Nainen, oletko vakavassa parisuhteessa ollessasi (myös yhteisiä lapsia) koskaan "tahtomattasi" ihastunut toiseen mieheen ? - Kertokaa miten olette päässeet eroon syvästä ihastuksen tunteesta. - Tiedän, ajattelemalla, että lasten takia kannattaa jatkaa vähän huonommassakin liitossa, mutta mitä muita keinoja/ajatuksia ?
Onko sinulle
koskaan käynyt niin ?
14681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tuota tapahtuu paljon, miltei kaikille jossian vaiheessa. Myös palstalla aihe on jatkuvasti esillä, eikä monikaan tiedä tunteidensa olevan aivan normaaleja ja tavallisia. Ihminen voi iahstua oli parisuhteessa tai ei, emmehän me sokeita ole :D mutta pelkkä tunne ei tarkoita yhtään mitään muuta.
Onko suhteesi todellakin huono, niinkuin sanot? Pelkkä iahstumisen tunne ie ekrro suhteestasi mitään, ei varsinkaan sitäe ttä se pitäisi tuon tunteen vuoksi vaihtaa. Koska se tunne tulee aina takaisin, toisella kohteella. Juoksetko tunteidesi perässä vai rakennatko pysyvää suhdetta ja perhettä? Ne ovat eri asiat. Tunne kannattaa pistää kontekstiinsa, se on pelkkä tunne. Käsittele sitä sellaisena äläkä kuvittele olevasi velvollinen muuttamaan jotain ratkaisevaa oamssa ja perheesi elämässä vain tunteen takia...
Käsitellään nyt tunne ja suhde erikseen. Onko parisuhteessasi jotain huonoa, jotain mitä haluaisit muuttaa, onko se jotain mihin voit itsekin vaikuttaa? Vai onko se jhyvä suhde ja haluat vain perhosia vatsanpohjaasi? Arvioi suhdetta itsenäisesti, älä ihastumisen perusteella. Haluatko pysyä suhteessa, pysyisitkö siinä jos iahstumista ei olisi? Jos suhde on oieaksti huono, siinä ei kannata pysyä "lasten takia", lapset kärsivät hvanhempiensa huonosta suhteesta ihan yhtä paljon kuin vanhemmatkin. Jos taas suhde on hyvä... mitä edes mietit?
Sitten se iahstuminen. Siitä tunteesta pääsee kuin pääseekin eroon, eikä se ole edes vaikeaa. Lakkaat vain hakeutumasta kohteen läheisyyteen. Se menee ohi, kestää ehkä hetken tai sitten ei sitäkään vähää. Älä ruoki ihastumista, älä juokse kohteen perässä. Sillä se menee ohi.
Apuna voi myöskin olla mielikuvitus. Seksielämä oman rakkaan kanssa saa yllättävää potkua pienestä fantasioinnista, kun pistät silmät kiinni ja kuvittelet siihen sen toisen. Voi jopa toimiakin! Mutta älä tee sitä virhettä että menet miehellesi kertomaan iahstumisesta ja haavoitat häntä tiedolla jolla hän ei tee mitään. Käsittele tunne oman tisesi kanssa, tai psykologin avustuksella. Mutta pelkkä tunne ei ole syy hyvän suhteen lopettamiseen ja perheen rikkomiseen. Siihen tarvitaan jotain painavampaa.
***
Parisuhteeni on alkanut puolivahingossa, kun "ei ollut muutakaan tarjolla". - Mies on periaatteessa kunnollinen, mutta hänellä on lievä alkoholiongelma ja hän käsittelee lapsiamme välillä liian kovakouraisesti. - En nyt ihan puhuisi pahoinpitelystäkään, mutta eri tavalla kuin mitä minä sallin. - Lisäksi välillämme ei ole juurikaan tunnetta, vaan olemme yhdessä enemmänkin tavan vuoksi. - Seksiä meillä on maksimissaan kerran kuussa; minun tahdostani. - Mies haluaisi kyllä useammin. - En tiedä hakeeko hän sitä tarpeeseensa muualta, enkä edes välitä.
Oikeastaan olen pyöritellyt ajatusta avioliittomme kunnosta ja kestävyydestä jo pitemmän aikaa, mutta minussa ei vain ole ollut tahtoa riittävästi, että olisin tehnyt mitään ratkaisua; lasten takia. - Ei tämä ihastus varmaankaan olisi minnekään edes edennyt, mutta haluan silti päästä siitä tunteesta kokonaan eroon, että voisin taas jatkaa "selväjärkisenä" pohdintaa nykyisen parisuhteeni tulevaisuudesta. - Jotenkin minulla on vain sellainen tunne, että taidan itsepäisesti pysyä tässä ainakin niin kauan, kunnes lapsemme ovat omillaan. Kun ristinsä on ottanut, niin kait se sitten pitää vaan kantaa. - Aika näyttää...
Tuon kun nyt kerrot, niin alan tässä meittimään onko sittenkin kyseessä, tuon ihastumisen kanssa, oire siitä että haluat suhteesta pois ja teet siitä itsellesi tekosyyn, kun oikea syykin tosiaan olisi.
En ole kukaan sinun päätöksiäsi sinulel sanelemaan, mutta muista ainakin se mitä äsken sanoin; lasten takia huonossa suhteessa pysyminen ei ole lasten parasta. (henkilökohtaisena noottina totean että lasten kovakourainen käsittely EI OLE SALLITTAVAA ja siihen sinun pitää puuttua vaikka miehen luo jäisitkin. Sinä olet myös lastesi hyvinvoinnista vastuussa, et vain omastasi)
Se että jättäisit miehesi, ei tarkoita myöskään sitä että lapset menettäisivät isänsä. Se tarkoittaa vain sitä että isä ja äiti asuvat eri paikoissa, ja ovat ehkä vanhempina parempia ja tyytyväisempiä. Jos miehen kanssa yhteishuoltajuus toimisi, miski sitkuttaa puoliväkisin saman katon alla jos siitä kärsivät kaikki?
Uusi suhde tosiaan ei oel sitä mikä on parasta, noin väittäisin, vaan oman tahdon löytäminen, sen tajuaminen mitä tise elämältään haluaa, ja onko nykyinen tilanne sitä vai ei, ja miten siitä voisi haluamansalaisen tehdä. Älä ajattele "velvollisuuksia", ajattele mitä Sinä haluat elämältä ja ihmissuhteelta.
Yksi hyvä neuvo; pariterapia. Jo seksillä pelaaminen kiristää välejänne, alkoholista ja muista eroista nyt puhumattakaan. Ei se ole hyväksi, asioihin pitää puuttua kun ne ovat pielessä. Ei mikään korjaudu itsestään. Jos mies ei terapiaan tahdo lähteä, voit hyvin mennä yksinkin, miettimäänääneen sitä mitä Sinä haluat ja onko mies oikea kumppani sen etsintään.
"Kun ristinsä on ottanut, niin kait se sitten pitää vaan kantaa. - Aika näyttää... "
Lapset eivät ole valinneet ristiään, vain sinä. Mutta heidän kannettavakseen sinä sen annat? Älä. Lasten paras tulee ensin.
***
Ehkä ihastumisesta haetaan ainakin alitajuisella tasolla tekosyytä päättää nykyinen suhde, kun muuten ei niin tahtoa ole siihen.
Lasten takia ei minunkaan mielestä pidä olla suhteessa. Kyllä lapset aistii jos vanhempi on tyytymätön elämäänsä.
Oman tahdon löytäminen ja tajuaminen, tuo kannattaisi suorittaa itsenäisesti, ilman kolmatta/uutta osapuolta. Jos etsii itseään uudessa suhteessa ei siitä seuraa todellista hyvää. Itsenäistyminen ja itsensä etsiminen ja omien halujen tajuaminen jää väliin.
Pariterapiakin voisi olla hyvä vaihtoehto. Ei se ota jos ei annakaan.
Rististäkin olen samaa mieltä.
Oikeastaan olisi pitänyt vastata että olen samaa mieltä ;)
Olet "pyöritelly ajatusta?"
Kannattaisiko kertoa miehelle ettei kaikki mene hyvin eikä vaan "pyöritellä ajatusta" ja pudottaa sitten yhtäkkiä pommi pöytään että sinä olet paska mies.
On vaikea korjata asiaa josta ei tiedä - näin käy kun naiset "pyörittelevät ajatuksia" pitävät turpansa kiinni ja kuvittelevat että mies osaa automaattisesti lukea kaikenmaailman pikkuvihjeitä.
kommentistasi. - Niin, ehkä se tosiaan tulisi miehelleni yllätyksenä ? Olen kyllä suutuspäissäni asian heittänyt hänen kasvoilleen, mutta vakavasti erosta ei olla koskaan puhuttu. - Meillä on kummallakin työpaikka ja kulissit ovat kunnossa. - Lapsillekin olen toistellut jo usean vuoden ajan, että eivät isi ja äiti eroa, vaikka me aina riitelemmekin. - Siihen on sitten alkanut uskoa jo itsekin.
asiaa, otat sen puheeksi. Ei miehesi ole ajatustenlukija eikä välttämättä oikeasti tajua kuinka vakava tilanne on.
se, mikä minua eniten pohdituttaa tällä hetkellä on se, kuinka pääsen eroon ihastumisen tunteesta tähän toiseen mieheen. - Olen saanut tähän ajatukseeni nyt tukea. - Eli olisi todella väärin sekoittaa tätä toista henkilöä juuri nyt omaan sekavaan elämäntilanteeseeni. - Tämän ajatuksen kanssa kestän ehkä paremmin hänen kohtaamisensa ja saatan uskaltaa katsoa taas silmiinkin..
Luulen, että minulla ei ole riittävästi rohkeutta lähteä tästä nykyisestä parisuhteesta kuitenkaan mihinkään. - Koetan tehdä tilanteesta lapsillemme ehkä siedettävämmän. - On tietysti väärin heitä kohtaan, että he joutuvat todistamaan vanhempiensa jatkuvaa riitelyä. - Koetan saada siihen muutosta. - Ehkä se parisuhdeterapiakin voisi olla hyvä ajatus. - Jään pohtimaan. - Mutta kiitos siis, kun jaoitte kanssani näitä ajatuksia !
En ole varattuna ihastunut mutta kiinnostunut toisesta, vanhasta ihastuksesta. Siihen ei auttanut mikään kun suhde meni muutenkin alamäkeä. Tein eropäätöksen muista syistä kun sen kiinnostuksen takia.
Älä ruoki ihastusta ja ihastuksen tunnetta? Tai voitko kertoa ihastukselle tunteistasi, jos hällä ei ole kiinnostusta sinua kohtaan niin eikö se toimisi karkottimena? Vähän ontuva tuo viimeinen mut voisi toimiakin ;)
Kyllä nämä vaan on pyöriteltävä pienessä päässään ihan yksinään. - Ei mun luonteella tehdä edes "aloitteita"...
Tilanteen käyminen läpi ihastuksen kanssa voi toimia. Huonoo tuossa ois se että homma lähtis käsistä :) Ainahan tuntojaan voi purkaa näillä palstoilla, ei tarvii ihan yksin pyöritellä päässään.
tämän jälkimmäisen vaihtoehdon :)
Minä itse elin lapsena tuollaisten vanhempien kanssa. Isä jakeli tukkapöllyä aina kun sitä kävi hermoon ja ryyppäsi kanssa, vaikka ei mikään alkoholisti ollutkaan. Yhdessä isä ja äiti elivät väkisten, vaikka selvästi eivät toisistaan välittäneet, meidän lasten takia, kuten sinäkin tuossa taas selität. Voisitte joskus oikeasti ajatella mitä lapset haluavat, tuollaistako? Mite te tarkoitatte hokemalla "lasten takia"? Minusta siinä tehdään lapsista syyllisiä.
että aina riitelette. Ihan kuin omat vanhempani. Omaa itsekkyyttänne olette väkisin yhdessä ja sitä vain selitätte sillä, että lasten takia. Ajattelette vain sitä mitä mahtaisi naapurit ja sukulaiset sanoa jos eroatte. Ette te mitään lasten parasta ajattele, myönnä edes se.