Kolme vuotta sitten tapasin lomamatkalla elamani miehen. Han oli lomakohteessa matkaoppaana ja mina lomalla tyttoporukan kanssa. Rakastuimme viikon aikana ja parin viikon paasta matkustin takasin hanen luokseen viettamaan viimeiset kesaloman vapaapaivat.
Ensimmaiset puoli vuotta rahaa lensi taivaantuuliin suunnattomia maaria kun matkustimme molemmat toistemme luokse. Mina ulkomaille ja han Suomeen. Taman jalkeen sain toita valimerenmaasta ja muutin sinne 7kk ajaksi, jonne han tuli luokseni asumaan 5kuukaudeksi. Valimerella asuessamme han pyysi minua muuttamaan luokseen hanen kotimaahansa ja mina suostuin.
Nyt olen asunut taalla hanen kanssaan noin parin vuoden ajan. Olemme puhuneet tulevaisuudesta useaan otteeseen ja ainut suunnitelma minulle itselleni on ollut etta haluani lapseni jonain paivana kayvan koulunsa suomessa. Olen hyvin ehdoton asiasta ja han on tiennyt sen koko ajan. Jollain lailla olen kuitenkin koko ajan huomannut hanen valttelevan aihetta ja kuukausi sitten koko maailmani romuttui. Olen pitkaan pelannyt hanen sanovan aaneen ettei han koskaan haluaisi muuttaa suomeen, mutta nainpa han sitten kuitenkin sanoi.
Taman jalkeen ollaan keskusteltu asiasta paljonkin, mutta han sanoo edelleen ettei Suomeen muutto ole sellaista mita han voisi edes harkita. Itse en voisi kuvitellakaan kasvattavani lapsiani taalla, kaukana omista vanhemmistani ja lisaksi arvostan paljon suomalaista koulua. Tilanne on todella hammentava, silla me molemmat rakastamme toisiamme todella paljon, mutta minusta tuntuu jotenkin masokistiselta jatkaa suhdetta taman jalkeen. Osa minusta tyostaa eroa jo nyt, kun se nayttaa kerran edessa haamottavan jokatapauksessa. Osa minusta sen sijaan kaipaa hanen kainaloonsa ja sita turvallista oloa joka minulla aina ennen oli. En ole edes suunnitellut hankkivani lapsia ehka seuraavaan kymmeneen vuoteen, mutta ajatus olemisesta ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole tulevaisuutta, ahdistaa minua suunnattomasti.
Yritan kylla ymmartaa hanta. Jos en itse olisi suomalainen, niin olisi minunkin ehka vaikea keksia syita muuttaa kylmaan pohjoiseen. Mutta han tiesi koko ajan etta vaikka muutin tanne hanen luokseen, niin silti olen puhunut paljon Suomeen palaamisesta ja etta en aio jaada tanne loppuiakseni. Luovuin paljosta tullessani tanne, hanen vuokseen ja nyt tuntuu etta kaikki on ollut taysin turhaa. Onko minulla muuta vaihtoehtoa kuin heittaa hanskat tiskiin?
Se tuntuu vain niin surulliselta taman kaiken jalkeen...
Ensimmaiset puoli vuotta rahaa lensi taivaantuuliin suunnattomia maaria kun matkustimme molemmat toistemme luokse. Mina ulkomaille ja han Suomeen. Taman jalkeen sain toita valimerenmaasta ja muutin sinne 7kk ajaksi, jonne han tuli luokseni asumaan 5kuukaudeksi. Valimerella asuessamme han pyysi minua muuttamaan luokseen hanen kotimaahansa ja mina suostuin.
Nyt olen asunut taalla hanen kanssaan noin parin vuoden ajan. Olemme puhuneet tulevaisuudesta useaan otteeseen ja ainut suunnitelma minulle itselleni on ollut etta haluani lapseni jonain paivana kayvan koulunsa suomessa. Olen hyvin ehdoton asiasta ja han on tiennyt sen koko ajan. Jollain lailla olen kuitenkin koko ajan huomannut hanen valttelevan aihetta ja kuukausi sitten koko maailmani romuttui. Olen pitkaan pelannyt hanen sanovan aaneen ettei han koskaan haluaisi muuttaa suomeen, mutta nainpa han sitten kuitenkin sanoi.
Taman jalkeen ollaan keskusteltu asiasta paljonkin, mutta han sanoo edelleen ettei Suomeen muutto ole sellaista mita han voisi edes harkita. Itse en voisi kuvitellakaan kasvattavani lapsiani taalla, kaukana omista vanhemmistani ja lisaksi arvostan paljon suomalaista koulua. Tilanne on todella hammentava, silla me molemmat rakastamme toisiamme todella paljon, mutta minusta tuntuu jotenkin masokistiselta jatkaa suhdetta taman jalkeen. Osa minusta tyostaa eroa jo nyt, kun se nayttaa kerran edessa haamottavan jokatapauksessa. Osa minusta sen sijaan kaipaa hanen kainaloonsa ja sita turvallista oloa joka minulla aina ennen oli. En ole edes suunnitellut hankkivani lapsia ehka seuraavaan kymmeneen vuoteen, mutta ajatus olemisesta ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole tulevaisuutta, ahdistaa minua suunnattomasti.
Yritan kylla ymmartaa hanta. Jos en itse olisi suomalainen, niin olisi minunkin ehka vaikea keksia syita muuttaa kylmaan pohjoiseen. Mutta han tiesi koko ajan etta vaikka muutin tanne hanen luokseen, niin silti olen puhunut paljon Suomeen palaamisesta ja etta en aio jaada tanne loppuiakseni. Luovuin paljosta tullessani tanne, hanen vuokseen ja nyt tuntuu etta kaikki on ollut taysin turhaa. Onko minulla muuta vaihtoehtoa kuin heittaa hanskat tiskiin?
Se tuntuu vain niin surulliselta taman kaiken jalkeen...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet varmasti murtunut, mutta loppujen lopuksi on hyvä, että miehesi kertoi kantansa ennen kuin perhettä on tullut. Hän ei tosiaan varmaan koskaan Suomeen tule muuttamaan. Kertomasi perusteella uskon näin. En tiedä, missä maassa asutte, mutta veikkaan maata, jossa sukulaisuussuhteet ovat tärkeitä - se että perhe ja sukulaiset ovat lähellä. En siis usko, että miehesi tänne Suomeen suostuu muuttamaan. Miehille hyppy tuntemattomaan ja vieläpä vieraaseen kulttuuriin on vielä paljon vaikeampaa kuin naisille, noin yleisesti ottaen.
maassa asutte? Onko han sanonut sen tarkemmin miksei han suostu edes harkitsemaan Suomeen muuttoa? Itse olen asunut muuallakin kuin Suomessa, ja mieheni ei ole suomalainen, mutta han oli innoissaan Suomeen muutosta.
..joten en usko etta han haluaa perheensa vuoksi jaada tanne. Han on myos puhunut etta haluaisi mielellaan joskus asua jossain lampimassa, kuten silloin kun asuimme valimerella. Han kertoo syyksi vain sen ettei loyda yhtaan syyta muuttaa Suomeen, ja mina tunnen itseni loukatuksi sen vuoksi etten mina voi olla riittava syy. Kuten hankin oli minulle.
olet onnekas etta miehesi halusi muuttaa kanssasi. toivon joka paiva etta han joustaisi ja myontyisi edes yrittamaan.. ainahan voi palata takaisin jos ei se hanelta sujuisi.
Ok. Tanska on kuitenkin tosi lahella Suomea... Sielta paasee koneella muuallekin kuin Hki-Vantaa kentalle. No, ei se nyt paljon auta jos kuintenkin haluat asua Suomessa, ymmarran sen. Eipa nayta etta sinun ja miesystavasi suhteesta voi tulla mitaan koska te molemmat haluatte ehdottomasti asua eri maissa. Siita on tullut teille erottava tekija. Miehesi ilmeisesti tykkaa lammosta koska haluaisi muuttaa Etela Eurooppaan? Ymmartaako han etta siella on moni asia huonommin kuin taalla Suomessa? Mutta kieltamatta itseanikin Etelassa asuminen viehattaa lammon ja luonnon takia. Mutta ei sinnekaan muuteta noin vain. En osaa muuta kielta kuin suomea ja englantia. Jos muuttaa esim. Espanjaan, on hyva etta osaa espanjaa. Sitten pitaa hankkia tyopaikka, asunto jne. Ei nekaan tipu syliin, varsinkaan nyt kun maailman talouden tilanne on mika on. Tajuaako miehesi nuokin asiat? Oletko kertonut miehellesi hyvia puolia Suomesta? Ehka hanella on sellainen kasitys etta taalla on aina kylma. Miella on kaunis luonto, puhdas ilma, hyvat koulut jne. Tanskahan kuuluu Pohjoismaihin, niin siella on varmaan moni asia aika samalla lailla kuin taalla Suomessakin? Onko miehesi koskaan edes kaynyt Suomessa? Tuntuu oudolta etta hanella on noin jyrkka mielipide jos ei ole edes kaynyt. Kylla mina ainakin haluaisin tutustua puolisoni maahan (ja olenkin) ja nahda mista han tulee, tutustua siihen kulttuuriin yms. Minua kylla jo luonnostaan kiinnostaa sellaiset asiat...
homma.
Harmi kuin olisit tuon totuuden tajunnut aikoja sitten.
Miehet vain AINA ja KAIKKIALLA olettaa, että se on nainen joka joustaa. Mies kun on se luomakunnan kruunu! Ei riipu edes kansallisuudesta.
tanskassa on hyvä koulutus. luulin että asutte jossain etelä-euroopan maassa, siellä asiat eivät ole yhtä hyvin. onko miehessi siis tanskalainen?
Entäs kompromissi?
Jos sinä luovut toiveesta kasvattaa lapset vanhempiesi lähellä Suomessa, mutta etsit etelästä suomalaisen koulun jota lapsesi saa käydä ja muutatte sinne? Espanjassa näitä ainakin pitäisi olla ja aivan varmasti myös muuallakin.
Käytännössähän sillä ei enää ole paljon merkitystä missä asuu kun lentokoneet lentää useita kertoja päivässä Suomeen.. Suomi on iso maa, joten ei ole mitenkään mahdotonta että lentämällä eteläeuroopasta pääsee isovanhempien luokse nopeammin kuin ajamalla Suomen poikki autolla.
jo moneen otteeseen harkinnut, mutta en usko etta olen enaa kykeneva antamaan enemman periksi. olen jo asunut kaksi vuotta maassa, jonne en olisi koskaan muuttanut ellei syyna olisi ollut vain miehen perassa muuttaminen. olen menettanyt ystaviani suomessa ja tanne asettuminen oli aluksi hankalaa.. jos hankkisimme lapsia noin 7-10vuoden paasta ja sitten kasvattaisin ne taalla niin se tarkottaisi etta jaisin tanne koko loppuelamakseni. ja siihen en ole valmis.
lisaksi en voisi mitenkaan "vieda" aidiltani lapsenlapsia, kun han niita nyt jo kovasti odottaa...
miehesi on vain jyrkasti Suomeen muuttoa vastaan, niin silloin teilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin erota...
Epäilen, että miehellä on mielessä muutto jossain vaiheessa kotimaahansa. Jos teille tulee lapsia, olet entistä enemmän sidoksissa häneen, ja hän voi vain ilmoittaa muuttavansa (lasten kanssa) - ota tai jätä. Näistähän on esimerkkitapauksia vaikka kuinka paljon. Etelämaalaisille ja varsinkin miehille on erityisen tärkeää olla lähellä sukulaisia ja kotiseutua. He ovat myös tottuneet ajattelemaan että mies on se joka määrää.
Kulttuurierot ovat tosiasia. Jos pysyt hänen kanssaan, joudut sopeutumaan moneen muuhunkin uuteen asiaan.