Ole ihan romuna nyt miehen pettämisen kanssa. Pettäminen selvisi juuri ennen kuin raskaus todettiin. Siinä vaiheessa olin kuitenkin vielä siinä luulossa, että miehellä oli "pikkusutina" jonkun kanssa baarissa. Mies sanoi, etteivät ole enää missään tekemisissä. Asia oli kuitenkin minulle kova paikka, koska mielestäni meillä on ollu tosi avoimet välit ja nyt inhottava salailu pilasi osan siitä.
Itkun ja keskustelujen jälkeen lapsi päätettiin pitää. Ja nyt on selvinnyt lisää. Mies on ollut aivan lääpällään tähän toiseen naiseen (tyttö vielä) ja ollut tuon kiinni jäämisen jälkeen vielä useamman viikon yhteyksissä tähän tyttöön. Hän on vuodattanut tytölle koko meidän suhteemme asiat, myös yllätysraskauden. Tyttö on ilmeisesti toiminut kuuntelijana ja lohduttajana, eivätkä ole siis tavanneet kuin kerran. Kuitenkin mies vielä viimeisessä viestissään on pyytänyt, ettei tyttö lopettaisi yhteyden pitoa. Mies myös on kirjoittanut, että on ruvennut kaipaamaan sinkkuelämää, tuntee olevansa ahdistunut tavallisessa kotielämässä jne. Ja ilmaissut ihastuksensa todella selvästi!
Kuitenkin hän oli meistä se, joka kovasti ja alusta alkaen varmasti lapsen halusi pitää!!! On myös puhunut paljon naimisiin menosta jne. Merkittävä osuus päätöksessäni pitää lapsi oli miehen mielipiteellä, sillä ajattelin, että häneltä saan taatusti tuen kun lapsi syntyy ja oletin miehen minua rakastavan.
Nyt multa on matto vedetty jalkojen alta. Lapsen tulo ahdistaa, enkä ole siitä yhtään onnellinen. Yksin en jaksa vastuuta kantaa, mutta mies kuvottaa tällä hetkellä. Kun puhun hänelle, hän kokee sen vanhojen kaivelemisella. Lapsen pitämispäätöksen jälkeen hän ei ole tyttöön ollut yhteydessä, mikä ei kylläkään tässä tilanteessa lohduta. Merkitsevää on, että hän valehteli! Monta kertaa.
Voikohan tämmöisestä päästä yli? Olisiko lapsen helpompi kuitenkin syntyä yksin minulle, kun suhteeseen, jossa näköjään ei ole molemminpuolista luottamusta ja rakkautta ollut aikoihin? Vai voisimmeko kasvattaa lasta (ainakin alkuvuodet) yhdessä, vaikka meillä keskenämme ei olisikaan suhdetta? Mies joka tapauksessa haluaa olla mukana lapsen elämässä.
Itkun ja keskustelujen jälkeen lapsi päätettiin pitää. Ja nyt on selvinnyt lisää. Mies on ollut aivan lääpällään tähän toiseen naiseen (tyttö vielä) ja ollut tuon kiinni jäämisen jälkeen vielä useamman viikon yhteyksissä tähän tyttöön. Hän on vuodattanut tytölle koko meidän suhteemme asiat, myös yllätysraskauden. Tyttö on ilmeisesti toiminut kuuntelijana ja lohduttajana, eivätkä ole siis tavanneet kuin kerran. Kuitenkin mies vielä viimeisessä viestissään on pyytänyt, ettei tyttö lopettaisi yhteyden pitoa. Mies myös on kirjoittanut, että on ruvennut kaipaamaan sinkkuelämää, tuntee olevansa ahdistunut tavallisessa kotielämässä jne. Ja ilmaissut ihastuksensa todella selvästi!
Kuitenkin hän oli meistä se, joka kovasti ja alusta alkaen varmasti lapsen halusi pitää!!! On myös puhunut paljon naimisiin menosta jne. Merkittävä osuus päätöksessäni pitää lapsi oli miehen mielipiteellä, sillä ajattelin, että häneltä saan taatusti tuen kun lapsi syntyy ja oletin miehen minua rakastavan.
Nyt multa on matto vedetty jalkojen alta. Lapsen tulo ahdistaa, enkä ole siitä yhtään onnellinen. Yksin en jaksa vastuuta kantaa, mutta mies kuvottaa tällä hetkellä. Kun puhun hänelle, hän kokee sen vanhojen kaivelemisella. Lapsen pitämispäätöksen jälkeen hän ei ole tyttöön ollut yhteydessä, mikä ei kylläkään tässä tilanteessa lohduta. Merkitsevää on, että hän valehteli! Monta kertaa.
Voikohan tämmöisestä päästä yli? Olisiko lapsen helpompi kuitenkin syntyä yksin minulle, kun suhteeseen, jossa näköjään ei ole molemminpuolista luottamusta ja rakkautta ollut aikoihin? Vai voisimmeko kasvattaa lasta (ainakin alkuvuodet) yhdessä, vaikka meillä keskenämme ei olisikaan suhdetta? Mies joka tapauksessa haluaa olla mukana lapsen elämässä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mutta ei se mies tuosta miksikään muutu. Tulee mieleen säälittävä selkärangaton otus, sori vaan. Eikä ne yhteydenpidot muihin naisiin tuohon lopu.
Been there, done that...
Kyllä sinun on parempi hoitaa lapsi yksin, vie aikansa tottua siihen, mutta lopulta ahdistuskin vähenee. Toivottavasti sinulla on ystäviä ja perhettä lähellä tukemassa!
Jos voit vielä viikkojen puolesta, niin harkitse aborttia. En sano että sinun pitäisi se tehdä, mutta ainakin voisit pitää sitä vaihtoehtona muiden joukossa.
Et sano tekstissä että yllätyksestä huolimatta lapsi olisi toivottu. Sanot myös että miehen mielipide vaikutti lapsen pitämiseen ja et ole raskaudesta onnellinen vaan ahdistunut.
Ajattele omaa jaksamistasi ja omaa elämääsi. Et voi nähtävästi luottaa mieheesi niin paljon että voisit rakentaa tulevaisuuden suunnitelmat häneen turvautuen. Mieti mitä itse haluat ja mitä jaksat, älä laske miehen varaan mitään.
Lapsi ei todellakaan ollut toivottu. Abortti olisi ehkä juuri ja juuri mahdollinen tehdä. Mutta mutta.. kaksi kertaa olen klinikalla ollut sitä yrittämässä, mutten ole jostain syystä kyennyt. En ole mikään abortin vastustaja ja olenkin miettinyt, miksi en ole pystynyt. Olenko toivonut, että tämä lapsi meidät yhdistäisi?? Se on sairas ajatus, enkä tunnista sitä, mutta en näköjään tajua omista tunteistani enää mitään muutenkaan.
Olet(te) oikeassa, miehen varaan en voi mitään laskea. Enkä toisaalta halua vauvan kanssa kaksin elää. Mies väittää, että nämä ajatukset ja epävarmuudet ja uskomukseni hänen luonteensa "heikkoudesta" ovat minun luomaa mielikuvaa, johon saan uskoa, mutta hän ei allekirjoita.
Häntä myös tuskastuttaa, kun olen pahoilla mielin, vaikka kaikki on hyvin.
Neuvolasta ohjanneevat asiantuntija-avun luokse? Jotain apua tarvitsen, kun ahdistus on niin valtava.
ajatella sitä pikkuista vauvaa mikä jo elää massussasi, ei sekoittaa siihen parisuhdesolmuja. Ikäänkuin käyttää sitä ihmistä välineenä, vaikka et tietenkään sitä tarkoitakaan.
Sinä olet jo periaatteessa äiti, tahdoit tai et. Ajattelehan jos olisi käynyt niin, että pettämistä ei olisi tullut ilmi vielä, vaan vasta lapsen syntymän jälkeen (varmaan kun et aborttia harkitsisi ilman pettämistä). Haluaisitko silloin eroon lapsestasi, olisiko se oikein?
Koskaan ei ole niin varmalla pohjalla suhteessa, että uskaltaisi tehdä lapsen ajatuksella että isä ja äiti ovat aina yhdessä ja ei tarvitsisi hoitaa sitä yksin. Ei elämän tapahtumia voi aina valita ja kontrolloida. Puoliso saattaisi vaikka kuolla yhtäkkiä pois.
Mies siis haluaisi pitää lapsen. Isälläkin on oikeus lapseensa, se on hänenkin yhtä lailla kun sinun. Muista, se on jo. Se on jo tapahtunut.
Mitä jos antaisit perheellenne vielä mahdollisuuden? Sen on mahdollista eheytyä. Tartu toivoon ja anteeksiantoon, älä luovuttamiseen.
Älä kosta pettymystä ja negatiivisia tunteitasi miestäsi kohtaan lapselle. Kyllä sinä selviäisit yksinkin hänen kanssaan!
Kannattaa varmasti puhua jonkun ammatti-ihmisen kanssa vielä, suosittelen todella, koska uskon että ajatuksesi ovat todella sekaisin. Vaikea paikka on, mutta kunhan et vain teksi virhettä jota kadut lopun elämääsi.. :( Sitä lasta et enää takaisin saisi, voit katua sen menettämistä syvästi, kun taas uskon että kukaan ei lastaan ole katunut kun sen on pitänyt.
Kuuntele sydäntäsi! Luulen että se sydämen ääni on estänyt sinua tekemästä aborttia tähänkin asti. Äidinvaisto on oikeassa. Olet äiti :) Se on suurenmoista, ja lahja sinulle. Teille molemmmille.
lapsesta sulle on joskus elämässä todennäköisesti iloakin, tuollaisesta miehestä ei ikinä.
Karumpaa tehdä toisinpäin, lapsi on ihan syytön paitsi sikiämiseensä, kuin teidän parisuhdepainajaiseen. Joka tapauksessa mies tulee sinua pettämään jatkossakin, on sinulla lapsi tai ei.
Lapsi ei pelasta parisuhdetta, vastuu on hänelle liian iso taakka. Vaikka mies nyt on raskauden jatkamisen kannalla, se on vain yksi keino lepyttää sinut, että saisi sinut vakuutettua että hän on aidosti sinuun kiintynyt. Voi ollakin, mutta ei aikuisesti, terveellä tavalla, jos suhteeseen tarvitaan vielä ulkopuolisia ymmärtäjiä.
Sinun ei tarvitse enempää ymmärtää.
Toinen vaihtoehto, jota itse miettisin yhtä tiukasti on se, että abortoisin lapsen ja jättäisin miehen. Jatko pettävän miehen kanssa ei tulisi kysymykseenkään, koska jo tietäisin minkälaisen nilkin kanssa olen tekemisissä. Se, pettääkö pettäjä uudelleen, ei ole oleellista, mutta jos kuvittelisin elämää sellaisen ihmisen rinnalla, joka on jo näin tehnyt, ja minun pitäisi jatkuvasti aktiivisesti olla hakematta uudelleen pettämisen merkkejä, tai alistua sille vaaralle, että saisi tietää tulleensa peteyksi, olisi liian kuluttavaa.
Ehkä luottamuksen puutteessa elämisen raskautta ei osaa etukäteen tajuta, mutta täältä vuosikymmenien kokemuksen päästä katseltuani rohkenen sanoa, että se syö liikaa voimia.
miestäsi kohtaan, hakekaan yhdessä apua parisuhdeterapeutilta ja yrittäkää yhdessä vielä. Luottamuksen hankkinen on mahdollista, mutta se vie aikaa ja molempien panostusta. Yhteinen lapsi on jo yrittämisen arvoinen ja jokainen lapsi toivoo olevansa toivottu ja odotettu. Puhu avoimesti miehesi kanssa ja yritä saada hänet pariterapiaan. Toivon että asianne selviävät ja odottamasi lapsi syntyy rakastavaan kotiin. Voimia vaikeisiin päätöksiin. Älä jää yksin vaan hae apua.
ettei toista voi muuttaa, eikä toista voi pelastaa.Se on yksinkertainen totuus. Jos ihminen itse ymmärtää olevansa avun tarpeessa, hän tekee sen itse, motivoituneena, eikä siksi että puoliso niin tahtoo tai vaatii.
Pettäjän kanssa menee aika ja voimat hukkaan, kun yrittää hänen vuokseen käydä pariterapiat ja ymmärtää. Vika on pettäjän korvien välissä, eikä sitä saa terveeksi vaikka kuinka puoliso rakastaisi, yrittäisi.
Siinä vaiheessa kun on ajettu karille, on viisainta yrittää pelastaa sen ainoan minkä voi, itsensä, ja lapsensa, jos niitä on.
kun oisin lukenu omaa juttua...paitsi että mies halusi lapsen ja naimisiin ja viikot kun oli menny yli 12 niin jäi kiinni...oli vieny toisen naisen meidän kotiin yöks. lähdin kodistamme johon olimme juuri muuttanut.nyt lapseni isä asuu silloisen suhteensa kanssa yhdessä ja minä raskaana yksin.vaikka yritimme lasta 3kk ja painotin että pelkään että jään yksin silti hän halusi lapsen,koiran,naimisiin ja yhteisen kodin.kihloihin piti mennä nyt keväällä. nyt miehellä on kaikki hyvin ja minä edelleen romuna.5kk raskautta jo menossa. aina kun tunnen lapsen liikkeen muistan mitä mies minulle lupasi.koitan iloita lapsesta yksin.toivon voimia sinulle! minä en pystynyt jäämään siihen tilanteeseen.vaikka nyt on todella vaikeaa ja kaipaa sitä toista ja niitä suunitelmia niin toivon että kun vauva syntyy olen jo sinut asian kanssa. Voimia! toivottavasti tästä oli edes vähän apua.
"Lapsi ei pelasta parisuhdetta, vastuu on hänelle liian iso taakka. Vaikka mies nyt on raskauden jatkamisen kannalla, se on vain yksi keino lepyttää sinut, että saisi sinut vakuutettua että hän on aidosti sinuun kiintynyt. Voi ollakin, mutta ei aikuisesti, terveellä tavalla, jos suhteeseen tarvitaan vielä ulkopuolisia ymmärtäjiä.
Sinun ei tarvitse enempää ymmärtää."
Viisaita sanoja. Todella viisaita edell. kirjoittajalta.
Mies ei ole aikuinen, eikä missään nimessä tasapainoinen ollakseen uskollinen sekä luotettava. Tulet kärsimään hänen vuokseen lisää, koska hän on selkeästi kaksinaamainen.
Huomioi tämä seikka. Minä ymmärrän, että sinulla on nyt vaikeaa, eikä se siitä helpotu pitkään aikaan. Mutta tiedän, että tulevaisuudessa jonakin päivänä olet iloinen ja onnellinen lapsestasi, ja pääset yli miehestä.
Älä anna miehesi tehdä enää enempää vahinkoa sielullesi! Hän on jo sinua pysyvästi vahingoittanut ja loukannut. Suojaa itsesi ja sisimpäsi, sillä tulet tarvitsemaan kaikkia voimiasi alkutaipaleella lapsen kanssa, ja sinun täytyy olla vahva.
Voimia sinulle. Sinulla on varmasti kohtalotovereita, hakeudu esimerkiksi vertaistukeen.
Moikka!
Ihan kuin olisit kirjoittanut mun elämästä, paitsi että mun miehellä noita naisia oli useampia ja elimme kaukosuhteessa.... Joka tapauksessa seurasin sydämeni ääntä ja muutin hänen paikkakunnalle vähän ennen lapsen syntymää. -Nyt ollaan eroamispisteessä, tässä selvisi kesällä että hänellä on toinenkin lapsi, vain muutamaa kuukautta vanhempi kuin meidän. -Se jos mikä sattui!!!!
En voi neuvoa sua muuten, kuin keskustelkaa asioista ja kuuntele sydäntäsi. Mä voin omasta kokemuksesta sanoa et oli hyvä tässä vaiheessa kokeilla yhteiselo ja huomata, ettei tästä mitään tule, kuin miettiä et mitäs jos olisin kuitenkin tehnyt toisin! -Nyt tiedän ja olen viisaampi=)
Paljon voimia sulle
Tulin raskaaksi melko nuorena ja vahingossa.
lapsen isä on täysi hulttio, reissasi millon missäkin, kotona oli väkivaltainen ja dominoiva.
Hankin ajan aborttiin mutta en sitten mennytkään sinne. Vaikka olinkin nuori, niin ajattelin että lapsi on hänen toilailuihinsa täysin syytön.
ja että minä kannan tilanteesta vastuun.
Olin vailla koulutusta, työpaikka onneksi oli niin ettäei tarvinnut elää nälässä. Tyttö sitten syntyi, isäkin oli mukana siinä mutta hylkäsi meidät melkeinpä heti sen jälkeen.
Ei häntä kiinnostanut oman lapsensa tulevaisuus.
Me sinniteltiin aika kauan kahdelleen, mutta päätöstäni en katunut kun harvoin kun oisin halunnut hieman omaakin aikaa. Suku onneksi jeesasi olemalla lapsenlikkana, että edes hetken
sain tehdä jotain yksin.
Tapasin uuden miehen, perustettiin sitten perhe
ja toinen lapsi syntyi 7 vuoden kuluttua.
Välillä kouluttauduin ja sain oikean ammatinkin.
Missään tilanteessa vanhemman biologinen isä ei
maksanut esim elatusmaksuja, pitänyt yhteyttä kun parin vuoden välein, enkä häntä siihen kaivannutkaan.
Kun tytölle piti kertoa biologisesta isästä
(koulun tietoja varten) selitin asian hänelle
rauhallisesti ja mahdollisimman järkevästi,
mustamaalaamatta ja haukkumatta.
Uusi mieheni kuoli 2 vuotta sitten, joten olen
taas lähtötilanteessa, tai siis nykyisin 2 lapsen yh. Molemmat lapset pitävät häntä isänään edelleen.
Lasten takia olen jaksanut punnertaa ja monesti
olen miettinyt mitä olisi jos heitä ei olisi.
Alkuun on aina ahdistavaa, mutta aika aikaansa kutakin. Pysy vaan sinnikkäänä, anna sen ukon
huidella, älä rasita itseäsi muulla kun keskittymällä siihen että raskaus sujuu hyvin
ja että SINÄ saat lapsen.
Sitäkään kun ei kaikille suoda, tuttava pariskunta on käynyt läpi pitkät, kalliit ja
tuskalliset lapsettomuushoidot, ja nyt eivät voi enää ikänsä puolesta yrittää.
Niin- lapsi on lahja.
Kun vaan nyt pääset päivästä toiseen niin ajatukset selkiintyvät ja usko pois- lopulta
kun pikkuinen on maailmassa, et antaisi häntä
pois mistään hinnasta. Siinä miehen hummailut kalpenevat sen ilon rinnalla minkä lapsi sinulle tuottaa. Hän on viaton, hän on yksilö, ja vielä kiität itseäsi kun olet ollut vahva ja jaksanut vaikean ja hankalan vaiheen yli.
Missään tapauksessa lapsi ei korjaa parisuhteen haavoja, se olisi ihan liian iso taakka pienille hartioille.
Minä olen selvinnyt ja niin sinäkin tulet tekemään. Vaikeuksia tietystikkin tulee, mutta
niitä on olipa sinulla mies tai ei.
Samat vesirokot ja uhmaiät. Minusta oli ehkä jotenkin helpompi selvittää nekin yksin kun
että oisi siinä vielä joutunut stressaamaan
epävarman miehen perään.
Nyt kun aikaa on kulunut, ja nämä jo alkavat olla omasssa elämässään, olen niin varauksettoman ylpeä siitä että kaikesta mentiin läpi. Vaikka olen nyt leski, ja suren sitä tuhanesti, lapset ovat iäti se elämäni valo.
Anna sen miehen mennä ja pidä itsesi naisena.
Mitä lohdutusta hän keltään tytöltä tarvitsee ?
Pyh.
Sinkkuelämää ?
Tupla pyh.
Sinä ansaitset paljon parempaa ja saatkin.
Jos kerran aborttiin meno on aikaisemmin tuntunut ylivoimaiselta, pidä lapsi. Jätä mies. Pidä kuitenkin huoli, että sinusta tulee lapsen yksinhuoltaja, ettei mies pääse sotkemaan asioita lisää.
Hyvä kun muistit, meillä oli hurja purkaminen
aikanaan yhteishuollon kanssa.
Hölmöyttäni silloin suostun siihen.
vaati käräjöoikeuden päätöksen ja sossun tädin
pakollisen vierailun, ennenkuin pystyin osoittamaan että lapsen isä ei ole millään tavalla mukana hänen kasvattamisessaan, ei
rahallisesti eikä muutenkaan.
Yksinhuoltaja saa etuja; se kyllä kannattaa vaatia.
pitää se lapsi.Se on kuitenkin lahja. Itse 19 vuotta valmistun ensi syksynä ja 1v lapsi yllätysraskaudesta ja yksinhuoltaja. Aina löytyy tukijoita jotka auttaaa sua eteenpäin elämässä, lapsen isovanhemmat kummit ja siun ystävät.älä vaivaa päätäsi miehellä joka suhtautuu asiaan noin kevyesti, hän ei ilmeisesti ole valmis isäksi ja kannattaa lapsen synnyttyä hakea yksinhuoltajuutta, ei aina tarvitse kysyä toisen osapuolen lupaa jokaiseen pikkuasiaa joka lapseen liittyy, varsinkaan jos asenne on tuo.Joku päivä sinulle käy tuuri niinkuin minulle ja löydät lapsellesi paljon paremamn isähahmon kuin tämä oikea isä:) Go for it, se lapsi on ansainnu elää ja usko pois, se rikastuttaa sun elämää ja ei todelakaan ole kohtuuton rajoite niinkuin voisi aluksi luulla:)