tunnen poikaystäväni olevan ihan sopiva kumppanikseni. meillä on hauskaa yhdessä ja samansuuntainen arvomaailma yms... kuitenkin jotain ehkä puuttuu... kun en ole koskaan ollut rakastunut häneen. takanamme on nyt puoli vuotta suhdetta, enkä tiedä, mitä ajatella.
exäni kanssa koin aikoinaan rakastumisen, mutta se homma kariutui kuitenkin, hänen aloitteestaan ja olin muutaman vuoden rikki. en tiedä, voisiko sieltä kummuta joku, etten enää uskalla kokea sitä huumaa uudestaan, vaan olen kokoajan varpaillani.
voiko suhde onnistua ilman alkuhuumaa, tai kannattaako sitä jatkaa? kuitenkin kiintynyt poikaystävääni tunnen olevani.
exäni kanssa koin aikoinaan rakastumisen, mutta se homma kariutui kuitenkin, hänen aloitteestaan ja olin muutaman vuoden rikki. en tiedä, voisiko sieltä kummuta joku, etten enää uskalla kokea sitä huumaa uudestaan, vaan olen kokoajan varpaillani.
voiko suhde onnistua ilman alkuhuumaa, tai kannattaako sitä jatkaa? kuitenkin kiintynyt poikaystävääni tunnen olevani.
Vastaukset 6
Vanhimmat
tahdotko jatkaa vai et.
Omituista kysyä moista että voiko suhde onnistua ilman sitä tai kannattaako jatkaa.
Kysymys kuule joskus kuuluu että haluatko alkuhuuman kuten exäsi tapauksessa vai pitempiaikaisen kumppanin jonka kanssa huumaa ei ehkä tulekaan?
Valitettava tosiasia on että alkuhuuma ei tule itsestään vaan ihmisen täytyy itse rakentaa sitä esimerkiksi juuri vastaanottavaisuudella ja aktiivisuudella. Voi olla että olet tuosta edellisestä suhteesta ollut sen verran "kriisissä" ettet ole sitten kyennyt tuota alkuhuumaa kokemaan tämän uuden kanssa.
Mutta kannattaako suhdetta pilata/lopettaa sen takia? Ei se sen syvempää tai enempää kerro suhteesta vaikkei alkuhuumaa ole tuntenut. Varsinkin tässä tapauksessa kun veikkaisinpa sen johtuvan juuri siitä että olet tavannut nykyisen sellaisessa tilanteessa jossa tunteita ehkä itsesi suojelemiseksi kielsit.
Osa ihmisistä nykyään etsii vain sitä alkuhuumaa ja monelle tuo kiintyminen ei riitä.
Olen vastaavassa tilanteessa itsekin... aivan jotain puuttuu...enkä tiedä...Mietin jo suhteenlopettamissanoja.
Toisaalta ehkäpä pieni hengähdystauko tai aikalisä saa miettimään suhteen syvyyttä ja ehkäpä niitä tunteita tuleekin. Itse käyn suuria mietintöjä rakkaudettomuuteni suhteen, toisaalta aikaa ei hirveästi ole mikäli aion lapsia saada (ikä tulee vastaan tässä). Toisaalta tiedän pärjääväni lapsenkin kanssa kahden, jos näin joskus kävisi.
Ihan sama juttu täälläkin. Itse olen täysillä hommassa mukana ja aina on kova ikävä kumppania, mutta hän ei osoita yhtään rakkautta eikä ikävyyden tunteita. Missähän vika ?
Samassa tilanteessa tuntuu elävän moni. Kaveruuteen perustuvassa suhteessa on hyvä olla: ei riitoja mutta ei myöskään suuria tunteita. Olen odotellut suuria tunteita. Tiedän olevani tunneihminen. Luulen, että jos entinen rakkaani tai joku muu kiinnostava mies minulle vähänkin kiinnostuksen merkkejä antaa niin saatan helposti lähteä leikkiin mukaan. Joidenkin kanssa vaan ei taida kemia kohdata eikä kipunoi. Sitä elää suhteessa säästöliekillä.....en tiedä kuinka kauan jaksan elää säästöliekillä.
Voisiko olla mahdollista, että olet lähtenyt liian nopeasti uuteen suhteeseen? Et ole vielä kunnolla käsitellyt eroa edellisestä kumppanistasi. Itse olen ainakin huomannut, että pitkästä suhteesta eroaminen vaatii aika paljon aikaa ennen kuin pystyn rakastumaan uudelleen. Tämä on toki yksilöllistä, mutta voisi olla ainakin yksi syy tuohon syvempien tunteiden puuttumiseen.
Itse erosin viime syyskuussa 3 vuoden suhteen jälkeen ja edelleen minulla on sellainen olo, että en olisi valmis rakastumaan uudelleen. En ainakaan tietoisesti pyri parisuhteeseen tällaisessa tilanteessa, mutta eihän sitä tietenkään ikinä voi varmaksi sanoa, jos se unelmien nainen kävelisi jostain vastaan. :)