Tällainen järjettömän pitkä sepustus meidän tilanteesta. Kommentoikaa mitä mieltä olette. Mitä voisi tehdä, vai kannattaako...
Ollaan 26/29 vuotiaat, avopari, poika nyt 10kk. Avoliitossa 7 vuotta, seurusteltu puoli vuotta kauemmin. 2 koiraa.
Mies ei tee töitä, on pojan kanssa kotona, koska minun oli pakko palata töihin jotta talous pysyy pystyssä.
Mies irtisanoutui 3v sitten itse hyvästä vakituisesta työpaikasta, oli puolivuotta työttömänä (pelasi päivät pokeria ja istui kavereiden kanssa kahvilla yms.) Perusti oman firman, mutta vaivannäkö on ollut hyvin vähäistä, yhtiö pahasti velkaantunut, palkkaa ei voi nostaa eikä siellä enää ole mitään toimintaakaan, eikä siis rahaakaan.
Maku on kallis. Rahaa palaa esim. tolkuttomasti pelkkään perus t-paitaan. Kaiken pitää olla hienompaa kuin muilla, talo kun rakennettiin niin sen tietää mitkä kustannukset olivat lisätöistä. Jos huomautan kalliista mausta niin sillä ei ole mitään vaikutusta. Hinta on kuulemma laadun tae. Näin ei kyllä aina ole. Pelaa netissä rahapelejä, hävinnyt ei omien sanojensa mukaan koskaan ole (!?). En jaksa uskoa, sillä joskus olen vahingossa kuullut kun on kavereilleen kännissä selittänyt miten hävisi taas monta sataa tai olisi voinut voittaa tuhansia.
On pari kertaa käyttänyt jopa "vahingossa" mun rahoja ja kun olen selvitellyt mihin rahat ovat kadonneet/käytetty niin nettipeleihin on siirretty... :(
Mitään ei voida tehdä yhdessä, tai jos tehdään, minä maksan. Olen maksanut tuhansien eurojen edestä avokin laskuja kun olen löytänyt paperipinoistaan uhkauksia perintätoimistosta. Kiitos tästä on huuto, etteivät hänen laskunsaan/asiansa kuulu minulle ja että kyllä hän hoitaa, tai lainaa vanhemmiltaan.
Mitään ilmaistakaan yhteistä tekemistä meillä ei ole, mies ei edes lähde lenkille (aina särkee selkää, jalkaa, päätä tai on maha ihan täynnä tai ei vain huvita). Mielenkiinnon kohteet on täysin eri, minä pidän eläimistä, matkustelusta, keskusteluista ja mies ei mistään näistä. Leffavalinnoistakin tulee aina kommenttia että on sun leffas ja harvoin leffoja katsotaankaan. Mies kuluttaa paljon iltoja kavereillaan ja hoitamassa urheiluseuran asioita, vaikka pakko ei olisi. Mies ei hoida yhteisiä koiria kuin sen verran että heittää ruokaa kippoihin. Ulkoilutuskin hoituu kätevästi omassa pihassa vaikka ollaan sovittu että näin ei tehdä sillä pihan siivoaminen ei ole kivaa.
Mies lupaa hankkia töitä, mutta ei huoli kuin tiettyjä töitä ja olettaa aina saavansa ne eikä mieti varasuunnitelmia. Luulenpa että kun vanhempainvapaa oikeus päättyy ei meillä ole kuin minun tuloni ja pieni kodihoidontuki. Taloudellisesti pärjättäisiin näinkin, mutta mielestäni on väärin teettää kaikki työ rahan eteen minulla ja sitten vielä kommentoida ettet sä tollai jaksa loppuelämääsi ja että teet ihan liikaa töitä. Miksiköhän...
Näitä lupauksia paremmasta tulevaisuudesta olen kuunnellut aina. Ärsyttävintä rahaongelmista puhuttaessa on se, että mies aina vetoaa siihen, että saa vanhemmiltaan jos tekee tiukkaa. Kuitenkin ollaan jo aikuisia molemmat ja meillä on lapsikin. Itse ole kouluttautunut työn ohella lähes kokoajan ja kovalla työllä saavuttanut hyvän aseman työmarkkinoilla. Vanhempani elävät kädestä suuhun ja sieltä ei taloudellista tukea ole voinut saada, päinvastoin. Tuloni ovat kytllä nyt hyvät verrattuna moneen muuhun. Minua ärsyttää se että mies ei edes näe vaivaa etsiäkseen töitä, ei kouluttaudu jos töitä ei löydy ja ei huoli työtä mitä tarjotaan vaan pitää saada se minkä itse haluaa. En edes tiedä paljonko on velkaa vanhemmilleen tai mihin on rahat käyttänyt. Puolet maksaa laskuista ja lainanlyhennykset huolehtii suurin piirtein. Pojalle ei pysty ostamaan vaatteita, leluja yms. Ei myöskään osallistu yhteisten koirien kuluihin ja ylimääräistä rahaa ei koskaan näy. Joten mitään yhteistä tekemistä, edes leffaa, ei hänen suunnastaan ehdoteta.
Matkusteleminen on kaukainen haave. Itse saisin rahat säästöön matkaa varten, mutta miehen matkaa ei kiinnosta maksaa kun ei edes yritä.
Mies petti minua kerran 2 vuotta sitten (monta kuukautta suhde toisen kanssa) ja jostain syystä olin niin tyhmä, että pyysin takaisin parin kuukauden eron jälkeen. Koskaan asiasta ei olla keskusteltu kunnolla ja seksin suhteen itsetunto on minulta täysin mennyt. Seksi ei muutoinkaan tunnu enää miltään ja mies ei kiehdo, vain seksi itsessään ihan vaan sen seksin takia.
Mies ei puhu vaikka kuinka yrittää, ei kerro edes päivittäisistä asioistaan vaan kuulen kaikki jourut ja jutut aina muilta, vaikka mies ne tietäisikin. Mies on muutenkin jollain tavalla kylmä, ei tukenut minua henkisesti kun siskoni kuoli äkillisesti tai kun poikamme syntyi ennenaikaisesti ja halkiolapsena ja tämä oli minulle aivan kamala paikka. Syytän itseäni molemmista asioista, vaikka eivät varmaankaan syytäni ole. Mies ei koskaan kysy miten jaksan, kun pyöritän omaa yritystä, käyn töissä ja hoidan myös suuren osan kotitöistä ja koirat. Lisäksi opiskelen ja yritän olla hyvä äiti. Aikaa itselleni ei jää lainkaan.
Kun tulen töistä kotiin, sysätään poika heti minulle vaikka mies olisikin kotona. En saa edes hengähtää rauhassa pitkän työpäivän jälkeen. Poikaa rakastan enemmän kuin mitään ja olisin niin toivonut että tilanne olisi ollut toinen ja voisin nauttia hänen seurastaan ja kehityksestään enemmän. Mutta pakko on töitä tehdä kun mies ei tee. Televisiota en ehdi katsoa, lukemaan en ehdi ja harrastukset ovat koirien lenkkeilytys, sillä muuhun ei vuorokauden tunnit riitä.
Mies sanoo rakastavansa ja haluavansa tehdä tämän suhteen eteen jotain. Itse luulen että tässä pidetään vaan haavetta yllä. Pojan takia en haluaisi koskaan erota, mutta onko rakkaudeton suhde hyväksi lapselle?
Minä en enää kykene sanomaan että rakastan miestäni. En vaan saa sanoja ulos.
Mies uhkasi kerran kun sanoin että haluan muuttaa erilleen, että poikaa et ikinä saa ja oikeudessa taistellaan jos sitä yrität. En tiedä oliko tosissaan, mutta paha maku jäi. Hän ei suostu muuttamaan edes joksikin aikaa pois, jotta saataisiin hieman etäisyyttä. Minä en voi pois lähteä, sillä työni on osittain kodissamme.
Kun olen tästä keskustellut hänen kanssaan ja jos väkisin saan jotain hänestä irti, ovat kommentit luokkaa: nimeä ne asiat mitkä on huonosti niin mä korjaan ne. Jos sulla on paha olla niin lähde. Mun mielestä meillä menee ihan ok. Ei parisuhde ikinä ole täydellinen. Keskustellaan huomenna. Kyl mä nyt alan tekeen tälle asialle jotain. Ja perään kysymys mikä on huonosti.... ARGH!
Huhhuh kun tuli pitkä… mutta mielipiteitä.
Ollaan 26/29 vuotiaat, avopari, poika nyt 10kk. Avoliitossa 7 vuotta, seurusteltu puoli vuotta kauemmin. 2 koiraa.
Mies ei tee töitä, on pojan kanssa kotona, koska minun oli pakko palata töihin jotta talous pysyy pystyssä.
Mies irtisanoutui 3v sitten itse hyvästä vakituisesta työpaikasta, oli puolivuotta työttömänä (pelasi päivät pokeria ja istui kavereiden kanssa kahvilla yms.) Perusti oman firman, mutta vaivannäkö on ollut hyvin vähäistä, yhtiö pahasti velkaantunut, palkkaa ei voi nostaa eikä siellä enää ole mitään toimintaakaan, eikä siis rahaakaan.
Maku on kallis. Rahaa palaa esim. tolkuttomasti pelkkään perus t-paitaan. Kaiken pitää olla hienompaa kuin muilla, talo kun rakennettiin niin sen tietää mitkä kustannukset olivat lisätöistä. Jos huomautan kalliista mausta niin sillä ei ole mitään vaikutusta. Hinta on kuulemma laadun tae. Näin ei kyllä aina ole. Pelaa netissä rahapelejä, hävinnyt ei omien sanojensa mukaan koskaan ole (!?). En jaksa uskoa, sillä joskus olen vahingossa kuullut kun on kavereilleen kännissä selittänyt miten hävisi taas monta sataa tai olisi voinut voittaa tuhansia.
On pari kertaa käyttänyt jopa "vahingossa" mun rahoja ja kun olen selvitellyt mihin rahat ovat kadonneet/käytetty niin nettipeleihin on siirretty... :(
Mitään ei voida tehdä yhdessä, tai jos tehdään, minä maksan. Olen maksanut tuhansien eurojen edestä avokin laskuja kun olen löytänyt paperipinoistaan uhkauksia perintätoimistosta. Kiitos tästä on huuto, etteivät hänen laskunsaan/asiansa kuulu minulle ja että kyllä hän hoitaa, tai lainaa vanhemmiltaan.
Mitään ilmaistakaan yhteistä tekemistä meillä ei ole, mies ei edes lähde lenkille (aina särkee selkää, jalkaa, päätä tai on maha ihan täynnä tai ei vain huvita). Mielenkiinnon kohteet on täysin eri, minä pidän eläimistä, matkustelusta, keskusteluista ja mies ei mistään näistä. Leffavalinnoistakin tulee aina kommenttia että on sun leffas ja harvoin leffoja katsotaankaan. Mies kuluttaa paljon iltoja kavereillaan ja hoitamassa urheiluseuran asioita, vaikka pakko ei olisi. Mies ei hoida yhteisiä koiria kuin sen verran että heittää ruokaa kippoihin. Ulkoilutuskin hoituu kätevästi omassa pihassa vaikka ollaan sovittu että näin ei tehdä sillä pihan siivoaminen ei ole kivaa.
Mies lupaa hankkia töitä, mutta ei huoli kuin tiettyjä töitä ja olettaa aina saavansa ne eikä mieti varasuunnitelmia. Luulenpa että kun vanhempainvapaa oikeus päättyy ei meillä ole kuin minun tuloni ja pieni kodihoidontuki. Taloudellisesti pärjättäisiin näinkin, mutta mielestäni on väärin teettää kaikki työ rahan eteen minulla ja sitten vielä kommentoida ettet sä tollai jaksa loppuelämääsi ja että teet ihan liikaa töitä. Miksiköhän...
Näitä lupauksia paremmasta tulevaisuudesta olen kuunnellut aina. Ärsyttävintä rahaongelmista puhuttaessa on se, että mies aina vetoaa siihen, että saa vanhemmiltaan jos tekee tiukkaa. Kuitenkin ollaan jo aikuisia molemmat ja meillä on lapsikin. Itse ole kouluttautunut työn ohella lähes kokoajan ja kovalla työllä saavuttanut hyvän aseman työmarkkinoilla. Vanhempani elävät kädestä suuhun ja sieltä ei taloudellista tukea ole voinut saada, päinvastoin. Tuloni ovat kytllä nyt hyvät verrattuna moneen muuhun. Minua ärsyttää se että mies ei edes näe vaivaa etsiäkseen töitä, ei kouluttaudu jos töitä ei löydy ja ei huoli työtä mitä tarjotaan vaan pitää saada se minkä itse haluaa. En edes tiedä paljonko on velkaa vanhemmilleen tai mihin on rahat käyttänyt. Puolet maksaa laskuista ja lainanlyhennykset huolehtii suurin piirtein. Pojalle ei pysty ostamaan vaatteita, leluja yms. Ei myöskään osallistu yhteisten koirien kuluihin ja ylimääräistä rahaa ei koskaan näy. Joten mitään yhteistä tekemistä, edes leffaa, ei hänen suunnastaan ehdoteta.
Matkusteleminen on kaukainen haave. Itse saisin rahat säästöön matkaa varten, mutta miehen matkaa ei kiinnosta maksaa kun ei edes yritä.
Mies petti minua kerran 2 vuotta sitten (monta kuukautta suhde toisen kanssa) ja jostain syystä olin niin tyhmä, että pyysin takaisin parin kuukauden eron jälkeen. Koskaan asiasta ei olla keskusteltu kunnolla ja seksin suhteen itsetunto on minulta täysin mennyt. Seksi ei muutoinkaan tunnu enää miltään ja mies ei kiehdo, vain seksi itsessään ihan vaan sen seksin takia.
Mies ei puhu vaikka kuinka yrittää, ei kerro edes päivittäisistä asioistaan vaan kuulen kaikki jourut ja jutut aina muilta, vaikka mies ne tietäisikin. Mies on muutenkin jollain tavalla kylmä, ei tukenut minua henkisesti kun siskoni kuoli äkillisesti tai kun poikamme syntyi ennenaikaisesti ja halkiolapsena ja tämä oli minulle aivan kamala paikka. Syytän itseäni molemmista asioista, vaikka eivät varmaankaan syytäni ole. Mies ei koskaan kysy miten jaksan, kun pyöritän omaa yritystä, käyn töissä ja hoidan myös suuren osan kotitöistä ja koirat. Lisäksi opiskelen ja yritän olla hyvä äiti. Aikaa itselleni ei jää lainkaan.
Kun tulen töistä kotiin, sysätään poika heti minulle vaikka mies olisikin kotona. En saa edes hengähtää rauhassa pitkän työpäivän jälkeen. Poikaa rakastan enemmän kuin mitään ja olisin niin toivonut että tilanne olisi ollut toinen ja voisin nauttia hänen seurastaan ja kehityksestään enemmän. Mutta pakko on töitä tehdä kun mies ei tee. Televisiota en ehdi katsoa, lukemaan en ehdi ja harrastukset ovat koirien lenkkeilytys, sillä muuhun ei vuorokauden tunnit riitä.
Mies sanoo rakastavansa ja haluavansa tehdä tämän suhteen eteen jotain. Itse luulen että tässä pidetään vaan haavetta yllä. Pojan takia en haluaisi koskaan erota, mutta onko rakkaudeton suhde hyväksi lapselle?
Minä en enää kykene sanomaan että rakastan miestäni. En vaan saa sanoja ulos.
Mies uhkasi kerran kun sanoin että haluan muuttaa erilleen, että poikaa et ikinä saa ja oikeudessa taistellaan jos sitä yrität. En tiedä oliko tosissaan, mutta paha maku jäi. Hän ei suostu muuttamaan edes joksikin aikaa pois, jotta saataisiin hieman etäisyyttä. Minä en voi pois lähteä, sillä työni on osittain kodissamme.
Kun olen tästä keskustellut hänen kanssaan ja jos väkisin saan jotain hänestä irti, ovat kommentit luokkaa: nimeä ne asiat mitkä on huonosti niin mä korjaan ne. Jos sulla on paha olla niin lähde. Mun mielestä meillä menee ihan ok. Ei parisuhde ikinä ole täydellinen. Keskustellaan huomenna. Kyl mä nyt alan tekeen tälle asialle jotain. Ja perään kysymys mikä on huonosti.... ARGH!
Huhhuh kun tuli pitkä… mutta mielipiteitä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuli paha mieli puolestasi, vaikka vieras ihminen oletkin. Kliseisesti totean heti alkuunsa, että olisit ansainnut paljon parempaa - mutta rakkaus on vaan sellanen kummallinen juttu, että se saa toivomaan ja uskomaan, vaikka mikä olisi...
Melkoinen "veikkonen" on lapsesi isä! Vähän tulee sellainen olo, ettei hän ole aikuistunut ja mahtaako koskaan aikuistuakaan - lapsen syntymä usein muuttaa hulivilinkin mieheksi, mutta niin teillä ei ole käynyt. Sinä kannat vastuun suurinpiirtein kaikesta elämässänne - ja miten hän on sen palkinnut: olemalla suhteessa toiseen naiseen ja "kuppaamalla" sinua taloudellisesti.
Aivan varmasti onkin niin, ettei miehesi näe teidän suhteessanne mitään vikaa - kaikkihan on hänen kannaltaan katsoen loistavasti: hän saa elää siivelläsi ja sinä siedät häntä... Hän saa suhteestanne paljon enemmän kuin sinä.
No, jos ajatellaan asioita eteenpäin = että eroaisitte. Miehellä on ilmeisen korkeat käsitykset itsestään siinäkin, että hän ilman muuta saisi pojan... Ok, hän on siis kotona pojan kanssa nyt - että sinä pääset töihin tienaamaan teille elantoa. Mikä hänestä tekee niin paljon "paremman", että hänestä tulisi automaticly lähivanhempi, jos eroaisitte? Työtön mies, jonka raha-asiat ovat rempallaan eikä tahtoa asioiden paremmalle tolalle saattamiseksi ole lainkaan. Mikäli mitään käsitän, olisit kyllä vahvoilla tuossa asiassa. Ja vaikka niinkin kävisi, että miehestä tulisi lähivanhempi, ei hän voi kieltää sinua näkemästä lastasi.
Pärjäisit kyllä kaksinkin lapsen kanssa, ei siinä mitään. Eikä sinun tarvitsisi potea päivittäistä pahaa oloa siitä, miten mies myrkyttää elämääsi.
Kirjoituksestasi huomaa, että paljon olet asioita ajatellut. Mies ei halua keskustelua - mutta lähtisikö esim perheneuvolaan juttelemaan asioista..? Ehkei, koska tällainen on monille punainen vaate - mennä nyt toisille kertomaan asioita, kun kaikki kuitenkin on niin hyvin...
Voimia sinulle joka tapauksessa!
Tuossa tapauksessa kannattaa pelastaa mitä pelastettavissa enää on. Teidän suhde kuoli jo tuolloin kaksi vuotta sitten kun hän petti sinua, koska ette saaneet selvitettyä tuota (ei monen kuukauden suhdeta voi vain haudata ja kuvitella ettei sitä olisi ollutkaan!). Nähtävästi suunnilleen samaan aikaan tulit raskaaksi. Tuo oli näin ulkopuolisen silmin suuri virhe! Lapsi ei paikkaa suhdetta eikä se ainakaan lapsen syntymän jälkeen parane, jos pari itse ei ole valmis suhdetta korjaamaan. Te toitte kolmannen, täysin viattoman ihmisen suhteeseen kärsimään siitä...
"Pojan takia en haluaisi koskaan erota, mutta onko rakkaudeton suhde hyväksi lapselle?"
Rakkaudeton suhde, jossa puolisot eivät kunnioita toisiaan (valehtelevat, pettävät, eivät keskustele jne) ei ole hyväksi lapselle. Lapsen on paljon parempi kasvaa yhden tasapainoisen vanhemman kanssa turvallisessa ja ilmapiirilä lämpimässä kodissa kuin "sotatantereella". Ja jos miehesi uhkailee lapsen huoltajuudella, niin sittenhän menette oikeuteen asti. Luulenpa että sinulla on aika hyvät mahdollisuudet voittaa, varsinkin jos vähän "ennakoit" ja keräilet hiljaisuudessa "todisteita" miestäsi vastaan (vaikka noita perintätoimisto-papereita tai näyttöä nettipokerista ja kuinka hän on sinun rahojaan käyttänyt siihen yms). En tiedä onko noista apua, mutta tuskin haittaa ainakaan. Mikäli teillä tulee eteen huoltajuuskiista, niin sen on parempi tulla nyt, kun lapsi on niin pieni ettei ymmärrä mitä tapahtuu. Muutaman vuoden kuluttua tuo on henkisesti paljon raskaampaa lapsen kannalta ja todennäköisesti tilanne on mennyt vain pahempaan suuntaan.
Pettämisen jälkeen kuvittelin että asia ajan kuluessa selvitetään ja pääsen siitä yli. Ja miten olisin asian voinut selvittää kun toinen ei koskaan suostunut, eikä suostu, asiasta keskustelemaan. Ja nyt siitä on jo mieheni mukaan "ikuisuus" ja asian pitäisi olla unohdettu ja kuopattu.
Ja todellisuudessa tuosta pettämisestä on jo kyllä pitkälle yli 2 vuotta, aika juoksee... Lasta EI tehty paikkaamaan suhdetta ja lapsi sai alkunsa lähes vuosi pettämisen jälkeen. Ja lapsi syntyi molempien tahdosta, ei siksi että se parantaisi meidän keskinäisiä välejä. Koskaan en ole niin ajatellut. Minä kuvittelin että asiat muuttuvat kun mies niin lupasi ja lupaa edelleen... Ja sen pienen viattoman ihmisen vuoksi minä teen pitkää päivää ja siedän miestäni.
Meinaan että mistä näitä tämmöisiä miehiä siunaantuu kaiken aikaa. Eihän tommoinen mikään kunnon mies ole.
Ja mistä siunaantuu näitä naisia, jotka sietää tätä tämmöitä?
Ihmisen ainoa vapaus on vapaus valita vankilansa... voit ihan varmasti sinäkin valita millaisin reunaehdoin voit elää. Miestä et pysty muuttamaan, hän on aikuinen. Mutta yritä nyt taata pojallesi sellainen elämisen oppi ja malli ettei hänestä kasva samanlaista kuin isänsä.
Jos haluat selvittää miten ne puolisosi nettipelit (pokeri lähinnä) ovat oikeasti sujuneet (eli tuleeko tappiota koko ajan), niin selvitä nimimerkit ja pelisivut millä pelaa ja käy katsomassa www.sharkscope.com, sieltä näkee tilastoa peleistä. Nämä tilastot eivät täysin koko totuutta kerro, koska sieltä näkee vain tietyn tyyppisten pelien tilastoa. Mutta ehkä jotain suuntaa antaa...
Pojalle ei todellakaan ole hyväksi seurata vierestä rakkaudetonta suhdetta. Ilmoita miehelle, että tämä juttu on nyt nähty ja sinä otat pojan. Jos mies ei tätä niele, suostu oikeuteen. Onhan sulla todisteita...
Vaihtoehtoisesti voisit hiukan höllätä, lopettaa vaikka sen opiskelun hetkeksi, eiköhän siinä lapsessa ja koirissa ja työssä oo jo aika paljon?
Voipi olla että olet itsekin muuttunut nalkuttavaksi ämmäksi miehesi suhteen, joka on ajanut hänet pois? En tiedä, asioilla van kun on aina kaksi puolta. Voit myös ilmoittaa kokeilumielessä jättäväsi työsi ja jääväsi kotiin- nyt on miehen aika mennä töihin?
Muista kuitenkin, että hyviä miehiä on harvassa ja hyviä isiä ehkä vieläkin harvemmassa.
Työni on sellaista joka vaatii jatkuvaa kouluttautumista/opiskelua jos haluaa turvata työpaikkansa ja edetä urallaan. Opiskelua ei siis noin vain voi lopettaa... Koirista en luovu ja miehenkin ne ovat. Töitä minun on pakko tehdä paljon sillä en voi luotta mieheeni taloudellisesti yhtään!
"Nalkuttavaksi ämmäksi" en myöskään itseäni myönnä. Olen ollut tässä asiassa kriittinen myös itseni suhteen ja yritän ja osaan keskustella asioista rakentavasti. Keskusteluun vain tarvitaan kaksi osapuolta... Myönnän että joskus keittää yli ja huudan, mutten koskaan syyllisty haukkumiseen vaan lähden lenkille tms. kun alkaa sapettaa urakalla yli.
Kyllä isällään on oikeus lapseen ihan samalla tavalla kuin äidilläkin. Ei äiti voi vain ottaa poikaa ja lähteä.
Mikäli lapsi on tärkeä miehelle, hän on tehnyt fiksusti kun ei ole muuttanut pois jaloista. Siinä nimittäin kävisi niin että lapsi jäisi samantien äidille.
Kyllä tuossa tapauksessa ero on edessä, mutta ei ole mitenkään sanomatta selvää että lapsen on parempi olla äidin tykönä, etenkin kun se käy töissä.
kuulosti miehessäsi olevan huonoja puolia enemmän kuin tarpeeksi. Ymmärrän kyllä ettet jaksaisi.
Mutta sentään jotain hyvääkin löysin hänestä tuosta kirjoituksestasi.. hän on rakentanut talon, varmaankin sinua ja poikaanne varten. Hän maksaa kuitenkin puolet lainasta ja laskuista?
Ja sanoo että rakastaa, ja haluaa korjata asiat...? ja ei haluaisi antaa poikaa sinulle, jos eroaisitte ---> kertoo mielestäni siitä että välittää pojasta. On sellaisiakin miehiä jotka ei pätkän vertaa välitä.
En tietenkään ulkopuolisena ole yhtään varma, mutta sain käsityksen että kyllä miehesi varmaankin teitä rakastaa.
Mutta se miten hän sen näyttää, niin ei oikein hyvältä kuulosta. Ja lisäksi hänellä näyttää olevan joku ihmeen pätemisen tarve, kun kaiken täytyy olla hienoa ja kallista. Ja nuo raha-asiat sitten.
Jotain tilanteelle olisi tehtävä kyllä.Parasta olisi jos saisit istutettua miehesi alas, ja saisitte puhuttua oikeasti asioista. Kertoisit hänelle tämän mitä tännekin kirjoitit. Et syyttäisi tai mitään... kertoisit vain omista tunteistasi ja tuntemuksista, ja ettet tiedä rakastaako miehesi edes sinua. Ja miten raskaaksi koet tilanteen.
Puhumista siis.
Toivottavasti asiat selkiävät!
Mieheni ei rakentanut taloa, meillä oli ulkopuoliset rakentajat ja minä häärin heidän kanssaan työmaalla raskaana ja vauvan kanssa. Mies lähinnä keskittyi "suunnitteluun" ja työmiesten ohjeistukseen. Yhdessä piti rakentaa mm. koiratarha, mutta loppujen lopuksi sen pystytin minä...
Mies rakastaa poikaa varmasti enemmän kuin mitään muuta, siitä ei ole epäilystäkään. Siksi tunnenkin omat ajatukseni erosta jne. todella vääriksi. Tuntuu pahalta viedä mieheltäni jokapäiväiset hetket pojan kanssa ja rajoittaa ne tapaamispäiviin. Ja surettaa ne päivät kun poika ei näe isäänsä... :(
Syyllistämään en ole mielestäni sortunut. Olen yrittänyt puhua asiasta, kertoa mikä menee pieleen ja korostanut sitä että meitä on tässä sopassa kolme, joista yksi ei kykene mielipidettään ilmaisemaan. Tulokset ovat kehnoja... Mies ei lähde ulkopuoliselle puhumaan asioista, koska meillä menee hänen mielestään ihan hyvin ja vain minulla on ongelmia...
Joku tuolla aiemmin ehdotti, että sanoisin koemielessä jääväni kotiin ja mies menisi töihin. Minun pitäisikin olla vielä äitiyslomalla yhdessä tehdyn alkuperäisen sopimuksen mukaan, mutta mies ei yksinkertaisesti vaan saa haettua/järjestettyä töitä, joten en minäkin voi jäädä tänne kotiin. Senkin ajan kun olin äitiyslomalla lorvaili mies suurimmaksi osaksi kotona vaikka yritin patistaa töihin. Lopulta mun oli lähdettävä työelämään.
mies ei tuosta muutu. Sä olet jo parhaasi tehnyt, tuloksen tiedät. Etsi käsiisi kirja ilman omatuntoa ja mieti. Todennäköisesti sieltä löytyy sellaisia ajatuksia, joita sä nyt kaipaat. Siihen perään voit lukea kirjan naamiona terve mieli, vaikka tuo miten miehesi toimii, ei tervettä olekaan.
Mun lasteni isä toimi muun muassa noin kuin sinä kerrot, hän sai työitä vieruoksuessaan psykiatrin lausunnon sosiopaatti. Se on eri kuin psykopaatti, eri kuin narsistinen persoonallisuus häiriö, kaikki eivät ole esimerkiksi narsisteja.
Nyt sulla on kaksi vaihtoehtoa, uskot, ettet voi rakkaudellasi miestä pelastaa tai kasvattaa, tai sitten jäät vielä yrittämään. Kumpaan sun voimat riittävät? Kumpikin vaihtoehto vaatii käsittämättömän paljon voimaa, mutta toinen näistä palauttaa sulle voiman, toinen syö loputkin. Kumman sä valitset ?
Miehesi ei kunnoita ja rakasta sinua, koska olet hänenkaltaisensa luuserin kanssa. Ryhdistäydy ja ota ero, lapsen kyllä saat pitää itselläsi, se on varma.
Tuli mieleeni tuosta lukemisestani.Etteihän vaan miehelläsi olisi jonkun tasoinen peliriippuvuus,kun raha-asiat vähän huonolla tolalla ja perintäkirjeitä satelee.Kuullosti isäni elämältä mikä on edelleen peliriippuvainen laskujen peittelemistä selittelemistä että ne on omia asioita.Hän etsii jotain jännitystä elämään?!?Mikä muu kun materia voisi tuoda hänelle tyydytystä.Riippuvaisuuksia on monellaisia ja olen lukenut joskus kirjan Tommy Hellsten Riippuvuuksista en ole varma muistinko oikein,Mutta se kirja auttoi minua ymmärtämään isääni nykyisin ukkia ja ex miestäni alkoholin saralla.Mie en kehottaisi eroamaan heti vaan yrittämään selvittää tiettyä asioita..Onhan hän kuitenkin läsnä oleva isä lapselleen ja ainut kertainen ja taitaapa kovasti rakastaa sinuakin.