Vuosi sitten tapasin elämäni miehen. Suutelimme - ei mitään sen kummempaa. Mutta...minä olin ja olen edelleen kihloissa. Kyllä - sanoin että tapasin elämäni miehen ja siltä se tuntuu edelleenkin. Jotenkin tiedän että sen miehen kanssa olisin ollut onnellinen aina. Tiedän myös etten ole ollut aivan onnellinen nykyisessä suhteessani koska kerran voin ajatella tällaisia tuosta toisesta miehestä.
Kielsin tuolloin tuon toisen miehen ja päädyin jatkamaan suhdettani kihlattuni kanssa. Päivääkään ei kuitenkaan mene etten muistelisi tuota vuoden takaista ihastustani, ja mieti että olisinko sittenkin onnellinen hänen kanssaan.
Jotenkin sen vain tuntee sisällään kun toinen on "se oikea". Tiedän että ihminen voi tuntea saman tunteen useamman kanssa elämänsä aikana, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.
Mitä siis teen? En tiedä enää onko rakkauteni nykyistäni kohtaan ikuista ja jos ei ole - teinkö elämäni suurimman virheen kieltämällä elämäni miehen??? Tunteeni ovat sekaisin. En tiedä mitä ajatella. Haluaisin jopa tavata vanhan ihastukseni, ja ottaa selvää, mutta tiedän että silloin vasta sotkisinkin asiani.
Onko teillä kokemuksia vastaavasta?
Kielsin tuolloin tuon toisen miehen ja päädyin jatkamaan suhdettani kihlattuni kanssa. Päivääkään ei kuitenkaan mene etten muistelisi tuota vuoden takaista ihastustani, ja mieti että olisinko sittenkin onnellinen hänen kanssaan.
Jotenkin sen vain tuntee sisällään kun toinen on "se oikea". Tiedän että ihminen voi tuntea saman tunteen useamman kanssa elämänsä aikana, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.
Mitä siis teen? En tiedä enää onko rakkauteni nykyistäni kohtaan ikuista ja jos ei ole - teinkö elämäni suurimman virheen kieltämällä elämäni miehen??? Tunteeni ovat sekaisin. En tiedä mitä ajatella. Haluaisin jopa tavata vanhan ihastukseni, ja ottaa selvää, mutta tiedän että silloin vasta sotkisinkin asiani.
Onko teillä kokemuksia vastaavasta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
jos kerran haaveilet vanhasta ja et ole tyytyväinen nykyisee mikset lähe vai etkö uskalla tee jotain pahvi
Minäkin tapasin vuosi sitten miehen, ihastuin, kiinnyin ja mies alkoi vallata ajatuksiani päivittäin. Olimme yhteydessä mutta emme nähneet. Tapasimme uudelleen, edelleen hän merkitsee minulle valtavasti, mikään ei ole kadonnut, ehkä syventynyt, haaveilen hänestä ihan tosissaankin mutta turhaan. Hän on varattu.
Minä neuvoisin tapaamaan ja katsomaan onko tunnetta molemmin puolin. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksikin vaikka sitä itse nyt teenkin. Mieti kuitenkin etukäteen että kannat vastuun seurauksista, sekä itsellesi että kihlatullesi. Koita olla loukkaamatta ketään.
Tarkoitat varmaan, yritä salata selvittelysi nykyieltä suhteeltasi, tällä "koita olla loukkaamatta ketään". Mikä on käytännössä mahdotonta, sillä yhdellä tapaamisella se ei varmasti selviä. Tarvitaan varmaankin useiden vuosien yhdessä asuminen, ennenkuin suhteen toimivuus todella selviää.
Toteutumattoman rakkauden suurin voima on juuri toteutumattomuudessa. Se, mitä ei ole arkeen tuotu, saa pian järjettömät mittasuhteet: mielikuvitus ja jossittelu alkavat rakentaa aivan tavallisen tuppuraisen ympärille kullankarvaista glooriaa ja pilvilinnoja, joiden todellisuus liikkuu Harlekiini-tasolla. Surku tulee kihlattuasi, sillä hänen mahdollisuutensa taistella kiinnostavuudessa tällaista myyttistä olentoa vastaan ovat lähes olemattomat.
Muuta et voi tehdä kuin valinnan, jonka itse hyväksyt sataprosenttisesti.
..että siinä vaiheessa kun joutuu miettimään nykyistä suhdettaan/tunteitaan, tai alkaa epäilemään niiden kestävyyttä ni on aika lähteä. niin se vaan menee. ja eihän sitä voi tosiaan etukäteen tietää että mitä tulevaisuus sen jälkeen tuo tullessaan, tai että tuliko tehtyä se maailman suurin virhe mutta jos ei uskalla mitään ni ei saa mitään.
mä lähdin..yllätin yks päivä itteni tiskatessa ajattelemasta että 'rakastanko mä tota vielä', ja heti perään älysin että jos rakastaa niin rakastaa -aina- eikä sitä tarvi erikseen miettiä. meillä meni loistavasti ja oltiin kaikkien mielestä se ikuisuuspari jotka on luotu toisilleen. kolme vuotta siitä on ku pakkasin kamani, helppoahan se ei ollu, mutta hetkeäkään en oo katunu:).