Olen ihan normaali työssä käyvä suomalainen mies. ikää on kertynyt 53v. Työni on tekninen ulkomaankauppa, tulen hyvin toimeen kyseisen työn korvauksella. Joten en kaipaa ns. elättäjää. Olen isoisä, joten en myöskään halua lisää lapsia.
Osaan mielestäni - ja myös muiden mielestä - käyttäytyä tilanteen mukaan. Kielitaitoni riittää sosiaaliseen kanssakäymiseen myös kv.tilanteissa.
En tupakoi, alkonkäyttö on hyvinkin pidättyväistä. Pidän ns. tavallisesta suomalaisesta naisesta kaikkinensa; en etsi prinsessaa. Suoriudun ja teen tarvittavat taloustyöt, pesen pyykkini, siivoan, tiskaan, silitän paidat jne. teen nämä myön perhe-elämässä...
Kokkaan mielelläni vaikka talkooporukalle, tulen toimeen kaikkien kanssa. Sienimetsä, kävelylenkit, sohvalla löhöäminen, kissan rapsuttaminen jne. kaikki sujuu ilman ihmetystä.
Olen normaalimitoissa, lenkkeilen - tosin ilman ryppyjä otsassa.
Seksuaalinen suuntautuminen on normaali - jos sellaista nyt voi seksiasioissa ollakaan.
Vaan en riitä, en kelpaa, en ole haluttava!
Mitä suomalainen nainen todella haluaa?
Kun nainen kerran on pettynyt häneen, jota rakasti yli kaiken, pitääkö "seuraava" olla jotenkin yli-ihminen tai taivaallinen ilmestys ilman yhtään negatiivista seikkaa? Millainen minun - ja tuhansien muiden miesten - pitää olla, jotta "kelpaamme"?
Osaan mielestäni - ja myös muiden mielestä - käyttäytyä tilanteen mukaan. Kielitaitoni riittää sosiaaliseen kanssakäymiseen myös kv.tilanteissa.
En tupakoi, alkonkäyttö on hyvinkin pidättyväistä. Pidän ns. tavallisesta suomalaisesta naisesta kaikkinensa; en etsi prinsessaa. Suoriudun ja teen tarvittavat taloustyöt, pesen pyykkini, siivoan, tiskaan, silitän paidat jne. teen nämä myön perhe-elämässä...
Kokkaan mielelläni vaikka talkooporukalle, tulen toimeen kaikkien kanssa. Sienimetsä, kävelylenkit, sohvalla löhöäminen, kissan rapsuttaminen jne. kaikki sujuu ilman ihmetystä.
Olen normaalimitoissa, lenkkeilen - tosin ilman ryppyjä otsassa.
Seksuaalinen suuntautuminen on normaali - jos sellaista nyt voi seksiasioissa ollakaan.
Vaan en riitä, en kelpaa, en ole haluttava!
Mitä suomalainen nainen todella haluaa?
Kun nainen kerran on pettynyt häneen, jota rakasti yli kaiken, pitääkö "seuraava" olla jotenkin yli-ihminen tai taivaallinen ilmestys ilman yhtään negatiivista seikkaa? Millainen minun - ja tuhansien muiden miesten - pitää olla, jotta "kelpaamme"?
Vastaukset 4
Vanhimmat
kelpais tuon kuvauksen perusteella, tosin kolkyt vuotta nuorempana.
minä haluisin vaan tavisukon - kumpikin käy duunis, tullaan kotia, katotaan tvtä, tehdään huushollihommat, harrastetaan, käydään joskus matkoilla, ollaan paljon luonnossa, ei ryypätä, lueskellaan ja jutellaan.minä leivon ja pyykkään, sinä vaihdat autoon renkaat. sitä ihan taviselämää kaipaan.
kinkkuun.
Sitä naiset haluavat.
Juuri nytkin.
tollaisia ns. ulkonaisia ominaisuuksia.
Tonne rivien väliin mahtuu vaikka millanen liuta negatiivisia sisäisiä ominaisuuksia. Niitä, jotka ainakin mulle on just niitä merkityksellisiä.
Esimerkkinä heitän pari, jotka kärjistäen vois tuolta löytyä: työnarkomaani, halveksutko muunlaisia?
Eräänlainen ylpeys(liiallinen)?
Mä itse pidän tärkeimpänä sitä "kemiaa". Ulkoiset ominaisuudet (ulkonäkö, taidot, työtilanne) on siinä vaiheessaä yks hailee, kun kemiat pelaa. Ja toisinpäin, vaikka kaikki_muu ois kunnossa, mutta ei vaan löydy sitä kipinää.. *puistaa päätään*