Hello kaikki!
Onko täällä ketään, joka deittailee/asuu/on naimisissa yms. brittimiehen kanssa?
Olisi tosi hauskaa kuulla kokemuksianne!
Oma tilanteeni on sellainen, että olen nyt kohta vuoden seurustellut brittimiehen kanssa. Asutaan molemmat erillämme Lontoossa, jossa olen töissä.
Ollaan 30kymppisiä.
Onko kukaan muu huomannut vastaavia juttuja:
-miehen täytyy aina maksaa kaikki ravintolaruuat ja ostokset kaupassa muuten ei tule mistään mitään
-mies ei pysty hyvin keskustelemaan kaikesta ja tabuaiheita on mm. seksin saralla, jopa joistain asioista joista itse olen puhunut ekan kerran 10 vuotta sitten:D
-miehen täytyy aina avata ovet yms. ja olla todella kohtelias
-mies on etäinen ja sanoo, että hän haluaa antaa minulle omaa aikaa ja ei halua, että tunnen että hän ns. vainoaa minua
Kaiken kaikkiaan oma poikaystäväni on aika ihastuttava tapaus, mutta välillä tuntuu, että menee hermot, kun itse on se, joka aloittaa kaikki ns. hankalammat keskustelut.
Tosin nyt kun mies on ollut kanssani vuoden, hän osaa jo puhua hyvin lähes kaikesta ja on kuulemma kiitollinen suomalaisesta avoimuudesta!
Ja kivaahan on se, että jostain oudosta syystä täällä brittilandiassa englantilaiset miehet unelmoi skandinaaveista:)
-A
Onko täällä ketään, joka deittailee/asuu/on naimisissa yms. brittimiehen kanssa?
Olisi tosi hauskaa kuulla kokemuksianne!
Oma tilanteeni on sellainen, että olen nyt kohta vuoden seurustellut brittimiehen kanssa. Asutaan molemmat erillämme Lontoossa, jossa olen töissä.
Ollaan 30kymppisiä.
Onko kukaan muu huomannut vastaavia juttuja:
-miehen täytyy aina maksaa kaikki ravintolaruuat ja ostokset kaupassa muuten ei tule mistään mitään
-mies ei pysty hyvin keskustelemaan kaikesta ja tabuaiheita on mm. seksin saralla, jopa joistain asioista joista itse olen puhunut ekan kerran 10 vuotta sitten:D
-miehen täytyy aina avata ovet yms. ja olla todella kohtelias
-mies on etäinen ja sanoo, että hän haluaa antaa minulle omaa aikaa ja ei halua, että tunnen että hän ns. vainoaa minua
Kaiken kaikkiaan oma poikaystäväni on aika ihastuttava tapaus, mutta välillä tuntuu, että menee hermot, kun itse on se, joka aloittaa kaikki ns. hankalammat keskustelut.
Tosin nyt kun mies on ollut kanssani vuoden, hän osaa jo puhua hyvin lähes kaikesta ja on kuulemma kiitollinen suomalaisesta avoimuudesta!
Ja kivaahan on se, että jostain oudosta syystä täällä brittilandiassa englantilaiset miehet unelmoi skandinaaveista:)
-A
Vastaukset 27
Vanhimmat
Taitaa olla niin että ulkomaalaisille jää aina ne kummajaiset. Samahan se on Suomessa, tavalliset naiset avioituu tavallisten suomalaisten kanssa ja jakojäännökset jää sitten ulkomaalaisille. Tuskin ne brittimiehet mitenkään yleisesti tuollaisia kummajaisia on. Ihmehän se olis ettei muka briteissä osattaisi puhua aiheesta kuin aiheesta.
on kerrassaan ihana gentleman, juuri sellainen kuin miehen tuleekin olla. Olisi oppimista suomalaismiehillä. Mitä intiimiasioiden(seksi) jne keskusteluhaluttomuuteen tulee: muakin ällöttää nimenomaan suomalaisille tyypillinen piirre retostella joka asian yhteydessä seksistä. Muutenkin lähinnä intiimeistä asioista. Ei kunnioiteta toisen yksityisyyttä. Tälläkin palstalla saa käsityksen että suomalaisia enimmäkseen kiinnostaa alapääjutut. Etenkin miehet, tosi ällöjä. Ainakin minä olisin tyytyväinen juuri tuollaiseen englantilaiseen.
Olen nyt asunut 15 vuotta britin kanssa, ja tosiaan en voisi kuvitella että minä maksaisin ravintolalaskun tai kauppalaskun ellei miehellä ole tili ihan tyhjä. Se on hänelle ihan kunnia-asia, että mies maksaa, enkä ole tosiaankaan yrittänyt tätä käytöstä muuttaa... Mitä seksiasioihin ja muuten yleiseen avoimuuteen tulee, minusta on aika ällöttävää keskustella yksityiskohtaisesti noista asioista, ja onneksi mies on samoilla linjoilla. Kaikki toimii, joten miksi siitä pitäisi vielä keskustellakin? Toisaalta kyllä mies joskus varsinkin parin kaljan jälkeen heittäytyy niin humoristiksi, että pikkutuhmat ehdottelunsa ovat todella hauskoja. Muutenkin mies on enemmän asialinjoilla kaikissa keskusteluissa, ja tosi kova luonne verrattuna aiempiin miesystäviini. En tiedä mistä johtuu, mutta minun kohdalle on sattunut useampi aiempi mies, jotka olivat vähän sellaisia reppanoita maailmanmurjomia ihmisiä, vaikka elämässään ihan hyvin pärjänneitä. Oma brittiotokseni sen sijaan osaa olla tosi karu tarvittaessa, eikä ikinä valita mistään. Kun tulee turpaan, nousee ylös ja jatkaa taistelua ;-)
Minäkin muistan alkuajoilta juuri tuon yltiökohteliaisuuden, joka ihmetytti suomalaismiesten jälkeen. Oma mieheni varmisti aina viiteen kertaan haluanko todella tehdä jotain, mennä jonnekin yms. ihan niin kuin olisin vähän vajaa enkä olisi eka kerralla ymmärtänyt mistä on kyse. Myöhemmin olen alkanut arvostaa tätä kohteliaisuutta, koska todellakin joskus mieli voi muuttua.
Isoin ero minun ja mieheni välillä on siinä, että mies vaikuttaa kyyniseltä mutta on oikeasti tosi tervehenkinen, kun taas minä vaikutan tervehenkiseltä, mutta olen oikeasti tosi kyyninen... Ehkä tämä on se suurin "kulttuuriero".
Tsemppiä teille - oman kokemukseni perusteella voin suositella gentlemanneja. Suomesta en olisi ikinä löytänyt samanlaista helmeä kuin omani.
Ei tuollainen murjottaja mikään helmi ole mutta ehkä sopii sinulle.
Tutustuin Steveen ja hän oli todella hauska kaveri, nauroin itseni tainnoksiin aina kun tavattiin. Tutustuimme rauhassa siihen päätökseen asti että mielenkiinnosta lähdin Britteihin katselemaan josko se jotain tarjoaisi minulle. KYllä, sain ihan hyvän duunin ja löysin asunnon mutta mies paljasti oikeat karvansa aika pian. Brittihuumori tuli tutuksi suorastaan rasismin merkeissä, milloin olin mongoli ja milloin ali-ihminen. Lieko Yorkshiren mies sitten ollut huonosti kasvatettu. Hän tosin oli pulassa kanssani kun en niellyt mitään väitteitä vaan annoin ukkorähjän kuulla kunniansa. Älä väheksy suomalaista oli mun mottoni. No. Kaikkea tapahtui, pettämistä myöten mutta minä opin arvostamaan suomalaista, tuota parjattua miesrotua ja parin vuoden päästä palasin Suomeen. Enkä enää ulkomaan elävään vaihtais.
Muut britit ja erityisesti skotit vaikuttivat täyspäisiltä. Mulla vaan kävi huono tsägä. Olihan siinä tottumista taas suomalaisiin tapoihin mutta olenpahan omieni parissa.
Enkuthan voivat sanoa ihan mitä tahansa, joten eihän niitä mongolikommentteja voi tosissaan ottaa. Takaisin voi sitten heitellä herjaa koulutustasosta ja teiniraskauksista ynnä lukemattomista muista kyseisen kansakunnan heikoista kohdista. Minusta on ihanaa jutella useimpien englantilaisten kanssa juuri siksi, että hyvä keskustelu on juuri hauska keskustelu, eikä mikään sielun syvyyksiin sukeltava analyysi, joita omassa alkuperäisviitekehyksessäni harrastettiin. Yök sitä slaavilaista raskasmielisyyttä.
Mutta epäilemättä yleistäminen on tyhmää, kukin puhukoon vain omasta kokemuksestaan.
Tämän aloituksen aihe oli nimenomaan se että englantilainen umpimielinen huumorintajuton juntti ei voi sanoa mitä tahansa.
ap on saanut ei-tyypillisen engelsmannin. Minun tuntemani sanovat mitä sylki suuhun tuo. Vaikkei se mitään seksijuttuja yleensä tuo, koska niistä puhumista pidetään aika junttien hommana niin koulutettujen brittien kuin koulutettujen kenen hyvänsä parissa. Minuakin alkoi kiinnostaa, että mitä te ihmiset haluatte seksistä puhua? Minulle ainakin riittää ihan se seksi.
Jos ei ole mitään sanottavaa, niin silloin on pakko tyytyä siihen mitä sylki sattuu suuhun kulloinkin tuomaan. Miksi tälläinen älyvapaa mölinä on sinusta jotenkin positiivinen asia? Taidat olla itsekin hieman yksinkertainen
Tarkoitin kylläkin sitä, että eri kulttuureissa sallitut keskustelun aiheet ja konventiot vaihtelevat. Esimerkiksi Suomessa on paljon kiellettyjä keskustelunaiheita ellei ihmiset tunne toisiaan todella hyvin (esim. politiikka, uskonto, hyvinvointivaltio, perhesuhteet, kielteiset tunteet, huumeet yms. lista on melkein loputon), kun taas esimerkiksi englantilainen keskustelukulttuuri sallii puhumisen melkein mistä tahansa, tosin yleensä keskustelun sävy pyritään pitämään positiivisena. Lisäksi englantilaistyylisessä keskustelussa on myös paljon helpompaa olla eri mieltä, eikä siitä tule riitaa. Tätähän voi joidenkin tämän palstan keskustelijoiden olla vaikea ymmärtää. Toki tunnen pari suomalaistakin, jotka eivät ole tosikkoja keskustelukavereita, mutta he ovat kyllä todella pieni vähemmistö.
englantilaiset nälvivät muita mutta eivät näe mitään vikaa itsessään. tämä käyttäytymismalli periytyy ajoilta kun englanti omisti ja ryösti puolta maailmaa.
ole. Onpa jäänyt härmän äijiltäkin tekemättä.
Muultakin. Ihme juttu, miten palstan naikkoset pitävät joka ikistä ei-suomalaista miestä suunnilleen puolijumalana. :D Eipä tartte hämmästellä, mistä se helpo maine tulee...
Onko muuten chav- tai chavettekulttuuri tuttua? Jos ei, niin onnittelen.
Saavutus? Historian häpeätahrahan tuo kolonialismin aika oli. Ihailet varmaan saksalaisiakin Hitlerin "saavutusten" takia, vai?
Palstan naiset ihailevat varauksetta kaikkea ulkomaalaista.
Joidenkin kohdalla todellakin näyttäisi olevan näin. Vai olisiko kysymys pikemminkin siitä, että inhoavat suomalaisuutta, ja siis itseään. Se on varsin ikävä jama. Usein huomaa tiettyjen ihmisten ihailevan ulkomaalaisia, joilla on vahva kulttuurinen itsetunto. Samaan aikaan he näkevät vahvan kulttuurisen itsetunnon suomalaisissa sen sijaan rasismiin viittaavana vikana. Jännä looginen piruetti. Omista itsetunto-ongelmistahan tällainen yleensä kertoo.
että hän voi päätellä toisen henkilön ihailevan varauksettomasti jotain ihmisryhmää yhden ironisen kommentin perusteella. Ei se ainakaan hyvästä päättelykyvystä ole merkki.
P.S. Yleensä ihmiset, jotka pitävät muista ihmisistä ja kansallisuuksista, pitävät myös itsestään ja omastaan. Ja vice versa.
Edellisessä viestissä ei viitattu mihinkään "yhteen ironiseen kommenttiin", mikä jäi sinulta kai vahingossa huomaamatta. Jälkikirjoituksen logiikkaan ei voi puuttua. Todellakin, ihmisystävät varmasti ovat yleensä ihmisystäviä. Mutta kun puhe oli ihmisistä, joiden ihmisystävyys nimenomaan painottuu oman kansallisuuden ulkopuolelle. Oletko sitä mieltä, että tällaisia ei ole?
ole itse tavannut ihmistä, joka pitäisi vain yhdestä kansallisuudesta. Tällä palstalla taas kirjoittelee montakin ihmistä, jotka eivät pidä mistään kansallisuudesta. Ja ihminen, joka ei pidä toisista ihmisistä, ei pidä yleensä itsestäänkään.
tapauksilta jotka eivät saa naista omasta maasta niin ovat tyytyneet johonkin suomirölliin jolle joku ulkomaalaisjämy on jackpot.
Itse otin ilomielin "jämäpalan" kun se oli paljon muita vaihtoehtojani parempi. Suomessa on varmaan tuhansia ihania miehiä, mutta ilmeisesti tällainen pitkä, hoikka, korkeakoulutettu blondi ei niitä kiinnostanut.
Niin, eli "kummasta" syystä sinä et kaikesta hoikkuudestasi, blondiudestasi, pituudestasi ja korkeakoulutuksestasi huolimatta herättänyt suomalaisissa miehissä innostusta. :)
Eipä taida sinullakaan olla paljon annettavaa tälle maailmalle kun viestisi informaatioarvo on pyöreä nolla.
"Ja kivaahan on se, että jostain oudosta syystä täällä brittilandiassa englantilaiset miehet unelmoi skandinaaveista:)"
Suoraan sanoen sellaista brittiä, joka seukkaa jonkun au pairin tms. pohjoismaisen naisen kanssa, pidetään vähän luuserina tuossa maassa. Outoa, mutta näin se vaan on.
sellaista surkimusta joka jaksaa tätä samaa virttä jauhaa jokaisessa keskustelussa, liittyi se asiaan tai ei. Mutta onneksi on tuo mielipiteen vapaus etc.
1. Britit joiden kanssa jutelleet todellakin unelmoivat skandinaavitytöistä, koska kuulemma saa helpostipillua.
2. Britti mies on kaikkea muuta, kuin kohtelia, pikemminkin yksi pahimpia sika rotuja naisten kohtelussa ja tästä ihan omin silmin nähnyt esimerkkejä aasian metropoleissa ( 4 maata).
3. Perusbrittia jutimpaa ja tyhmempää voi vain löytää kenties vain Yhdysvalloista.
Onneksi siis olkoon olet löytänyt klassisen knalli päässä kulkevan aidon sukupuuttoon jo aikoja sitten ja tv:n enään ylläpitämän Britin.
Pidä kiinni, sillä monella pahoinpidellyllä, seksuaalisesti hyväksikäytetyillä kärsineillä ja lähes orjan asemassa naimisissa Briteissä olevilla tytöilläon toinen tarina kerrottavana.
"pois silmistä,pois mielestä"
Lisäisin vielä, että engelsmannit hiukan lapsellisen vanhoillisia, ehkä tyhmiäkin. Mutta toki Suomalaisnaisille kelpaa, kun hiukan puhuu vierasta kieltä...