Mietin tässä, miksi on niin vaikea olla uskollinen siis ajatuksineenkin.
Itselläni on sellainen tilanne, että olen ollut suhteessa 8v. ja pettänytkin miestäni 5 v. sitten ja siitä on keskusteltu ja yli päästy niin hyvin kuin siitä nyt voi päästä. Noh, nyt sitten olen 2,5 vuotta ollut enemmän ja vähemmän ihastunut tuttavaani. Hänkin on varattu ja melkein 10 v. vanhempi mies. Tunteet ovat molemminpuolisia olleet. Mitään ei ole silti tapahtunut. Olemme jutelleet asiasta kyllä. Minä luulin, että olen päässyt jo siitä ihastuksesta ohi, mutta sitten näin hänet yllättäen bussissa ja juttelimme. Sen jälkeen mies lähetti viestejä, että kuinka haluais mun olevan hänen luonaan jne. Yritin olla kalsea ja kertoa hänelle, että mulla ei ole enää sellaisia fiiliksiä ja en haluakaan, koska ne tunteet sekoittaa koko elämän ja rikkoo tän rauhallisen arjen. Enkä halua ajatella ketään muuta kuin miestäni. Ja sit vielä laitoin hänelle, että me ei tulla ikinä aloittaa suhdetta, ja eikä semmoisesta mitään tulisikaan, mikä on pettämisellä alkanut. miksi siis kuluttaa turhaa energiaa tämmöiseen? Noh, tää mies ymmärsi sen ja ei olla sen koommin pidetty yhteyttä.
Mut nyt sitten, mä oon alkanut nähdä tästä unia ja koko ajan ajatukset kääntyy tähän mieheen ja tekisi mieli ottaa yhteyttä, mutta EN ota. Tämä on niin väärin, miksi tarttee tuntea semmoista. Mulla on ilmeisesti päässä jotain vikaa, koska oma suhde kuitenkin on sellainen kuin pitääkin eli arkea ja ei pahemmin romantiikkaa, mut en mä mielestäni semmoista kaipaakkaan. Enkä mä tästä miehestä edes oikeasti välittäis, tiedän sen. Ihan sama, kuka se ihastus on, se on vaan se vahva tunne, joka tässä velloo.
En mä tiedä, kai sitä sitten tuntea saa. Voisko olla, että jokainen meistä sitten kaipaa sitä tunnetta uudelleen ja uudelleen, vaikka tietää ketä rakastaa. Ja sitten, mikä tässä on se uskottomuuden raja? Miten nämä tunteet saisi liitettyä siihen omaan mieheen? Siinä on se ongelma, että oma mies ei hullaannu samalla tavalla kuitenkaan.
Itselläni on sellainen tilanne, että olen ollut suhteessa 8v. ja pettänytkin miestäni 5 v. sitten ja siitä on keskusteltu ja yli päästy niin hyvin kuin siitä nyt voi päästä. Noh, nyt sitten olen 2,5 vuotta ollut enemmän ja vähemmän ihastunut tuttavaani. Hänkin on varattu ja melkein 10 v. vanhempi mies. Tunteet ovat molemminpuolisia olleet. Mitään ei ole silti tapahtunut. Olemme jutelleet asiasta kyllä. Minä luulin, että olen päässyt jo siitä ihastuksesta ohi, mutta sitten näin hänet yllättäen bussissa ja juttelimme. Sen jälkeen mies lähetti viestejä, että kuinka haluais mun olevan hänen luonaan jne. Yritin olla kalsea ja kertoa hänelle, että mulla ei ole enää sellaisia fiiliksiä ja en haluakaan, koska ne tunteet sekoittaa koko elämän ja rikkoo tän rauhallisen arjen. Enkä halua ajatella ketään muuta kuin miestäni. Ja sit vielä laitoin hänelle, että me ei tulla ikinä aloittaa suhdetta, ja eikä semmoisesta mitään tulisikaan, mikä on pettämisellä alkanut. miksi siis kuluttaa turhaa energiaa tämmöiseen? Noh, tää mies ymmärsi sen ja ei olla sen koommin pidetty yhteyttä.
Mut nyt sitten, mä oon alkanut nähdä tästä unia ja koko ajan ajatukset kääntyy tähän mieheen ja tekisi mieli ottaa yhteyttä, mutta EN ota. Tämä on niin väärin, miksi tarttee tuntea semmoista. Mulla on ilmeisesti päässä jotain vikaa, koska oma suhde kuitenkin on sellainen kuin pitääkin eli arkea ja ei pahemmin romantiikkaa, mut en mä mielestäni semmoista kaipaakkaan. Enkä mä tästä miehestä edes oikeasti välittäis, tiedän sen. Ihan sama, kuka se ihastus on, se on vaan se vahva tunne, joka tässä velloo.
En mä tiedä, kai sitä sitten tuntea saa. Voisko olla, että jokainen meistä sitten kaipaa sitä tunnetta uudelleen ja uudelleen, vaikka tietää ketä rakastaa. Ja sitten, mikä tässä on se uskottomuuden raja? Miten nämä tunteet saisi liitettyä siihen omaan mieheen? Siinä on se ongelma, että oma mies ei hullaannu samalla tavalla kuitenkaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
helvetin vittu. Ei ne omat vaimotkaan hullaannuta.
no se on kyl totta, mut antaako se sitten oikeuden pettämiseen.. Se ei tainnut olla mun pointtina kylläkään vaan se, miten tommoisista tunteista vois selvitä ilman, että se johtais vääriin ajatuksiin ja tekoihinkin.
Olet vain luonteeltasi heikko ja jokseenkin selkätangaton. Sinulle tavallinen ihastus tarkoittaa heit jotakin paljon enenpää kuin yleensä muille.
Sinulla ei juurikaan ole älyä kontrolloida käytöstäsi vaan ajelehdit tunteittesi ja tuntemustesi mukaan, et niinkään tietoisesti ja ajauksen kanssa. Sinunlaisiasi on paljon; te olette juuri niitä avioerotilastojen rumentajisa, niitä "tunneihmisiä", jotka eivät juuri muusta piittaa kuin omista tarpeista,
Älyäkään ei teille ole kehittynyt edes sen vertaa, ettette rupeaisi vakavimpiin parisuhteisiin vaan toivottavaa olisi, että pyörisitte ihan omissa piireissänne ja löisitte tyhmät päänne yhteen ja miettisitte, kenen kanssa tänään ja keneen mitä tänään ihastun.
on justiin oikea paikka päitten yhteen hakkamiseen. Niin ne päät on kolissu ilman hakkaamistakin täällä vastaan vaimot-kakkos sutturat.
tasapeliltä näyttää on täällä niin monta tyhmää kummassakin joukkueessa
Sinulla taitaa olla vain herkkä omatunto; ei saisi edes ajatella ketään muita. Ja se on kyllä ihan mahdoton ajatus ;).