Olen sivusta seurannut pariskuntia ja ihmisten välisiä kaverisuhteita on jääny kuva että suurin osa ihmisistä ottaa aina tietyn roolin tietyn ihmisen seurassa: seurustelussa otetaan joko määräävä tai totteleva rooli muttei koskaan niin että kumpikin vain ottaisi rennosti eikä määräilisi tai kiukuttelisi yhtään vaan oltaisiin samalla viivalla ilman mitään saatanan pelailua ja kikkailua. Itse en jaksais sellaista pelleilyä edes yhtä päivää.
Olen usein huomannut naisista sen että nainen odottaa miehen ottavan aktiivisen "johtajan" roolin tutustumisessa ja kaikessa kanssakäymisessä. Ja sitten kun et ota tätä roolia vastaan niin nainen tulkitsee sen niin ettei mua kiinnosta tai ainakin on selvästi hämillään erikoisesta käytöksestäni eikä ymmärrä mikä oikein olen miehiäni kun en heitäkään miesten perinteistä ja idioottimaista iskuläppää... tai voihan olla että naiset on kyllästyneetkin muhun koska haluavat nimenomaan sen perinteisen miehen joka ottaa ohjat ja nainen vikisee (ja kikattaa).
Entäs kaverit sitten: yhden kaverin seurassa ollaan se joka määrää ja sitten taas toisen kaverin seurassa ollaan se jota määrätään. Ja jossain isommassa porukassa ollaan taas jotain siltä väliltä.
Miksi ihmisillä on niin helvetin kova hinku ottaa tietty rooli tai hyväksyä hänelle asetettu rooli ja myös lokeroida toiset ihmiset samalla tavalla?
Miksei osata suhtautua ihmisiin niin että kaikki olisi samalla viivalla?
Miksi esimeriksi vähänkin isommassa miesporukassa käy aina niin että joku mies alkaa tuomaan itseään enemmän esiin ja alkaa pomottaa muita tai vaikkei pomottaisikaan eikä edes yrittäisi pomottaa niin toiset aina odottavat ensin että mitä se "Lauri" sanoo ennenkuin uskaltavat sanoa itse mitään. Porukka on kuin lintulauma: kun lauman johtaja pyrähtää lentoon, kaikki muut seuraavat perässä.
Itse olen mies ja kun olen tutustunut uusiin ikäisiini, niin ei ehdi aikaa kulumaan paljon kun jo huomaa että toinen miespuolinen testaa olenko pompoteltavissa oleva vai en. Ja kun en sitten ole, niin se mahdollinen kaverisuhde jäi siihen ennenkuin ehti alkaakaan. Tai sitten se toinen tilanne että miespuolinen odottaa mun olevan se joka on "johtaja" ja hän vain on hiljaa.
Minkä takia ihmisillä on pakkomielle näihin sosiaalisiin rooleihin?
Olen usein huomannut naisista sen että nainen odottaa miehen ottavan aktiivisen "johtajan" roolin tutustumisessa ja kaikessa kanssakäymisessä. Ja sitten kun et ota tätä roolia vastaan niin nainen tulkitsee sen niin ettei mua kiinnosta tai ainakin on selvästi hämillään erikoisesta käytöksestäni eikä ymmärrä mikä oikein olen miehiäni kun en heitäkään miesten perinteistä ja idioottimaista iskuläppää... tai voihan olla että naiset on kyllästyneetkin muhun koska haluavat nimenomaan sen perinteisen miehen joka ottaa ohjat ja nainen vikisee (ja kikattaa).
Entäs kaverit sitten: yhden kaverin seurassa ollaan se joka määrää ja sitten taas toisen kaverin seurassa ollaan se jota määrätään. Ja jossain isommassa porukassa ollaan taas jotain siltä väliltä.
Miksi ihmisillä on niin helvetin kova hinku ottaa tietty rooli tai hyväksyä hänelle asetettu rooli ja myös lokeroida toiset ihmiset samalla tavalla?
Miksei osata suhtautua ihmisiin niin että kaikki olisi samalla viivalla?
Miksi esimeriksi vähänkin isommassa miesporukassa käy aina niin että joku mies alkaa tuomaan itseään enemmän esiin ja alkaa pomottaa muita tai vaikkei pomottaisikaan eikä edes yrittäisi pomottaa niin toiset aina odottavat ensin että mitä se "Lauri" sanoo ennenkuin uskaltavat sanoa itse mitään. Porukka on kuin lintulauma: kun lauman johtaja pyrähtää lentoon, kaikki muut seuraavat perässä.
Itse olen mies ja kun olen tutustunut uusiin ikäisiini, niin ei ehdi aikaa kulumaan paljon kun jo huomaa että toinen miespuolinen testaa olenko pompoteltavissa oleva vai en. Ja kun en sitten ole, niin se mahdollinen kaverisuhde jäi siihen ennenkuin ehti alkaakaan. Tai sitten se toinen tilanne että miespuolinen odottaa mun olevan se joka on "johtaja" ja hän vain on hiljaa.
Minkä takia ihmisillä on pakkomielle näihin sosiaalisiin rooleihin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
muotoutunut jo pysyvämpi rooli. Sinä olet se tarkkailija ja sopeutuja joka etsii paikkansa sen mukaan mitä ryhmä tarvitsee.
Mitä tulee tuohon seurusteluhommaan niin se on vain suhteen alussa miehen homma jonka nainen olettaa kuuluvan miehelle ja kaikki muu tekee miehestä epämiehekkään tai sitten "ei niin kiinnostuneen". Parisuhteessa roolit sitten hieman tasoittuvat ja nainenkin haluaa tuntea olevansa joskus käskyttäjä mikä tietysti on huvittavaa kun suhteen alussa joutuu naista raahaamaan mukanaan kun toinen on kuin pieni lapsi.
Sinulla nyt sattuu olemaan se ominaisuus tai opittu taito että näet noiden roolien taakse ja tajuat ryhmädynamiikan muodostumista joten sinuna olisin asiasta hiljaa ja hyödyntäisin sitä itse.
Valittaminen kun ei auta kun ihmiset ovat itsenäisiä mutta silti laumaeläimiä jotka etsivät paikkaansa ryhmässä ja etsivät hyväksyntää.
Jos haluat ryhmän jossa roolit vaihtelevat joka saa vaikuttamaan ettei rooleja ole niin tutustu enemmän ihmisiin jotka myös näkevät noiden roolien typeryyden.
"Sinullahan on aivan selvästi muotoutunut jo pysyvämpi rooli. Sinä olet se tarkkailija ja sopeutuja joka etsii paikkansa sen mukaan mitä ryhmä tarvitsee."
mä en tosiaankaan mukaudu yhtään mihinkään. Jollen kelpaa sellaisenaan ryhmässä, jättäydyn siitä kyllä ulkopuolelle. Kuten sanoin mua ei tällaset sosiaaliset pelleilyt ja kikkailut kiinnosta.
"Mitä tulee tuohon seurusteluhommaan niin se on vain suhteen alussa miehen homma jonka nainen olettaa kuuluvan miehelle ja kaikki muu tekee miehestä epämiehekkään tai sitten "ei niin kiinnostuneen"."
*aska homma. Eletään sitten yksin jollei muu kelpaa.
"Parisuhteessa roolit sitten hieman tasoittuvat ja nainenkin haluaa tuntea olevansa joskus käskyttäjä mikä tietysti on huvittavaa kun suhteen alussa joutuu naista raahaamaan mukanaan kun toinen on kuin pieni lapsi."
"hieman tasoittuvat"? Ei riitä minulle. Ja sitäpaitsi minähän en koskaan edes olisi tuossa tilanteessa, kun ensin pitäisi päästä tutustumisvaiheesta seurusteluun ja hommahan tyssää jo siihen kun nainen odottaa passiivisena että mies viihdyttää ja palvelee naista.
"Sinulla nyt sattuu olemaan se ominaisuus tai opittu taito että näet noiden roolien taakse ja tajuat ryhmädynamiikan muodostumista joten sinuna olisin asiasta hiljaa ja hyödyntäisin sitä itse."
Hyödyntäisin? miten? Miten voi hyödyntää sellaista tilannetta jossa ei itse viihdy eikä halua olla?
"Valittaminen kun ei auta kun ihmiset ovat itsenäisiä mutta silti laumaeläimiä jotka etsivät paikkaansa ryhmässä ja etsivät hyväksyntää."
Mä en siinä tapauksessa halua hyväksyntää jos se tarkottaa tota laumasielujen touhua.
Oman käsitykseni mukaan suurin osa ihmisistä on kaikkea muuta kuin itsenäisiä: ollaan riippuvaisia koko ajan toisista ihmisistä, kavereista, seurustelukumppanista jne.. kun tulee ero yhden kanssa niin ollaan jo iskemässä uutta. Tällaiset ihmiset tulisivat hulluksi jos heidän pitäisi elää edes viikko täysin omissa oloissaan. Itse voisin elää vaikka kuukauden yksin (poislukien sen että välillä kävisin kaupassa ruokaostoksilla) eikä tuntuisi missään.
"Jos haluat ryhmän jossa roolit vaihtelevat joka saa vaikuttamaan ettei rooleja ole niin tutustu enemmän ihmisiin jotka myös näkevät noiden roolien typeryyden."
Noinhan se kannattaisi mutta tällaisia ihmisiä on TODELLA vähän. Ja osaan heistä on varmasti vaikea tutustua. Muhun on kyllä helppo tutustua, mutta eri asia onkin viihdynkö sen ihmisen kanssa.
"Mitä tulee tuohon seurusteluhommaan niin se on vain suhteen alussa miehen homma jonka nainen olettaa kuuluvan miehelle ja kaikki muu tekee miehestä epämiehekkään tai sitten "ei niin kiinnostuneen". Parisuhteessa roolit sitten hieman tasoittuvat ja nainenkin haluaa tuntea olevansa joskus käskyttäjä mikä tietysti on huvittavaa kun suhteen alussa joutuu naista raahaamaan mukanaan kun toinen on kuin pieni lapsi."
Mua ei kiinnosta raahata naista kuin pientä lasta. Mua ei kiinnosta käskyttää naista. Enkä halua että nainen kertaakaan käskyttää mua.
Roolien omaksuminen on ihmisen perus psykologinen funktio. Se auttaa muodostamaan toimivan ryhmädynamiikan, eikä sille voi mitään. Tätä tapahtuu aina kaikissa isommissa tai vähemmän tiiviissä ryhmissä. Kahden tai kolmen porukka, varsinkin jos ollaan läheisiä, ei välttämättä pakota ihmisiä sosiaalisiin rooleihin.
Oma roolini on aika samanlainen kuin sinun, ilmeisesti. Pienissä porukoissa olen aktiivinen jäsen, samalla viivalla. Jos sosiaalinen paine pakorraa johonkin rooliin ahdistun ja vetäydyn.