American talent-karsintoja. Tosin taitavat olla aika lailla jäljessä täällä meillä näytettynä?
Mutta siellä ei ole ikärasismia. Ihanan lahjakkaita lapsia, aikuisa, nuoria valittiin vain taitonsa perusteella.
Taas kyynelehdin kuin koskipuro, kun kisoissa etsitään persoonia, kykyjä ja annetaan heille mahdollisuus. Formaatti, joka siinä maassa ei näemmä ole vaikea ymmärtää.
Olihan siellä värikkäitä persoonia, mutta se ei riitä, ei tietenkään, kyseessä on tosi kilpailu, mutta en hävennyt yhdenkään yrittäjän puolesta. Heistä muuten en kenestäkään näkemästäni ole nähnyt asennetta: Anteeksi että olen olemassa, jokaisessa näkyi se ajatus, miksi he olivat siellä!
Ehkä talent USA:ssa on vastapainoa ylikorostetulle mallimaailmalle ja siihen jopa pakottaminen. Suomessa olemme jääneet jonnekin sinne välille. Minusta A-talentissa oli todella kauniita, valovoimaisia esiintyjiä, vaikka kaikkien taidot eivät riitäkään ihan tuohon kilpailuun. (tosin oli siellä aika hurjia tilanteita hillitä isoja esiintymisryhmiä, mutta eivät ne ensimmäisenä puukkojaan tai kesareitaan näytelleet)
Yleensäkin ottaen tuomarit olivat rehellisiä. Rehellisyys ei saa sattua, ei voi sattua. Eihän se ole tuomio, vaikka joskus suomalaisissa kisoissa tuntuu, että jo tuomarien haastattelu aiheuttaa tuomion...
Jos heillä (AT) olisi omaa karismaa, voisi tilanne olla hyljättyjen kohdalla toisenkinlainen. Tuomaroinnissa vilahti myös outo ilmiö, sisäinen tajuaminen, näkökyky ja inhimillisyys kisailijoita arvoidessa. Oli ihanaa katsoa myös valoisaa tuomaristoa, joka nautti joskin olivat tympääntyneitäkin ja kauhuissaan joidenkin esiintyjien kohdalla. Mutta eiköhän tälläisissä tapahtumissa osata hommat, ihan joka taholla.
Kamera mukaan vain kisoihin, eiköhän meiltäkin löytyisi ainesta johonkin talent-kisoihin?
Tiedän että meillä on Talent Hunt kiertue by FM, mutta en ole koskaan livenä päässyt seuraamaan, miten kilpailukiertue toteutetaan. Tuossa Amerikan talentissa olin yllättynyt taustamusiikista karsinnoissa. Sitä ei ainakaan meidän talentissa ole käytetty.
Oikaiskoon, joka paremmin tietää. Olen silti itse talent-oppilas, mutta aika ulkotöissä noista kisakiertueista. Onko muilla kokemusta?
Ei ehkä kuulu paljaaseen karaokeen, mutta olemme karaokessakin menossa siihen, että viimeistään finaalit toteutetaan live-orkesterin kanssa... Joten miksi ei tänne voi kertoa jotain yhteenvedoista?
Mutta siellä ei ole ikärasismia. Ihanan lahjakkaita lapsia, aikuisa, nuoria valittiin vain taitonsa perusteella.
Taas kyynelehdin kuin koskipuro, kun kisoissa etsitään persoonia, kykyjä ja annetaan heille mahdollisuus. Formaatti, joka siinä maassa ei näemmä ole vaikea ymmärtää.
Olihan siellä värikkäitä persoonia, mutta se ei riitä, ei tietenkään, kyseessä on tosi kilpailu, mutta en hävennyt yhdenkään yrittäjän puolesta. Heistä muuten en kenestäkään näkemästäni ole nähnyt asennetta: Anteeksi että olen olemassa, jokaisessa näkyi se ajatus, miksi he olivat siellä!
Ehkä talent USA:ssa on vastapainoa ylikorostetulle mallimaailmalle ja siihen jopa pakottaminen. Suomessa olemme jääneet jonnekin sinne välille. Minusta A-talentissa oli todella kauniita, valovoimaisia esiintyjiä, vaikka kaikkien taidot eivät riitäkään ihan tuohon kilpailuun. (tosin oli siellä aika hurjia tilanteita hillitä isoja esiintymisryhmiä, mutta eivät ne ensimmäisenä puukkojaan tai kesareitaan näytelleet)
Yleensäkin ottaen tuomarit olivat rehellisiä. Rehellisyys ei saa sattua, ei voi sattua. Eihän se ole tuomio, vaikka joskus suomalaisissa kisoissa tuntuu, että jo tuomarien haastattelu aiheuttaa tuomion...
Jos heillä (AT) olisi omaa karismaa, voisi tilanne olla hyljättyjen kohdalla toisenkinlainen. Tuomaroinnissa vilahti myös outo ilmiö, sisäinen tajuaminen, näkökyky ja inhimillisyys kisailijoita arvoidessa. Oli ihanaa katsoa myös valoisaa tuomaristoa, joka nautti joskin olivat tympääntyneitäkin ja kauhuissaan joidenkin esiintyjien kohdalla. Mutta eiköhän tälläisissä tapahtumissa osata hommat, ihan joka taholla.
Kamera mukaan vain kisoihin, eiköhän meiltäkin löytyisi ainesta johonkin talent-kisoihin?
Tiedän että meillä on Talent Hunt kiertue by FM, mutta en ole koskaan livenä päässyt seuraamaan, miten kilpailukiertue toteutetaan. Tuossa Amerikan talentissa olin yllättynyt taustamusiikista karsinnoissa. Sitä ei ainakaan meidän talentissa ole käytetty.
Oikaiskoon, joka paremmin tietää. Olen silti itse talent-oppilas, mutta aika ulkotöissä noista kisakiertueista. Onko muilla kokemusta?
Ei ehkä kuulu paljaaseen karaokeen, mutta olemme karaokessakin menossa siihen, että viimeistään finaalit toteutetaan live-orkesterin kanssa... Joten miksi ei tänne voi kertoa jotain yhteenvedoista?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eikä täällä taida olla erikseen Talenttifoorumia.Joo miulta on jäänyt nuo talenttikisat aika vähäiselle, mutta sen minkä olen töllistellyt telkkarista, niin ei liiemmälti ole tarvinnut haukotella.
Eilen illalla just satuin parhailleen kun siin lauloi gospel/kirkkokuoron laulaja.40-v äiti joka oli omistautunut perheelleen ja nyt vasta hän sai esittää taitojaan.
Kyynel tuli silmäkulmaan ja kylmät väreet selkäpiihin, kun kuuntelin ja hytkyin musiikin tahdissa, kuunnellen hänen mahtavaa ilosanomaansa.
Toivottavasti hänen sijoituksensa oli kärkipäässä!! joko se kisa on ohi?
Loistava veto raikastaa tämän foorumin ilmapiiriä!
Talent on kykyjenetsintäkilpailu, joten onhan laulunlahjakin kyky, mutta laulajille on jo annettu niin monenlaisia mahdollisuuksia erilaisten kisojen muodossa, että tästä heidät voisi raakata kokoaan veks! Tämä on enemmän tarkoitettu muunlaisille osaajille ja laulu, tanssi ym. ovat jo niin "arkisia ja tyypillisiä" taitoja, että miksi ihmeessä heitä pitää suosia?
Se on vielä tässä hassua, että jos lapsi laulaa kohtalaisen hyvin, niin hänet huolitaan jatkoon, mutta aikuisen pitää samassa taiteenlajissa olla miljoona kertaa taitavampi ollessaan jatkokelpoinen. Tavallaan väärin. Sekin tyty joka Suomen Talentissa pääsi jatkoon, oli aika epävireisesti vetelevä joten ei olisi kuulunut päästä.
Ja ylipäätään, ennenkaikkea; laulajat laulukisoihin, Talenttiin he, keiden taiteenlajille ei ole kehitetty omaa kilpailua!!!
Tuo formaatin haukkuminen ja jonkun pois raakaaminen. "Väärin sammutettu" näyttää olevan joidenkin vakiolausuntona asiasta kuin asiasta. Valitettavaa.
Laulutaito voi olla merkki monesta muustakin kyvykkyydestä. Mutta laulukisoissa niitä ei kovinkaan helposti noteerata, siis meillä Suomessa.
Mikkis siinä kohdassa minäkin repesin, vaikka itkinkin jo monen muunkin kohdalla...
Olen laittanut merkille sen asian ensinnäkin. Timantit syntyvät aika kovissa olosuhteissa, luovuttamattomuus ja sisäinen kompassi apuna.
Toisekseen olen huomannut, että meillä Suomessakin on ikärasismi, rasismi yleensäkin alkanut horjua!
Itse olen ollut vain talentkarsinnoissa pari kertaa, ensikerralla pääsin laulaen toisen kerran sitten ihan muulle linjalle. Siihen sisältyi lauluakin jotain aivan omaa.
Olet varmasti nuori kirjoittaja sinä jälkimmäinen kun et vielä erota, mitä on kyky. Sitä ei määritellä iässä, eikä sukupuolessa, eikä lajina.
Jostain onneksi aidot ihmiset tiensä edes lähelle omaa toivettaan pääsee, jos vain ei luovuta. Itse kilpailen hyvin harvoin. En osaa ottaa niitä ihan tosissani. Minusta ne ovat haasteellisia tilanteita kyllä, siksi haksahdan monestikin laulamaan lähes korkkaamattomia kappaleita kisoissa. Mutta silloin ainakin oppii nopeammin ja ei voi syytellä ketään muita.
Talent on käsittääkseni aika laaja-alainen toimintakirjo täällä Suomessakin. Jo koulutukseen pääseminen vaatii karsintaa. Sitten jokainen voi kokeilla siipiään millä alalla tahtoo.
Tiedätkö sinä laulajia talentista pois ajava, että heissä on lahjakkuuksia juontajiksi, artisteiksi, spiikkareiksi, näyttelijöiksi,tanssijoiksi ym.ym.ym.
Amerikan talentista on mieleeni jäänyt eniten laulusuoritukset. Ne ovat mahtavia, erikoisia. Aina on ollut lapsitähtiä ja tulee olemaan. Heillä on täysin riistämätön kyky taitaa asiansa, jonka kyvyn he tietävät itsellään olevan. Tälläinen formaatti ei ainakaan suosi vain suhteilla ja rahalla pinnalle nousevia.
Kaikilla ei ole varaa kuin omaan ääneensä! Joillekin onni iskee silloin kun se aika on, eli kuten tuo upea musta nainen esim. Hän on selviytynyt elämästään ensimmäiseksi tärkeimmistä asioista ja sitten tuli hänen unelmansa vuoro. Eikä se katso ikää... Ainakin Las Vegas kutsuu häntä. Ja se ihastus minkä hän sai ja ansaitsi oli jo kaiken odottamisen arvoista.
Täytyy muistaa, arkista on puhuminenkin, jopa nukuttavaa, tai tympäsevää, tai mukaansa tempaavaa, nautittavaa, jopa syötävän täydteläistä, eikä sen tarvitse olla vatsastapuhumista, imitointia, eikä siihen tarvita sanoja, eikä sanoilla ole kaikissa puheissa edes pontta, voimaa eikä merkitystä... Se on sellainen lasiseinä joka tekee yrittämisestä taidetta, ei sen arkipäiväisyys. Jes, kiitos kommenttini vastaanotosta. Jotenkin tuntuu että hiljaisuudessa tapahtuu suuria muutoksia, jos ei muuten, niin vähitellen!
Ehkä 70-80 luvun työkseenpuhuminenkin alkaa väistyä ja sanoille löytyy teon ja tahdon voimaa!
mikä tässä sua riepoo taas!! ei tässä mitään ole haukuttu otettu vaan kantaa.. Että teitä on joukossa jotka ei osaa keskustella asioista oikealla asenteella. tilletalle on mun idoli ja sillä on sana hallussa
sä oot mun stara!!!!!!!!!!!!! sulla on sana hallussa sulla on tunteet.. tietoa........kykyä ..tunnistaa aitous ja oikeudenmukaisuus............ mä dikkaan sun tyylistä jatka nainen...
kuinka mahtava persoona TILLETALLE on , jonka tunnen kuin omat taskuni . Älkääkä härkkikökään , kivaa , istuvaa tyttöhärkää ! En paljasta koskaan sinua Tilletalle , en kenellekään , en ikuna kuuna . Jatka rohkeasti , omana itsenäsi samaan malliin . jookos ? terveisiä sinulle TILLETALLE , läh; PAPA SHOW .
Mitä ihmettä mun pitäisi sanoa:}
PAPA SHOW, annathan kuulua itsestäsi kun aika on?
että nimimerkkiäsi käytettiin aiemmin väärin.
Hienoa että rekisteröidyit, eipä kukaan enää sinuna kirjoittele.
Joskus oli vaikea erottaa, mitkä oli sinun ja mitkä vääriä kirjoituksia.
MUTTA - nyt luen mielelläni kirjoituksiasi, niissä on asiaa ja vaihtelua ja tiedän kenelle vastaan, kun vastaan.
Tsemppiä Sinulle Tilletalle! tv. K-koukku
vastuun liki 90% kirjoituksista nikillä tilletalle. Olen hyvin särmikäs, mutta rehti, rehellinen, tasapuolisuutta kannattava, lujatahtoinen oikeudenmukaisuuden taistelija. Kerron joskus myöhemmin ehkä lisää, mutta toivotan ennenkaikkea jokaiselle oman itsensä kanssa tasapainoa, ystävyyttä, suvaitsevaisuutta. Siitä lähtee oppi nähdä toiset ihmiset oikein silmin, ei itseänsä heijastaen tai vääristyneenä.
Jokunen kirjoitus oli kirjoitettu minun nikilläni, mutta en usko että kovinkaan paljon. Hyväksyn itse suorasukaisuuteni, joka vastapainona minussa on ääretön herkkyys, ystävällisyys ja toisia kannustaminen. En kovinkaan usein henkilökohtaista "filosofioitani", mutta moni näkee niissä punaista, johtuen asioiden arkuudestakin. Mutta tunteiden herättäminen, ja ennenkaikkea herääminen on merkki inhimillisyydestämme ja rohkeudesta. Vielä kun jaksamme hyväksyä kaikenlaiset tunteemme. Monestikaan ne eivät välttämättä johdu toisen sanoista, vaan asioista, joita emme ole itsessämme osanneet vielä hyväksyä, saati käsitellä.
Karaoke on uudessa nousussa kotvasen jälkeen. Luulen että sen ulottuvuus on juuri seuraavaksi se, että hyväksymme jokaisen laulajan sellaisena kun hän on, humalaisena, vanhana, persoonallisena jne. Sillä jokainen meistä tulkitsee syviä tuntemuksia laulun kautta, siten kun kukin osaamme. Karaokejuontajat, teillä on tuhannen taalan paikat! Tässä harrastuksessa varmasti nyt notkuu, mutta kaskettu pelto tuottaa yllättävän laadukasta ja tasokasta viljaa!
Oma ääni, lapsen "tanssi", ne ovat jokaisen meidän sisälle piirretty yhteys luomiseen, elämiseen ja tuntemiseen, sen merkitys ei koskaan ole saanut, minusta sille todellista ja kuuluvaa arvoa. Itse muistan alle kaksivuotiaana kun terveydenhoitaja tuli kotikäynnille.... Huidoin jalat ja kädet ropellina alasti sohvalla, mutta jokin oli minuun jo periytynyt ihmiskunnan historiastamme - häpeä. Nyt tajuan lenkkeilyni karistavalla, karkealla sohvalla olevan luonnon rytmin ja sävelten maailmassa oman värähtelymme tila, jonka tajuttuaan ei ihminen koskaan voi muuta kuin kaivata tuota outoa voimaa ja tunnetta. Ja se tunne välittyy aidoista ihmisistä, koska me olemme tässä ja nyt --- jokainen. Se on samalla eläytymistä, empattisuutta toisen maailmaa kohtaan, joka on samoista elementeistä meille kaikille annettu, pohjalla vain meidän jokaisen oma sokeri, se aivan oma juttu! Sitä ei heijasteta toisesta, vaan siihen eläydytään.
Samaa mieltä kanssasi.Pidä tuo kirjoittelu tapa nyt näitä tekstejä viitsii lukea saa selvän mitä tarkoittaa hyvä Tilletalle uusivuosi uudet kujeet.
Tosi ihanat jatkoonmenijät! Voi kun me opittaisiin Suomessa näkemään todellisen taiteellisuuden yhtä vilpittömästi ja laajasti kuin At:ssa.
Yhtään ohjelmaa en jätä väliin. On niin ihana kuulla tuomareiden kommentit heti, saada tietää seuraavana päivänä ketkä olivat kansanmielestä oikeita jatkoonmenijöitä.
Uskon tuomariston koostuneen äärettömän monipuolisesti näkevistä asiantuntijoista. Pies, Sharon ja Hasselhof.
Kaikki ovat omalla tavallaan oikeassa, jokaisen puheenvuoro puhututtaa, silti heillä on erittäin ammttimainen, inhimillinen näkemys jatkajista.
Heistä huokuu valtava kokonaisuudennäkemys, potentiaalisuuden ymmärrys, persoonallisuuden taju, ihmisen läpinäkeminen, kuten tulevaisuutensakin näkeminen tässä ko. asiassa.
Jestas, kun odotan taas ohjelmaa. Dr Phil on hyvä, opettava ohjelma, mutta American Talent toisesta. läheisestä spektristä katsottuna, aivan samoja asioita esilletuova ja kunnioittava!
Voittakoon lopuista kuka tahansa, he ovat paikkansa ansainneet --JOKAINEN--- Mutta kun on kyse rahapalkinnosta, jolla formaattia on alettu kehittämään, ymmärrän vain yksi voi voittaa. Ajatelkaa miten monipuolinen porukka oli valittu loppukanettiin, iästä lähtien.
Tosin laulajien suosio on selvästi nähtävissä. Tottakai, se on se aidoin keino toteuttaa omaa itseään, jos uskaltaa. Otetaako oppia, tai meillä on jo otettukin --- rohkeammin, kovemmin ja korkeammalle vielä!
voittajaviisikko oli juuri mieleeni, puhumattakaan voittajasta!. Ah olen niin amerikkalainen, niin ame- rikka- lainen! Tässä asiassa.