Kokoproteesi tulossa!

Omat hampaat ovat arvotavaraa. Niistä kannattaa pitää kiinni niin kauan kuin suinkin mahdollista. On toki tilanteita, jolloin tuo ei enää onnistu.

Hampuli kirjoitti:

Omat hampaat ovat arvotavaraa. Niistä kannattaa pitää kiinni niin kauan kuin suinkin mahdollista. On toki tilanteita, jolloin tuo ei enää onnistu.

Ei se säilyttäminen todellakaan aina onnistu. Yksi esimerkki on vaimoni. Kun menimme naimisiin toista kymmentä vuotta sitten, hänellä oli hyvin hoidetut, mutta kovin paikatut hampaat. Meni pari-kolme vuotta, ne reikiintyivät täysin. Hän hoidatti ne taas kuntoon. Meni taas pari vuotta, ja kaksi hammasta edestä meni poikki. Silloin hammaslääkärikin nosti kädet pystyyn Ylähampaat kaikki pois ja proteesi. Alahampaitakin poistettiin kaksi ja loput paikattiin. Nyt alhaaltakin paikat hajoilee ja hampaat murtuvat palanen kerrallaan, ja edessä lienee kokoproteesi myös alas, vaikka vaimo inhoaa ajatustakin siitä. Olen sanonut, että mene nyt vain näyttämään suutasi hammaslääkärille, mutta ei hän uskalla, koska tietää, mitä on edessä. Hampaat ovat todella jo niin loppuun paikatut ja hajonneet, ettei proteeseja parempaa ratkaisua taida olla.

mutta... kirjoitti:

Ei se säilyttäminen todellakaan aina onnistu. Yksi esimerkki on vaimoni. Kun menimme naimisiin toista kymmentä vuotta sitten, hänellä oli hyvin hoidetut, mutta kovin paikatut hampaat. Meni pari-kolme vuotta, ne reikiintyivät täysin. Hän hoidatti ne taas kuntoon. Meni taas pari vuotta, ja kaksi hammasta edestä meni poikki. Silloin hammaslääkärikin nosti kädet pystyyn Ylähampaat kaikki pois ja proteesi. Alahampaitakin poistettiin kaksi ja loput paikattiin. Nyt alhaaltakin paikat hajoilee ja hampaat murtuvat palanen kerrallaan, ja edessä lienee kokoproteesi myös alas, vaikka vaimo inhoaa ajatustakin siitä. Olen sanonut, että mene nyt vain näyttämään suutasi hammaslääkärille, mutta ei hän uskalla, koska tietää, mitä on edessä. Hampaat ovat todella jo niin loppuun paikatut ja hajonneet, ettei proteeseja parempaa ratkaisua taida olla.

Nyt on viikon ollut kokoproteesi suussa ja vielä on kova totuttelu. Laitto meni kohtuullisen hyvin vaikka useampikin hammas oli varsin hankala poistaa ja koko istunnossa kului aikaa peräti lähes kolmisen tuntia. Puudutusta jouduttiin lisäilemään kesken mutta hirvittävän kovia kipuja ei ollut onneksi silti. Täytyy sanoa että aika paljon jännitti aluksi kun kovasti valmisteltiin ja puettiin suojamyssyt ja muoviessut yms ja puudutettiin useilla piikeillä heti aluksi jo. Poistot tehtiin mukavan rauhalliseen tahtiin ja välillä sain vähän lepuutella. Aika hurja tunne oli kun tunnottomaan suuhun laitettiin lopuksi uusi kokoproteesi ja sain peilin käteen. Upeat hampaat mutta puheesta ei tullut kyllä aluksi yhtään mitään. Vieläkin tuntuu kuin proteesi olisi kaksi kertaa liian suuri suuhuni ja se kyllä kuuluu puheessa todella pahasti edelleen. Ja keittoruoilla olen elänyt koko viikon, kun ei ole tehnyt mieli edes kokeilla kovan puremista vielä. Kai tähän ajan mittaan tottuu ja puhekin vähän selkenee.

Se miksi kokoproteesin sain on juuri se että omat hampaat oli (ja alahampaat vieläkin ovat) ihan loppuun asti paikatut ja juurihoidetut. Ja kun ne jatkuvasti hajoilivat niin eipä siinä ollut muuta järkevää vaihtoehtoa lopulta kuin poistaa ne ja laittaa proteesi. Sen totesi hammaslääkärinikin. Itse pelkään myös sitä että alakokoproteesikin on jossain vaiheessa ajankohtainen. Eli kuulostaa siltä että minulla ja edellisen kirjoittajan vaimolla on aika samanlainen tilanne? Onko hän minkäikäinen? Itse olen 45 ja kyllä olisin kuvitellut että hampaani olisivat pidempään kestäneet, mutta koko ikäni niitä on kovasti korjailtu ja alle nelikymppisenä jo on ensimmäisen kerran ollut hammaslääkärissä puhetta kokoproteesista.

N45 kirjoitti:

Nyt on viikon ollut kokoproteesi suussa ja vielä on kova totuttelu. Laitto meni kohtuullisen hyvin vaikka useampikin hammas oli varsin hankala poistaa ja koko istunnossa kului aikaa peräti lähes kolmisen tuntia. Puudutusta jouduttiin lisäilemään kesken mutta hirvittävän kovia kipuja ei ollut onneksi silti. Täytyy sanoa että aika paljon jännitti aluksi kun kovasti valmisteltiin ja puettiin suojamyssyt ja muoviessut yms ja puudutettiin useilla piikeillä heti aluksi jo. Poistot tehtiin mukavan rauhalliseen tahtiin ja välillä sain vähän lepuutella. Aika hurja tunne oli kun tunnottomaan suuhun laitettiin lopuksi uusi kokoproteesi ja sain peilin käteen. Upeat hampaat mutta puheesta ei tullut kyllä aluksi yhtään mitään. Vieläkin tuntuu kuin proteesi olisi kaksi kertaa liian suuri suuhuni ja se kyllä kuuluu puheessa todella pahasti edelleen. Ja keittoruoilla olen elänyt koko viikon, kun ei ole tehnyt mieli edes kokeilla kovan puremista vielä. Kai tähän ajan mittaan tottuu ja puhekin vähän selkenee.

Se miksi kokoproteesin sain on juuri se että omat hampaat oli (ja alahampaat vieläkin ovat) ihan loppuun asti paikatut ja juurihoidetut. Ja kun ne jatkuvasti hajoilivat niin eipä siinä ollut muuta järkevää vaihtoehtoa lopulta kuin poistaa ne ja laittaa proteesi. Sen totesi hammaslääkärinikin. Itse pelkään myös sitä että alakokoproteesikin on jossain vaiheessa ajankohtainen. Eli kuulostaa siltä että minulla ja edellisen kirjoittajan vaimolla on aika samanlainen tilanne? Onko hän minkäikäinen? Itse olen 45 ja kyllä olisin kuvitellut että hampaani olisivat pidempään kestäneet, mutta koko ikäni niitä on kovasti korjailtu ja alle nelikymppisenä jo on ensimmäisen kerran ollut hammaslääkärissä puhetta kokoproteesista.

No, olen itsekin proteesin käyttäjä, ja tiedän että varmasti se totuttelu aikaa vie. Mutta eipä sitä minunkaan ikäluokallani täällä pohjoisessa Suomessa paljon vaihtoehtoja aikoinaan ollut. Mutta voin lohduttaa: Kyllä siihen tottuu, ja lopulta proteesi on osa itseä. Tottuu kyllä, kun on sitkeä, ja lopulta niillä kyllä syö aivan kuten omillakin, eivätkä ne enää tunnu kummallisilta suussa. Pitää vain muistaa pohjata eli tiivistää aluksi nopeasti väljäksi menevät hampaat ajoissa. Tietysti alaproteesi sitten on toinen juttu kun kaikki omien hampaiden tuki puuttuu.

Vaimoni täytti juuri 54. Hän taisi olla 47, kun sai proteesin. Oli aikoinaan n.nelikymppisenä ensisynnyttäjä ja pyöräytti vielä iloksemme toisenkin lapsen. Vanhempi kansa sanoo, että lapsen teko vie hampaat... Voivat olla oikeassakin, mutta kyllä ne hänen hampaansa olivat kurjat jo ennen sitä. Poskihampaistakin osa oli muotoiltu amalgaamista, ja vain vähän oli omaa hammasta ympärillä. Sanotaan kyseisestä aineesta mitä tahansa, niin lujaa materiaalia se ainakin on.

Että älä ole yhtään murhemielellä. Kyllä se siitä iloksi muuttuu. Ja alaproteesejakin ihmisillä on monella, ja hyvin ovat tulleet toimeen. Muistan kun vielä 70-luvulla täällä pohjoisessa saatettiin poistaa parikymppiseltä ihmiseltä kaikki hampaat, ja laitettiin proteesit. Minäkin tunnen muutaman, eikä se asia heidän tahtiaan, eikä kanssaihmisiä mitenkään ole haitannut. Oltiin yhdessä, ihastuttiin ja rakastuttiin. Olenkin sanonut vaimolle ehkä vähän leikillisesti, että hänen olisi pitänyt luovuttaa jo aikaisemmin, nuorempana, ja laittaa proteesit, niin ei tämä asia nyt tuntuisi niin kamalalta.