Asia on nyt tällainen. Minulla on hyvä ystävä. Hän oli suljetulla osastolla n. kolme kuukautta, eli pois koulusta, näimme sinä aikana vain muutaman kerran. Nyt kun hän pääsi pois sieltä, hänestä on tullut aivan kummallinen. Muuttunut luonteeltaankin paljon. Sitten hän sanoi toiselle ystävälleni toissapäivänä, että "Te ette oikeesti välitä musta paskan vertaa. No sä välität vähä enemmän ku *mun nimi*." Ja en tajua mistä hän on yhtäkkiä tuollaista saanut päähänsä. Hän on oikeasti todella tärkeä mulle ja välitän siitä paljon.
Ei ole mulle siis maininnut sanallakaan tuohon suuntaan, on vaan ollut jotenkin välinpitämätön tyyliin "aijaa, ok, jaa" jne.
Mutta mitä voisin tehdä, että tämä ystäväni tajuaisi että välitän hänestä? Suoraan en voi sanoa, koska sitten hän tietäisi että toinen on kertonut minulle mitä oli sanonut sille toiselle
(joo hieman sekavaa..?)
Alkaa ahdistaa ja koska hänellä on ongelmia, pelkään että hän tekee itselleen jotain.
Auttakaa :/
Ei ole mulle siis maininnut sanallakaan tuohon suuntaan, on vaan ollut jotenkin välinpitämätön tyyliin "aijaa, ok, jaa" jne.
Mutta mitä voisin tehdä, että tämä ystäväni tajuaisi että välitän hänestä? Suoraan en voi sanoa, koska sitten hän tietäisi että toinen on kertonut minulle mitä oli sanonut sille toiselle
(joo hieman sekavaa..?)
Alkaa ahdistaa ja koska hänellä on ongelmia, pelkään että hän tekee itselleen jotain.
Auttakaa :/
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihmeen hyvin tunnut suhtautuvan ystävään joka on ollut suljetulla.Normaalisti ihmiset kaikkoavat tuossa tilanteessa.Sairaalakokemus voi olla monelle nuorelle tosi järkyttävää.Silloin viimeisetkin muruset itsensä arvosta menevät palasiksi ja kyynisyys astuu tilalle.Meillä on pitkät perinteet hulluista joita ollaan aina pidetty parantumattomina ja tilastot valitettavasti osoittavat karua kieltä.kuitenkin osa joka nuoruudessaan on kokenut tällaista voi kovan elämän käytyään kasvaa aikuiseksi ja ottaa hommat hanskaan.ystäväsi on varmaan menettänyt uskonsa tulevaisuuteen.Se että leimataan hulluksi merkitsee tuossa iässä yleensä sitä että jää ilman toisen sukupuolen seuraa tai on valittava sellainen samoista kuvioista.Näin nuori tuossa tilanteessa kokee sen ja valaa uskoa pimeyteen on ammattimeihen hommaa.Meidän kulttuurissamme ennen kylässä tunnettiin toisemme niin hyvin että tälläinen henkilö tuomittiin hiljaiseen pannnaan loppuiäksi.tuo tarkoitti yleensä selipaattia ja vanhanpojan kohtaloa .de ei ole ollut ikinä helppoa mutta tiedän että siitä voidaan selvitä.Kuitenkaan tavanomaiset keinot eivät auta vaan on annettava aikaa itselleen ja pyrittävä vaihtamaan kuvioita mahdollisimman paljon.Vanhat tuttavuudet on jätettävä oman itsensä takia .Siksi uskon että sinun mahdollisuutesi vaikuttaa ystävään ovat pienet tai olemattomat.Ystäväsi on itse päätettävä omasta elämästään ja siitä kannattaako taistella.monet joutuvat juomaan ja käymään kivisen tien ennenkuin pystyvät hyväksymään itsensä sellaisena kuin he ovat ja heidät on tehty.
Ensikski, sun ystävälläs on mahdollisesti jotain muutakin, kuin paranoidisuutta eli voi olla jonkun asteinen skitsofrenia(joka ei ole nykyään mikään kauhea asia).Hänellä on siis päässään oma harhainen ajattelutapansa, vaikka ehkä vain lievänä, huom!lievänä!.
Astupa hetkeksi hänen "maailmaansa" ja kuuntele kiinnostuneena, vaikka huomaat hänen puhuvan aivan outoja.Sitten, ryhdy hivenen samanlaiseksi, eli otat hänet vaikka syrjään ja ikäänkuin salaisuutena kysyt häneltä:"Luotatko sä minuun?", muista olla sinnikäs ja pane hänet avautumaan siinä asiassa.Jos onnistut tavoittamaan kaverin ajatusmaailmaa ja astumaan sinne ja tarkoitan tällä että olet empaattinen, mutta silti "hänen maailmassaan"niin huomaat, että saat yhteyden kaveriin.
Nää on tosi vaikeita juttuja,itsekin olen törmännyt kaveriin, joka uskoi että häntä kuunnellaan jonkun satelliitin kautta, mutta mun piti vain olla mukana ja kuunnella, vaikka tajusin sen olevan harhaa.
Tässä on tosi vaikea selittää, mitä yritän sulle neuvoa... mutta se kyllä tulee sujumaan jos osaat suhtautua kaveriin eritavalla kuin ns.normihenkilöihin...kai sekin on joku taiteen laji...Tsemppiä ja pidä huolta ystävästäsi!!
P.s.Ystäväsi ei välttämättä ole niin paha tapaus, kuin kirjoituksestani saa kuvan,mutta toivottavasti ymmärrät asian pointin ja opit suhtautumaan häneen oikealla tavalla.Vielä siitä:vedä kaveri syrjään ja vakuuta hälle että hän on sulle tärkeä ja tivaa myös, mikä saa hänet ajattelemaan toisin..