Tipaton tammikuu

Minulla ei ole omaa eikä edes lainaheppaa, että voin viettää hepatonta helmikuuta.

Yleensä en kalenterin mukaan nautiskele tai jätä nautiskelematta. Varmasti nenänvalkaisuviikot ovat paikallaan, jos alvariinsa tintraa. Jos silloin tällöin harvakseen tissuttelee, niin ei siitä kannata numeroa tehdä.

Terve sielu vaikka vähän raihnaisessakin ruumiissa!

On ollut aivan tavallinen tipaton kuukausi kuin kaikki muutkin.

..No..joo kyllä ruokaviiniä on tullut otettua mutta voi laskea yhden käden sormilla, on se vaan niin että terveys ennen kaikkea.

Kuukausi on ollut hyvä ja leuto, loppukuusta hiukan luminenkin.

Tätä jouluna alkanutta tipattomuutta kestänee huhtikuun jälkipuoliskolle.

Silloin ilmestyvät pöytään viinit ja jääkaappiin oluet.
Niiden ja iltabrändyjen nauttimistiheys riippuu saliaktiivisuudestani.
Viikossa kerran, pari salilla niin tipattomia päiviä tulee.
2kpl / salipäivä.

Kuuri kestänee toukokuun viimeiselle viikolle.

Sen jälkeen kahden viikon kuntoutumisjakso ja sitten parin viikon uusinta.

Viime vuonnakin unohdin ja toissa vuonna unohdin.
Olen siis unohtanut aloittaa viinan juonnin jo kolmen tammikuun lopussa, jos tänään en aloita.

Hyvä kun kuitenkin muistutit. Ongelmana on, että kaapissa ei ole yhtään juomatonta pulloa.

Muistaisinkohan enää, jos olis, kuinka niitä tippoja nautitaan?

Tipoista tuli mieleen muistoja. Olin nuori ja nissetyttönä (tarjoilijaharjoittelija) ravintolassa. Siihen aikaan oli vielä viinakassat ja he antoivat juomat ns. bongeja vastaan tarjoilijoille. Viinamitat olivat kumollaan pienissä laseissa. Tippoja kertyi laseihin illan mittaan. Niitä sanottiin tippaviinoiksi ja joku ne tais aina illan päätteeksi kumota ; )

Minulla on ollut vyötärön metsästys kuukausi ja jatkuu vielä.

Punaviini on todettu kohtuudella nautittuna terveelliseksi.

Miehinen mies eikä juo eikä polta. Sellainen kuitenkin olen. Sitä kyllä moni saattaa ihmetellä, kun väitän että näinkin voi elää. Tästä vain on nolo puhua, koska se tuntuu kehuskelulta.