Olen aina ollut sitä mieltä että pettäminen on väärin ja jos ei avioliitto ole tyydyttävä, ottaa sitten eron. Nyt eilen käymäni keskustelun jälkeen kuitenkin tuntuu että oma mustavalkoinen maailmani vähän sai lisää sävyjä.
Minulla on miespuolinen ystävä jonka kanssa olemme viettäneet jo lapsuudessa yhteisiä hauskoja hetkiä. Hän on naimisissa ja olen tiennyt jo jonkin aikaa että hänellä on toinen nainen. Asiaa en ole hänelle sen kummemmin kommentoinut, koska en ole katsonut olevani oikeutettu siihen, aikuinen ihminenhän tietää itse mitä tekee. Nyt eilen puhuttiin pitkään ja hän kertoi että ovat eroamassa tämän uskottomuuden takia. Kysyin häneltä suoraan miksi pitää aloittaa uusi suhde ennenkuin on vanhan lopettanut ja hän kertoi miten asia hänen mielestään on ja miltä hänestä tuntuu.
Olivat vähän yli 20 vuotta yhdessä, hän kertoi miten hänellä oli viime vuodet kokoajan tunne ettei osaa tehdä mitään oikein ja miten hän ei ole osannut muuttua vaimon mieleiseksi. Kaikki asiat menivät sen mukaan miten vaimo halusi, sukulaisvierailuista sänkypuuhiin saakka. Kertoi tunteneensa itsensä rahantekokoneeksi joka laitetaan kaappiin kun sitä ei tarvita. Sitten hän tapasi työympäristössä tämän toisen naisen jonka kanssa viihtyi alusta saakka. Tarkoitus ei ollut mihinkään suhteeseen alkaa, mutta asia vaan johti toiseen. Ihmetellessäni miksi hän ei sitten ottanut avioeroa jos kerran oli niin paha olla, hän sanoi että tyytyi siihen mitä oli koska luuli ettei hänelle ole parempaa olemassa ja kun oli lapset eikä mitään suurempaa riitaa niin..
Ei vaan osannut tehdä ratkaisua ja kun tämä toinen nainen ei vaatinut mitään, tilanne vaan jäi roikkumaan, olivat olleet yhdessä jo yli kaksi vuotta (minullekin yllätys). Hän myös sanoi että oli epävarma ja pelkäsi yksin jäämistä. Nyt oli sitten kironnut tälle toiselle naiselle harmaantuvia hiuksiaan ja tämä nainen oli sanonut että rakastaa jokaista harmaata hiusta ja sitä pientä vatsakumparettakin. Ystäväni sanoi että mietti niitä sanoja lähes koko yön ja lopulta oli tajunnut että hän kelpaa ihan omana itsenään ja on ihan hyvä sellaisena kuin on.
Oli sitten kertonut vaimolleen haluavansa eron lopultakin.
En edelleenkään hyväksy pettämistä, mutta jotenkin silmäni aukenivat näkemään sen että joskus tarvitaan kai se toinen ihminen sanomaan jotain jotta ihminen tajuaisi oman arvonsa. En minä pysty sanomaan ovatko yhdessä tämän naisen kanssa viikon, vuoden vai loppuelämänsä, mutta siitä olen tyytyväinen että ystäväni sai ainakin kokea olevansa rakastettu sellaisena kuin on.
Minulla on miespuolinen ystävä jonka kanssa olemme viettäneet jo lapsuudessa yhteisiä hauskoja hetkiä. Hän on naimisissa ja olen tiennyt jo jonkin aikaa että hänellä on toinen nainen. Asiaa en ole hänelle sen kummemmin kommentoinut, koska en ole katsonut olevani oikeutettu siihen, aikuinen ihminenhän tietää itse mitä tekee. Nyt eilen puhuttiin pitkään ja hän kertoi että ovat eroamassa tämän uskottomuuden takia. Kysyin häneltä suoraan miksi pitää aloittaa uusi suhde ennenkuin on vanhan lopettanut ja hän kertoi miten asia hänen mielestään on ja miltä hänestä tuntuu.
Olivat vähän yli 20 vuotta yhdessä, hän kertoi miten hänellä oli viime vuodet kokoajan tunne ettei osaa tehdä mitään oikein ja miten hän ei ole osannut muuttua vaimon mieleiseksi. Kaikki asiat menivät sen mukaan miten vaimo halusi, sukulaisvierailuista sänkypuuhiin saakka. Kertoi tunteneensa itsensä rahantekokoneeksi joka laitetaan kaappiin kun sitä ei tarvita. Sitten hän tapasi työympäristössä tämän toisen naisen jonka kanssa viihtyi alusta saakka. Tarkoitus ei ollut mihinkään suhteeseen alkaa, mutta asia vaan johti toiseen. Ihmetellessäni miksi hän ei sitten ottanut avioeroa jos kerran oli niin paha olla, hän sanoi että tyytyi siihen mitä oli koska luuli ettei hänelle ole parempaa olemassa ja kun oli lapset eikä mitään suurempaa riitaa niin..
Ei vaan osannut tehdä ratkaisua ja kun tämä toinen nainen ei vaatinut mitään, tilanne vaan jäi roikkumaan, olivat olleet yhdessä jo yli kaksi vuotta (minullekin yllätys). Hän myös sanoi että oli epävarma ja pelkäsi yksin jäämistä. Nyt oli sitten kironnut tälle toiselle naiselle harmaantuvia hiuksiaan ja tämä nainen oli sanonut että rakastaa jokaista harmaata hiusta ja sitä pientä vatsakumparettakin. Ystäväni sanoi että mietti niitä sanoja lähes koko yön ja lopulta oli tajunnut että hän kelpaa ihan omana itsenään ja on ihan hyvä sellaisena kuin on.
Oli sitten kertonut vaimolleen haluavansa eron lopultakin.
En edelleenkään hyväksy pettämistä, mutta jotenkin silmäni aukenivat näkemään sen että joskus tarvitaan kai se toinen ihminen sanomaan jotain jotta ihminen tajuaisi oman arvonsa. En minä pysty sanomaan ovatko yhdessä tämän naisen kanssa viikon, vuoden vai loppuelämänsä, mutta siitä olen tyytyväinen että ystäväni sai ainakin kokea olevansa rakastettu sellaisena kuin on.
Vastaukset 2
Vanhimmat
joo itsekkin ajattelin nuorempana asioita täysin mustavalkoisesti,nyt 40v olen oppinut näkemään asioiden "taakse".olen työssä jossa asiakkaat kertovat paljon luottamuksella asioita myös parisuhteesta,asiat ei aina ole sitä miltä ensin näyttää.ei aina kannata heti tuomita.
OLEN KOKENUT HIEMAN SAMOIN OMASSA ELÄMÄSSÄNI.. EN SUOSITTELE EROA KENELLEKKÄÄN ENKÄ PETTÄMISTÄ.ON VAIN PITKÄN SUUHTEEN ONGELMAT HANKALIA ETTEI VOI KUN EROTA.KYLLÄ JOKAINEN MEISTÄ KAIPAA ELÄMÄÄ ..OLLA HYVÄKSYTTY JA RAKASTETTU.TIETYSTI PUOLIN TOISIN.. MOIKKA