Eli eli mistäs sitä alottais. Ikää minulla 22 ja miehellä 20. Muutimme yhteen reilu puoli vuotta sitten ja suhdetta on nyt takana vuos. Itse muutin omasta asunnostani ja mies kotoaan.suhde on mennyt vuoristorataa välillä paremmin välillä huonommin. Mutta kuitenkin kihloihin mentiin uutena vuotena. Sen jälkeen on ollut jyrkkää pudotusta. Mies on paljastanut että on tavannut tyttöjä selkäni takana, mutta mitään ei ole tapahtunut (kuulemma). Hän ei halua viettää kanssani aikaan, vaan kaverit ja netissä oleminen ja textailu muitten ihmisten kanssa on tärkeämpää. Kuulemma hän haluaa elää, eikä ole varma mitä haluaa tulevaisuudeltaan. Haluaa kuulema elää päivä kerrallaan. Nyt hän sit päättikin että on tärkeää _suhteen kehittymisen kannalta_ että hän muuttaa kotiinsa. Hän ei halua leikkiä vielä kotista. Voi johtua siitä että kämppä on sekaisin, mä en suostu olemaan hänelle äiti kakkonen. Minun ei tarvitse pestä hänen pyykkejään tai raivata hänen jälkiään koko ajan, että hän itse saa luuhata muualla ja myöskin "valitan" hänelle siitä että hän ei uhraa minulle aikaansa ja hänen mielestään en anna hänen elää. Tunteeni ovat sekaisin, en tiedä mitä tehdä. Haluan välillä erota ja kun on taukoa niin olen niin onneton, muutin hänen luokseen useamman sadan kilometrin päästä. Suku ja perhe jäivät eri kaupunkiin, mulla ei olisi täällä ketään. Koulu nyt on kesken, ja muutaman kuukauden päästä valmistun.. pitäisi siis ainakin tsempata sinne asti, mutta olen rikki jos eroan, mutta onko mitään toivoa suhteen kannalta? onko mitään järkeä jatkaa??
Mitäpäs tässä tekis?
Neito8?
51256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
siltä ettei hän ole valmis vakavaan suhteeseen.. Siis ei todellakaan ole valmis! Miksi menitte kihloihin? Kumman "idea" se oli.
Sinun kannattaa nyt antaa hänen mennä ja "elää". Sen hän tulee nimittäin joka tapauksessa tekemään. Ennemmin tai myöhemmin. Hän on sinua sitäpaitsi pari vuotta nuorempi, ja miehethän "kypsyvät" naisia hieman hitaammin. Jos sinä olet valmis vakavaan suhteeseen, suosittelen sinulle vanhempaa miestä. Näin minä ainakin tein.
Lykkyä tykö!
Jeps, tuolla jo toinenkin vastasi, että mies ei taida olla valmis vakavaan suhteeseen. Minäkin olen samaa mieltä.
Taitaa vielä olla ja mennä ilman huolta. Eikä siinä sinänsä mitään pahaa ole, ei tuon ikäisenä vielä edes tarvitse olla valmis siihen, että muutetaan seurustelukumppanin kanssa yhteen.
Eli ehkä tosiaan suhteen kannalta on parempi, että hän muuttaa takaisin kotiinsa. Jatkatte seurustelua noin tai sitten lähdette eri teille.
Ei ehkä yhteenmuutto tai kihlaus ollut teidän suhteessanne kovinkaan järkeviä ratkaisuja, mutta harvoinpa sitä etukäteen tietää.
Antaa pojun kasvaa rauhassa aikuiseksi, kyllä hän sitten aikanaan on valmis vakavaan suhteeseen - joko sinun tai jonkun toisen kanssa.
Te olette luvanneet että lupaatte tukea ja olla toistenne kanssa loppuelämän niin myötä- ja vastoinkäymisissä! Kuukauden tuo lupaus vain kesti?
Vika ei ole pelkästään miehessäsi. Veikkaanpa että olet aikamoinen bridezilla.. Ei se tee ihmisestä "äiti kakkosta" jos pitää kodin siistinä tai pesee miehen pyykit samalla kun omansa. :O Sitä kutsutaan parisuhteeksi jossa jokainen tekee oman osansa (nainen pesee pyykkiä -> mies kantaa esimerkiksi ostokset autolta kotiin tms).
Myös valitat etten hän UHRAA aikaansa sinulle. Jos sinulla on jo valmiiksi tuollainen asenne, niin ei ihme ettei hän viitsi viettää aikaansa kanssasi. Ei parisuhteessa uhrata aikaa, vaan vietetään aikaa kumppanin kanssa. Varmasti miehestäsi tuntuu ettei hän "saa elää" jos elämä on pelkkää arkea. Teettekö mukavia asioita yhdessä (leffassa käynti, lenkkeily, baarissa käynti, matkailu, mitä vaan mikä teille sopii) vai nökötättekö vaan kotona illasta toiseen telkkarin edessä puhumatta mitään?
Jos oikeasti rakastatte toisianne, niin ei suhteen tarvitse päättyä avoliiton loppumiseen. Aika nuorena (mies etenkin) olette edenneet nopeasti. Ehkä tuo on säikäyttänyt miehesi. Kosiko miehesi muuten omasta vapaasta tahdostaan, vai onko mahdollista että hän koki sinun painostavan häntä kihlaukseen? Voisitte hyvin ottaa pari askelta taaksepäin, purkaa kihlauksen ja muuttaa erillenne. Seurustelisitte pelkästään. Parin vuoden kuluttua tilanne voi olla jo aivan toinen ja olette valmiita etenemään suhteessanne.
on Sulle nyt se tärkein homma, keskity enimmin siihen. Mitä siitä, jos äijä on välillä kotonaan, kai se käy välillä 'sotkemassa' paikkoja, kunnes taas lähtee :)
Muuten, mitä tätä nykyä saat tuosta suhteesta, mikä aiheuttaa onnettoman tunteen, jos äijä on tuollainen. Muisteletko sitä, miten kenties oli parhaimmillaan ja kaipaat sitä. Vai tunnetko, ettet ole silleen itsellinen eli mahdollinen yksinolon tuntu lievenee, kunhan joku on läheisyydessä. Koulun käynti päätökseen ja oma pärjääminen antaa ryhtiä ja vähentää riippuvaisuuden tunnetta.
Sopikaa suhteeseen tauko, ja saat rauhan lukea opintosi loppuun. Jos kuulutte yhteen, tauko loppuu aikanaan ja voisitte aloittaa koko seurustelun alusta. Asukaa erillänne ja seurustelkaa niin kauan kunnes ette halua olla enää erillänne.
Yhteiselämä on myös sitä, että tehdään hommia toistensa puolesta, pestään toisenkin pyykit, tehdään ruokaa molemmille, siivotaan kummankin jäljet, eikä vaan kumpikin omiaan. Jos vuorottelu ei onnistu, niin sopikaa kummallekin omat hommat ('miesten ja naisten työt') jotka kumpikin hoitaa oma-alotteisesti ja omalla vastuulla ilman vahtimista. Toinen sopimuksia vaativa asia on molempien oma elämä. Kavereita pitää voida tavata ja omia harrastuksia olla, mutta yhteistäkin aikaa tarvitaan. Laatikaa periaatteet, jotka sopii molemmille.