Voi apua mitä olen mennyt tekemään!
Tässä tarina... nyt kun kerta aloitan niin kerron koko homman...
Alkuun minulla oli ns on-off suhde yhteen mieheen 4v ajan, yhden hemmetin ison riidan päätteeksi erottiin "lopullisesti" tai ainakin muutamaksi viikoksi, molemmista tuntui pahalta joten aloimme taas tapailemaan... alkuun vähemmän ja sitten välillä enemmän mutta kaikki tämä salassa keneltäkään... alkuun emme olleet kumpikaan valmis kertomaan muille mutta puolenvuoden päästä minä olisin ollut mutta mies vielä ei... kun vuos tätä salasuhdetta oli kulunut rupesin itse turhautumaan ja painostamaan miestä seurusteluun ja rupesimme riitelemään enemmän ja enemmän... minä rupesin epäilemään häntä toisista naisista ja rupesin itse pettämään!
No tämä salasuhde päättyi sitten eroon n.3kk sitten kun olin menossa mieheni luokse yllätysvisiitille sunnuntai päivänä... ja asunnosta asteli ulos vieras nainen!! ja siihen loppu! vaikka itse olin tehnyt samoin miehen teko tuntui pahemmalta koska tiesin mistä oma pettämiseni johtui... ahdistuksesta omaan suhteeseen mistä en vaan osannut lähteä. ei se oikein silti ole mutta voin sanoa 100% varmuudella että en olisi niin tehnyt jos olisin ollut oikeassa suhteessa.
Eron jälkeen järkeilin itselleni että hyvä että pääsin eroon tollaisesta idiootista. ja pahasta olosta minkä hän minulle aiheutti puolentoista vuoden ajan!
2kk sitten eli n. 1kk eron jälkeen exäni otti taas yhteyttä... pyyteli anteeksi kännisekoiluaan. minä poljinhäntä maahan jotta saisin hänelle mahdollisimman huonon olon. hän jatkoi anteeksi pyytelyä ja muuta nättiä... sorruin menemään kahville hänen kanssaan ja kerroin silloin avoimesti että mitä haluan suhteelta yleensä, mistä en tykännyt hänessä/meidän suhteessa ja myös siitä kuinka meidän salasuhde sokoitti minun pään ja petin myös.. Monien keskustelujen jälkeen exäni on antanut ymmärtää haluavansa samoja asioita kun minä. Nähtiin usemmin ja rupesin huomaamaan että hänhän on sanojensa mies.. huomasin hänessä selvän muutoksen positiiviseen ja oli ihana olo, tätä minä haluan. Mies oli valmis kuuluttamaan kokomaailmalle että haluaa olla minun kanssani ja että olen tärkeintä hänen elämässä... Mutta tälläkertaa minä pidättelin... en ollut varma olenko vielä valmis... huomaan miten se vaivaa exääni... mutta hän sanoo yrittävänsä odottaa...
Ollaan nyt kuitenkin aika paljon nähty n.5krt viikossa. ja ihanaa on ollut joka kerta!
Mutta sain sitten eilen kuningasajatuksen... lähetin miehelle viestin työpuhelimestani (numerosalainen) esitin jotain toista tyttöä jonka hän oli tavannut pari kk sitten ravintolassa ja esitin että haluaisin tavata... hän vastasi viestiin... jatkoin hommaa... hänellä kesti aina vastata joten luulin hänen lopulta antavan kielteisen vastauksen... Mutta kun lähetin vielä viimeisen viestin että nähdäänkö?
Niin hän vastasikin että kyllä mutta ei ole varmapäivästä... !!!! aaaargh!
Mitä tämä on? miksi hän toimii noin? onko hän vain esittänyt minulle nämä 2kk? Vai onko tämä jotain epävarmuutta minusta...
Tämä tuntuu niin epätodelliselta! Mitä nyt teen? en tiedä miten tämän kestän...
Tänään meidän olisi takoitus nähdä ja hänellä ei ole tästä aavistustakaan... en tiedä miten tämän hoidan...
Tiedän että minun kuningasidea oli aivan sairas... mutta lähetin sen puoliksi huumorilla ja kun tosiaan luulin että saan siitä varman vastauksen siitä että hän on tosissaan kanssani ja voin sitten minäkin kuuluttaa kokomaailmalle!
Olen vihainen itselleni koska annoin taas itseni rakastua häneen...
Onko tässä mitään mahdollisuutta että otan tämän liian vakavasti? Olen tyhmä, idiootti, ääliö... ja minulla on paha olla...
auttakaa minua... mutta alkää lyökö jo lyötyä...
kiitos.
Tässä tarina... nyt kun kerta aloitan niin kerron koko homman...
Alkuun minulla oli ns on-off suhde yhteen mieheen 4v ajan, yhden hemmetin ison riidan päätteeksi erottiin "lopullisesti" tai ainakin muutamaksi viikoksi, molemmista tuntui pahalta joten aloimme taas tapailemaan... alkuun vähemmän ja sitten välillä enemmän mutta kaikki tämä salassa keneltäkään... alkuun emme olleet kumpikaan valmis kertomaan muille mutta puolenvuoden päästä minä olisin ollut mutta mies vielä ei... kun vuos tätä salasuhdetta oli kulunut rupesin itse turhautumaan ja painostamaan miestä seurusteluun ja rupesimme riitelemään enemmän ja enemmän... minä rupesin epäilemään häntä toisista naisista ja rupesin itse pettämään!
No tämä salasuhde päättyi sitten eroon n.3kk sitten kun olin menossa mieheni luokse yllätysvisiitille sunnuntai päivänä... ja asunnosta asteli ulos vieras nainen!! ja siihen loppu! vaikka itse olin tehnyt samoin miehen teko tuntui pahemmalta koska tiesin mistä oma pettämiseni johtui... ahdistuksesta omaan suhteeseen mistä en vaan osannut lähteä. ei se oikein silti ole mutta voin sanoa 100% varmuudella että en olisi niin tehnyt jos olisin ollut oikeassa suhteessa.
Eron jälkeen järkeilin itselleni että hyvä että pääsin eroon tollaisesta idiootista. ja pahasta olosta minkä hän minulle aiheutti puolentoista vuoden ajan!
2kk sitten eli n. 1kk eron jälkeen exäni otti taas yhteyttä... pyyteli anteeksi kännisekoiluaan. minä poljinhäntä maahan jotta saisin hänelle mahdollisimman huonon olon. hän jatkoi anteeksi pyytelyä ja muuta nättiä... sorruin menemään kahville hänen kanssaan ja kerroin silloin avoimesti että mitä haluan suhteelta yleensä, mistä en tykännyt hänessä/meidän suhteessa ja myös siitä kuinka meidän salasuhde sokoitti minun pään ja petin myös.. Monien keskustelujen jälkeen exäni on antanut ymmärtää haluavansa samoja asioita kun minä. Nähtiin usemmin ja rupesin huomaamaan että hänhän on sanojensa mies.. huomasin hänessä selvän muutoksen positiiviseen ja oli ihana olo, tätä minä haluan. Mies oli valmis kuuluttamaan kokomaailmalle että haluaa olla minun kanssani ja että olen tärkeintä hänen elämässä... Mutta tälläkertaa minä pidättelin... en ollut varma olenko vielä valmis... huomaan miten se vaivaa exääni... mutta hän sanoo yrittävänsä odottaa...
Ollaan nyt kuitenkin aika paljon nähty n.5krt viikossa. ja ihanaa on ollut joka kerta!
Mutta sain sitten eilen kuningasajatuksen... lähetin miehelle viestin työpuhelimestani (numerosalainen) esitin jotain toista tyttöä jonka hän oli tavannut pari kk sitten ravintolassa ja esitin että haluaisin tavata... hän vastasi viestiin... jatkoin hommaa... hänellä kesti aina vastata joten luulin hänen lopulta antavan kielteisen vastauksen... Mutta kun lähetin vielä viimeisen viestin että nähdäänkö?
Niin hän vastasikin että kyllä mutta ei ole varmapäivästä... !!!! aaaargh!
Mitä tämä on? miksi hän toimii noin? onko hän vain esittänyt minulle nämä 2kk? Vai onko tämä jotain epävarmuutta minusta...
Tämä tuntuu niin epätodelliselta! Mitä nyt teen? en tiedä miten tämän kestän...
Tänään meidän olisi takoitus nähdä ja hänellä ei ole tästä aavistustakaan... en tiedä miten tämän hoidan...
Tiedän että minun kuningasidea oli aivan sairas... mutta lähetin sen puoliksi huumorilla ja kun tosiaan luulin että saan siitä varman vastauksen siitä että hän on tosissaan kanssani ja voin sitten minäkin kuuluttaa kokomaailmalle!
Olen vihainen itselleni koska annoin taas itseni rakastua häneen...
Onko tässä mitään mahdollisuutta että otan tämän liian vakavasti? Olen tyhmä, idiootti, ääliö... ja minulla on paha olla...
auttakaa minua... mutta alkää lyökö jo lyötyä...
kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tehdä asiat vaikeiksi. Huhhuh. Sinä petit aluksi, koska et ollut hänestä varma. Ja nyt on toisinpäin, hän ehkä pettää koska ei ole sinusta varma??? Miksi ihmeessä venkslaatte noin?
Tarvitsette jonkun parisuhdeterapeutin väliinne, kun ette selvästikään osaa keskenänne asioita ratkoa.
...yhteydenottoja "vanhoilta heiloilta" tai muilta kiinnostuneilta naisilta.
Heitä se ilmaan kun tapaatte, ihan vaan hyväntuulisesti, että onko muu maailma jo ymmmärtänyt, ettei hän ole muista kiinnostunut, vai tuleeko toisaalta vielä paljon ehdotuksia. Katso sitten mitä hän sinulle kertoo ja kuinka rehellisesti. Jos valehtee, hän tulee valehtelemaan aina, jos kertoo ihan rehellisesti, voisitte vielä yhdessä miettiä, miten saisitte parisuhteen toimimaan niin, ettei kukaan säry. Parisuhdeterapia on kynnyksestään huolimatta erittäin hyvä vaihtoehto, tai parisuhdeleiri. Jos haluatte jotain oikeasti toimivaa saada aikaan.
Ole sinäkin rehellinen, kerro että viesti oli oikeasti sinulta, koska odotit varmistusta, kuinka selkeästi hän vastaisi "EI", ja että olet todella hämmentynyt, ettei näin käynytkään.
Sinä olet rakastunut kuvitelmaan siitä, mitä sinulla voisi olla tuon miehen kanssa. On aika kohdata totuus = sinulla ei ole sitä tuon miehen kanssa. Se ei tarkoita, etteikö sitä voisi todella olla joskus jonkun muun kanssa. Mieti ja punnitse tarkkaan, haluatko sitoutua epävarmaan, jos = menkää parisuhdeterapiaan, jos et, olet vapaa elämään ilman tuota epävarmuutta, mutta ehkä kuitenkin kannattaisi vaikka työterveyshoitajan kanssa jutella asiasta, että voisit päästä taakastasi, jota tämä suhde on sinulle tuonut. Eikö olisikin mukavaa voida luottaa joskus ilman tarvetta lähetellä tuntemattomana kokeiluviestejä?
Tsemppiä sinulle, aurinko nousee huomennakin, kaikki jatkuu ennallaan maailmassa, päätät mitä tahansa. Tämä kohta ei ole minkään loppu, mutta mahdollisuus aloittaa täysin uusi elämä vailla epävarmuutta.
Kiitos ihanasta vastauksesta...
En ole vielä kysynyt ja niin pitä varmaan tehdä... Tiedän että meillä on hieman kummallinen suhde aina ollu ja helpompaa olisi vaan ottaa jalat alle ja etsiä onni muualta... Mutta hän on ollut minulle monessakin asiassa hyvä... hän on saanut minuun aikaseksi niin vahvoja tunteita niin hyvässä kuin pahassa ja tiedän että sellaisia tunteita on vaikea löytää... ei mahdotonta mutta...
ja nyt kun ollaan keskusteltu kovasti suhteestamme niin hän on antanut ymmärtää että on myös itse tehnyt paljon virheitä ja tietää mitä nyt haluaa... minut... Me ollaan puhuttu niin paljon ja se on mennyt paljon paremmin kuin ennen... ja siitä olen saanut käsitelmän että hän on minulle rehellinen... mutta sitten tulee tällainen. Kaduttaa että lähetin sen viestin... mutta toisaalta jos hän todella on pelkkää valetta koko mies niin olen tyytyväinen että saan sen selville.
En tiedä kehtaanko kertoa että viestittelijä olin minä... hävettää aika pahasti että alennuin tollaiseen...
Kiitos sinulle.
ihmettä, vaan kaksi vellihousua leikkimässä kotia ja lääkärileikkejä. Kasvaisitte aikuisiksi niin keksisitte ettei se häpykarvoitus naarailla tai äänen madaltuminen uroolla ole maailman ihmeellisimpiä juttuja.