Haluan tatuoinnin - olen kypsytellyt asiaa mielessäni toista vuotta, ja halu ei ole vähentynyt, ennemmin päinvastoin. Täytän lähiaikoina pyöreitä vuosia (30) ja haluan jotenkin palkita itseni siitä, että olen tähän asti erinäisistä vaikeuksista huolimatta selvinnyt, ja olen ensimmäistä kertaa elämässäni sinut itseni kanssa.
Ongelmani on - ja tiedän, että tämä on jokseenkin noloa tunnustaa - että minun pitäisi jotenkin kertoa ajatuksesta vanhemmilleni, joiden tiedän olevan tatuointeja vastaan. Veljeni selviytyi kertomisesta aikoinaan sillä, että hän oli niin nuori, että kaikki meni teini-iän kapinan piikkiin, mutta itse en varsinaisesti voi tässä vaiheessa tuohonkaan vedota, kun tässä pitäisi alkaa pikkuhiljaa aikuistua iän puolesta. Tiedän, että asia ei periaatteessa kuulu vanhemmilleni mitenkään, mutta olen sen verran läheisissä väleissä, että pakko se on kertoa ja selvittää - en voi vain yllättäen ilmaantua paikalle tatuoituna (niin, ja kyse ei ole mistään silmille hyppäävästä tatuoinnista, vaan nilkan sisäsivuun pitäisi joku koukero hankkia).
Senkin uhalla, että tiedän jo, millaisia vastauksia tulen saamaan, kysyn: Miten kannattaisi asia ottaa puheeksi, ja olenko aivan hakoteillä, kun edes ajattelen, että vanhempien kanssa pitää asiasta keskustella?
Ongelmani on - ja tiedän, että tämä on jokseenkin noloa tunnustaa - että minun pitäisi jotenkin kertoa ajatuksesta vanhemmilleni, joiden tiedän olevan tatuointeja vastaan. Veljeni selviytyi kertomisesta aikoinaan sillä, että hän oli niin nuori, että kaikki meni teini-iän kapinan piikkiin, mutta itse en varsinaisesti voi tässä vaiheessa tuohonkaan vedota, kun tässä pitäisi alkaa pikkuhiljaa aikuistua iän puolesta. Tiedän, että asia ei periaatteessa kuulu vanhemmilleni mitenkään, mutta olen sen verran läheisissä väleissä, että pakko se on kertoa ja selvittää - en voi vain yllättäen ilmaantua paikalle tatuoituna (niin, ja kyse ei ole mistään silmille hyppäävästä tatuoinnista, vaan nilkan sisäsivuun pitäisi joku koukero hankkia).
Senkin uhalla, että tiedän jo, millaisia vastauksia tulen saamaan, kysyn: Miten kannattaisi asia ottaa puheeksi, ja olenko aivan hakoteillä, kun edes ajattelen, että vanhempien kanssa pitää asiasta keskustella?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos pitää 30-vuotiaana miettiä tuollaista niin olet todella pahasti jälkeenjäänyt.
joita sinä et voi ymmärtää, on trolleja tai provoja?
Taidat olla perverssi koko ukko!
Ei kukaan oikeasti 30v mieti että mitähän sitä uskaltais tehdä ettei isi tai äiti suutu. Vai onko kolmekymppiset nykyään niin penikoita että roikkuu vielä äitin tissiä imemässä? Minä olin kolmekymppisenä asunu omassa kämpässä jo 11 vuotta itsenäisesti. Ajat on ilmeisesti muuttunu siitä. Nykyään vissiin asutaan nelikymppisenäkin vielä vanhempien nurkissa.
9 minuuttia tuon viestin tuhertamiseen, taidat olla vähän hidasälyinen?
Sinä ilmeisesti istuit sen yhdeksän minuuttia tuijottamassa tätä sivustoa? Minä en.
Siinä aloittaja on oikeassa että aikuistua jo pitäisi. Mutta se aikuistuminen lähtee siitä että kykenee itsenäiseen ajatteluun ja jättää sen tissin ja tutin pikkuhiljaa pois.
minäminäminäminä....mistä hitosta näitä minäminä-tyyppejä sikiääkin. Että kun minä niin ja minä näin niin jos joku on toisenlainen niin on poikkeava. Hyi hitto näitä menninkäisiä.
Ensimmäistä tatuointia lukuunottamatta olen malleja etsiessäni kysynyt mielipiteitä äidiltä ja puolisolta. Joskus mietin, säikähtäisikö yksi isovanhemmista tatuointeja ja piilottelin niitä vähän, mutta eikö mitä. Taitavat tulla suvaitsevaisemmiksi tai sitten vanhuudenhöperöiksi ;-)
Jos veljelläsi on tatuointeja, vanhemmat tietävät jo jotain aiheesta ja heillä on jonkinlainen kanta. Yksi kuva nilkassa heitä tuskin järkyttää. Jos vaikka saunotte yhdessä, asia paljastuu kuitenkin. Mieti, onko parempi vaihtoehto pehmitellä heitä pikku hiljaa ja mainita, että olet aikeissa ottaa kuvan, vai antaa heidän havaita se itse.
Kun 30v poika menee äitinsä kanssa saunaan niin siellähän se tatuointi sitten näkyy. Ja näkyy vielä kymmenenkin vuoden kuluttua kun poika on 40v ja asuu edelleen kotona, äidin kans saunoen...
puupää
On varmasti kiihottavaa kun aikapoika pääsee äitin kans saunaan. Onhan se jo 30-vuotiaan korkea aika nähdä alaston nainen.
Asian näkee hyvin tuolta tom jonesin keskustelusta. Seksuaalisuus on Sinulle ongelma. =)
Vaikka olisinkin sairas niin eipä kävisi mielessäkään mennä äitin kans saunomaan. Mutta ilmeisesti teillä on tapana että siellä voidaan olla isä omalle pikkusiskolle tai pikkuveljelle.
Miksi haluat antaa itsestäsi täydellisen idiootin ja mahdollisimman vastenmielisen kuvan?
Mielestäni on ihan hyvä miettiä millä tavalla asian vanhemmilleen kertoo. Varsinkin jos haluaa välttää tarpeetonta mielipahaa. Onhan se fakta, että itse tatuointia miettineenä on jo perillä kyseisestä kulttuurista, historiasta ja erityisesti omasta tarpeestaan saada tatuointi. Vanhemmilla nyt vain yleensä on hieman suppeammat käsitykset. Kuitenkaan enää ei ole kyse teini-iän kapinnoinnista, jolloin asian voisi hoitaa tyylillä "Mä teen mitä teen ja te ette voi siihen mitään sanoo. Tässä se nyt on, repikää siitä!"
Omaan tatuointiini tulee (ei siis vielä ole) liittymään vahvasti juuri tuo itseni löytäminen ja elämänilo. Itselleni se kertakaikkiaan vaatii tatuoinnin. :) Ajattelin kertoa tarinan äidilleni kokonaisuudessaan, vaikka se pitkä onkin. Mielestäni vanha äitini on oikeutettu asian kuulemaan. Uskon myös, että äitini tulee olemaan iloinen puolestani koska huomaa oman lapsensa seisovan omilla jaloillaan ja olevan sinut. Joten en siis mene nöyristellen pyytämään lupaa vaan hymyillen kerron minulle tärkeästä asiasta. Eiköhän siinä molemminpuolinen kunnioitus säily.
Voihan se tosiaan olla että nykyajan nuoret aikuiset on ihan tossuja ja ennen oli kaikki paremmin!
Uhh, provoja! Aloittajan pointti oli tietty juurikin siinä että hän ei pysty tekemään (eikä varmaan saakkaan) päätöksiä ilman vanhempiaan, jooh... -___-
Noooh, varmaan helpointa vaan sanoa asia suoraan, kerrot syysi sen tatskan ottamiselle ja silleen. Ei kannata tehä asiasta liian vaikeaa. Eivätköhän vanhempasi susta tykkää enemmän kuin mitä vastustavat tatskoja. ;D
Suunnittelemasi tatuoinnin sijainti vihjaa, että olet nainen. Siinä mielessä osa noista ketjun paskaviesteistä on jo lähtökohtaisesti hakoteillä.
Joka tapauksessa, tärkeintä tietysti on se, että välisi vanhempiisi ovat kunnossa. Tuskin yksi tatuointi sitä tulee muuttamaan. Luulen, että parasta olisi vain kertoa asiasta suoraan, vaikka puhelimessa. Voithan kertoa, että olet vasta suunnittelemassa ottoa. Jos kuvalla on sinulle joku erityinen merkitys, kerro myös siitä. Erityisesti tatuoimattomien on usein vaikea ymmärtää, kuinka suuri merkitys sillä "musteläiskällä" voi ottajalle olla. Toisaalta, luulen että vanhemmat ovat aina hieman huolissaan lapsistaan, eikä se huoli jätä vaikka ikä lisääntyykin. Tatuoinnit saattavat edustaa jotakin sellaista, mikä on heille vierasta ja pelottavaa. On myös totta, että tatuointeihin liittyy tiettyjä terveysriskejä ja ne saattavat asiaan perehtymättömiä huolestuttaa. Jonkinlainen sukupolvien välinen kuilu asiassa vaikuttanee.
Päätös tatuoinnin ottamisesta on kuitenkin yksin sinun. Ei sinun ole pakko kertoa asiasta tai näyttää kuvaa kenellekään, jollet erityisesti halua. Kyseessähän on kuitenkin intiimi ja henkilökohtainen asia.
Kun itse otin ensimmäisen tatuointini, tein kuten neuvoin sinua, eli kerroin vanhemmilleni etuketään varanneeni ajan ja korostin asian olevan minulle merkityksellinen. Suhtautuivat ihan neutraalisti. En ole sen koommin esitellyt heille tatuointejani. Nyttemmin olen saanut valmiiksi koko käsivarren vievän sleeven. Mainitsin siitä etukäteen, että olen menossa "ottamaan tatuoinnin", mutta en kertonut projektin suuruudesta, sillä pelkäsin heidän painostavan asiasta luopumiseen.
Kiitos teille, jotka viitsitte antaa asiallisia vastauksia!
Tosiaan, nainen olen, ja oma osoite on periaatteessa löytynyt jo kymmenen vuotta, mutta kun en ole toiselle puolelle maata päätynyt, näemme usein vanhempieni kanssa, ja paljon vapaa-aikana harrastammekin yhdessä. Saunassakin on tullut äidin (ja isänkin) kanssa käytyä, joten tatuoinnin salaaminen on mahdotonta, vaikka molemmilla näkö vähän onkin heikentynyt ja saunassa on huonot valot :D.
Mutta kiitos rohkaisusta!