Arjen ahdistuksen torjuntaan tulevan Marskin ritarin eversti Einarin kirje tuolta treffien puolelta:
*****************************
Stadin tyttö hoi!!
Nyt mä kyllä käytän hyväksi sitä, että sä asut Helsinkissä, katsos kun sä voisit käydä pääesikunnassa mun asioilla.
No, mun ja Veikon piti ilmoittautua sotapalvelukseen viime syksynä. Me juotiin huoltamolla läksiäiskahveja, ehdittiin vetää useampi kupillinen mieheen ennen bussin tuloa. Veikko oli niin kuin maailmanmiehet ja se huusi kovalla äänellä; lets coming, kun bussi tuli. Vähänkös porukat katsoi pitkään.
Mulla on sellainen liimakorva, ehei Elma, ei sinne kukaan ole Erikeeperiä kaatanut. Niin vois äkkinäinen luulla. Sinne valuu jotakin vahaa tai mätää jostakin. Jos aivoissa on jokin sauma tai liitos huonosti, niin se voipi tulla sieltä, ainakin aivot on lähimpänä, en tiedä.
Intti alkoi ihan kivasti, en vaan kuullut mitään sen liimakorvan takia. Huomasin, että aina joku huusi, useimmiten mun edessäni. En tiedä mitä ne mölysivät. Sitten mulla valkeni; nehän kouluttaa musta ilmiselvästi upseeria, ensin varmasti kapteenia ja sitten everstiä. Mä hymyilin aina leveästi ja nyökkäilin hyväksyvän näköisesti kun joku aukoi suutaan edessäni.
Sitten sain kotoa paketin, jossa oli kuulolaitteeni. Se meteli ympärilläni oli niin kova, että vein sen kuulolaitteen kaappiini, heti maailma rauhoittui. Seuraavana päivänä käskivät minut toimistoon ja sanoivat, että meehän poika muutamaksi vuodeksi kotiin kasvamaan.
Mä olen 188 cm pitkä ja painan 135 kg. Sun pitäis Elma mennä sinne pääesikuntaan kysymään, että kuinka paljon mun pitää itseäni lihottaa, sitä ne ei silloin sanoneet. Tämä on siinä mielessä outoa, kun ne joutu teettämään mulle jo silloinkin suurimman osan varusteista. Saippuarasia ja vaateharja olivat ainoita jotka kävivät suoraa.
Sinusta unelmoiden
Ylipäällikkösi Einari
*****************************
Stadin tyttö hoi!!
Nyt mä kyllä käytän hyväksi sitä, että sä asut Helsinkissä, katsos kun sä voisit käydä pääesikunnassa mun asioilla.
No, mun ja Veikon piti ilmoittautua sotapalvelukseen viime syksynä. Me juotiin huoltamolla läksiäiskahveja, ehdittiin vetää useampi kupillinen mieheen ennen bussin tuloa. Veikko oli niin kuin maailmanmiehet ja se huusi kovalla äänellä; lets coming, kun bussi tuli. Vähänkös porukat katsoi pitkään.
Mulla on sellainen liimakorva, ehei Elma, ei sinne kukaan ole Erikeeperiä kaatanut. Niin vois äkkinäinen luulla. Sinne valuu jotakin vahaa tai mätää jostakin. Jos aivoissa on jokin sauma tai liitos huonosti, niin se voipi tulla sieltä, ainakin aivot on lähimpänä, en tiedä.
Intti alkoi ihan kivasti, en vaan kuullut mitään sen liimakorvan takia. Huomasin, että aina joku huusi, useimmiten mun edessäni. En tiedä mitä ne mölysivät. Sitten mulla valkeni; nehän kouluttaa musta ilmiselvästi upseeria, ensin varmasti kapteenia ja sitten everstiä. Mä hymyilin aina leveästi ja nyökkäilin hyväksyvän näköisesti kun joku aukoi suutaan edessäni.
Sitten sain kotoa paketin, jossa oli kuulolaitteeni. Se meteli ympärilläni oli niin kova, että vein sen kuulolaitteen kaappiini, heti maailma rauhoittui. Seuraavana päivänä käskivät minut toimistoon ja sanoivat, että meehän poika muutamaksi vuodeksi kotiin kasvamaan.
Mä olen 188 cm pitkä ja painan 135 kg. Sun pitäis Elma mennä sinne pääesikuntaan kysymään, että kuinka paljon mun pitää itseäni lihottaa, sitä ne ei silloin sanoneet. Tämä on siinä mielessä outoa, kun ne joutu teettämään mulle jo silloinkin suurimman osan varusteista. Saippuarasia ja vaateharja olivat ainoita jotka kävivät suoraa.
Sinusta unelmoiden
Ylipäällikkösi Einari
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olipa mukava saada taas uusi annos Einaria
...tulee himo ;-) jatka samaan malliin ! Päivät kaipaavat piristettä ;-)
Kyllä niitä muutama taitaa olla jemmassa. Railakasta pakkaspäivää sulle.
Kai se Einari menee politikkaankin mukaan. Ääneen saa välillä hekottaa, kiitos
Heh, mun yhdellä kaverilla on liimakorva, pitääpä sanoa mistä se johtuu