Mikä ihme ihmisiä ja varsinkin naispuolisia oikein vaivaa?
Lukiessani tätä palstaa tuntuu siltä että joku mutteri, tai usempikin, on löystynyt juuri sillä hetkellä kun mies on sanonut tahdon.
Yksi vinkuu "henkisestä pettämisestä" eli miehellä on "suhde" ilman seksiä jonkun työkaverin kanssa.
Ihan uusi käsite minulle, ennenmuinoin semmoista suhdetta sanottiin ystävyydeksi ja se tuskin on kiellettyä, moraalitonta tai paheksuttavaa.
Toinen kitisee kun mies vetää käteen netin edessä, eikä saakelin petturi edes kerro vaimolleen siitä vaan kaiken kukkuraksi tekee sitä salaa.
No, kyllähän minunkin mielestäni miehen toki kuuluu sanoa aamukahvipöydässä vaimolleen että menen tästä aamurunkulle, sehän kohentaakin tunnelmaa. Ja tällaisia kauheita salaisuuksiahan (kuten masturbointi) ei saa avioliitossa olla.
Yksi parkuu naapurin rouvan moraalittomuutta kun päästää miehen illalla kylään, vaikka ollaan avioliittoneuvojalla käyty ja näin naapuri sotkee liiton.
Pyhä jysäys, olisikohan kannattanut antaa sille ukolle kotona sen avioliittoneuvojalla käynnin sijasta. Ei kai se naapurin vika ole jos ukko elää puutteessa.
Ja sitten nämä tekstarien lähettelyt prepaidliittymästä vähän kokeeksi...voi herran isä, mistä näitä sikiää...
Olisikohan nyt aika miettiä sitä asiaa että mies on ihan tavallinen tunteva ja ajatteleva ihminen jolla on omat tarpeensa ja samalla miettiä sitä että olisiko myös siinä omassa käytöksessä jotain korjaamisen varaa.
Hyvin harva mies haluaa käydä jossain kaikkitietävän avioliittoneuvojan luona purkamassa tuntojaan, yleensä se on vain sitä että vaimo voi siellä sitten kertoa mitä vikaa miehessä on, sillä loppujen lopuksihan vika löytyy aina miehestä.
Vaimo nalkuttaa, syyhän on miehessä kun se ei puhu tai ei osallistu riittävästi kotitöihin tms.
Onkohan tullut mieleen ettei saa ehkä suunvuoroa?
Eikä se että mies hoitaa kotona korjaustyöt, huoltaa autot, leikkaa nurmikot, tekee lumityöt jne ole tarpeeksi. Hänen pitäisi vielä osallistua muihinkin hommiin että vaimo saisi edes joskus levätä. Onhan se niin raskasta pestä pyykit ja tiskit koneella ja ihan joka päivä laittaa ruokaa.
Vaimo pihtaa, mutta syyhän on miehessä kun ei osaa tai ei anna hellyyttä.
Sehän tottakai on miehen velvollisuus yksinomaan ottaa jollain ihmeellisellä konstilla selville mistä vaimo pitää, eihän siihen molempien tarvitse osallistua. Ja tottakai miehen pitää hellitellä vaimoa pitkin päivää jotta sitten vaimo suostuu säälistä jalkansa avaamaan illalla vaikkei oikein huvittaisikaan. Miehen pitää tästä olla vieläpä kiitollinen sillä saahan hän seksiä kotona.
Aina sanotaan että lapsille pitää antaa laatuaikaa, pitäisiköhän myös lanseerata käsite laatuseksi?
Yhtään ainoaa kirjoitusta en ole lukenut jossa petetty olisi löytänyt itsestään jotain korjaamisen varaa ja sitten ollaan valmiita huutamaan petturia narsistiksi. Menkää naiset hiukan itseenne ja miettikää.
Ihan vaan sen vuoksi ettei nyt miehet saa syytä niskoilleen, ilmoitan että olen 45-vuotias nainen, entinen naputtava ja pihtaava aviovaimo, nykyinen onnellinen avokki.
Lukiessani tätä palstaa tuntuu siltä että joku mutteri, tai usempikin, on löystynyt juuri sillä hetkellä kun mies on sanonut tahdon.
Yksi vinkuu "henkisestä pettämisestä" eli miehellä on "suhde" ilman seksiä jonkun työkaverin kanssa.
Ihan uusi käsite minulle, ennenmuinoin semmoista suhdetta sanottiin ystävyydeksi ja se tuskin on kiellettyä, moraalitonta tai paheksuttavaa.
Toinen kitisee kun mies vetää käteen netin edessä, eikä saakelin petturi edes kerro vaimolleen siitä vaan kaiken kukkuraksi tekee sitä salaa.
No, kyllähän minunkin mielestäni miehen toki kuuluu sanoa aamukahvipöydässä vaimolleen että menen tästä aamurunkulle, sehän kohentaakin tunnelmaa. Ja tällaisia kauheita salaisuuksiahan (kuten masturbointi) ei saa avioliitossa olla.
Yksi parkuu naapurin rouvan moraalittomuutta kun päästää miehen illalla kylään, vaikka ollaan avioliittoneuvojalla käyty ja näin naapuri sotkee liiton.
Pyhä jysäys, olisikohan kannattanut antaa sille ukolle kotona sen avioliittoneuvojalla käynnin sijasta. Ei kai se naapurin vika ole jos ukko elää puutteessa.
Ja sitten nämä tekstarien lähettelyt prepaidliittymästä vähän kokeeksi...voi herran isä, mistä näitä sikiää...
Olisikohan nyt aika miettiä sitä asiaa että mies on ihan tavallinen tunteva ja ajatteleva ihminen jolla on omat tarpeensa ja samalla miettiä sitä että olisiko myös siinä omassa käytöksessä jotain korjaamisen varaa.
Hyvin harva mies haluaa käydä jossain kaikkitietävän avioliittoneuvojan luona purkamassa tuntojaan, yleensä se on vain sitä että vaimo voi siellä sitten kertoa mitä vikaa miehessä on, sillä loppujen lopuksihan vika löytyy aina miehestä.
Vaimo nalkuttaa, syyhän on miehessä kun se ei puhu tai ei osallistu riittävästi kotitöihin tms.
Onkohan tullut mieleen ettei saa ehkä suunvuoroa?
Eikä se että mies hoitaa kotona korjaustyöt, huoltaa autot, leikkaa nurmikot, tekee lumityöt jne ole tarpeeksi. Hänen pitäisi vielä osallistua muihinkin hommiin että vaimo saisi edes joskus levätä. Onhan se niin raskasta pestä pyykit ja tiskit koneella ja ihan joka päivä laittaa ruokaa.
Vaimo pihtaa, mutta syyhän on miehessä kun ei osaa tai ei anna hellyyttä.
Sehän tottakai on miehen velvollisuus yksinomaan ottaa jollain ihmeellisellä konstilla selville mistä vaimo pitää, eihän siihen molempien tarvitse osallistua. Ja tottakai miehen pitää hellitellä vaimoa pitkin päivää jotta sitten vaimo suostuu säälistä jalkansa avaamaan illalla vaikkei oikein huvittaisikaan. Miehen pitää tästä olla vieläpä kiitollinen sillä saahan hän seksiä kotona.
Aina sanotaan että lapsille pitää antaa laatuaikaa, pitäisiköhän myös lanseerata käsite laatuseksi?
Yhtään ainoaa kirjoitusta en ole lukenut jossa petetty olisi löytänyt itsestään jotain korjaamisen varaa ja sitten ollaan valmiita huutamaan petturia narsistiksi. Menkää naiset hiukan itseenne ja miettikää.
Ihan vaan sen vuoksi ettei nyt miehet saa syytä niskoilleen, ilmoitan että olen 45-vuotias nainen, entinen naputtava ja pihtaava aviovaimo, nykyinen onnellinen avokki.
Vastaukset 43
Vanhimmat
vielä joku järkeväkin jäljellä. Minä luulin että kaikki on seonnut mutta onhan täällä joku normaalikin vielä jäljellä.
Paras ajatelma ikinä, oikeesti siis.
Mutta nuo sekopäät varmaan suolaa sut, tai yrittävät ainaskin mutta piä pääsi ;-)
t. m 42
että missä nykyään on parisuhteen arvostus ja kunnioitus ja sitoutuminen toiseen ihmiseen?
Tuntuu niin kovin yleiseltä tuo pettäminen,valehtelu,uusien tuttavuuksien hakeminen eri nettiyhteisöistä ym ym...
Jos epäilee kumppaniaan on vainoharhainen kyttääjä,jos taas ei epäile on sinisilmäinen :)
Kyllä siihen omaan vaistoonsa kannattaa luottaa..
monesti kuulee tämän kyttäämisen alkaneen pohjalta "mutta kun mun kaverillenikin just kävi näin"... Nähdään peikkoja sielläkin, missä niitä ei ole. Se, että haluaa luottaa toiseen ja toinen vastaa siihen olemalla luottamuksen arvoinen, ei ole sinisilmäisyyttä vaan rehellisyyttä ja toisen kunniottamista.
mutta sehän se ongelma useasti onkin kun toinen ei vastaa olemalla luottamuksen arvoinen,salaa netissä pyöritään jne... Homman avainsana on mielestäni avoimuus,mutta jos toisen selän takana ja salaa asioita tehdään niin silloin minun mielestäni on syytä epäilläkkin.
raja salaa tekemisen ja ihmisen yksityisyyden välillä? Kyllä hyvässäkin liitossa pitää ihmisellä olla tietty vapaus omiin juttuihin! Ja omat jututhan eivät ole sama asia kuin pettäminen. Esim omiin harrastuksiin pitää voida mennä ilman, ettei kumppani ole vaatimassa selitystä, jos treenireisu venähtää puolella tunnilla. Niin... Tietysti tuon puolen tunnin aikana ehtii pikaiset temput tekemään treenikaverin kanssa, jos härski haluaa olla....
Mutta voi se tapahtua, vaikka ollaan "avoimiakin" ja sanotaan, että jäipä toviksi vielä juttelemaan sen-ja-sen kanssa....
pitää olla oikeus omiin harrastuksiin ja ystäviin. Salailua on se jos joka asiasta sanotaan kumppanille "ei kuulu sulle",jos lähtee harrastamaan ni kai sitä voi sanoa mitä harrastaa ja missä,kuka soitti tai laitto viestiä,onko profiileja netissä,kenen ystävän kanssa menee kahville jne...
Minun entinen ukkoni vastasi lähes tulkoon kaikkeen "ei kuulu sulle" no epäilyshän siitä heräsi,enkä muuten epäillyt turhaan ja sen takia siitä tulikin ex.
Jos nimittäin petoksen tielle on lähtenyt, niin tuollainen "ei kuulu sulle" saa heti epäilykset hereille. Noh, kukin tyylillään. Onneksi sinulla on takanapäin tuollainen.
Oletko kuule ajatellut kuinka rasittavaa tollanen joka asiasta kyseleminen on?
Kenen kanssa olit kahvilla?
Ketä sinne tulee?
Missä olit?
Miksi viivyit puoli tuntia kauemmin?
Kenen kanssa juttelit?
Kuka soitti?
Kuka tekstasi?
jne jne...
Minäkin sanoisin että mitä helvettiä se meille molemmille kuuluu.
Jos kotiin tullessa sanon että olin kahvilla treenien jälkeen, sen pitää riittää ja jollei riitä niin voi painua sanonko minne.
Ihme vahtimista, en ainakaan minä ole holhouksen alle laitettu eikä minun tarvitse joka liikkeestäni tiliä tehdä.
Kohta ei puoliso pääse ees paskalle, kun toinen kyttää oven takana! On nimittäin todella rasittavaa, kokemusta löytyy, ex-puolisoni teki just tuota. Entäs jos viivytkin siellä vessassa minuutin enemmän kuin normaalisti? Mitä teit, soititko kenelle.... Voi hyvänen aika. Ei sitä jaksa kukaan.
minun mielestäni parisuhteessa on asioita joista toiselle pitäisi kertoa ihan ilman kyselemistä,esim omat menonsa,on se nyt merkillistä sekin jos yks kax painetaan ovesta ulos mitään sanomatta.
Itsehän sanoit että ex miehesi sanoi aina sinulle ettei kuulu sulle. Tuskin hän muuten olisi niin sanonut jollet olisi kokoajan kysellyt?
Tottakai parisuhteeseen kuuluu ilmoittaa omista menoistaan esim jos lähtee kotoa niin yleensä on tapana sanoa että lähden esim kahville, eikä vain kävellä sanan puhumatta ulos ovesta.
Mutta miksi helkkarissa pitäisi sinulle jokaisen tekstarin lähettäjä ja jokainen puhelu raportoida?
Miksi pitäisi kertoa juurta jaksain jokainen kaveri kenen kanssa menee kahville?
Miehen yksi lempi lausahduksista olikin "et kysynyt" hän oli sitä mieltä että mitään ei tarvinut kertoa jollen älynnyt kysyä,joten oppihan sitä kyselemään.. että näin,mutta kukin tyylillään :)
Ei tarvitse todellakaan juurta jaksoin raportoida puheluitaan tai menojaan,mutta mies teki sitä että yks kax vaan lähti. Ja kun narahti pettämisistä ja valheistaan aloin myöskin kysellä enemmän.
Ja kun olin paikalla ja hänen puhelimensa soi useasti jätti vastaamatta,olen sitten kyylä tai utelias,ni tuli kysyttyä "kelle et halunnut vastata",kerran vastasi "lehtimyyjälle" ja hetken kuluttua lähti viemään roskapussia puhelimensa kanssa,no selvishän se aikanaan mikä se "lehtimyyjä" oli. ja paljon muita vastaavanlaisia tilanteita... Mutta kuten jo aikaisemmin sanoin kukin tyylillään :)
Mikä sulle olis sitten riittänyt? Pitää parisuhteessakin kunnioittaa toisen yksityisyyttä. Muuten, kerroitko itse kaiken miehellesi, kuka soitti, mihin menet yms? Empä usko. Jos v...tuttaa, niin kyllä sitä saattaa lampsia ovesta ulos mitään sanomatta. Etkö itse ole tehnyt niin? Kannattais kokeilla. Sitten vois jaksaa sitä vahtivaa puolisoakin jonkun aikaa :D.
asiat eivät kuulu minulle, ilmoittaisin että siinä tapauksessa tämä suhde ei ole sitä mitä minä etsin.
"Oletko kuule ajatellut kuinka rasittavaa tollanen joka asiasta kyseleminen on?"
Jos normaali kommunikointi on noin vaikeata kuin annat ymmärtää, kannattanee alkaa erakoksi.
varmaan tarkoittikin!
"Kohta ei puoliso pääse ees paskalle, kun toinen kyttää oven takana! "
Ai se näköjään lähtee taas viikonlopuksi jonnekin, pakkailee laukkuaan ja kortsupakettikin näyttäisi olevan tuolla liukastevoidepurkin kanssa samassa paketissa. Enpä kysy minne se on menossa, mitäpä se minulle kuuluu, kyllä luottamuksen pitää olla kunnossa!
Normaalit ihmiset kommunikoivat keskenään. Kyllä minä ainakin ärsyynnyn jos avokki katoaa yhtäkkiä vaikkapa kauppaan sanomatta mitään! Helvetti mulla olis voinut olla jotain mitä se olis sieltä voinut tuoda. Ja hirveä tekstiviestirumba on myös sellainen, josta haluan tietää kuka siellä tekstailee.
"raja salaa tekemisen ja ihmisen yksityisyyden välillä? Kyllä hyvässäkin liitossa pitää ihmisellä olla tietty vapaus omiin juttuihin! Ja omat jututhan eivät ole sama asia kuin pettäminen. Esim omiin harrastuksiin pitää voida mennä ilman, ettei kumppani ole vaatimassa selitystä, jos treenireisu venähtää puolella tunnilla. "
Ei kukaan normaali vedä herneitä nenään jos treenireissulla menee se puoli tuntia pidempään. Sehän kuluu jo pukuhuoneessa jutusteluun. Sensijaan jos alkaa esiintymään omituisia treeniaikoja, joista tullaan aina suihkunraikkaana ja selitys on luokkaa "ei kuulu sulle kun mulla pitää olla omat jutu" ja puolustus on yllättäen hyvin agressiivinen, niin ei pidä olla sinisilmäinen.
Salailuhan se kyttäämisen aloittaa. Kyllä aivan tavallisella ihmisellä epäluulot heräävät jos toinen alkaa käyttäytymään omituisesti.
"Tietysti tuon puolen tunnin aikana ehtii pikaiset temput tekemään treenikaverin kanssa, jos härski haluaa olla.... "
Tuskinpa kukaan siellä treeneissä temppuja tekee, vaan jos petoksen tiellä ollaan, mennään treenien sijasta jonnekin muualle tekemään aivan jotain muuta...jolloin aikaakin voi nopsaan kulue yllin kyllin. Sitten treeneistä tullaankin suihkunraikkaana, vaikka normaalisti haukutaan pukuhuoneen suihkutilat niin kylmiksi ja pskoiksi ettei niitä pirukaan käytä.
Esimerkiksi minusta kyllä aina näkee olenko tulossa treeneistä vai ei. Olen tisekin hikinen, treenikamat levitellään pitkin pesuhuonetta kuivumaan, treenivaatteet laitetaan pesuun. Jokainen täysijärkinen näkee mistä ollaan tulossa.
kysyisi ihan joka asiasta (kenen kanssa olin, kenen kanssa puhuin, kuka mulle soitti, kuka laittoi tekstarin, kenen kanssa laitan emailia) mulla menis ihan totaalisesti hermot. Jos sinä etsit avoliitoltasi sitä että avovaimosi on sinun talutusnuorassasi, se on sinun asiasi, mutta itse elän 2000 luvulla enkä ole avomieheni omaisuutta, enkä hänelle tilivelvollinen. Jos sanon olleeni kahvilla, sen pitää riittää selitykseksi, en ole tilivelvollinen siitä kenen kanssa olin. En tarkoita sitä että pitäisi salata mitään, mutta jos kumppani KOKO AJAN JA JOKA ASIASTA haluaa tietää kaiken, se on todella rasittavaa. Jos puhelimeni soi ja vastaan siihen, se on minun puheluni ja minun asiani kenen kanssa puhun. Jos taas jätän vastaamatta, yleensä sanon ettei aiheuta toimenpiteitä kun katson kuka soittaa. Mikä ihmeen valvontakomissio puoliso on? Jos ei pysty luottamaan puolisoonsa, lähtee kiitämään ja thats it. Jos liittoaan ei muulla tavalla saa natisemaan niin ainakin ainaisella utelemisella.
Normaalia kommunikointia ei ole se että kyselee kyselemästä päästyään kaikesta (kenen kanssa olit kahvilla, missä olit kahvilla, miksi olit kahvilla). Normaalia kommunikointia on se että toinen sanoo olleensa kaverin kanssa kahvilla ja toinen sanoo siihen että "jaa, mietinkin missä viivyit"...
olisi rehellinen ja uskollinen mies,joka puhuu menoistaan niinku nyt normaalisti puhutaan. Kyllä kerroin minne menen ja kenen kanssa.
Lähdin myös ovesta ulos sanomatta sanaakaan,johan tuli soittoa perään et mihis läksit ja koska tulet,sanoin vaan "ei kuulu sulle".
Mutta ei tajunnu mies että sai omaa lääkettään,se nyt kuvitteli monessa muussakin asiassa et hänellä on eri säännöt kuin muilla ihmisillä.
se kumppani ei enää kelpaa vaan parempi on löytynyt,vois lähteä kiitämään ihan itte eikä valehella ja pettää!!!! Nimenomaa salailusta ja kiinni jäädyistä valheista se kyttääminen alkaa.
1) Puhelin soi illalla, vastaan ja juttelen muutaman sanan, puhelu loppuu.
"Kuka se oli?"
-Yks työkaveri
"Kuka työkaveri?"
-Yks Reiska
"Kuka Reiska?"
-No yks Reiska vaan töistä
"Et sä ole koskaan kenestäkään Reiskasta puhunut"
-Voi olla etten oo maininnut
" No mitä tällä Reiskalla oli asiaa?"
-Ihan vaan muuten soitteli
"Illalla soittelee ihan vaan muuten kun oot kotona?"
Ja tätä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...
2)
"Missä olit, treenithän loppu jo tunti sitten?"
-Käytiin kahvilla
"Kenen kanssa?"
-Yhen Reiskan
"Kenen Reiskan, en mä tiennyt että sulla on sellanen kaveri?"
-No se on vaan yks tuolta treeneistä
"Mikset sä ole koskaan mulle sitä esitellyt?"
-No kun ei se oo oikein semmonen kaveri, treeneissä vaan...
"Ei oo kaveri ja kuitenkin kahville menit?"
Ja tätä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...
Ei siinä tarvitse salailla, mutta kun muijilla on kummallinen tapa löytää kaikesta joku piilomerkitys.
vielä sen verran et kyllä ois jutut vähissä niin kumppanin kun ystävienkin kanssa jos kaikki kyseleminen on kyttäämistä,,,
Ystäväni soitti äsken ja kysyi "mitäs meinaat puuhailla tänään?" vastasin meneväni elokuviin,kysyi "kenen kanssa ja mitä menette kattomaa?" En kokenut että hän olisi yksityisyyttäni loukannut,ei myöskään tullut mieleenikään sanoa "ei kuulu sulle,mitä sä mun menoja kyselet/kyttäät.Se oli mielestäni aivan normaali keskustelu.On se nyt kumma jos kumppanin kanssa vastaava keskustelu luokitellaan kyttäämiseks ja vahtimisex ym ym.
olla noinkin.Kaipa se ukkokin vois puhua kokonaisia lauseita esim"menen treenamaa ja sitten kahville tulen ku kerkiän"
Ja tässä minun tapauksessa kyse oli siitä kun mies häipyy yks kaks sanomatta mitään....jos jotain sen menoista halusi tietää oli pakko kysellä,ja pidän kiinni mielipiteestäni että normaalissa parisuhteissa menoistaan ja tekemisistään puhutaan,ilman kyselyjä.
Olet ihan oikeassa siinä että näin sen pitää mennäkin, "lähden treeneihin jonka jälkeen käyn kahvilla, tulen kun ehdin".
Jos näin on homma, se on ihan normaalia ja tottakai pitääkin ovesta ulos lähtiessään huikata esim käyn kaupassa.
Mutta tuolla aikaisemmassa kirjoituksessasi vaaditkin ihan jotain muuta:
"jos lähtee harrastamaan ni kai sitä voi sanoa mitä harrastaa ja missä,kuka soitti tai laitto viestiä,onko profiileja netissä,kenen ystävän kanssa menee kahville jne..."
Miksi ihmeessä pitää tehdä hirveä selostus siitä että "menen treenaamaan jalkapalloa kentälle jonka nimi on x ja sinne tulee 20 muutakin kaveria jotka kaikki tässä nyt sinulle nimeltä mainitsen. Sen jälkeen varmaan mennään kahville kuppilaan y Taunon kanssa jonka sukunimi on Pölkkynen ja olen tuntenut hänet kolme vuotta."
Tai "minulle tuli tekstiviesti Happosen Lyyliltä jota sinä et tunne mutta minä tunnen hänet sieltä ja sieltä..."
Mikä järki tämmöisessä on?
Jos toinen sanoo olleensa kahvilla niin mikä kolmannen asteen kuulustelu siitä pitää järjestää?
nyt ymmärretty toisemme jotenkin väärin,tarkoitin sitä kun mieheni läksi sanomatta MITÄÄN, tai sano lähtevänsä harrastamaan,tottakai kysyin mitä ja moneltako lähtee(harrastuksia useampia),teksti viesteihin puutuin siinä kohtaan kun tuli useita viestejä illan aikana,kysyin kuka noin kiihkeästi kaipailee,(no se sama "lehtimyyjähän" se oli)
Ja tunnustan että kyselin enemmän kun pettämiset ja valheet paljastuivat.
Itse kerroin menoni ja tuloni useimmiten kyselemättä,ja kyllä mies kyselikin asioistani ja menoistani eipä olisi tullut mieleenikään sanoa "ei kuulu sulle kenen kanssa menen kävelylle"
Mies itse kysyi onko minulla profiileja jossain,vastasin ei ole,no ei hänelläkään(valhe).
Ei todella tarvi kellokorttia pitää ja selittää juurta jaksain.Kyllä toinen saa käydä kahvilla ja harrastaa mutta onko se kyttäämistä ja vahtimista jos kysyy kenen kanssa,minä päivänä/kellonajan? Mitään yhteistä ei voinut koskaan suunnitella kun ei tiennyt mitä mies on jo itsellensä suunnitellut.
tekstiä... Ihan kuin täällä olisi joku kyseenalaistanut juuri sinun treenikäyttäytymisesi.
Come on, älä ole noin naiivi! Kyllä sitä hikisenä treenien jälkeenkin voi käydä varvit vetämässä, jos hinku on kova!
Ja kuulehan: kyllä niitäkin on, jotka kyttäävät kello kourassa siipan treeniaikoja ja palautetta tulee siitä puolesta tunnistakin...
olin mielin kielin,annoin anteeksi ja olin kunnollinen,en juonu,kävin töissä,passasin miestä.
Tulos:mies,petti,petti ja petti.
Aina sama kuvio:valehteli naisille,olevansa vapaa poikamies!
Näitä tapauksia oli useita ja lopulta mies myönsi olleensa uskoton melkein koko avioliiton ajan,mutta vasta myönsi eron jälkeen?
Niin,mikä oli syy,seksiä oli ja kotona ei tarvinnu kun odottaa palveluksia,mutta petti ja petti.
Millään ei olisi halunnut erota,mutta minä erosin lopulta,en vaan jaksanut ja vieläkin puin asioita,siitä jäi trauma josta viaton kärsii.
Jokin syy täytyy olla kun mies valehtelee kaikille,eikä se voi olla vaimon syy,yritin korjata 30 vuotta!,en onnistunut!
minulla.
"Jos sinä etsit avoliitoltasi sitä että avovaimosi on sinun talutusnuorassasi, se on sinun asiasi, mutta itse elän 2000 luvulla enkä ole avomieheni omaisuutta, enkä hänelle tilivelvollinen."
Ai sitä ollaan näitä nykyaikaisia, moderneja, voimautuneita naisia, jotka kuitenkin odottavat että mies on herrasmies, makselee treffimenot ja availee ovet?
"En tarkoita sitä että pitäisi salata mitään, mutta jos kumppani KOKO AJAN JA JOKA ASIASTA haluaa tietää kaiken, se on todella rasittavaa."
Juu, tähän minä tarkoitinkin ihan normaalilla kommunikaatiolla!!!!
Onko tosiaankin niin ettei pieneen päähäsi mahdu, että on olemassa normaalia kommunikointia sekä epänormaalia kyttämistä? On täysin normaalia kysyä minne menet ja milloin tulet, IHAN VAIN SEN TAKIA ETTÄ TIETÄÄ MENNÄÄNKÖ TÄNÄÄN KAUPPAAN! Mut ei, tää on sulle pikku-pikku-prinsessalle varmaan aivan karmeeta kyttäämistä.
Kyllä miehen pitäis kiltisti istua kotona odottamassa pikkuneitia menoiltaan! Ja sitten kun ei tätä tee, tulee sulta varmasti huutoa "MIKSET TAJUNNU KYSYÄ!!!!!1111"
Vitun idiootti, ei sulla ole pätkääkään luetun ymmärtämistä.
Kylläpä tuli tekstiä pitkälippaiselta linnunkivittäjältä (teinipoika).
Taitaa tuo luetun ymmärtäminen olla sinulla hiukan heikkoa, sillä alunperinhän vastasit viestiin jossa sanottiin miten rasittavaa on jos toinen kokoajan kyselee ja kaikesta, jokainen puhelu ja tekstiviesti pitää raportoida.
Missä kohtaa tämä "vitun idiootiksi" kutsumasi henkilö sanoo että omista menemisistään ja takaisintulemisajankohdasta ei voi informoida kumppaniaan?
Missä kohtaa hän sanoo että tällainen ei ole normaalia kommunikointia?
Hän nimenomaan sanoo ettei normaalia kommunikointia ole se että pitää aina selvittää perinpohjin missä oli, kenen kanssa oli ja miksi oli esim kahvilla.
Koitappas rauhoittua vähän ja opetella lukemaan jos siltä avovaimosi vahtimiselta joudat.
allekirjoittaa 42:nen nainen. Hyvin kirjoitettu!
kerrankin järkevä kirjoitus.
Samoja asioita olen ihmetellyt tällä palstalla, olen myös 45 nainen.
Kyllä hävettää olla nainen, koska tuo on totisinta totta mitä kirjoitit. Naiset on totaalisesti unohtaneet, että mieskin on ihminen, ei mikään kone eikä nukke, jolle annetaan vaan silloin kun on sen jotenkin ansainnut. Mitä naiselle tapahtuu, kun papin edessä ensin niin tahdotaan ja sitten kohta ei tahdotakaan? Itse ihmettelen myös, miksi naiset sanoo, että ukot vaan vonkaa seksiä, muuta ei ole mielessä. Seksi on ihanaa! Mielestäni se kuuluu hyvinkin oleellisena osana parisuhteeseen ja on miehille erittäin tärkeää. Oliskohan aika monen katsoa peiliin eikä vaan valittaa kun mies sitä ja mies tätä ja sitten tuli se toinen nainen ja vei väkisin, minussa ei mitään vikaa? Mutta niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ihmeen sitkeitä miehiä tässä maassa riittää, jaksavat päivästä päivään samaa turhaa nalkutusta ja pihtaamista. Vai ovatko jo oppineet, että se muka kuuluu miehenä olemiseen? Nalkuttava akka ja kaiken vaativat kakarat? Löysätkää siskot nutturoitanne, lopettakaa turha kitinä ja pihtaaminen, miesten vakoilu ja kiusaaminen. Olette paljon onnellisempia liitoissanne. Ihmettelen, että mistä te kaikki nuo prepaidit sun henkiset pettämiset oikein keksittekin? Katotteko liikaa tri philia???
tai siis seksihommissa. Mies pihtaa. Oon äärettömän kiltti ja joskus kun pillastun, eipä heru neljään viikkoon. Mulle ei kuulu minkäänlaiset hänen tulemiset ja menemiset. Jos oven taakse uskaltaudun ja hakemaan läheisyyttä, olen tullut kyttäämään häntä. En ole mustasukkainen, vaan rakastunut. Mies saa olla rauhassa useitakin päiviä, mutta soitan hänelle, ei saisi kysellä mitään. Ei hän rakasta minua.
kyllä se elämän kokemus näkyy näissäkin kirjoituksissa,olen samaa mieltä et hävettää olla nainen joskus..mutta ehkä me 40v ollaan jo opittu elämästä jotain ja parisuhteestakin ja osataan arvostaa myös miestä heikkouksineen,kun niitä on meissä naisissakin.
kahta eri sorttia näissä hipan päälle 4 kymppisissä naisissa,joko niitten silmät on auennu sen n.20v kestäneen suhteen jälkeen,tai sitten ovat tyytyneet kohtaloonsa ja "hyväksyvät" miehensä syrjähytpyt koska "miehet nyt vaan ovat sellaisia"..
Itse olen 34v nainen.ikäni puolesta ei ehkä ole "elämänkokomusta" mutta kuitenkin on,takana on avioero lasten isästä ja sen jälkeisen kumppanin kuolema... Ehkä joskus erotaan liiankin helposti ja joskus taas turhaan roikutaan suhteessa joka ei toimi... ei se ikä elämänkokemuksesta aina kerro.
Kiitos fiksusta kirjoituksestasi!
Tuossa on varmasti jokaiselle vaimolle jotakin ajatuksen aihetta. (kuin myös miehellekin)
Muistuipa mieleeni eräs tapaus vuosia sitten. Tapasin vuosien päästä lapsuudenystäväni, joka oli eronnut jo lähes 10v. sitten. Hän kertoi hyvin avoimesti avioliittonsa kariutumisen. Hänenkin mielestään toinen nainen vei hänen miehensä. ( jopa väkisin, kuten useimmat petetyt ja hylätyt täällä syyttelevät)
Kertoessaan eroprosessistaan hän toi myös julki käytännöstä, joka oli silloin vallalla.
Pariskuntien täytyi käydä avioliittoneuvojalla ainakin kerran. En muista oliko se suositus vai vai pakollista tehdä ennen eroa.
Ko. pariskuntakin kävi sitten tuon keskustelun. Sovittelija pyysi kumpaakin puolisoa kirjoittamaan paperille kaiken sen minkä näkee hyvänä vastapuolesta.
No vaimo palautti 2xA4 täyteen kirjoitettuna ja puoliso pelkän tyhjän paperin.
Tuosta huolimatta vaimo vieläkin ihmetteli, kuinka mies haluaa hänestä erota!
Hänessähän ei ollut mitään muuta vikaa kuin että hän rakasti miestään, vaikka hän olikin oikea pomottaja ja päällepäsmärityyppi.
Näyttää olevan täälläkin kirjoittelevilla petetyillä ainakin yksi yhteinen piirre eli se, että koskaan syy ei ole hänessä. Kyllä sitä mielellään etsitään ensin muista.
Moni eronnut kertoo, että koskaan ei itse lähde toipumaan jos ei pysty näkemään itsessäänkin vikaa. Silloin vasta pystyy antamaan toisellekin anteeksi, eikä katkeruus kalva ihmistä hautaan asti.
Aina kannattaisi muistaa, että katkera ja vihaava ihminen on ruma!
En koskaan nalkuta, en kiellä ravintoloissa käymistä joka viikonloppu joskus myös viikollakin, pesen pyykit ja tiskaan käsin, mankeloin, silitän, siivoan ja laitan ruuat puuhellalla,eli kannan myöskin puut jotka olen itse pilkkonut, hoidan lapset, huollan autoa(öljyn vaihdot muut pikku hommat), korjaan rikkinäiset lvi-putket ja sähkölaitteet, ajan nurmikon ym. ym. ja saan munaa jos mies on kotona(lähtee perjantaina tulee sunnuntaina) ja jaksaa antaa??? Silti mieheni käy vieraissa!
Mutta varmasti mussa sitten jotain vikaa täytyy olla kun kerran miehissä se vika ei ole! vai onko asiat sittenkään niin mustavalkoisia?
Toi a4 oli hyvä jutska pitäsköhän täytellä kotona.
itsessäni paljon vikaa. Otan vastuun omasta osastani tämän liiton rikkoutumiseen. Pettämispäätöksestä en ota vastuuta, sillä sen päätöksen tekee kukin itse, vaikka kuinka olisi kamala akka kotona. Raukkamaista on se, että ei ole pokkaa erota ensin ja aloittaa sitten uusia suhteita. SiinäKIN tapauksessa vastuun jättää täysin petetylle. "Tällai mää nyt tein ja saatanpa tehdä vastakin, ota tai jätä"?
Onnellinen on tavoittanut valaistumisen tason, ja pystyy nousemaan kaiken katkeruuden ja maallisuuden ylle. Onnellinen pystyy hillitsemään itsensä tiukkoina hetkinä, ei nalkuta, ei syyllistä, vaan tyynenä poistuu paikalta nurkan taakse hakkaamaan päätänsä seinään. Ja kun koskee liikaa ottaa buranaa. Kun kuumat aallot värisyttää nahkaa yöllä, tyynesti vaihtaa kuivaa yöpaitaa ylle ja jatkaa uniaan. Kun kumppani juoksee kiilto silmissää nuorten ja hehkeiden perässä, joilla ei vielä kuumia aaltoja ole, onnellinen ottaa salarakkaan. Salarakas pussaa ja puhuu. Se toinen joka juoksee nuorten ja hehkeiden perässä, tekee kotona rempat, pyykkää, siivoaa ja laittaa sitä sisäfilettä. Ja lopuksi, harmaahapsisena Onnellinen odottaa sitä salskeaa tummaa hoitajaa, jota voi nipistää pakarasta. Olen onnellinen kun ajattelenkin sitä.
Muistan että oma isoäitini kehoitti toimimaan juuri näin. Kiitos muistutuksesta.
T:42 v nainen
kanssa ei kuulu toisen himoitseminen. Minkäänlaiseen "pelkkään" ystävyyteen ei kuulu seksuaalinen aspekti ja tästä on valitettavasti kyse miehen ja työkaverinsa välillä. Ns. ystävää ei halua panna. Eiks je?
Joskus mietin että pitäiskö ryöstää pankki että rahat riittäis, kuitenkaan en sitä tee eli en ole rikollinen.
Jos miehesi ajattelee että tota olis kiva panna, mutta ei kuitenkaan sitä tee, ei hänkään ole pettäjä.
Olet kyllä harvinaisen pässi ihmiseksi henkisen pettämisesi kanssa. Ei voi kun nauraa ja toivoa että ukkosi löytää jonkun älyllä varustetun naisen itselleen.
Oliskohan pelko ja kyvyttömyys luottaa toiseen ihmiseen silläkin riskillä että tulee petetyksi.
Siis se riskihän on aina olemassa! Niinkuin sekin riski että kuolee jonakin päivänä.
Naiset ja miehetkään ei luota kehenkään enään.
Ei edes omiin lapsiinsa.
Ympäristötekijä jopa ystävät pitävät omalta osaltaan tätä pelkoa yllä. Koko ajan tuodaan tietoisuuteen niin täällä kuin työpaikoillakin että kaikki kusettaa toisiaan. Ja puoliso ihan varmasti eniten!
Puolisot ovat tänä päivänä toistensa kilpalijoita ei kumppaneita niin kuin toivoisi olevan.
Olisi hienoa jos kotona voisi ajatella että onneksi minulla on tuo ihminen johon voin 100 % luottaa ja saan olla oma itseni.
Niin netti kuin media ym tuovat eteemme mitä likaisempia tarinoita parisuhdepeleistä ja siitä kuinka mies kusettaa naistaan ja päinvastoin.
Cosmopolitan lehdessä annetaan ymmärtää että mies kaipaa sitä sun tätä ja sinun pitää olla akrobaatti tyydyttääksesi kumppanisi mutta se myös toittottaa kuinka sinun pitää osata vaatia laadukasta ja kaiken täyttävää seksielämää itsellesi. Siinä sitte vaimo katsoo verkkarihousuista miestään joka aamupikapanon jälkeen kömpii huussiin tukka pörrössä että eihän se Cosmo varmaan tuollaista tarkoittanut?
Minun pitää vaatia laadukkaampaa tavaraa vaikka todellisuudessa mies kelpaisi niin muut sanoo ettei sovi kelvata. Nainen alkaa pihtaamaan kun se kuuluu asiaan.
Toinen mikä vaivaavaiva on se että ihmiset turhautuu kun kaikki on niin valmiina edessä eikä mitään tarvitse minkään eteen tehdä. Ainakin kaikki uskoo niin. Ajankuluksi pitää keksiä jotain.
Parisuhdeasiat ja kuka teki mitä täyttää elämän kun ei tarvitse miettiä hengissä pysymistä. Keksitään vaikka kytätä omaa miestä ja sen liikkeitä kodin ulkopuolella.
Tai naapureita.
Minun mielestä ei tarvitse ihmetellä mikä vaivaa.
Sinä olet oivaltanut ehkä erosi kautta ja ero on kriisinä kasvattnut sinut toimimaan parisuhteelle hyväksi koska olet jo toiminut huonosti ja huomannut mihin se johti.
Ihmiset kasvaa yleensä ajattelemaan eri tavoin kun ensin mokaa ja ottaa opiksi.
Jotkut ei kasva vaan katkeroituu tai toistaa samaa kaavaa koko ajan.
Toiset niinkuin minäkin otan edelleen askeleita myös taaksepäin kun ei meinaa mennä perille millään miten tekisi hyväksi itselleen ja sille toiselle. Toistan edelleen vanhoja virheitä mutta
onneksi teen uusia enemmän.
Luottaminen on niin vaikeaa. Riittämättömyyden tunne ja inhimillinen pelko.
Parisuhde on tosi rohkeiden juttu!
T: Nainen 42 v.