Kuulostaa aika hullulta, mutta eikö rakkaita juuri satuteta eniten? Jos joku ihminen on yhdentekevä, niin eihän sellaisen kanssa tunteetkaan kuumene. Eikös näissä väkivaltaisissa suhteissa usein mies vetää naista turpaan, koska tunteet ottavat vallan? Sitten kun nainen mukiloitu sopivaan kuntoon, niin aletaan itkemään ja polvillaan pyydetään anteeksi. Eikö tämä todista, että miehellä on voimakkaat tunteet ja hän kykenee myös vahvaan rakkauteen.
väkivalta
vs rakkaus
10692
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyse on omien tunteiden hallitsemisesta. Ei väkivaltainen rakasta sen vahvemmin kuin muutkaan, se vaan ei osaa käsitellä negatiivisia tunteitaan.
piste.
ja puolustusta väkivaltaiselle käytökselle en ole ennen kuullutkaan.
Eli mitä kovempaa nyrkki heilahtaa, sitä vahvempaa on rakkaus?
Mietis nyt vielä uudestaan!
Ei se ole rakkautta jos lyö. Kotona neljän seinän sisällä on helppo lyödä, ei muut näe, ei mene maine. Eukko nyt ei kerro kenellekkään, ei kehtais, eikä kai kukaan nyt tällaisesta talosta lähtis ja niin hyvä mieskin (mitä nyt joskus palauttaa emännän asemaansa).
Mutta eikö väkivallan jälkeen kun järki alkaa toimimaan seuraa ennen näkemätön vaimon palvonta? Mies huomaa taas kerran menneensä liian pitkälle. Miehen valtaa pelko, että nyt minä menetän naiseni, elämäni hajoaa, koska olen tehnyt kamalia asioita. Minun on polvillaan itkettävä ja tunnustutteva rakkauteni. Vaimo saa sellaista huomiota, ettei kukaan väkivaltaa harrastamaton ryhtyisi antamaan. Mies saa uuden tilaisuuden, harrastetaan sovintoseksiä, puhutaan, ettei tämä enää koskaan toistu jne...
Ja varmasti ovatkin ihan oikeasti pahoillaan eivätkä halua menettää, mutta kuitenkin taas hetken päästä räjähtää uudestaan koska eivät voi itselleen mitään. kenenkään ei silti tarvitse katsella sellaista kohtelua. eikös anteeksipyyntö ole juuri sitä, että virheistä opitaan ja pidetään huoli ettei niin tapahdu enään koskaan? Muuten anteeksipyyntö menettää merkityksensä.
eikä pyydä edes anteeksi, vaan yrittää käyttäytyä normaalisti, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toivoo että kaikki tapahtunut unohdettaisiin ja jatkettaisiin vaan eteenpäin.
Jos ei enää edes teeskentele anteeksipyytämistä eli siis pyydä anteeksi, muttei kuitenkaan oikeasti muuta käytöstään (=teeskentelyä), niin ei välitä sitäkään vähää. On huomannut, ettei toinen häivy, vaikka pahoinpitelee -> ei tarvitse edes teeskennellä anteeksipyytävää ja katuvaa. On täysin välinpitämätön: minä saan tehdä niin kuin minä haluan.
Se on ehkä se pahin ja vaarallisin muoto, kun ei enää edes vaivaude teeskentelemään katumista.
(Vain teot merkitsevät! Eli jos "katuu" ja "pyytelee anteeksi", mutta ei muuta käytöstään, niin uhrin kannattaa vaihtaa lähteä suhteesta ja pian.)
sitä että on joku jota voi lyödä kun tunteet kuumenee! En mä voiskaan rakastaa sellasta joka ei antas mukiloida! Pienellä lässytyksellä se pysyy messissä että on aina varalla kun joku ottaa päähän! Kaikki kun ei anna mätkiä, järkkäävät kaikkea hankaluutta jos yrittääkin enkä mä yritäkään. Mun tunteet on tärkeimmät!
Joo tosi fiksusti päätelty. Eli siis kaikissa murhissa, tapoissa, pahoinpitelyissä yms. on vaan kyse rakkaudesta, vaikka ei edes uhriaan tuntis.. Tyhmä tää suomen laki,kun kieltää ihmisiä rakastamasta toisia ihmisiä oikein kunnolla.