Syöminen ja laihduttaminen on tainnut mennä överiksi. Olen 161cm pitkä nuori tyttö, joka painoi ennen 52,8kg ja nyt 47,0kg. Painoindeksi on 18,3, lievä alipaino siis. Vai onko se normaalipainoinen? Haluan laihtua, mutta haluan vielä enemmän pysyä terveenä ja anoreksiasta ei ole vaaraa. Miten saisin itseni hyväksymään itseni tälläisenä? Vaikka laihtuisin, en silti hyväksy lihaa luiden ympärillä. Sekavaa, sekavaa... Itsetuntoko se tässä ongelma onkin?
Feel fat, look thin
BlackRoze
11737
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tiedän että olen hoikka mutta peilistä katsoessa näen itsessäsi läskiä, selluliittia ja tunnen tarvetta laihtua. Olen aina kärsinyt viha-rakkaus-suhteesta ruokaan. :((
Liikkumaan siitä ja ruokavalio kuntoon.
Moi.. Mulla on ollut oikeastaan koko nuoren ikäni ongelmia itsetunnon kanssa. Ulospäin näytän todella vahvalta tytöltä, mutta kun pääsen kotiin ja istahdan sohvalle, niin huomaan kuinka mahamakkara valahtaa housujen päälle ja kylpyhuoneen kirkas valo paljastaa käsivarsien muhkurat.. Noh. Tiedän kuitenkin, että olen täysin normaalipainoinen nainen. Rakastan ruokaa, siinä on ongelmani. Kuinka siis saan syödä rakastamani sipsit silloin tällöin ja herkutella leivoksilla? No tietysti jos liikun tarpeeksi. :)
Jos siis haluat olla terve, niin liiku ja syö monipuolisesti. Älä ajattele laihtumista, vaan terveyttä. Valitse siis mielummin tumma leipä kuin vaalea. Laita lautaselle enemmän salaattia kuin perunaa. Vaihda jogurtti maitorahkaan yms. Näin säästät myös kaloreissa, mutta et terveytesi hinnalla. :)
Olen aina nauranut itselleni, ettei minusta IKINÄ voisi tulla anorektikkoa, koska rakastan ruokaa ja nautin syömisestä todella paljon. Jos haluan tiukentaa vyötäröä, niin tarkkailen syömisteni ravintoarvoja (täytyy saada tietty määrä proteiinia, hiilareita, rasvaa ja kuituja päivässä) ja sitten lisään vaikkapa pienen juoksulenkin tai yritän kävellä joka paikkaan jumppien ja kuntosalin lisäksi. (ylimääräinen 10 min stepperilläkään ei ole pahitteeksi)..
Näin. Ja tämä kaikki on siis terveellistä, eikä mitään tietoista laihduttamista.
Sitäpaitsi on kivempaa olla jäntevä, lihaksikas, tiukka, terve puna poskilla, energinen ja iloinen kuin lommoposki, kalpea, väsynyt, harmaa, luikura.. :)
Ensiksikin painoindeksisi on 18,1 ja kyllä se on alipainoa. EI ole normaalipaino.
(Tosin riippuu iästäsi, jos olet yli 18-vuotias, sitten käytetään tuota painoindeksia.)
Miksi anoreksiasta ei muka olisi vaaraa?
1. Haluat edelleen laihtua vaikka olet alipainoinen.
2. Et hyväksy itseäsi etkä "lihaa luiden ympärillä".
3. Et näe itseäsi kuitenkaan alipainoisena.
4. Ruuminkuvasi vääristyminen on selvää jos otsikostasi.
Eli aika anoreksiaan viittaavaa kommentointia. AINOA myönteinen ja terve lause on tämä:
"haluan vielä enemmän pysyä terveenä". HYVÄ! Ota se elämänohjeeksesi!!
Olet ilmeisesti tyttö, joten terveeksi naiseksi kasvaminen on sitä että rasvaa tulee tiettyihin paikkoihin, niin kuuluu olla.
Voi kestää jonkin aikaa ennen kuin uusi keho on valmis ja alkaa tuntua omalta.
Minkälainen on terveytesi muuten? Toimiiko kaikki normaalisti? Ethän palele ja kärsi päänsäryistä? Ummetuksesta? Liikutko normaalisti?
"Minkälainen on terveytesi muuten? Toimiiko kaikki normaalisti? Ethän palele ja kärsi päänsäryistä? Ummetuksesta? Liikutko normaalisti?"
Palelin vähän aikaa sitten kaikkialla muualla paitsi kovissa löylyissä, mutta nyt olen lisännyt ruoan määrää ja en palele jatkuvasti. Tajusin itse että 500-900kcl on aivan liian vähän. Silti yli 1000kcl tuntuu liialta.... Liikun vaihtelevasti, joko en paljoa yhtään tai liikaa, joskus jopa sopivasti. :) Ei ole ummetusta eikä päänsärkyä, kuukautiset tulevat kutakuinkin normaalisti vaikka ennen järjettömät kuukautiskivut ovat jääneet pois. En ole ennen kuullut että kivut voisivat yhtäkkiä lakata tulemasta.. Olen 15-vuotias ja kuukautiset alkoivat kun olin 9-vuotias ja kehityin varhain. Ja anoreksiasta ei ole vaaraa, koska huomaan itse ongelman ja pakotan itseni syömään edes jotain (melkein) aina. Tiedostan hyvinkin mahdollisuuden syömishäiriöön. Mutta kyllä, minusta minun täytyy laihtua vielä, ei paljoa, mutta vähän.
Tuntuu että hillut sillä rajalla. Ei ole tervettä että joutuu "pakottamaan" itsensä syömään. Normaali ihminen syö normaalisti pakottamatta.
Parasta ja kypsintä sinussa on se, että huolehdit itsestäsi ja terveydestäsi.
Se paleleminen oli huono merkki, onneksi olet puuttunut siihen ja seuraat fiksuna muitakin merkkejä.
Olen silti huolestunut siitä, että olet vain 15-vuotias ja syöt noin vähän, ei 1000 kaloria riitä edes kattamaan sun perusaineenvaihduntaa saati sitten kehon tarvetta kasvattaa susta tervettä aikuista naista.
Oletko jutellut kouluterveydenhoitajan tai -lääkärin kanssa? Veikkaan että terkkari neuvoisi heti syömään lähemmäs tuplasti ton kalorimäärän! Ja sanoisi heti ettei tuon ikäisenä edes saa laihduttaa.
Ajattelepa pelkästään ulkonäköäsi: hiukset, kynnet, ja iho alkavat helposti kärsiä rasvan ja muiden aineiden puutteesta. Ajattelpa sitten terveysnäkökulmasta mitä ravinnon puute tekee sisuskaluille, voi tulla sellaista vahinkoa jota ei enää voida korjata.
Moni kuntoilija tietää myös minkälaisella vaivalla niitä lihaksia ja kiinteyttä saadaan kehoon (varsinkin meille naisille), joten tuolla kalorimäärällä kehosi joutuu ottamaan energiaa lihaksistasi ja eihän se ole kiva.
Mieti tarkkaan miksi haluat laihtua, mitä laihtuminen toisi sinulle? Miksi ja kuka on sanonunt etä sinun "täytyy laihtua" koska selvästi sinun ei tarvitse laihtua mistään fyysisestä eikä terveydellisestä syystä? Ongelma on siis sisäinen - siihen ei dietit auta.
Viestisi tälle palstalle on viesti myös itsellesi, lue oma juttusi ja mieti mitä kirjoittaja haluaa sanoa? Minusta vaikuttaa siltä, että rivien välistä paistaa pelko hallinnan menettämisestä...
Kirjoitan tätä tekstiä muistellen yhtä tuttavaani: nuori tyttö rupesi laihduttamaan ja tilanne johti pysyvään sydänvammaan. Ajattele jos olisit itse samassa tilanteessa, eikö tuntuisi jälkikäteen todella turhalta että laittoi terveytensä vaaraan ja minkä takia?
Toivotan sulle voimia etsiä terveellistä elämää ja luottaa siihen että ne asiat joita etsit laihduttamisen kautta voivat löytyä ihan toisella tavalla. Voisiko sinulla olla muita harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita kuin "laihduttaminen"?
moi. minun mielestäni olet vähän laiha sun pituutta katsottuna. eli jos olet 47kg ja pituus on 160se on ok, mutta jos hait 37kg niin muista, että juodut tiputuksiin eli anorektikko... ja siitä ei vältämättä kukaan ei halua. kannaattaa miettiä tarkkaa ennen kun teet päätöksiä. onneksi kohta on kesä ja ei enää huolestuttaa näitä kiloja eikä mitään vaan nautitaan lämpöisestä. ... muista syödä hyvin ja nukkua hyvin. kaikkia hyvää sinulle.......:)
Olen 50-vuotias nainen, mitat 154cm/43kg. Painoindeksi on siis 18,1. En harrasta laihduttamista, olen aina ollut hoikka, tosin myös muutaman kilon painavampi. Aineenvaihduntani on ilmeisen vilkas, koska en liho helposti. Muutama "ylikilo" tippui äitini kuoleman aiheuttaneen surun takia, jolloin vatsassa ja reisissä ollut läski suli samalla. Kilot eivät ole tulleet takaisin ja iloitsenkin litteämmästä vatsasta ja kapeammista reisistä.
Syön terveellisesti ja kokooni nähden riittävästi sekä kuntoilen ahkerasti. En pidä itseäni alipainoisena vaan onnekkaana. Että tässä iässä voi nauttia hoikkuudesta, kun useimmat kanssasisaret vain lihoovat. Ja ovat kateellisia valittaen minun olevan liian laiha. Kasvoni ovat kuitenkin edelleen nuorekkaat kuten vartalokin.
Mä painoin vielä 18-v. 48kg ja olen siis 163cm pitkä.
Liikunta jäi vähiin ja yhtäkkiä paino oli noussut 52kg..58kg ja tunsin itseni järjettömäksi läskiksi!
Lenkkeilin kuin hullu, ja ihmiset tosiaan pitikin mua hulluna kun olin silti hyvin hoikka.
Meni aikaa sisäistää uusi minäkuva, ja nyt 62kg ja 34 vuotiaana olen todella omasta mielestäni täydellinen, ja entinen kroppani tuntuu lähinnä luisevalta..
Tämä tapahtui kylläkin -90 luvulla, ja nykyään on lisäksi nämä järjettömät "kauneusihanteet" (mun mielestä rumat ja sairaalloiset) jotka tuovat lisää paineita nuorille naisille.
Harrasta järkevissä määrin liikuntaa, mutta syö normaalisti, terveellisesti, ja saat kauniin vartalon. Älä ainakaan pidä kalorivajetta, painosi saisi nousta muutaman kilon.. Mutta liikunnalla timmiksi!
Btw. pojat tykkää 100% varmuudella enemmän normaalipainoisesta tytöstä, kuin anorektisen laihasta. Mutta tän kai tiesitkin?
Tsempit! :)
Pistää kyllä ajattelemaan huomionne. Nyt tosin on kamala olo kun söin viikonloppuna aivan liikaa. En miettinyt syömistä paljoa, se on hyvä juttu, mutta nyt järkytyin kun tajusin miten kamalasti olen syönyt. Tuntuu pahalta ajatella näin, kun laihduttaminen on vienyt niin monelta terveyden ja joillain ei edes ole ruokaa. Itsekästä. Olen vain kyllästynyt olemaan "se läskein", kuten serkkuni kerran ilmaisi. Ja kuullut ehkä liikaa vitsiä koostani, vaikka normaalipainoinen aina olen ollut.
Olen kyllä mielestäni saanut aika paljonkin tolkkua elämääni. Nyt kyllä paha mennä sanomaan, haluaisin olla syömättä. Yök, inhottaa olla tälläinen, anteeksi että tänne vuodatan. Järkeä kyllä saanut touhuun täältäkin, kirjaimellisesti pala palalta takaisin "normaaliin elämään".
Kuulepas jos nuo omat sukulaiset(???) heittää sulle että olet "läskein", ota se huumorilla ja heitä takas "enpä ole ainakaan epäkohteliain" (kuten hän)!
Hyvä jos olet täällä saanut positiivista palautetta ja alat kallistua normaalin elämän puoleen.
Ruoka on vaan ravintoa, älä tee siitä tunneasiaa. Päätät että syöt oikein ja terveelisesti ja tarpeeksi. Joskus pidät herkuttelupäivän osana tervettä ruokavaliota, etkä ota siitä paniikkia, koska seuraavana aamuna jatkat normaalia elämää.
Itse asiassa jos keho tottuu saamaan joka päivä samanlaista ruokaa ja saman kalorimäärän se alkaa laiskotella, joten herkkupäivä silloin tällöin täräyttää taas rasvanpolttoa liikkeelle. Siksi ei kannata tuhlata yhtään henkistä energiaa suremaan yhden päivän ylimääräisiä kaloreita. Päinvastoin muista nauttia herkuista ilman huonoa omaatuntoa silloin kun niitä syöt - muutenhan ne menee hukkaan! :-)
Jos haluat auttaa nälänhädässä olevia lapsia, voit lahjoitaa rahaa vaikka Punaiselle Ristille, tai tehdä jotain muuta asialle. Voit vaikuttaa kuluttajana ja ostaa esim. Reilun Kaupan tuotteita. Se että koet syyllisyyttä omasta syömisestäsi on turhaa, se ei hyödytä ketään, eikä ole itsekästä että haluat huolehtia omasta terveydestäsi (kukapa muu siitä huolehtisi), se on hyvä asia.
Tsemppiä normaalille elämälle!