Eilen maanantai-aamuna kuulin sen klassisen "tuletkos Pertti käymään tossa neukkarissa, kun olis yks juttu". Sitten kun keskustelu alkoi sanoilla "Tiedäthän Pertti, että yrityksellämme on ollut kovin tiukkaa viime aikoina", niin tiesin mistä on kysymys. Tuntui kun tuon lauseen jälkeen en olisi edes kunnolla kuullut mitä esimies sanoi, ajatukset olivat jo muualla ja sydän hakkasi pelosta. Mielessä oli vain kysymys, että miksi juuri minä ja miten minä tästä selviän tällaisena aikana.
Loppupeleissä tilanteeni on ihan hyvä. Tulen saamaan sitä korkeinta ansiosidonnaista päivärahaa, asuntolaina on maksettu, autokin on oma ja säästöjä pahan päivän varrellekin löytyy jonkin verran. Ikä tosin pelottaa, että miten yli 40-vuotias työllistyy? Sitä en vielä tiedä, ehkäpä sen aika näyttää. Uskon, että työttömyys tässä talouden laskusuhdanteessa on tietenkin kova paikka, mutta en sentään eläkkeelle ole jäämässä. Työpaikka löytyy kuitenkin ajan kanssa; "Jos se ei ole huomenna, niin ensi viikolla sitten".
On muuten jännä huomata, miten monimutkaista on jäädä työttömäksi. Sitä voisi kuvitella, että soittaa liittoon ja that’s that. Olenhan maksanut jäsenmaksuja toistakymmentä vuotta, joten eikö liiton lakimies voisi hoitaa asiani, kun sitä kerrankin tarvitsisin. Ei ei! Liittoon soitettuani ensimmäinen kommentti heiltä oli, että "aha, vai niin". Minä siihen että etkö sinä nyt kirjaa sitä mihinkään? Etkö kuule, että minä ilmoittaudun nyt työttömäksi? Ei kun mene työvoimatoimistoon ja ilmoittaudu sinne. Ansiosidonnaista saat työttömyyskassasta, katso ohjeet netistä ja laita hakemus postiin. Työvoimatoimiston neiti oli yhtä tietämätön yleisesti kaiken suhteen. Paljonko minä saan korvauksia, olisi kiva tietää? "No en minä sitä tiedä, joku lautakunta tekee jossain jonkun päätöksen ensin", oli hänen noheva vastauksensa. Ja siitä ansiosidonnaisesta neiti ei tiennyt mitään, ei kuulemma ole työvoimatoimiston asia.
Ilmoittautuminen työvoimatoimistoon oli muutenkin nöyryyttävä kokemus. Olin ainoa siisteissä farkuissa ja kauluspaidassa paria nuorta lukuun ottamatta. Paikalla oli romaaneja, alkoholiongelmaisia ja muita selvästi yhteiskunnasta syrjäytyneitä ihmisiä. Työttömäksi ilmoittauduttuani netissä kyseltiin kuin joltain kesätyötä hakevalta "erityisosaaminen, max 80 merkkiä". Jos minun pitäisi kertoa ammatillinen osaamiseni, ei siihen riittäisi edes 800 merkkiä. Tai jos kirjoitan sinne tehneeni konsolidointia ja sisäistä laskentaa, tietääkö vastapuoli nyt yhtään siitä sen syvällisempää? Sama oli kun kysyttiin aikaisempia työtehtäviä. Muutaman rivin sai laittaa, esim. muuraus ja rappaus. Mutta jos henkilö on taloushallinnon ammattilainen, ei työtehtäviä voi edes tiivistämällä tiivistää pariin hassuun riviin. Liekö tarkoituskaan kerätä aidosti tietoa, vaan yrittää vain esittää kiinnostunutta.
Päästyäni keskustelemaan työvoimaohjaajan tms. kanssa työnhakusuunnitelmastani, hän naputteli tietokonettaan varmaan n.10min sanomatta minulle mitään. Ihan kuin olisin kirjautunut vangiksi laitokseen, palvelusta ei voinut ainakaan puhua. Tämän jälkeen nuori nainen oli hyvin vaikeana, kun kerroin omasta osaamisestani (mitenkään tärkeilemättä). Termistö ja osaamiseni oli tälle henkilölle selvästi aivan täysin vierasta. Ainoa mitä hän antoi, oli lappu jossa käskettiin mennä kuuntelemaan jotain työnhakuinfoa. En voi kieltää etteikö itsetuntoon kolahtanut, kun yli 40v akateemisesti koulutetulle, asiantuntija/esimies-tehtävästä irtisanotulle entiselle rekrytoivalle esimiehelle sanotaan, että "käys kuuntelemassa miten hakemus kirjoitetaan". Noh, toki menen – se siitä.
Pahinta kuitenkin työttömäksi jäädessä on se, että tuntee olevansa täysin yksin. Kukaan ei osaa tai viitsi kertoa mitä kaikkea tässä pitää oikein tehdä. Liitto ohjaa työttömyyskassaan ja kassa työvoimatoimistoon. Työvoimatoimisto kehottaa soittamaan liittoon ja käymään infotilaisuudessa. On lomake A ja B, joiden liitteeksi tarvitaan kansiollinen paperia. Pitää olla vanhat palkkanauhat tallella ja satavuotta vanha työsopimus ja tietenkin –todistus. Pitää ilmoittaa sinne ja tänne, mutta kukaan ei halua ottaa vastuuta ilmoittamisesta.
Voi kumpa pääsisi jo takaisin töihin... tämä työttömän elämä lippuineen ja lappuineen ei ole minua varten.
Loppupeleissä tilanteeni on ihan hyvä. Tulen saamaan sitä korkeinta ansiosidonnaista päivärahaa, asuntolaina on maksettu, autokin on oma ja säästöjä pahan päivän varrellekin löytyy jonkin verran. Ikä tosin pelottaa, että miten yli 40-vuotias työllistyy? Sitä en vielä tiedä, ehkäpä sen aika näyttää. Uskon, että työttömyys tässä talouden laskusuhdanteessa on tietenkin kova paikka, mutta en sentään eläkkeelle ole jäämässä. Työpaikka löytyy kuitenkin ajan kanssa; "Jos se ei ole huomenna, niin ensi viikolla sitten".
On muuten jännä huomata, miten monimutkaista on jäädä työttömäksi. Sitä voisi kuvitella, että soittaa liittoon ja that’s that. Olenhan maksanut jäsenmaksuja toistakymmentä vuotta, joten eikö liiton lakimies voisi hoitaa asiani, kun sitä kerrankin tarvitsisin. Ei ei! Liittoon soitettuani ensimmäinen kommentti heiltä oli, että "aha, vai niin". Minä siihen että etkö sinä nyt kirjaa sitä mihinkään? Etkö kuule, että minä ilmoittaudun nyt työttömäksi? Ei kun mene työvoimatoimistoon ja ilmoittaudu sinne. Ansiosidonnaista saat työttömyyskassasta, katso ohjeet netistä ja laita hakemus postiin. Työvoimatoimiston neiti oli yhtä tietämätön yleisesti kaiken suhteen. Paljonko minä saan korvauksia, olisi kiva tietää? "No en minä sitä tiedä, joku lautakunta tekee jossain jonkun päätöksen ensin", oli hänen noheva vastauksensa. Ja siitä ansiosidonnaisesta neiti ei tiennyt mitään, ei kuulemma ole työvoimatoimiston asia.
Ilmoittautuminen työvoimatoimistoon oli muutenkin nöyryyttävä kokemus. Olin ainoa siisteissä farkuissa ja kauluspaidassa paria nuorta lukuun ottamatta. Paikalla oli romaaneja, alkoholiongelmaisia ja muita selvästi yhteiskunnasta syrjäytyneitä ihmisiä. Työttömäksi ilmoittauduttuani netissä kyseltiin kuin joltain kesätyötä hakevalta "erityisosaaminen, max 80 merkkiä". Jos minun pitäisi kertoa ammatillinen osaamiseni, ei siihen riittäisi edes 800 merkkiä. Tai jos kirjoitan sinne tehneeni konsolidointia ja sisäistä laskentaa, tietääkö vastapuoli nyt yhtään siitä sen syvällisempää? Sama oli kun kysyttiin aikaisempia työtehtäviä. Muutaman rivin sai laittaa, esim. muuraus ja rappaus. Mutta jos henkilö on taloushallinnon ammattilainen, ei työtehtäviä voi edes tiivistämällä tiivistää pariin hassuun riviin. Liekö tarkoituskaan kerätä aidosti tietoa, vaan yrittää vain esittää kiinnostunutta.
Päästyäni keskustelemaan työvoimaohjaajan tms. kanssa työnhakusuunnitelmastani, hän naputteli tietokonettaan varmaan n.10min sanomatta minulle mitään. Ihan kuin olisin kirjautunut vangiksi laitokseen, palvelusta ei voinut ainakaan puhua. Tämän jälkeen nuori nainen oli hyvin vaikeana, kun kerroin omasta osaamisestani (mitenkään tärkeilemättä). Termistö ja osaamiseni oli tälle henkilölle selvästi aivan täysin vierasta. Ainoa mitä hän antoi, oli lappu jossa käskettiin mennä kuuntelemaan jotain työnhakuinfoa. En voi kieltää etteikö itsetuntoon kolahtanut, kun yli 40v akateemisesti koulutetulle, asiantuntija/esimies-tehtävästä irtisanotulle entiselle rekrytoivalle esimiehelle sanotaan, että "käys kuuntelemassa miten hakemus kirjoitetaan". Noh, toki menen – se siitä.
Pahinta kuitenkin työttömäksi jäädessä on se, että tuntee olevansa täysin yksin. Kukaan ei osaa tai viitsi kertoa mitä kaikkea tässä pitää oikein tehdä. Liitto ohjaa työttömyyskassaan ja kassa työvoimatoimistoon. Työvoimatoimisto kehottaa soittamaan liittoon ja käymään infotilaisuudessa. On lomake A ja B, joiden liitteeksi tarvitaan kansiollinen paperia. Pitää olla vanhat palkkanauhat tallella ja satavuotta vanha työsopimus ja tietenkin –todistus. Pitää ilmoittaa sinne ja tänne, mutta kukaan ei halua ottaa vastuuta ilmoittamisesta.
Voi kumpa pääsisi jo takaisin töihin... tämä työttömän elämä lippuineen ja lappuineen ei ole minua varten.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Eilen pomo ilmoitti että saat fudua ja menit saman tien työkkäriin. Eikö teidän firmassa ole mitään irtisanomisaikaa? Vittu että oli paskin provo ikinä!
Kyllä vain! Kiitos muuten asiallisesta vastauksestasi! Meillä on ihan normaali irtisanomisaika ja sitä kohdallani myös noudatetaan. Mutta ex-yrityksemme politiikka on aina ollut se, että työvelvollisuus päättyy irtisanomisilmoitukseen. Eli maanantai-aamuna sain kerätä tavarani työhuoneesta ja kyllä, menin tänään ilmoittautumaan työvoimatoimistoon.
Jos sinulle maksetaan irtisanomisaikana palkkaa, sinä et saa työttömyyskorvausta siltä ajalta. Sillä ei ole merkitystä oletko työmaalla vai et, ainoastaan sillä on merkitystä tuleeko palkkaa vai ei.
Hei! Toki minulle maksetaan irtisanomisajalta palkka. Työttömyyskorvauksen saamisesta en tiedä mitään, olen tässä tilanteessa ensimmäistä kertaa. Uskon että olet varmasti täysin oikeassa. Silti liitossa sanoivat, että ensimmäinen asia joka pitää tehdä, on ilmoittautua työvoimatoimistoon. Kai se on joku ennakkoilmoittautuminen tms. sinä varmasti tiedät ehkä paremmin. Näin kuitenkin tein.
Tekstissä sen verran asiavirheitä, että ne paljastanevat kirjoituksen provoksi.
vaan saman olen kokenut minäkin kaikkine vivahteineen....aivan yksi yhteen oman tilanteeni kanssa. Uuden työn saantikin on ollut iästä johtuen kiven takana..
Siis heti pitääkin ilmottautua työkkäriin.Sieltä sitten tekevät lausuntoja eteenpäin.Mutta mitään ei tapahdu,ennenkö on työtön työnhakija.Yleensä noissa tapauksissa sen irtisanomisajan saa olla kotona ja palkka maksetaan sinne.Ansiosidonnaiset alkaa juoksemaan sitten jonkun ajan päästä,voi mennä useampikin kuukausi,kyllä ne siellä liitossa sitten neuvovat eteenpäin.Mutta ihan oikein kyl teit.
moneen kertaan??miltäs se sitten tuntuu.Voin sanoa ei miltään!turtuu ajan kanssa tähän touhuun ja veetuuntuu..ei väliä..
On inhottavaa kun ihmisen perusoikeus viedään eli oikeus työhön!jotenkin rahan ahneus oli ainakin 90-luvulla se syy.Lähtivät nääs hakemaan tuottoa muista maista.Nyt vaan kaikki on hiipunut onko enää kyse samasta en edes tiedä?
Jokainen voi omassa päässään tehdä valintoja jotka kannattaa tämän globalisaation nujertamiseksi, menee kauan kun saadaan työt takas ja normaali elämä takas..vai saadaanko ikinä?
Kuka maksaa kun olen vanha ja en voi maksaa mitään..eläkekkin jää pieneksi kun ei työtä ole ollut..entä jos sairastun??ja menot ne senkun jatkaa nousuaan..Niitä jotka alemmissa asemissa ovat pitää auttaa eikä halveksia!!!ei ole heidän syy vaan yhteiskunnan syy!!!!!!!Töitä riittää vaikka pätkiä ja määräaikasta myös korkeesti koulutetulle.Tehtaissa ja hoito-sos.alan töissä.Kioskeilla,päivittäistavara myynnissä.Jne.
Jokaisen IHMISEN TYÖPANOS on tärkeä.
Sili sili päästä. Kyyneleet valuu poskia pitkin kun tuota järisyttävän karmaisevaa stooria lukee. Nyyhkyti nyyhkyti.
Herralla on oma velaton asunto, korkein ansiosidonnainen päiväraha, koulutus ja pitkä työkokemus. Ja sitten titä luikutetaan ku on niin kovin VAIKEAA jäädä työttömäksi. Ku pitää ihan siis liittoonki soittaa ja työkkärissä käydä. Ja vielä ihan itte! Voi miten nöyryyttävää. Ku ei enää paris hilton saa PALVELUA, se on kamalaa. Hei, se että se työkkärin tyyppi siellä kirjoitti 10 min tietojasi rekisteriin on sitä palvelua. Tietysti on eri asia kun herra on tottunut punaisiin mattoihin ja fanfaareihin. Shamppanjaa toki tietysti voisi tarjoilla siinä työttömäksi ilmoittautumisen yhteydessä. Sehän nyt on itsestäänselvää.
Vittu saatanan mulkku et tiedä mitään siitä mikä on vaikeaa. Ne halveksimasi epäihmiset, romanit, alkoholisoituneet, pitkäaikaistyöttömät ja muut "alempasi" tietävät mikä on vaikeaa. He ovat niitä jotka ansaitsevat kaiken kunnioituksen ja arvostuksen vuosikausien - jopa koko elämänsä selviytymisestä äärimmäisessä köyhyydessä kaltaistesi halveksimina ihmisinä. Sellaisesta elämästä he ovat selvinneet hengissä josta sinä et tiedä yhtikäs mitään. Sellaisesta elämästä, jota sinä looseri et kestäisi yhtään ainutta päivää.
Taas saimme todisteen, ettei ne työpaikat ole millään tavalla suhteellisia älykkyyteen. Itikö ten duunin tulle aikoinaan hommas? Tuollaiset 40- vuotiaat hemmotellut pullamössömammanpojat nauttivat palkkaa siitä että yrittävät tehdä töitä kahdella aivosolullaan samaan aikaan kun älykkäät maalaisjärjellä varustetut ihmiset joilla ei ole suhteita, sinnittelevät säästöliekillä koko elämänsä.
Miksi juuri sinä? Tuliko vähän liikaa istuttua läskillä perseelläsi toimettomana röökiä polttaen ku palkka vaan juoksi?
kiva!
Mä tykkään tästä tekstistä, ihanan kyynistä..
Tällainen teksti rupeaa siis hymyilyttämään sellaista ihmistä joka töissä joutuu tekemään muittenkin työt ja ne muut ahkerat on meidän tapauksessa joko irtisanottu taikka vaihdettu toisiin.
Kiitos :o)!
"Ne halveksimasi epäihmiset, romanit, alkoholisoituneet, pitkäaikaistyöttömät ja muut "alempasi" tietävät mikä on vaikeaa. He ovat niitä jotka ansaitsevat kaiken kunnioituksen ja arvostuksen vuosikausien - jopa koko elämänsä selviytymisestä äärimmäisessä köyhyydessä kaltaistesi halveksimina ihmisinä. Sellaisesta elämästä he ovat selvinneet hengissä josta sinä et tiedä yhtikäs mitään. Sellaisesta elämästä, jota sinä looseri et kestäisi yhtään ainutta päivää."
Elämä on valintoja. Nuo alkoholisoituneet, pitkäaikaistyöttömät ja muut yhteiskunnan elätit ovat jossakin vaiheessa tehneet vääriä valintoja ja ovat itse omasta tilanteestaan vastuussa. Miksi saamattomuutta ja väärien valintojen tekoja pitäisi kunnioittaa ja arvostaa? Kunnioituksen ansaitsevat ihmiset, jotka ovat itse itsensä kammenneet koulutuksella ja sitkeällä työllä arvostettuihin asemiin.
Voi pyhä yksinkertaisuus!
Jokainen on oman onnensa seppä. Mutta vain menestyneet ja rikkaat kultalusikka suussa syntyneet ja eläneet idiootit ovat sitä mieltä. Me muut tiedämme ettei se pidä paikkaansa. Järkyttävää on, että noilla itseriittoisilla lellilapsilla ei ole epäilystäkään siitä etteivätkö he olisi ansainneet jokaista euroa millä mälläävät.
Sä et oo koskaan huomannut sellaisia asioita kuin rasismi romaneja kohtaan? Et ole milloinkaan huomannut sukupuolirasismia? Onko ollut laput silmillä kun miespuolinen työntekijä tulee krapulassa tai jopa kännissä työpaikalle istumaan läskillä perseellään polttamaan tupakkaa samaan aikaan kun naispuoliset työntekijät tekevät heidän työnsä? Mitä tapahtuu jos nainen tekee samoin? Kuulostaako hyvävelijärjeselmä millään tavalla tutulta? Puhumattakaan sukulaisten ja ystävien suosimisesta kun työpaikkoja jaetaan?
Onko mitään käsitystä sen merkityksestä koulutustasoon millainen koulutustaso sattuu olemaan omilla vanhemmilla. Tosiaan jos vanhemmat sattuu omaamaan. Eikä vanhempienkaan varallisuus varmasti vaikuta yhtikäs mihinkään, eihän?
Onko sulla einstein mitään ymmärrystä sen merkityksestä menestymiseen elämässä, mihin sattuu syntymään?
Sukupuoli, rotu, syntymäpaikka, vanhempien varallisuus, epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi joutuminen eivät ole omia valintoja, urpo! Osta aivot saatana!
Olet halveksittava ihmisen irvikuva. Ahne paska joka syö toisten leipää.
Otetaanpas ihan rauhallisesti. Ei tietenkään pelkillä omilla oikeilla valinnoilla voi tehdä elämästään kunnollista jos henkilössä itsessään on jotain pahasti vialla kuten esimerkiksi sinussa kirjoituksesi perusteella on.
Vastaillaanpas näihin kirjoituksiisi ihan lause lauseelta:
"Jokainen on oman onnensa seppä. Mutta vain menestyneet ja rikkaat kultalusikka suussa syntyneet ja eläneet idiootit ovat sitä mieltä. Me muut tiedämme ettei se pidä paikkaansa. Järkyttävää on, että noilla itseriittoisilla lellilapsilla ei ole epäilystäkään siitä etteivätkö he olisi ansainneet jokaista euroa millä mälläävät."
Kirjoitustasi voisi muuttaa näin: Jokainen on oman onnensa seppä, vain vääriä valintoja tyhmyyksissään tehneet henkilöt ovat toista mieltä. Jos he menestyvät, on se heidän ansiotaan. Jos menee huonosti niin se on muiden vika.
"Sä et oo koskaan huomannut sellaisia asioita kuin rasismi romaneja kohtaan?"
Tunnen yhden romanin, joka on irtautunut tuosta yhteisöstä. Hän käy normaalisti töissä, on ahkera ja on opiskellut pitkälle. Hän ei ole kohdannut rasismia. Muut tuntemani/tietämäni romanit ovat kyllä täysin ansainneet rasisminsa omalla toiminnallaan.
"Et ole milloinkaan huomannut sukupuolirasismia?"
En
"Onko ollut laput silmillä kun miespuolinen työntekijä tulee krapulassa tai jopa kännissä työpaikalle istumaan läskillä perseellään polttamaan tupakkaa samaan aikaan kun naispuoliset työntekijät tekevät heidän työnsä? Mitä tapahtuu jos nainen tekee samoin?"
Ilmeisesti on ollut laput silmillä. Omissa työpaikoissani joissa olen ollut ei ole ollut vastaavia tapauksia. Sitäpaitsi työpaikoilla ei saa polttaa. En tiedä mitä naispuoliselle työntekijälle tuossa tapauksessa tapahtuisi, luultavasti samoin kuin miespuoliselle.
"Kuulostaako hyvävelijärjeselmä millään tavalla tutulta? Puhumattakaan sukulaisten ja ystävien suosimisesta kun työpaikkoja jaetaan?"
Ei kuulosta. Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta ja olen muuttanut isommalle paikkakunnalle opiskelujen perässä ja jäänyt tänne. Työpaikkani olen aina saanut omien ansioideni perusteella tuntematta kyseisistä työpaikoista ketään entuudestaan.
"Onko mitään käsitystä sen merkityksestä koulutustasoon millainen koulutustaso sattuu olemaan omilla vanhemmilla. Tosiaan jos vanhemmat sattuu omaamaan. Eikä vanhempienkaan varallisuus varmasti vaikuta yhtikäs mihinkään, eihän?"
Ei ole käsitystä, mutta sinulla varmaan on jokin tieteellinen tutkimus johon vetoamalla voit huonon menestyksesi elämässä selittää. Vanhempani ovat ammatillisen tutkinnon suorittaneita. Varallisuutta heillä on pienellä paikkakunnalla sijaitsevan perustasoisen omakotitalon ja tontin verran.
"Onko sulla einstein mitään ymmärrystä sen merkityksestä menestymiseen elämässä, mihin sattuu syntymään?"
Varmasti maalla on merkitystä, mutta jos sattuu syntymään esimerkiksi Suomeen, ei paikkakunnalla ole merkitystä. Täällähän saa jokainen muuttaa ihan vapaasti mihin haluaa. Lisäksi opiskelut ovat ilmaisia ja asumistakin tuetaan joten ei pitäisi olla siitäkään kiinni. Sulle einstein tiedoksi, että opintojani ei ole koskaan tukenut kukaan muu kuin minä itse töitä tehden.
"Sukupuoli, rotu, syntymäpaikka, vanhempien varallisuus, epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi joutuminen eivät ole omia valintoja, urpo! Osta aivot saatana!"
Nämä käytiin jo läpi. Eivät varmasti ole omia valintoja, mutta eivät myöskään määrää menestymistä elämässä. Ja kiitos näissäkin aivoissa on tarpeeksi.
"Olet halveksittava ihmisen irvikuva."
Kiitos tästäkin kommentista ja hyvää päivänjatkoa!
"Ahne paska joka syö toisten leipää."
Niinhän se on, että toisen hyvinvointi on aina sinulta pois. Sinun huono elämäsi on aina jonkun toisen syy ja itse olet täydellinen.
Kaiken voi toki vääntää kieroon halutessaan. Jokaisen asian voit tietysti nähdä siinä valossa jossa voit kokea itsesi paremmaksi. Kumma miten ihmisarvo muuttuu ahneuden ja menestyksen myötä. Ihmiset ovat samanarvoisia tasan tarkkaan siihen asti kunnes ihminen menestyy, ja saa illuusion omasta ylivertaisuudestaan tiettyihin muihin ihmisryhmiin nähden.
Ja sinä pidät itseäsi viisaana. Ylimielisyys, itseriittoisuus ja narsismi on aina yhtä vastenmielistä. Siihen ei koskaan totu.
Kuulut niihin ihmisiin, jotka pitäisivät amerikkaan ryövättyjä orjiakin itse syypäinä tilanteeseensa. Myöskin hitlerin aikaisen saksan juutalaiset olivat varmasti itse syypäitä tilanteeseensa,. Yhteiskuntaa ei toki saa mistään syyttää. Yhteiskuntajärjestelmien syyttäminen on aina oman vastuun pakoilua, ja uhriksi heittäytymistä, vai mitä, neropatti?
Yhteiskuntajärjestelmissä ei koskaan ole mitään vikaa. Ei ainakaan silloin kun sinä itse hyödyt vallistevasta järjestelmästä. Niin sitä pitää!
Jos yhteiskuntajärjestelmät syrjäyttävät ja hyväksikäyttävät tiettyjä ihmisryhmiä, vika ei mielestäsi tietystikään ole yhteiskunnassa. Vika oln heissä jotka joutuvat järjestelmän uhreiksi. Vika on pahan teon kohteessa, ei pahantekijässä. Se on sinun logiikkasi, sinun oma lehmäsi ojassa.
Kattokaa ny häntä! Tämä viisas mies/nainen tuntee kokonaista yhden romanin ja tietää sen perusteella kaiken romanienkin tilanteesta! Jos sinä itse et ole joutunut kokemaan tämän yhteiskunnan aiheuttamia varjopuolia, ei se kulta pieni ollenkaan tarkoita sitä etteikö niitä ole olemassa. Ootte te kyllä uskomattomia, te hemmotellut kakarat! Jos sinuun ei satu, niin sinä sankari luulet ettei kehenkään muuhunkaan voi sattua, kun et itse sitä kipua tunne! Nih!
Menestys on monen tekijän summa. Se ei ole pelkkää omaa ansiota vaikka varmasti itseimarteluvimmassasi kovasti haluaisit niin ajatella. Koulutus, yrittäminen, työn paiskiminen ei takaa tässä elämässä sen enempää menestystä kuin menestymättömyyttäkään. Se ei yksinkertaisesti takaa yhtään mitään.
Se on semmoista kun on tottunut että koko maailma pyörii sen oman täydellisen navan ympärillä. Muuta todellisuutta ei ole olemassakaan kuin se sun oma sisäänpäinkääntynyt itseriittoisuudelta löyhkäävä todellisuus, jossa jumalaa esittää tasan tarkkaan oma peilikuva.
Kai sä tuut sitten kerjäämään tänne sääliä ja uhkailemaan itsemurhalla kun oma pilkka osuukin omaan nilkkaan. Et kai kuvittele olevasi turvassa? Ainiin, mutta jos itse joudutkin työttömäksi, niin sehän ei tietysti ole sinun vikasi. Kaikkien muiden työttömyys sen sijaan on aina oma vika. Empatiakyvyn puute on uskomattomiin mittasuhteisiin levinnyt rutto tässä yhteiskunnassa. Ajatuskin siitä, että toisen ihmisen elämä ja tilanne on erilainen kuin itsesi, on sinulle utopiaa. Ei o tullut edes mieleen näille sankareille kun on aina keskittynyt vain itseensä, itseensä ja itseensä.
Taas kerran sama kysymys: mitä sinä teet tällä palstalla?
No sillä lailla.Luepas nyt tuo oma kirjotuksesi.Jokainen todellakin ON oman onnensa seppä.Ei siihen kuule vaikuta pätkääkään mitkään kultalusikat,vanhempien omaisuus tai koulutustaso,sukulaiset tai mitkään muutkaan.Se kun on edelleenkin itestään kiinni mitä tällä elämällään tekee.Täällä on kuule jokaisella samanlainen mahdollisuus kouluttaa ittensä niin korkealle kun vaan haluaa.Jos ei ole halua tai kiinnostusta,niin sitten ei ole,mutta ei myöskään pidä syyttää siitä muita.Mutta ne kellä sitä on niin ne myös on joutuneet tekemään töitä sen eteenn,ei se koulutus tai työpaikka tipahda kellekään taivaasta,ihan turha edes kuvitella moista.
Suoraan sanottuna v*tuttaa tuollaset valittajat.Se kun vaan menee niin että jos ei itse tee asioille mitään,niin ei niille kyllä kukaan muukaan mitään tee.Ainahan voi tietysti istua kotona oottamassa lottovoittoa.Tervetuloa valintojen maailmaan.
kertaan on tullut koetuksi ja aina on ennen pitkää uusi paikka löytynyt, joskus ennen varsinaisen työttömyyskauden alkamista.
Tämä on sitten yksi niistä kuuluisista empatia-palstoista, kuten varmaan huomasitkin. Viime sunnuntain HeSarissa oli muuten kohtalotoverimme kirjoitus, joissa hän kertoo kokemuksistaan samaan tapaan kuin sinä täällä.
Kun irtisanomisajan palkka juoksee, sinulla on hyvää aikaa tutustua asioihin ja ehdit hoitaa ne ilman pelkoa myöhästymisestä. Kun irtisanomisaika on päättynyt ja lomapäivät käytetty, alkaa päiväraha juosta. Lähetät postitse tai netin kautta neljän viikon välein ilmoituksen liittoon. Siihen merkitset kaikki päivämäärät ja kirjoitat "työtön" myös viikonlopun päiville. - Ellet ole jo sijoittunut uuteen paikkaan sitä ennen.
www.mol.fi-sivuilla on monenlaisia palveluita ja lisää tietoa linkkien takana. KATSO: Muutosturva ja sen ehdot!
www.aarresaari.net-sivuilla kannattaa myös poiketa. Ammattiliittosi sivuilta löytyy varmasti myös tietoa ja ehkä päivärahalaskurikin.
Oletko ehtinyt ilmoittaa omalle verkostollesi, että saattaisi olla käytettävissä? Entä Head Huntereille? Rekrytointiyritykset ottavat myös mielellään hakijoiden tietoja, ja joskus se voi johtaa työllistymiseen.
Vaikka olet rekrytoinut ihmisiä, et varmaan tiedä ihan kaikkea työnhakemisesta. CV:n ja erilaisten hakemusten tekemisessä uudet ajatukset ja ideat voivat parantaa mahdollisuuksia. Jonain aamuna, kun oikein ottaa päähän, voi erilaisen hakemuksen värkkääminen piristää. (CV:stä olisi löytynyt työvoimatoimistossakin vastaukset lähes kaikkiin kysymyksiin.) Loukattu omanarvontuntosi ja 800 merkin riittämättömyys sai hymyn huulilleni omia kokemuksia muistellessa. On pakko oppia myös tiivistämään ja poimimaan tärkeimmät esille, jos toivoo jonkun jaksavan lukea tekstin. Työvoimatoimiston tiedostoon voisi kirjata vain avainsanat, koska sisällön ymmärtää vain asiantuntija, joka ei niitä tietoja sellaisenaan näekään. Jotkut yritykset käyttävät hyväkseen toimiston palveluja ja pyytävät sieltä sopivia ehdokkaita, kun haluavat säästää aikaa ja rahaa rekrytointiprosessissa. (Olen pari kertaa tehnyt itsekiin niin ja ollut tyytyväinen tuloksiin. Löysin hyvät tekijät vain muutamia haastateltuani.)
Työnhakuinfo tai -koulutus samassa asemassa olevien kohtaamisineen, ei mielestäni ole hukkaan heitettyä aikaa. Verkosto kasvaa ja uusia ideoita voi punnita, kun saa lisää "sisäpiirin" tietoa monenlaisista yrityksistä.
Kun olet ehtinyt toipua järkytyksestä, ala pohtia omia vahvuuksia ja heikkouksiasi. Muista, että jokaiseen kriisiin sisältyy myös mahdollisuuksia. Ehkä sinä piankin löydät jotain uutta ja entistä mielenkiintoisempaa. Onnea! t. lähes 20 vuotta sinua vanhempi, luultavasti pian työtön, nyt lomautettu Besser Wisser
Hei! Kiitos rohkaisevista sanoista. Itsekin uskon kyllä toki työllistyväni joskus, mutta pidempi aikainen toimettomuus kyllä hieman pelottaa. Olen aina ollut se viimeisenä työpaikalta lähtijä ja nyt parin päivän toimettomuus kotona on jo tuntunut epämieluisalta. Tuntuu että oman alan työpaikat on nopeasti selattu oikotieltä ja monsterista, eikä asiaa auta, että käy 10min välein klikkaamassa ne uudelleen auki. Jotenkin elän vielä tätä shokkivaihetta ja aivan kuin yrittäisin löytää sen työn minuuteissa.
Omalle verkostolle olen jo tiedottanut työttömyydestäni ja useat ovat luvanneet tehdä parhaansa auttaakseen. Talouden tämän hetkinen tila vain kun on mitä on. Suhteillakaan ei voi saada töitä, jos yritys parhaillaan irtisanoo kymmeniä tai jopa satoja. Toisaalta aikaisempi työhistoria, asema ja koulutus on myös rasite. En varmasti pääse talousassistentiksi, koska minun ei uskota olevan siinä pitkään. Itse olen laskeskellut, että tässä voisi hyvinkin mennä vuosi ilman omaa osaamista vastaavaa tehtävää. Mutta sekin kai on sitten liian lyhyt aika vastaanottaa työ.
Itsetunnollehan tämä työttömäksi jääminen näyttää olevan se kaikkein vaikein asia. Vaikea soittaa läheisille ja ilmoittaa asiasta. Tuntuu kuin olisin epäonnistunut, vaikkei siitä nyt olekaan kysymys. Ihmisen identiteetti on myös hyvin työsidonnainen, sen on tässä nyt huomannut. Tuntuu kuin en olisi enää ihan se sama henkilö, ilman työtä ja asemaani. Uskon että aika parantaa itsetunnon haavat, mutta nyt ottaa kieltämättä koville.
Vaikka taloudellisesti en olekaan ahdingossa, myös siinä näkyy työttömyys. Olen siis irtisanomisajalla ja nautin edelleen palkkatuloa, mutta mielessäni on säästäminen. "Pitäisikö perua sen ensi kesäksi varattu matka ja pitäisiköhän kesämökin toinen vene laittaa keväällä myyntiin?". Ihan niin kuin tässä henkisesti valmistautuisi siihen, että tämä työttömyys saattaa kestää pitkään. Voihan edelleenkin olla, että saan töitä ensi kuussa, mutta mieli valmistautuu nähtävästi pahimpaan.
Mutta päivä kerrallaan tässä mennään.
Työttömän suurin vihollinen on työvoimatoimisto. Ainakin silloin kun alkaa tyrkyttämään täysin hyödyttömiä kursseja karenssin uhalla haettaviksi. Onneksi vielä on niin, että nämä pakkokurssit eivät syö ansiosidonnaisen jäljellä olevia korvauspäiviä.
Itsekkin aikoinani kun jäin työttömäksi teknilliseltä alata ja olin mielestäni aika haka selvittelemään koneiden ja ohjelmistojen ongelmia asikkaiden laitteista, niin työkkäri kehoitti hakemaan eräälle työnhakukurssille. Ei auttanut kuin hakea kurssille ja vastentahtoisesti minut kuitenkin kurssille otettiin. 2 kuukautta piti kestää kaikenlaista typeryyttä ja itsestään selvien asioiden saarnausta. Eniten potutti nuorehkot psykologitytöt jotka kertoilivat kuinka työtä tulee hakea. Pitää olla siististi pukeutunut ja...
Nyt olen pitkäaikaistyötön ja elämänsisältöä saan opiskelemalla ohjelmistotekniikkaa. Mutta työvoimapoliittista kurssia ei oikein tahdo löytyä ohjelmistoalalta - ainakaan pääkaupunkiseudulta.
Hei taas,
muistan hyvin tunteen ja taistelun itsetunnon säilyttämiseksi, kun sain itselleni täydellisenä yllätyksenä elämäni ensimmäiset potkut 150 henkilön saneerauksessa v. 1985. Silloin työttömyys oli uusi asia ja luultavasti koin sen suurempana häpeänä kuin kukaan tänään.
Tuo "ylipätevyys" ehti myös tulla tutuksi, kun työnsaanti oli asemaa ja toimenkuvaa tärkeämpi tavoite. Mainitsemiesi syiden lisäksi uhkana on lisäksi se, että esimiehen pitää olla varma asemastaan ja todella pätevä uskaltaakseen palkata sinut. - Itse sain silloin MPS:n kaksipäiväisten testien jälkeen työpaikan, jota en olisi tohtinut hakea normaalioloissa, mutta työttömänä lähetin kuitenkin hakemuksen. MPS:n raportissa todettiin arvostaen mm. itseluottamuksen ja positiivisen asenteeni säilyneen työttömyysjaksosta (6 kk) huolimatta. Monien mitalisijojen jälkeen oli raskasta psyykata itsensä uudelleen ja uudelleen uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa, mutta näköjään se kannatti. - Vaikka teki pettymykset ehkä vielä raskaammiksi.
Oletko katsellut potentiaalisten työnantajayritysten nettisivuja? Onko sinulla jotain sellaista erityisosaamista, jota voisit lähteä myymään kiinnnostaville yrityksille?
Kaikki eivät ilmoita avoimista paikoista yleisesti ollenkaan. Yhteydenotot saattaisivat poikia tietoja piilotyöpaikoista sekä uusia yhteystietoja ja kasvattaa omaa verkostoa. Kiireestä huolimatta jotkut päättävässä asemassa olevat suhtautuvat positiivisesti yritykseensä kohdistuneesta mielenkiinnosta ja voivat antaa hyviä vinkkejä.
Entä kaikki mahdolliset mol'in palvelut: työpaikkailmoitukset, paikkavahti, työnhakijoiden omat ilmoitukset, omat oikeudet ja velvollisuudet, työnantaja- ja -tekijäpalvelut ym.
Omassa työvoimatoimistossa puoliksi sattumalta tapaamani työnantajapalveluista vastaava työvoimaneuvoja osoittautui arvokkaaksi yhteyshenkilöksi oman paikkakunnan yritysten suhteen.
Oletko kokeillut etsiä googlettamalla tai muilla hakukoneilla, mitä tulee esille oman ammattinimikkeesi avulla? Esim. "talouspäällikkö" poimi useita sivua linkkejä 205.000 osuman joukosta.
Sattumoisin tiedän, että tilitoimistoissa on pulaa tekijöistä. Voisikohan sellaisesta löytyä sinulle jotain hätäapuna kiinnostavaa, ellei työpaikkaa näyttäisi löytyvän.
Matkasta tuli mieleeni, että työtön saa työttömyyspäiväraha-aikana virallisesti olla vain kuusi päivää ulkomailla. Asia kannattaa pitää mielessä, jos kokopäivätyönä on työnhakeminen. Netti- ja kännykkäaikaan matkan ei pitäisi mielestäni olla mikään ongelma, mutta kannattaa pitää varansa ettei turhaan menettäisi päivärahoja.
Heitän loppuun sinulle linkkejä, joita olen ottanut joskus talteen. En ole pariin vuoteen tarkistanut niiden sisältöä, mutta tarjoan sinulle vinkkinä vaihteluksi.
Laihana lohtuna muistutan sinua siitä, että me vanhukset olemme häipymässä työmarkkinoilta, joten et varmaan ehdi usein kokea vastaavaa tilannetta - jos nyt sattuisit jäämään työttömäksi. Esim. minulta on kadonnut vuodesta 1980 yhteensä kuusi työpaikkaa alta yrityksissä, joita ei enää ole Suomessa. (Vain kerran ehdin jäädä työttömäksi.) Nyt tiedän, että se mikä ei tapa, vahvistaa ja ehkä opettaa ymmärtämään jotain.
Hyvin toivotuksin,
se sama Besser Wisser
Linkkejäni:
www.barona.fi
www.monster.fi
www.uranus.fi
www.uratie.fi
www.oikotie.fi
www.työpaikat.fi
www.aarresaari.net
www.makupalat.fi
www.tyopaikat.fi
www.profficefinland.fi/
http://www.suomi.fi/suomifi/suomi/aiheet/tyo_ja_elakkeet/tyonhaku_ja_tyopaikat/index.html
ihmeellinen piipittäjä
Hei! Nyt on fiiliksessä selvä noste! Tänään minut kutsuttiin työhaastatteluun erääseen suureen pankkiin. Nyt peukut pystyyn ja toivotaan että tärppää.
Ja jos ei muuta, niin ainakin tämä palauttaa sitä menettämääni itseluottamusta. En ehkä olekaan ihan hylkiö.
Ps.Kiitos vielä kerran sinulle noista neuvoista.
Toivottavasti noste jatkuu ja löytyy ehkä entistä parempikin paikka.
Varmuuden vuoksi kannattaisi varmaan käydä hakemassa työvoimatoimistosta työttömän oikeuksista ja velvollisuuksista kertova esite, Työttömyysturva 2009. Siinä kerrotaan myös muutosturvasta, jonka avulla voi saada korotettua ansiosidonnaista tai avata mahdollisuuden päivittää tietojaan tai hankkia lisäkoulutusta, jos työttömyyskausi kaikesta huolimatta sattuisi venymään. Ilman muutosturva-suunnitelmaa opiskelu vie oikeuden työttömyysturvaan. Suunnitelma on tehtävä ennen kuin 30 työttömyyspäivää on ehtinyt kulua.
En malta olla kertomatta, että tapasin sattumoisin joskus reilu vuosi sitten yhden ikäisesi ent. pankinjohtajan, joka kertoi kouluttautuneensa hierojaksi ja perustaneensa fysikaalisen hoitolan. Mies kertoi olevansa hakeutumassa takaisin pankkiuralle. (Äsken yrityksen kotisivuille kurkistettuani voin päätellä hänen onnistuneen ja yrityksensä tarjontakin näyttää monipuolistuneen.) (Liikkuessaan kuulee joskus hämmästyttäviä ja avomielisiä tarinoita, kun on valmis hetken kuuntelemaan.)
Menestystä ja hyviä, aktiivisia päiviä sinulle,
t. Besser Wisserin
mustamaalata työttömät.