paska suhde

Täsmälleen samanlaista myös täällä, paitsi että minä olen mies. Haistakoon vaimo pitkän peen...

kuulosti toi sun kertomus. Itse totesin joskus ettei mitään ollu tehtävissä ja erosin. Kaikken saman yritin kuin sinä... eli vetävät hepenet jne.Lopulta tajusin homman turhaksi sillä mies piti minua äitinä. Sen sekainen psyyke sano, että kun olen hänen lapsensa äiti, niin olen myös hänen äiti ja omaa mutsia ei naida.

Ja olinhan minä hänenkin äiti( henkisesti ) kun kerta kaiken hoidin ja hän meni menojaan. Vastuuta ei lapsen hoidosta tai kodin hoidosta hänellä ollu. Eroon se lopulta johti ja hyvä että johti. Mitä minä aikuisella lapsella olisin tehny? Kun kerta kumppania kaipasin...

Itse olen alkanut pohtimaan suhdettani (jota ei ilmeisemmin edes ole), kun yrtiän vaikka puhua riidoista kumppanini kanssa hän asettuu välittömästi sille kannalle, että ei se mun vikani ole, vaikka monesti en edes syyttele ketään lauseessani. Lähinnä itseäni. Kyselen missä minussa on vikaa tai missä ylipäätänsä on vika.

Mies ei taida enää välittää lainkaan, mutta sitten kun tulee joskus hetki jolloin voisin mennä johonkin likkojen kesken ja lapsiamme voisi hoitaa vaikka tämä isukki, mutta monesti olen joutunut jäämään kotiin kun on kysytty esimerkiksi mitä mä niille syötän. Voi herra mun perkele.. mulla meinaa niin palaa pinna ja tekisi mieli rähjätä, mutta tuntuu että mikään ei ole hänen vikansa vain ja ainoastaan minun.

Meidän seksuaalinen kanssakäyminen joo taitaa kasvaa jo hämähäkin seittejä tuolla alapäässä. Olen honannut myös sen että ulkonäköni repsahtaminen taitaa olla kyllä suurin syy, mutta en pääse edes mihinkään puolta tuntia pidemmäksi kavereiden kanssa harrastamaan mittän erikoista, mutta kaupan käynnin pituudella ei ole mitää väliä.

Mies tekee kotitöitä, ei ole mikään laiska vaan liiankin aktiivinen siivoamaan. En itsekkään mikään sika ole mutta en jaksa lapsien vuoksi koko ajan olla pölyhuiska kädessä ja kerätä tavaroita heti kun ne pois otetaan kopasta. Ja aina kun aloitan tämän isomman siivous prosessin, niin sitten hän tulee ja sanoo että anna mä hoidan tän melko kiukkuisesti vieläpä ja sit riidoissa juttu kääntyy tietysti siihen että en tee mitään.

Suhdetta hoidetaan.. öö..yleensä perjantaisin jos se hänelle sopii. En vain jaksaisi enää alistua ja kuunnella kun minulle huudetaan naama punaisena, kun ei ole kavereita, kun meen johonkin ja ja kaikkea löytyy. Yrtiän pitää taloutta rahallista siis, kunnossa ja kaiken maailman liput ja lapot minä täytän, minun rahani menevät laskuihin. Miehellä toki ei ole tuloja, mutta saan kai silti olla harmissani kun en itselleni voi edes usein ostaa hyödyllistä tavaraa. En tarkoita turhia kenkiä tms.. vaan oikeesti hyödyllistä minulle. Yleensä istun vain hiljaa paikallani kun voisi jotain yhdessä tehdäkin, mutta en taida enää edes haluta mennä hänen viereensä... en missään mielessä. Ei tämä kyllä omaan tilanteeseeni auta vaikka kuinka näen ongelmia ruudulla en vain enää osaa tehdä tai sanoa mitään... aaaaaaaaaaaaaaargh!!!

On niin paljon mitä pitäisi purkaa mutta minullakaan ei ole ketään. Joskus tuntuu että jos mieheni kuulisi epäkohdat joltain muulta kuin minulta ehkä ne sitten menisivät ihan oikeaan osoitteseen ja käsittäisi oikealla lailla. Hän oli joskus aivan ihana kuuntelevainen mies, mutta se katosi jonnekkin jos sen aiheutin itse olisi kyllä kiva kuulla se missä miten eikä jatkuvaa huutamista ja moittimista ja sättimistä...

T: Nightmare