En oikein tiedä mistä alottaisin. Otsikko lienee osuva. Tuntuu siltä, että olen joku ongelma tapaus.
Ihan kuin olisin jumittanut siihen ikävuoteen 15 kun punasteltiin ja oltiin ihan täpinöissä, jos päästiin jutteleen ihastukselle yms. Myös nää "kaveri kerto sitä ja tätä" - kaavat on ihan tuttuja. Kuitenkin olen jo yli 20 ja pitäisi osata olla aikuisempi, edes hiukkasen itsevarmempi ja omistaa jonkinlaista tajua siitä miten ihmissuhteet oikeasti toimivat. Ei voi enää lähettää lappuja ihastuksen pulpettiin, että "I love you" vaan pitäis uskaltautua juttusille yms.
Nojoo.. avautuminen sikseen. Oliskos teistä epäsopivaa/omituista/typerää, jos joku neitonen (vuoden/pari teitä nuorempi, kuulemma "nauravaisen näköinen") pyytäis teitä kahville? Tietäisit kuitenkin hänet ja olisitte muutaman kerran jutelleet opiskelusta yms. yleisestä.. viime juttelusta vaan olisi hiukan aikaa? Olisiko parempi ensin jutella ja sitten seuraavalla kerralla vasta pyytää jonnekin? Jos näkee toista kuitenkin melko harvoin. Mistä kaikesta muusta kun opiskelusta olis kiva jutella? Kuitenkin jostain vähän hlö.kohtaisemmasta, mutta ei liian tungettelevasti..? Onko se säälittävää jos huomaa, että tyttö jännittää kun juttelette tai että esim. punastuu tai menee sanat sekasin tai höpöttää jtn hupsua kun ei tiedä mitä sanoisi..? :/ Se vaan on niin vaikeaa olla itsevarma, vaikka normaalisti ehkä olenkin.
Mistä sen edes erottaa onko tämä tyyppi kiinnostunut vai vaan kohtelias/kaveria? ja miten itse vois viestittää, että ois kiinnostunu enempi kuin kaverina? ja miten estää se, että mahd. ujous ei lois sitä vaikutusta, että olis ylpee tai että ei kiinnostais?
Ihan kuin olisin jumittanut siihen ikävuoteen 15 kun punasteltiin ja oltiin ihan täpinöissä, jos päästiin jutteleen ihastukselle yms. Myös nää "kaveri kerto sitä ja tätä" - kaavat on ihan tuttuja. Kuitenkin olen jo yli 20 ja pitäisi osata olla aikuisempi, edes hiukkasen itsevarmempi ja omistaa jonkinlaista tajua siitä miten ihmissuhteet oikeasti toimivat. Ei voi enää lähettää lappuja ihastuksen pulpettiin, että "I love you" vaan pitäis uskaltautua juttusille yms.
Nojoo.. avautuminen sikseen. Oliskos teistä epäsopivaa/omituista/typerää, jos joku neitonen (vuoden/pari teitä nuorempi, kuulemma "nauravaisen näköinen") pyytäis teitä kahville? Tietäisit kuitenkin hänet ja olisitte muutaman kerran jutelleet opiskelusta yms. yleisestä.. viime juttelusta vaan olisi hiukan aikaa? Olisiko parempi ensin jutella ja sitten seuraavalla kerralla vasta pyytää jonnekin? Jos näkee toista kuitenkin melko harvoin. Mistä kaikesta muusta kun opiskelusta olis kiva jutella? Kuitenkin jostain vähän hlö.kohtaisemmasta, mutta ei liian tungettelevasti..? Onko se säälittävää jos huomaa, että tyttö jännittää kun juttelette tai että esim. punastuu tai menee sanat sekasin tai höpöttää jtn hupsua kun ei tiedä mitä sanoisi..? :/ Se vaan on niin vaikeaa olla itsevarma, vaikka normaalisti ehkä olenkin.
Mistä sen edes erottaa onko tämä tyyppi kiinnostunut vai vaan kohtelias/kaveria? ja miten itse vois viestittää, että ois kiinnostunu enempi kuin kaverina? ja miten estää se, että mahd. ujous ei lois sitä vaikutusta, että olis ylpee tai että ei kiinnostais?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei ole mitään häpeämistä siinä että jännittää, punastuu, tai sekoaa sanoissaan. Keskivertomieskin on aivan kauhuissaan lähestyessään naista, niin se vaan menee. Olen nähnyt saman kaverin hyppäävän lentokoneesta laskuvarjon kanssa voiton riemuisesti virnistäen, ja murtuvan ihan täysin kerätessään rohkeutta lähestyä naista. Toisen jännityksen huomaaminen jopa helpottanee tilannetta molemmille. Naiset eivät tee juurikaan aloitteita, joten mies todennäköisesti tuntisi itsensä kovin imarrelluksi jos pyytäisit häntä kanssasi kahville.
Puheenaiheista: kannattaa koittaa keksiä joitain ei liian virallisia, muttei kuitenkaan kauhean tungetteleviakaan asioita joista on jotain sanottavaa. Kyllä se juttu siitä lähtee luistamaan jos on lähteäkseen. Paras aloitus on yleensä "Moi" tai "Hei", riippuen ihan siitä kummasta tykkäät enemmän.
juttelusta on aikaa ja yhtäkkiä menet juttelemaan niin tarkkanäköinen mies tajuaa että tässä ei ole kaikki kohdillaan. Jos taas vaan satutte samoihin maisemiin ja sitten aloitat juttelun niin mies ajattelee että juttelet aikaa tappaaksesi ellet mene henkilökohtaisiin asioihin. Monet naiset eivät edes kysele kovin henkilökohtaisia joten se on monelle miehelle merkki muusta kuin kaverillisesta kiinnostuksesta. Jos siis kyselet henkilökohtaisia niin hän voi ihmetellä asiaa jos ette yleensä noista asioista juttele.
Jos kuitenkin näet häntä useammin etkä vain harvoin niin pieni moikkailu alussa tekisi hyvää sekä silmiin katsominen koska silloin mies tajuaa että nainen on kiinnostunut tutustumaan.
Naiset ei tarvitse olla itsevarma kuten miehen pitäisi olla esimerkiksi kahville pyydettäessä. Toki se ahdistaa ehkä itseä mutta mies voi pitää ujoutta ja sanojen sekoamista jopa söpönä piirteenä. Sehän kertoo vain siitä että tunteita on.
Tuota kiinnostusta siis kannattaa näyttää eikä ujoilla siten ettei katso toista, pakenee tai sanoo vain kylmästi jotain äkkiä. Toiselle tulee tunne että toista ei voi missään olosuhteissa kiinnostaa.
Tuota ujoutta, punastelua paljon pahempi siis on nimenomaan kaikenlainen välttely.
Suosittelisin juttelemaan ja katsomaan miten reagoi. Jos hän juttelee mielellään niin voisi olla kiinnostunut mutta sitä on kuitenkin vaikea sanoa koska ihmisten sosiaalisuus vaihtelee. Riippuu sitten ihan miten itsestä tuntuu parhaalta edetä ja kerätä vaikka rohkeutta kahville kysymiseen mutta sanoisinpa että tilanne vain pahentuu jos pitkität asiaa. Helpompi olisi vaikka jutella vähän pitemmin toisen kanssa ensin koulujutuista ja sen jälkeen jostain henkilökohtaisesta ja jos huomaa että toinen katsoo silmiin, hymyilee ja on muutenkin kiinnostunut sinusta ja läsnäolostasi niin seuraavalla kerralla voit kysyä kahville.
Mies voi hyvinkin olettaa ettet voisi hänestä olla kiinnostunut varsinkin jos olet ujo ja välttelet tai neutraalisti suhtaudut häneen.
Jotenkin hengähdin ihan syvään, kun luin näitä. Tuli heti parempi fiilis. :) Oon kyllä punastelun mestari, mutta kuitenkin sen verta ihastunut, että käytän aina tilaisuuden hyväkseni ja juttelen tälle tyypille. Eli siis jtn oon oikein edes tehnyt!
Eli jos törmään tyyppiin sattumalta ja juttelen hänelle, en anna kuvaa, että varta vasten haluisin jutella? Aika mutkikasta, sillä tuntuu, että sillon voi rohkeammin jutella, kun ei ole etukäteen ehtinyt hermoilla, että "apua, mitä mä sanon!?" Esim. jos tyyppi kävelee mun edellä, onko typerää juosta hänet kiinni ja hengästyneenä sitte alkaa jutteleen? Sillon en ainakaan olis sattumalta vaan siinä..
Ja tuo moikkaaminenkin on vähän niin ja näin, jos tyyppi on kovin kaukana, eikä katso minuun päin en uskaltaudu huitomaan, vaan lähinnä moikkaan, jos katseet kohtaa. Sen tuntuu stalkkaamiselta, jos heti oon bongannut sen jostain tsiljoonan ihmisen joukosta. :/ vai onko mulla nyt joku kieroutunut käsitys tästä?
Tuntuu tosi vaikealta lukea toisen tunteita, kun ei tunne häntä kovin hyvin. Ystävällinen hän on ainakin ja hymyilee.
En nyt muista mitä muuta piti vielä kirjoittaa, mutta.. tosiaan kiva, että jaksoitte vastailla! :)
haluat vain jutella niin tietysti paras on tavata sattumalta mutta jos haluat antaa hänen ymmärtää että kiinnostusta löytyy niin sitten menet juttelemaan hänelle muutenkin.
Ei se juttelu siitä miksikään mitään muuta tietysti ellet sitten ala puhumaan niistä henkilökohtaisista jutuista.
Moikkaaminen tarkoittaa sitä että kun katseet kohtaat yms. niin voit moikata tavallaista useammin katsoen häntä kiinteästi silmiin eikä mitenkään laiskasti vaan sillä tavoin että hän tajuaa kuinka häntä on ilo nähdä.
Isossa joukossa nyt ei kannata erikseen moikata ellei todellakin varta vasten katseet kohtaa.
Ystävällisyydestä ja hymyilystä nyt on vaikea lukea kenenkään tunteita. Se selviää enemmänkin siinä kun hänelle juttelet enemmän kerralla ja miten kiinnostuneelta hän vaikuttaa juttelusta.
Mutta ei voi luvata että hän on sinusta kiinnostunut, ei millään. Joskus tietysti pitää ottaa ehkä se riskikin ja pyytää kahville.
Joo, ei se kahville pyytäminen ole se suurin ongelma, vaan etten nää sitä tyyppiä nykyään kovin usein ja en osaa käyttää niitäkään tilaisuuksia hyväkseni. :(
Muutaman kerran olen mesessä jutellut, mutta hän ei koskaan itse aloita, joten olen lopettanut. Kyllä jutteli niinä kertoina kun aloitin, kyseli kaikkea ja kertoi itsestään jne. Mutta hän taitaa olla aika kohtelias/sosiaalinen. Tuntuu silti tungettelevalta ensin lisätä hänet meseen ja sitte häiriköidä 24/7 tai edes 1/1. Tämä tyyppi kyllä itse lisäsi minut facebook-kaveriksi, mutta tosiaan.. taitaa mennä tuon sosiaalisuuden piikkiin se. :)
Kokeile juttelun lomassa tarjota paikkoja, joissa miehen on helppo tarttua tilaisuuteen ja tehdä aloite. Esim. jos näette viikonlopun jälkeen, niin kysele mitä hän on puuhaillut. Sitten kun tulee esille että hän on tehnyt jotain kivaa tai edes jokseenkin siedettävää, sanotaa nyt vaikka käynyt laskettelemassa, niin kommentoit tyyliin: "hei, just tuota olen itsekin halunnut tehdä, mutta on vaan jäänyt samanhenkisen seuran puutteessa lähtemättä, muista pyytää minut joku kerta mukaan jos otat sen uusiksi" tai "ai, no tuotapa ei olekaan tullu tehtyä aikoihin/koskaan, mutta pitää korjata joskus tilanne..."
Itse ainakin tarttuisin tilaisuuteen, jos nainen olisi minua kiinnostava.
Kirjoitustasi lukiessa tunnistin valitettavasti itseni tästä. "Tuota kiinnostusta siis kannattaa näyttää eikä ujoilla siten ettei katso toista, pakenee tai sanoo vain kylmästi jotain äkkiä." Tajusin, että eräs mies on saattanut hyvinkin ymmärtää käytökseni juurikin näin, vaikka todellisuudessa minua jännitti niin paljon, etten pystynyt katsomaan häntä silmiin ja vastailin aika lyhyesti. Olin toivonut, että näkisin hänet uudelleen, ja jotenkin järkytyin kun vihdoin tapasin hänet, älytöntä. Olen ehdottomasti samaa mieltä, että pitäisi ainakin katsoa toista silmiin puhuessa. Se tuntuu kuitenkin välillä aika pelottavalta, sillä silmistä näkee niin paljon...
Näin jälkikäteen harmitttaa, etten käyttäytynyt toisella tavalla, kun en välttämättä enää koskaan näe tätä miestä ja hän vaikutti loistavalta tyypiltä, jolla oli pieni pilke silmäkulmassa. Se on helppoa olla luonteva ihmisten kanssa, jotka eivät herätä sen suurempia tunteita. Mutta kun tuntee jotain toista kohtaan, niin se kommunikointi on aluksi uskomattoman hankalaa, vaikka kuinka haluaisi näyttää kiinnostuksensa. Joten kannattaa mielummin vaikka nolata itsensä hassuilla jutuillaan ja katseillaan, kuin jäädä jälkikäteen katumaan, kun ei tehnyt toisin.
"Se tuntuu kuitenkin välillä aika pelottavalta, sillä silmistä näkee niin paljon... "
Vitsi, kun hyvin sanottu! Toi on niin totta.
Mä näin sen tyypin tänään ja hän huomas mut jo kauempaa ennen kun minä hänet. Ainaski hymyilin ja moikkasin. :) ehkä se tästä. Jos "nälkä kasvaa syödessä," niin ehkä se rohkeuskin tästä! ;D