. naiset rakastuvat renttuihin, ainakin 95 % naisista. miehen täytyy olla tietyllä tapaa "paha", että se kiinnostaa (varsinkin seksuaalisesti). ja kyllä, olen itse tunnollinen opiskelija nainen :)
mitäköhän vittua tarkoittaa "seksuaalisesti paha"?
Jotakin raiskausfantasiaa vai?
nimittäin ahdasmielinen luterilainen kotikasvatus, siirappisten kioskirompsujen lukeminen ja vähän avuttomampi naisihminen samassa paketissa.
se mies ei ollutkaan se unelmien prinssi
vaan tosi kova PANOMIES...(niin justiin luit ihan oikein) ja mahollisesti myös pani sun kaverias..
niin sitte pikkunen sydän särkyy pirstaleiks.
ja mitä sitte teet??
no tietysti haukut kaikki miehet sioiksi..
Vähän tarkkuutta lukemiseen. Edellisessä ei puhuttu mitään "seksuaalisesti pahasta". (Ottamatta sen enempää kantaa itse asiaan, ärsyttää vaan tuollainen asioiden vääristely.)
halua itselleni miestä joka sotkee kotona, on vittumainen muille ihmisille ja käyttää liikaa alkoholia. Olen mielummin yksin kuin sellaisen miehen kanssa.
Haluasin löytää itselleni miehen joka on fiksu, hyvätapainen ja mukava.
kotona - en olen nähnyt miestä, joka ymmärtää siivoja jälkensä.
tai ainakin pari naisihmistä on ilmeisesti puoliksi tosissaan ikäänkuin huumorin varjolla kysyny tätä.
Toisaalta munlaiset miehet harvemmin on myöskään niitä jotka röyhkeästi tunkee naisen seuraan ja heittää vitun imelää ja teennäistä läppää ja naurattaa teitä koko illan tekemällä itsestään pellen.
Sama juttu täällä. Heti kun on rauhallinen ja kunnollinen, fiksusti käyttäytyvä mies niin se leimataan homoksi. Että naiset saa tästäkin syyttää itseään, mies on mies, vain jos se on kusipää. Ja kusipääthän kiinnostaa..
että yleensä ei mene noin, joten noihin tapauksiin kiinnittää huomiota. Oikeasti tanjakarpelat eivät ota ollisaarelaa, joten tuollaisen uutisarvo on suurempi.
Ja miksi ihmeessä naista kiinnostaisi tai miten nainen edes tietäisi, miten mies käyttäytyy miesporukoissa eli miten kohtelee muita miehiä tai mitä paskaa puhuu naisystävästään selän takana? Ei me mitään joogalentäjiä vittu olla.
Monille naisille on tärkeää se, että on joku. Pääasiasa on, että on joku. Olisi (mukamas) pelottavaa olla nainen ilman miestä. Naiset, jotka niin tekevät, voivat itsekin yrittää löytää jonkun selityksen, mutteivät luultavasti uskalla nähdä asiaa niin kuin se on.
itse en ole tuollainen nainen.
en ole oikeen ikinä tykännyt opiskelusta enkä ole panostanut opiskeluun täysiä ikinä ehkä johtunee siitä,että en ole löytänyt viellä semmoiseista unelmaa jonka eteen haluaisin opiskella. en itse siivoa edes kämppää aina tarvitsen siihen innostusta,että voin siivota aina ei tosiaankaan huvita siivota. Enkä ota stressiä ikinä ystävien huolista. Minulla on tullut kauhea stressi keran,kun olin liian ahkera töissä en pystynyt enää nukkumaan ja työt koko ajan mielessä onneksi olen pässyt siitä työpaikasta eroon.
Yksi näkökulma: erilaisuus viehättää. Olisiko luonnon yksi yritys estää sukulaisten lisääntymistä keskenään, en tiedä, mutta niin usein on. Eihän ne sotkevat, vittuilevat ja kaljaa lanttaavat miehetkään halua toista samanlaista, vaan aivan päinvastaisen. Eikö yhtä hyvin voisi ihmetellä sitä, miksei mies halua laiskaa, verkkareissa notkuvaa, hieltä haisevaa, pöhöttynyttä kaljamahaista kumppania, kun itsekin on kerran sellainen?
kuten Cat on Fire jo tuolla aikaisemmin oivallisesti huomasikin.
Ainakin minun kohdallani se meni juuri noin. Olen kuvaamasi kaltainen tunnollinen nainen, joka olen aina hoitanut asiani mallikkaasti. Kun sitten tuli parisuhteen aika, oletin, ettei minulla ihmeisiin ole mahdollisuuksia. En ole koskaan pitänyt itseäni minään kaunottarena ja ajattelin, että valtaosa miehistä haluaa sellaisen.
Niinpä sitten tyydyin vähän vähempään. Kun mies ryyppäsi, ajattelin, että kyllähän toi nyt sit vaan täytyy sietää. Kun mies kohteli minua huonosti, ajattelin, etten sen kummempaan kohteluun ole oikeutettu, kun mies löi ajattelin, että olen sen ansainnut ja kun mies petti, ajattelin, että se johtuu siitä, kun en ole kaunis.
Kun ero viimein tuli päätin, että parempi yksin kuin tuollaisen kanssa ja lopetin etsimisen. Ja välittömästi sen jälkeen eteeni tupsahti mies, kunnollinen, komea, asiansa hyvin hoitava ja rakastava. Ja hänen silmissään minä olen maailman söpöin nainen =)
Miksei kukaan kertonut minulle, ettei naisen pidä olla vaatimaton? Minut kun on kasvatettu elämään kunnolla ja tyytymään siihen mitä saan. Kumpa olisin tiennyt asioiden oikean laidan vuosia sitten.
nyt sanoisi. Yhdistelmä huonoa itsetuntoa ja vallitsevia sukupuolirooleja. Naiset edelleen usein alistuvat ottamaan sen kodinhengettären roolin, koska jo kotona, kirjoista, telkkarista jne on opittu siihen, että naisen kuuluu olla se kotikeskeisempi ja huolehtijatyyppi. Rankka ryyppääminen ja siihen liittyvät mokailut tai joku kämpän sotkuisuus ovat edelleen jollain tapaa sallitumpia miehille. Mediassakin kauhistellaan kuinka nuoret tytöt juovat nykyään jopa MELKEIN YHTÄ PALJON kuin pojat ovat aina juoneet.
En usko, että monikaan mies yksinkertaisesti suostuisi esim. joka viikonloppu vaihtamaan lakanoita sen vuoksi, että tyttöystävä on oksentanut tai virtsannut sänkyyn kännipäissään. Moni mies heivaisi muijansa heti pihalle, jos nainen vetäisi julkisella paikalla törkeät kännit, lääppisi vieraita miehiä, oksentaisi baarissa pöytään, tappelisi poken kanssa ja sammuisi taksiin. Eikä kukaan pitäisi mitenkään kohtuuttomana. Monikaan mies tuskin kauaa katselisi naista, joka jättäisi veriset siteet vessan lattialle lojumaan ja paskaraitaiset alushousunsa olohuoneeseen, joka piereskelisi kovaan ääneen ja nauraisi päälle vaikka on vieraita kylässä. Monelle naiselle taas tuossa kohtaa tokaistaisiin, että eikö prinsessalla oo yhtään huumorintajua ja sitten naurettaisiin taas naisen pikkuasioista suuttumiselle. Ja moni nainen ei noin edes missään tapauksessa kehtaisi toimia, koska jo pieni vahinkopieru voi aiheuttaa useiden päivien mittaiset morkkikset.
Minä ainakin totuin jo kotona siihen, että isi pieree, äiti ei ja että isi jättää likaiset astiat olohuoneeseen mistä äiti korjaa ne keittiöön ja tiskaa. Ja äiti ja lapset ovat hissun kissun sunnuntaiaamuna kun "isi on väsynyt ja sen pitää antaa olla rauhassa". Ja kun on johonkin malliin tottunut, niin tietysti siihen sopeutuu helpommin.
Kyllä minua VITUTTI yli kaiken kerätä niitä kalsareita lattialta pyykkikoriin, siirrellä niitä tyhjiä ruokapakkauksia olohuoneen päydältä roskikseen, laittaa ympärikännistä äijää nukkumaan jne ja mäkätin ja huusin myös varsin runsaasti. Kuitenkin, tämähän oli ainoa mies joka minua oli koskaan millään tapaa positiivisesti huomioinut, ainoa mies, joka sanoi olevansa kiinnostunut minusta eikä vain pikapanosta jossain pensaassa. Ja se sanoi rakastavansa minua ja ettei halua erota ja yrittää jatkossa muistaa viedä roskiksen jos se on täysi ja huolehtia paremmin tavaroistaan. Ja minä olin kyyninen, mutta kuitenkin ajattelin, että katsotaan nyt taas vähän aikaa jne.
Ja toinen vaihtoehtohan olisi ollut ero. Miten noloa kertoa siitä kaikille kavereille ja sukulaisille, myöntää olevansa epäonnistunut? Ja saanko ikinä ketään toista? No, ero tuli, ja sen jälkeen hiljaiselo. Ei käynyt yhtä hyvin kuin edelliselle kirjoittajalle. Mutta parempi kuitenkin näin kuin exän kanssa.
minun on nykyään todella vaikea uskoa, etät miehiä, jtoka olisivat ns. normaaleja ihmisiä, on ylipäätään olemassa. Olen sitäkin epillyt, että "lähetän" jotain ihmeellistä signaalia ympäristööni kun minua lähestyvät lähinnä karseat vanhat äijät tai ympärikänniset juntit panomielessä ja tätäkin tapahtuu harvoin, kavereitani taas kivan oloiset miehet pyytävät kohteliaasti ulos lähes jatkuvasti. Kavereihini ihastutaan, minuun ei. Minua saattaa joku ventovieras mies haukkua läskihuoraksi tms ihan vaan jos olen lähettyvillä ja kuvittelinkin pitkään, että tällaista tapahtuu kaikille naisille. Järkytys oli melkoinen kun otin asian esille muutaman kaverin kanssa ja he sanoivat ettei kukaan ole IKINÄ sanonut heille mitään tuon kaltaistakaan. Minuun monet naisetkin tuntuvat suhtautuvan vihamielisesti, tiuskivat tai jättävät kokonaan huomiotta. Kaverini sen sijaan tutustuvat näihin naisiin vaivatta, vaihtavat puhelinnumeroita ja kaverustuvat nopeasti.
Ehkä huono itsetunto tms näkyy jollain tapaa päälle ja silläkin tavalla kiltit tytöt päätyvät paskojen miesten pompoteltavaksi. Jollain tiedostamattmalla tavalla joistain ihmisistä huoluu sellainen alistuvuus kun taas toiset herättävät arvistusta ja kunnioitusta. En tiedä.
Tyypillinen nainen: ei valita sitä tunnollista nynnyä joka ehkä olisi järjellä ajateltuna ja pitkällä tähtäimellä hyvä valinta, vaan otetaan se renttu joka ottaa, panee, kiroilee ja käyttäytyy kuin tosimies... eli omaa kipinää ja kemia.
Älä aina jaksa syyttää "rooleja" ja milloin mitäkin, vikaa on tasan yhtä paljon höperöissä naisvalinnoissasi joista sinun on otettava vastuu. Vai kerro, pakottiko renttumiehesi sinut avioon kanssaan vai oliko sikamainen, lattialle paskantava isäsi sopinut avioliiton jo ennen syntymääsi?
"Tyypillinen nainen: ei valita sitä tunnollista nynnyä joka ehkä olisi järjellä ajateltuna ja pitkällä tähtäimellä hyvä valinta, vaan otetaan se renttu joka ottaa, panee, kiroilee ja käyttäytyy kuin tosimies... eli omaa kipinää ja kemia."
niin tietenkin. Arvaapa mitä? Mies ei ollut komea, vaan pikemminkin ulkonäkö kallistui selkeästi ruman puolelle, ylipainoakin oli reilusti ja mies oli alle 170cm pitkä. Mies ei ollut mikään ympäriinsä naiskentelija, vaan takana oli vain yksi yli 6 vuoden suhde, joka ainakin miehen mukaan kaatui siihen, että tyttöystävä kävi vieraissa. Mies oli lähes täysin selvin päin ensimmäisen vuoden ajan. Usein toimi kuskina kavereilleen. Alkuun mies vaikutti melkoisen ujolta. Oman kämppänsä mies piti tiptop kunnossa, kokkaili ja katsoi leffoja mielellään. Teki kovasti töitä, vähintään 10h päivässä ja monesti viikonloppuisinkin. Meininki muuttui vasta kun olimme olleet jo pitempään yhdessä ja räjähti käsiin kun muutimme yhteen. Totta kai keskustelimme ennen muuttoa mm. kotitöistä. Mies oli sitä mieltä, että hommat puoliksi, imuroida pitää vähintään kerran viikossa, astiat tiskataan päivittäin jne.
Minkälainen selvänäkijä naisen pitäisi olla ennen kuin suostuu muuttamaan yhteen miehen kanssa? Mistä minun olisi pitänyt etukäteen tietää, että huomattavasti omaani siistimmässä kämpässä asuva mies heittäytyykin lapsen tasolle saadessaan akan koukkuun?
Ja mitä tulee noihin muihin vaihtoehtoihin, niin hän nyt tosiaan oli se ainoa vaihtoehto. Uskokaa jo, että niiden oikeasti tavallisten naisten ympärillä ei pyöri laumoittain miehiä.