Olen tässä lueskellut ja joihinkin keskusteluihin osallistunutkin ja tullut seuraavaan tulokseen LUKEMANI PERUSTEELLA:
Nainen ei ole mielestään mitään, jos hänellä ei ole miestä ja lapsia.
On kunniatonta elää naisena, jolla perhettä ei ole.
Ilman miestä elävä nainen on kylmä ja laskelmoiva, joka EI SAAKAAN miestä. Siis huonompi nainutta kanssasisartaan.
Naista vaivaa alituinen mustasukkaisuus ja vauvakuume vuorotellen. En tiedä karkottaako nämä toinen toistaan vuorotellen ollessaan "päällä". Näyttäisi ainakin siltä.
Mies on siis kaikki mitä nainen tarvitsee tullakseen naiseksi ja onnelliseksi.
Mutta entäs sitten? Kunnioitusta ja ikuista ihailua miestä kohtaan?? EI IKINÄ!
No sitten alkaa natina siitä, ettei saa tarpeeksi seksiä. Naisella on käsitys (oman äidin opettema) että mies haluaa koko ajan VAIN SITÄ YHTÄ. Näin ei tosiaan ole. Joskus ennen muinoin mies sen mukaan koetti elääkin, mutta ei enää. Mutta sitä ei hyväksy nykynainen. Seksismi on päivän sana naisten keskuudessa.
Mies ei osaa mitään ei tee mitään. On täysi ääliö, joka ei ollutkaan se oikea/sopiva...SEURAAVA!
Ehkäisy oli kaikkein paras osio, mihin tämän retkeni aikana törmäsin. :D
Naisella näyttää olevan se käsitys, että koska hänellä on oikeus päättää kaikesta vahingon jo tapahduttua, hänellä on myös oikeus edesauttaa vahingon syntymistä!!
Tällainen nainen antoi täällä käsityksen, että ehkäisy on miehen harteilla - kokonaan. Mutta onhan naisillekin ehkäisyä tarjolla? Miksei sitä sitten käytetä? Vastaus oli huvittava : nainen voi alitajuisesti halutakin lasta. Yhteispeliä ja luottamusta herättävää? Lapsen parasta ajatellen? No ei taatusti ole! Tässäkään nainen EI PYSTYNYT yhteistyöhön.
En enää tämän jälkeen ihmettele lasten massiivista pahoinvointia kaikilla elämän alueilla tai suomalaisten miesten suuria itsemurhalukuja ja suurta alkoholinkäyttöä. Heillä on kotonaan sellainen hirmu, että sen kestää vain harva ja valittu! Niin kauan kuin on, ennen kuin juoksee seuraavaan syliin ja tekee saman jollekin toiselle. Väkisin tulee mieleen vanha riimi(naisten suosima), että miehet juoksee kukasta kukkaan. Nykyisin se kukka juoksee mieheltä toiselle...
Mutta onko nainen kaiken tämän määräämisvaltansa keskellä onnellinen?
Ei näytä olevan.
Hän huomaa myös itse, että ei sellainen hömppä ole todellista, mihin hän lankeaa rakkaudennälässään. Astuu itse omaan ansaansa. Mutta kun hän sen huomaa on jo yleensä ainakin kaksi elämää pilattu.
Tässä vaiheessa kotona alkaa yleensä mies oireilla ensin. Hänet on väkipakolla vaadittu aviomieheksi ja isäksi, ilman, että oikeaa päätösvaltaa olisi ollut. Tai edes puheoikeutta! Kun sitten kaikki menee päin seiniä, koska mahdoton on mahdotonta saa mies vielä syytkin epäonnistumisesta. Miksi ihmeessä, jos kotona on puoliso, joka vaatii mahdottomia? Ja joka vielä hulluudessaan uskoo, että joku muu pystyy ne toteuttamaan. Kunnes taas havaitsee, että erehtyi...No, maailmassa riittää miehiä!
Koska nainen alkaa ottaa vastuuta omasta elämästään, tekemisistään? Koska hän ymmärtää, ettei tasa-arvo ole ylivaltaa, hegemoniaa?
Tämä ei tarkoita, että miehet olisivat kaikki pulmusia, tai että naiset olisivat kaikki tällaisia, mutta näin on NÄILLÄ PALSTOILLA, ylivoimainen enemmistö.
Nainen ei ole mielestään mitään, jos hänellä ei ole miestä ja lapsia.
On kunniatonta elää naisena, jolla perhettä ei ole.
Ilman miestä elävä nainen on kylmä ja laskelmoiva, joka EI SAAKAAN miestä. Siis huonompi nainutta kanssasisartaan.
Naista vaivaa alituinen mustasukkaisuus ja vauvakuume vuorotellen. En tiedä karkottaako nämä toinen toistaan vuorotellen ollessaan "päällä". Näyttäisi ainakin siltä.
Mies on siis kaikki mitä nainen tarvitsee tullakseen naiseksi ja onnelliseksi.
Mutta entäs sitten? Kunnioitusta ja ikuista ihailua miestä kohtaan?? EI IKINÄ!
No sitten alkaa natina siitä, ettei saa tarpeeksi seksiä. Naisella on käsitys (oman äidin opettema) että mies haluaa koko ajan VAIN SITÄ YHTÄ. Näin ei tosiaan ole. Joskus ennen muinoin mies sen mukaan koetti elääkin, mutta ei enää. Mutta sitä ei hyväksy nykynainen. Seksismi on päivän sana naisten keskuudessa.
Mies ei osaa mitään ei tee mitään. On täysi ääliö, joka ei ollutkaan se oikea/sopiva...SEURAAVA!
Ehkäisy oli kaikkein paras osio, mihin tämän retkeni aikana törmäsin. :D
Naisella näyttää olevan se käsitys, että koska hänellä on oikeus päättää kaikesta vahingon jo tapahduttua, hänellä on myös oikeus edesauttaa vahingon syntymistä!!
Tällainen nainen antoi täällä käsityksen, että ehkäisy on miehen harteilla - kokonaan. Mutta onhan naisillekin ehkäisyä tarjolla? Miksei sitä sitten käytetä? Vastaus oli huvittava : nainen voi alitajuisesti halutakin lasta. Yhteispeliä ja luottamusta herättävää? Lapsen parasta ajatellen? No ei taatusti ole! Tässäkään nainen EI PYSTYNYT yhteistyöhön.
En enää tämän jälkeen ihmettele lasten massiivista pahoinvointia kaikilla elämän alueilla tai suomalaisten miesten suuria itsemurhalukuja ja suurta alkoholinkäyttöä. Heillä on kotonaan sellainen hirmu, että sen kestää vain harva ja valittu! Niin kauan kuin on, ennen kuin juoksee seuraavaan syliin ja tekee saman jollekin toiselle. Väkisin tulee mieleen vanha riimi(naisten suosima), että miehet juoksee kukasta kukkaan. Nykyisin se kukka juoksee mieheltä toiselle...
Mutta onko nainen kaiken tämän määräämisvaltansa keskellä onnellinen?
Ei näytä olevan.
Hän huomaa myös itse, että ei sellainen hömppä ole todellista, mihin hän lankeaa rakkaudennälässään. Astuu itse omaan ansaansa. Mutta kun hän sen huomaa on jo yleensä ainakin kaksi elämää pilattu.
Tässä vaiheessa kotona alkaa yleensä mies oireilla ensin. Hänet on väkipakolla vaadittu aviomieheksi ja isäksi, ilman, että oikeaa päätösvaltaa olisi ollut. Tai edes puheoikeutta! Kun sitten kaikki menee päin seiniä, koska mahdoton on mahdotonta saa mies vielä syytkin epäonnistumisesta. Miksi ihmeessä, jos kotona on puoliso, joka vaatii mahdottomia? Ja joka vielä hulluudessaan uskoo, että joku muu pystyy ne toteuttamaan. Kunnes taas havaitsee, että erehtyi...No, maailmassa riittää miehiä!
Koska nainen alkaa ottaa vastuuta omasta elämästään, tekemisistään? Koska hän ymmärtää, ettei tasa-arvo ole ylivaltaa, hegemoniaa?
Tämä ei tarkoita, että miehet olisivat kaikki pulmusia, tai että naiset olisivat kaikki tällaisia, mutta näin on NÄILLÄ PALSTOILLA, ylivoimainen enemmistö.
Vastaukset 6
Vanhimmat
asiaa! Olen tässä miettinyt myöskin asioita, aiheena: miksi naiset neuvovat apua tarvitseville "sisarilleen" AINA eroa? Ymmärrän kyllä väkivallan ja juomisen, MUTTA, eronneena tiedän , että suhde ei lopu eroon, varsinkin kun on yhteisiä lapsia. Ns. suhde jatkuu koko elämän tavalla tai toisella. Lapset kärsii tosi paljon eronneista äideistä ja isistä, ainosataan sen takia, että jompikumpi on itsekäs. Taistelkaa nyt edes vähän hyvät pariskunnat! Ei suhdetta lopeteta vaan sen takia, että on tylsää tai, että toinen ei halua hmm, hmm:tä. On helppo sanoa, että MÄ JÄTÄN TUON jos ikää on vähän päälle 20, eikä kokemusta elämästä. Se kostautuu myöhemmin. Ehkä kerron myöhemmin oman eläntarinan. Nim. 40 ja elämä hymyilee.
hyvän analyysin kirjoitti "ymmällä"! Aika paljon tuolta se on kyllä vaikuttanut. Ja myös sinulle "eräs m": on tässä tuntunut pari vuotta, että myös minun vaimoni on ajoittain halunnut luovuttaa ja ehdottanutkin eroa. Mutta kun vieläkin haluan tehdä kaikkeni perheeni ja vaimoni eteen - hmmm... myös itseni, tottakai - että pysyisimme yhdessä. Kun ei ole ollut edes mitään vieraisilla käyntejä tai muutakaan; elämä on vain ilmeisesti liian samanlaista ja rankkaa, tasaista. Olen kai epäonnistunut miehenä kun en ole onnistunut pitämään vaimoani jatkuvasti tyytyväisenä? Mutta niinpä niin, välillä tuntuu että niin tai näin, aina väärin päin.
ole miehen tehtävä yrittää pitää vaimoa tyytyväisenä. Vaimon on annettava "työkalut" siihen, eihän siitä arvailemalla mitään tule!
Ja miksi jonkun pitää olla jatkuvasti tyytyväinen?
Syitä saa sitten etsiä vaimon lapsuudesta, jossa häntä ei ole opetettu sietämään vastoinkäymisiä. Hyvät vanhemmat eivät suojele lastaan pettymyksiltä! Se kostautuu aikuisena...
hyvä juttu toi työkalut! Niinpä, oot kyllä oikeessa ettei se miehen tehtävä ole. Tai toisalta mun mielestä on - kunhan ne työkalut annetaan. Ja sama toisin päin! Eli kun oltaisiin tasapuolisesti avoimia ja huomaavaisia, niin aika hyvin sellanen perustyytyväisyys pysyis. Mitähän mää nyt oikein filosofoin, en taida ymmärtää ittekään?
Niinkun sanoit, ei aina tartte tyytyväinen ollakkaan. Ja kun opittaisiin vähän kattomaan tätä maailmaa laajemminkin, niin huomattaisiin, että ilo tulee ihan todella pienistä asioista! Mulle ainakin - nykyään...
Kirjoitat asiaa..
Mietin, että nämä palstat eivät anna ihan oikeaa kuvaa...
Pitää paikkaansa, mitä kirjoitit näistä jutuista,
mutta tuskin tänne kirjoittelee monikaan, jolla asiat suht kohdallaan ja kädet "töitä" täynnä...
Oletan, että moni pystyy täällä purkamaan pahaa mieltään,,, ja joku asiasta toipunut/kokenut
yrittää parhaansa mukaan auttaa/kuunnella.
Noihin pitää lisätä asiattomat "päänaukojat", joita aina on kaikilla palstoilla.
Nämä jutut ovat kuin vertaus jutusta, joka jäi mieleeni:
Jeesus lähetti kaksi enkeliä hakemaan rukoukset
ihmisiltä. Toisen enkelin koroiin tuli rukouspyynnöt ja toiseen -kiitokset.
Pyyntökori täyttyi ja kiitoskorissakin oli muutama.
lisättävää...