Oletteko huomanneet, että sinkkuus olisi vaikeuttanut työn saantia?
Minua hämmentää se, että julkisen keskustelun mukaan työnantajat eivät muka tykkäisi, että ollaan lasten sairastelun takia pois tai että työnantaja karsastaisi muita perhe-elämästä nousevia ongelmia, jotka vaikuttavat työhön.
Hämmentävää tässä on se, että oman kokemukseni mukaan juuri perheelliset nappaavat työpaikat.
Lisäksi olen itse jäänyt toiseksi eräässä valintatilanteessa yksinhuoltajalle (HUOM. EN SYYLLISTÄ ENKÄ VIEROKSU YKSINHUOLTAJIA, tämä on todellisuuteen perustuva vertaus siitä, miten julkinen puhe ja käytännön teot ovat ristiriidassa). Taidoiltamme ja työkokemukseltamme olimme yhdenvertaiset. En ainakaan ollut yhtään vähäisempi.
Voisikohan kyse olla siitä, että perheellistä pidetään normaalina tai enemmän sitoutumiseen kykenevänä kuin sinkkua?
Tai siitä, että kun useimmat ihmiset ovat liitoissa/perheissä, niin työnantaja palkkaa kaltaisiaan - ihminenhän luontaisesti suosii omaa ryhmäänsä?
Jos vähän liioittelen, niin olenkin ajatellut alkaa valehdella haastatteluissa, että kyllä, hankalassa iässä oleva lapsi on, paljon on tulossa lapsen sairastelun takia poissaoloja, enkä missään tapauksessa voi tehdä ylitöitä, koska lapsi pitää hakea hoidosta tasan klo 16.
Ehkä näillä argumenteilla irtoaisi työpaikka.
Ja: pyydän asiallisia vastauksia. En ATM-läppää tms.
Minua hämmentää se, että julkisen keskustelun mukaan työnantajat eivät muka tykkäisi, että ollaan lasten sairastelun takia pois tai että työnantaja karsastaisi muita perhe-elämästä nousevia ongelmia, jotka vaikuttavat työhön.
Hämmentävää tässä on se, että oman kokemukseni mukaan juuri perheelliset nappaavat työpaikat.
Lisäksi olen itse jäänyt toiseksi eräässä valintatilanteessa yksinhuoltajalle (HUOM. EN SYYLLISTÄ ENKÄ VIEROKSU YKSINHUOLTAJIA, tämä on todellisuuteen perustuva vertaus siitä, miten julkinen puhe ja käytännön teot ovat ristiriidassa). Taidoiltamme ja työkokemukseltamme olimme yhdenvertaiset. En ainakaan ollut yhtään vähäisempi.
Voisikohan kyse olla siitä, että perheellistä pidetään normaalina tai enemmän sitoutumiseen kykenevänä kuin sinkkua?
Tai siitä, että kun useimmat ihmiset ovat liitoissa/perheissä, niin työnantaja palkkaa kaltaisiaan - ihminenhän luontaisesti suosii omaa ryhmäänsä?
Jos vähän liioittelen, niin olenkin ajatellut alkaa valehdella haastatteluissa, että kyllä, hankalassa iässä oleva lapsi on, paljon on tulossa lapsen sairastelun takia poissaoloja, enkä missään tapauksessa voi tehdä ylitöitä, koska lapsi pitää hakea hoidosta tasan klo 16.
Ehkä näillä argumenteilla irtoaisi työpaikka.
Ja: pyydän asiallisia vastauksia. En ATM-läppää tms.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä en ole tullut ajatelleeksikaan sitä, että siviilisäädyllä olisi jotakin tekemistä työnsaannin kanssa. Tulin opiskelujen jälkeen työelämään kaksvitosena, mutta edes työnantajien "kohta on jo kiire lisääntyä" -ajattelu ei näkynyt työnsaannissa. Itse asiassa minut on aina tultu hakemaan duuniin, enkä ole ehtinyt edes hakemusta laatia. Sinkku olen yhä, mutta parinkymmenen palkollisvuoden jälkeen jo yrittäjä.
Työnantajan näkökulmasta sinkku tietysti on luotettava sen vuoksi, ettei lastenhoito pääse aiheuttamaan poissaoloja ja siis kustannuksia. Sinkku ei myöskään vingu lomia sun muita siippansa tai perheensä aikatauluun sopivasti. Eikä sinkku roiku puhelimessa puolta päivää joko lasten tai niiden oheisryhmien kanssa. Plussaa sinkulle.
Kolikon toinen puoli on taas se, että sinkku saattaa päättää työsuhteen äkkiä ja lähteä muualle miettimättä kovin pitkään, kun kerran pystyy.
Työnantajana kallistuisin kuitenkin palkkaamaan nelikymppisen sinkun, jolla riittää puhtia vaikka mihin, mutta jälkikasvua ei enää välttämättä tarvitse pelätä. Se perheellisyys on nimittäin kuitenkin tosi pitkä miinus.
Olen 40kymppinen sinkku, joten luin viestisi suurella tyytyväisyydellä: ehkä toivoa sittenkin on.
Se on kuitenkin outoa, että työnantajat suosivat perheellisiä.
Vai onko tässä kyseessä sittenkin se, että monet työnhakijat ovat perheellisiä.
Toisaalta, jos perheellinen ja sinkku ovat tasoissa, miksi valitaan perheellinen?
Joku työnantaja voi tietysti laittaa siinä tapauksessa miinukseksi juuri tuon mainitsemasi kytkimennoston.
Sain juuri tammikuun kirjanpidot pakettiin, ja nyt on netin kurkkimisen ja kohta happihyppelyn aika. Näin sinkkuyrittäjänä voi työnsä levitellä juuri sopivimpiin aikoihin, eikä tarvitse elää toisten aikataulujen mukaan. :)
Niissä muutamissa duunipaikoissa, joissa olen ollut, minut on haettu töihin, vaikka aktiivisesti yrittäviä perheellisiä (ja sinkkuja) on ollut tarjolla. Rekrytoijana on aina ollut perheellinen ihminen, joten en voi oman kokemukseni perusteella vahvistaa käsitystäsi samansäätyisten palkkaamisesta.
Perheellinen työntekijä voi olla tosi hankala ja kallis, jos häneltä puuttuu selkäranka - hänellä on yllin kyllin lain ja kirjoittamattomien perinteiden suomia lusmuilukeinoja käytettävissään. Ihmisen laatu työntekijänä käy usein ilmi vasta koeajan päätyttyä, ja sitten onkin liian myöhäistä. Toisaalta perheellinen, asuntovelkainen ihminen on parhaimmillaan todella lojaali, ahkera ja pitkäaikainen työntekijä ihan sen vuoksi, että hänen ei ole viisasta ruveta rettelöimään tai lusmuilemaan, varsinkaan jos hän on helposti korvattavissa. Työnantajan on Suomessa tavattoman helppoa ja halpaa päästä työntekijästä eroon vaikka sitten laittominkin keinoin (nähty on tuokin sivustalta sieltä palkansaajan vinkkelistä).
Ajattele asiaa siltä kannalta, että jos olet erinomainen työntekijä, jalkasi halutaan pitää pois sieltä kytkimeltä ja sinua siis kohdellaan kaikin puolin moitteettomasti. Jos sinua epäilyttää, että perheellinen työnantaja ei ole palkannut sinua siviilisäätysi vuoksi, voit lohduttautua tällä: tuon työnantajan palveluksessa joutuisit melko varmasti työpaikan pahnanpohjimmaiseksi ja perheellisten kollegojesi kahta työtä tekeväksi tuuraajaksi
sekä juhlapyhinä että sairaan tai "sairaan" lapsen hoitopäivinä. Et siis ole oikeastaan menettänyt muuta kuin massillisen mielipahaa.
Sinkku voi pakata reppunsa ja lähteä kävellen maailman ympäri vaikka heti huomenna. Tämän vapauden rinnalla satunnaiset säätysyrjintää harrastavat työnantajat ovat pikkujuttu! :)
"Toisaalta perheellinen, asuntovelkainen ihminen on parhaimmillaan todella lojaali, ahkera ja pitkäaikainen työntekijä ihan sen vuoksi, että hänen ei ole viisasta ruveta rettelöimään tai lusmuilemaan, varsinkaan jos hän on helposti korvattavissa."
Epäilen, että juuri tästä on kyse. Siis nöyryydestä.
Samansäätyisyydestä. Olen juossut haastatteluissa ja miettinyt, että miten vastata siviilisäätyhommaan.
Olen ajatellut tehdä niin, että totean olevani sitoutunut työhön ja paikkakuntaan, vaikka minulla ei olekaan perhettä. Kuulostaako se ylimieliseltä?
Toisaalta, pelkään että se perheellinen haastattelija loukkaantuu ja luulee minun tarkoittavan, että hän ei ole sitoutunut minun mielestäni. Mitä en siis tarkoita. Puhun vain itsestäni ja omasta tilanteestani.
Kun tätä nyt tässä tavallaan ääneen puhun, alan omasta mielestäni vaikuttaa vähän höperöltä.
Kuitenkin käytännön elämässä olen saanut todella siipeeni niillä kerroilla, jolloin minut on syrjäytetty yhtä pätevänä kuin perheellinen tai yksinhuoltaja. Luulen, että kyse on ollut juuri siitä, että en ole ollut luonteeltani tarpeeksi nöyrä tai / ja siitä oletuksesta, että tuo perheellinen jää varmasti paikkakunnalle. Mitä ei työnantaja tosin ole loppuun asti ajatellut, koska kyllä perheellinenkin voi muuttaa (esim. miehen työn perässä ulkomaille jättäen oman vakituisen työpaikkansa).
Olen kuullut, että miehillä olisi tärkeää olla perheellinen, koska se kuulemma osoittaa vakiintumista. Esimerkiksi pankinjohtajien olisi hyväksyttävämpää olla naimisissa kuin sinkku. En tiedä, en tunne yhtään pankinjohtajaa...
Lisäksi luulen, että avioliitto tuo ihmiselle statusta. Jotkut näet pitävät virallisissa tilanteissa yllä tällaista "vaimo vaimo" -puhetta. Eikä kyse ole sellaisesta tilanteesta, jossa puhuttaisiin perhesuhteista, vaan selvästi näkee, että tyyppi haluaa mainostaa statustaan mm. aviomiehenä. Kyse on siitä, että tällaiset tyypit pitävät, ehkä alitajuisestikin, sinkkuutta jonain epäonnistumisen tilana tai osoituksena siitä.
Joka tapauksessa, kun näitä ihmisten viestejä lukee, siis siitä, että sinkkuus ei haittaa, niin alkaa epäillä omaa ajatusmaailmaansa. Siis sitä, että yksi paha tapaus on vaikuttanut koko siihen perspektiiviin, josta tätä (työ)elämää tarkkailee. Ja lohduttavaa sinänsä tietää, että asia voi olla toisinkin.
Sinkun elämäntilanne voi olla epävakaampi. Eräs meidän rekrytoija oli sitä mieltä, että nuorta sinkkua ei viitsi palkata, koska sille saattaa maistua viina ja biletys vähän liiankin kanssa. Ja tottahan tuo varmaan on. Aika monet nuoret ja vapaat juovat, ja tulee niitä krapulasaikkujakin.
Sinkuilla on aikaa ja ovat henkisesti keskittyneempiä työhön. Sinkku voi painaa menemään vaikka 16h tuntisia työpäiviä jos huvittaa. Lisäksi sinkku on työorientoitunut. SINKKU HALUAA OLLA BEST OF THE BEST OF THE BEST. Perheellinen joutuu menemään vaihtamaan jossain välissä kakkavaiippoija ja muutenkin ajatus karkailee perheeseen ja sinne sun tänne.
Siks toiseksi sinkulla on parempi ammattitaito, koska perheellinen on joutunut tuhlaamaan aikaansa naisten saalistukseen siinä samassa sinkku on kehittänyt ammattitaitoaan.
Sinkku vs. perheellinen 6-0.
"Oletteko huomanneet, että sinkkuus olisi vaikeuttanut työn saantia?"
En ole. Itse olen aina ollut sinkku, ja työhaastattelussa tuore tutkintotodistus kourassani mainitsinkin, että perheettömiä ollaan. Niin siinä vain napsahti hyvä pesti, vaikka olen kaiken muun pahan lisäksi vielä ATM. Samaan aikaan aloitti samassa yksikössä toinenkin sinkku.
Hei - sinä olet mies.
Ja ilmeisesti kohtuullisen nuori.
Vaikka en olekaan piirun vertaa feministi, olen huomannut, että mies saa naista helpommin työpaikan. Jostain syystä miehellä vaikuttaa vain pätevyys.
Tapauksesi osoittaa myös sen, ettei tällainen atm-luokittelu ja muu tasoajattelu ole oikein pätevää, reaalielämässä.
Sitten tietysti on näitä työpaikkoja, jotka voidaan lukea yleistyksistäni pois, kuten yliopisto. Niistä ainakin sanotaan, että siellä ei merkitse muu kuin tulokset. Eli julkaisujen määrä.
Oliko toinen yksikössänne aloittanut nuori sinkkumies?
Toisaalta näihin "saa-ei saa työpaikkaa" -asetelmiin voi vaikuttaa myös se, miten halutusta alasta on kyse. Niillä aloilla, joille työvoima oikein tunkee, voi työnantaja tehdä ratkaisuja hyvinkin epärationaalisilla perusteilla, kuten siviilisäädyllä ja lasten määrällä.