Tarvitsen

Ja ikäs oli ,taidat olla viel ihan kakaravielä ,voi voi sua jätä sellanen kaveri niin elämäsikin hymyilee .

ja kostin vaikka en olekaan nuori eikä hävetä yhtään. Varmasti sai sellaisen opetuksen etteivät toiset ihmiset ole mitään leluja joilla leikitään. Tarkemmin en viitsi kertoa mutta keinoja oli useampi millä kostin ja sain kyllä ihan hyvän mielen. Varmasti piina minkä sain kokea vaikutti mielenterveyteeni ja toipuminen veikin pitkään. Koko sen ajan minkä tunsin ko. henkilön mietin mikä tässä on takana, ei kukaan voi tahallaan kohdella ihmisiä näin. Lopulta ajatuksissa ei ollut enää muuta, aina olin keksivinäni syyn ja huomasin taas ettei näin ollutkaan. Loppujen lopuksi tajusin että kyseessä on läpimätä narsisti, kosto oli vain tiedostamatonta itsesuojelua. Eipä enää ota yhteyttä ja pääsin muutenkin pois tämän läheisyydestä. Tuota edellä kuvattua toimintatapaa en kyllä vieläkään tajua. Ensin valehdellaan ja kun jää kiinni loppuu yhteydenpito ja pitkän ajan kuluttua taas aivan kuin varkain hiivitään elämään. Yhä uudestaan ja uudestaan, kyse on vielä ihmisestä joka esittää muillekin kaikinpuolin mallikansalaista ja nauttii muiden ihmisten arvostuksesta.

Ensinnäkin, jos itse tiedostat sen että kaverisi valehtelee ja pettää luottamuksesi, ja olet jopa valmis KOSTAMAAN hänelle sen takia, niin ei luulis olevan niin vaikeata vain lopettaa ystävyytenne.

Juu, olette varmaan kokeneet paljon yhdessä, mutta jos hän satuttaa sinua noin paljon, niin saat kyllä syyttää itseäsi jos olet niin tyhmä että aina vaan päästät hänet takaisin elämääsi vaikka tiedät minkälainen hän on ja mitä hän sinulle tekee. Älä kosta hänelle omia virheitäsi.

Sitä paitsi et ole yhtään parempi ihminen kuin hän jos alennut samalle tasolle hänen kanssaan. Kostaminen on vielä alhaisempaakin, koska sinä teet sen tahallasi tietoisasti.

Oma ystäväni petti luottamukseni ja valehteli minulle useammankin kerran. Ja olemme tapelleet oikein nyrkein. Meillä oli puolisen vuotta sellaista aikaa ettemme pitäneet mitään yhteyttä toisiimme paitsi silloin kun taas piti soittaa ja haukkua toinen pystyyn jostain valheista. Selvitimme kuitenkin välimme, ja lupasin itselleni etten antaisi hänen enää ikinä satuttaa minua. Hän saa valehdella ja keksiä omia tarinoitaan ihan vapaasti koska tiedän itse missä menee se raja mihin voin uskoa ja mihin en. Jos olen uskomatta kaikkeen mitä hän keksi niin ei tarvitse jälkeenpäin itkeä kun hän taas valehteli ja petti luottamukseni. Se on hänen luonteensa eikä hän sille mitään voi, tiedän sen nyt ja tiedän syytkin. Olemme tällä hetkellä aivan erottamattomat ystävykset ja hän on minulle tärkeämpi kuin kukaan muu. Kesti hetken oppia olemaan hänen kanssaan ilman pettymyksiä ja riitoja, mutta nyt olen oppinut elämään hänen ongelmiensa kanssa.

Ehkä sinunkin ystävälläsi on jotain ongelmia käyttäytymisensä taustalla. Jos todella välität hänestä ystävänä (niinkuin sanoit teidän olevan) niin seisoisit hänen rinnallaan ja yrittäisit auttaa kostamisen sijaan. Kuuntele häntä ja anna hänen kertoa.