Mistä sitä aloittaisi?
Ollaan seurusteltu reilut kaksi ja puoli vuotta, tunnettu muutama vuosi kauemmin. Seurustelun alussa kaikki oli mahanpohjaa pistelevää, ihanaa ja ihastunutta. Tai on vieläkin, mutta ehkä arki on jo alkanut vähän tasoittumaan.
Minä olin tapaillut miestä, jolla oli valtava tarve olla tietoinen kaikista tekemisistäni ja tahto omistaa minut, mutta muutettuani toiselle paikkakunnalle (ja muutenkin) oli aika jättää hänet taakse.
Nykyinen parisuhteeni voi näennäisesti hyvin. Olen kuitenkin viime aikoina alkanut tajuta itsessäni samoja piirteitä kuin edellisen suhteeni miehellä.
Näemme tällä hetkellä vain viikonloppuisin, koska mies on toisella paikkakunnalla armeijassa. Ajattelin ensin, että voisiko tämä kova omistamisen tarpeeni johtua armeijasta ja siitä, että näemme verrattain harvoin tällä hetkellä. Tulin kuitenkin tulokseen, että kyllä tätä on jatkunut jo pidemmän aikaa.
En osaa selittää, miksi minulla on miltei neuroottinen tarve todistella itselleni, että kumppanini rakastaa minua. Saatan olla pitämättä häneen yhteyttä vain sen takia, että haluan katsoa kauanko menee, että hän ottaa minuun yhteyttä tai kertoo ikävöivänsä (emme asu siis yhdessä).
Tai miksi haluaisin olla hänelle "se ainut nainen koko maailmassa". Haluan sulkea ajatuksistani pois sen, että hän on joskus rakastellut jotakuta muuta, osoittanut joskus hellyyttään ja rakkauttaan muille kuin minulle.
Olen mustasukkainen aivan typeristä asioista. Mieheni saa usein esimerkiksi baarissa naisilta huomiota, ja tulen siitä aivan valtavan mustasukkaiseksi ja katkeraksi, vaikka hän ei siihen itse voi mitenkään vaikuttaa.
Toisille ihmisille en suutu lähes koskaan, mutta jos oma mieheni muuttaa yhteisiä suunnitelmiamme, saan aivan mielettömät raivarit (aivan merkityksettömistä ja pienistä asioista) ja päähäni tulvii heti ajatuksia siitä, kuinka minä olen aina se kakkosvaihtoehto (vaikka tiedän ettei se niin ole.)
Luottamuspulaa meillä ei ole. Mieheni on aivan käsittämättömän lojaali, ei katsele vieraisiin pöytiin ja sanoo, että mieluummin jättäisi minut kuin hyppäisi toisen naisen sänkyyn.
Silti en voi olla kiduttamatta itseäni ajatuksella, kuinka hän muka kaipailisi entisensä perään (ovat vielä suht hyvissä väleissä) tai kuinka minä en ole riittävä hänelle. Sitten sitä poraillaan sohvan pohjalla tuntitolkulla ja kieriskellään itsesäälissä.
Iltaisin nukkumaan käydessä ajattelen, että jos mieheni ei tee aloitetta seksiin, ei hän halua minua enää.
Puhun harvoin hänelle tästä omistamisen tarpeesta, koska pelkään mieheni ahdistuvan. Hän on menevä, hauska, vilpitön ja ystäviensä ympäröimä - ei totisesti mikään kotonanyhvääjä. Lomaviikonloppunsa hän enimmäkseen omistaa minulle, mutta silti salaa loukkaannun, jos hän haluaakin mennä ystäviensä kanssa lauantai-iltana oluelle (MIKÄ ON TÄYSIN YMMÄRRETTÄVÄÄ), vaikka minä ehdottaisin leffailtaa.
Tahtoisin olla vaikeastitavoiteltava, dramaattinen, jotain, minkä vuoksi hän voisi tehdä IHAN MITÄ VAAN. Haluaisin, että mieheni ei pitäisi minua minään itsestäänselvyytenä. Yritän pönkittää omaa egoani kiusoittelemalla miestäni, kerron esimerkiksi aina hänelle jos saan muilta miehiltä ihailua tai jos joku toinen on pyytänyt minua treffeille. Kerran jopa sanoin meneväni kahville erään "vanhan hyvin läheisen miestuttavan kanssa" vain saadakseni hänet mustasukkaiseksi, vaikka mitään kahvitteluita ei koskaan tapahtunut.
Itsetuntonikaan ei ole huono tai ainakaan en koe sitä huonoksi. Minulla on paljon ystäviä, olen sosiaalinen ja tyytyväinen ulkonäkööni.
Saan paljon rakkautta, hellyyttä, suukkoja ja turvaa hänestä.
Miksi en kuitenkaan rentoutua ja elää tässä hetkessä ilman pelkoja?
narsismiaKO?
10
886
Vastaukset
- Piuke26
Hei,
Kertomasi hämmästyttää minua... miten joku voi olla niin samanlainen kuin minä?? Olen myös miettinyt tuota samaa asiaa, miksi noin pitää tehdä ja mistä se voi johtua? huonosta itsetunnosta... en tiedä. Itse olen tehnyt kaikkia noita asioita mitä mainitsit omalle miehelleni. Huolehtuttavaa ja ahdistavaa. - tuttua
ehkä kyse on siitä ettei kuitenkaan vielä tunne kunnolla,ehkä kyse on siitä että mies on niin ihana että vain yksinkertaisesti haluaa omistaa hänet, ehkä kyse on siitä että itsellä on hylkäämisen pelko, ehkä kyse on siitä ettei itsellä ole tarpeeksi omaa elämää, ehkä kyse on omasta epävarmuudesta,en tiedä.Edellinen mieheni kans antoi sen kuvan että hän on sosiaalinen ja hauska ja ulospäin suunt.Totuus ei kuitenkaan niin ollut.Joskus mieskin voi manipuloida naista naisen huomaamatta naisen tekemään kaikkia noita asioita.Minusta tuntuu että edellisessä suhteessa olin juuri tuollainen ja totuus oli että minä puhuin mutta mies ei oikeastaan koskaan avautunut syvimmistä ajatuksistaan.Jatkossa haluan pystyä kyllä parisuhteessa puhumaan asioista niin että saa kaikin tavoin turvallisen olon ja myös että asiat joita sovitaan toteutuvat eivätkä ne jää vain puheeksi.Mutta jos olet varma että haluat olla miehen kanssa hae itsellesi apua tai olisi varmaan oikeasti hyvä jos juttelet avoimesti miehellesi jos hän ei ymmärrä niin hän ei ole oikea sinulle eikä ehkä sitten sellainen kehen kuvittelet rakastuneesi.Mutta ymmärrän. Tsemppiä!
- Mustasukkainen Mies -84
Tuo oli suoraan kuin minun suustani. Minä käyttäydyn aivan samalla tavalla, käyttäytysin noin edellisessä suhteessani, ja tässä uudessakin olen alkanu käyttäytymään samalla tavalla. Kiva tietää sentään että meitä on muitakin. Ettet vaan sattuisi olemaan horoskoopiltasi vesimies?
- Piuke26
Siis vesimies... uskomatonta...
- sinäkin valitset
"Itsetuntonikaan ei ole huono tai ainakaan en koe sitä huonoksi. Minulla on paljon ystäviä, olen sosiaalinen ja tyytyväinen ulkonäkööni. "
Älä jauha paskaa. Itsellesi lähinnä. Ainoastaan huonoitsetuntoinen ihminen (myös ne narsistit) esittää olevansa muuta kun on, haluaa olla enemmän kun on, kahlitsee, epäilee, vaatii todistuksia jne. tuossa määrin kun sinä. Pyöriskele itsesäälissä ja epäile riittämättömyyttään. Todella hyvä sä ainakin olet valehtelemaan ittelles, kun nimeät ongelman samassa kirjeessä missä yrität toitottaa miten hyvä itseluottamus sulla on. Et sä narsisti ole, vaan tässä kohtaa suoraan sanottuna sokee ja tyhmä. (enkä tarkoita että muuten elämässä, vaan tässä kohta nimenomaan)
"Luottamuspulaa meillä ei ole. "
Älä jauha paskaa. Tottakai on: sinä et luota itseesi etkä häneen. Luottamus. Tiedätkö sä nyt edes mitä se sana tarkottaa, vai viljeletkö sä vaan opittuja lattteuksia ja yrität vaikuttaa kypsältä.
Et sä narsisti ole, vaan lapsellinen ja huomion kipeä. Tässä kohtaa siis.
Olet peloinen, epävarma, neuroottinen, lapsellinen ja oman lapsellisuutesi luomus. Haluaisit olla Marilyn unohtaen, että se mimmi oli jo ja kuolikin siihen.
Itsellesi olet todella epärehellinen ja täälläkin etsit sielun tovereita todistelemaan erikoisuuttasi: piirre on varsin yleinen ja inhimillinen nuorille naisille ja naisille yleisempi kun miehille muutenkin.
Kun on jäänyt vaille, ei riitä. Sama se, perheessä, yhteiskunnan taholta vai missä, nykyään sen huomaa selvemmin, niin aletaan hakea sitä erikoisuutta. Et ole ainutlaatuinen halussasi olla draamakuningatar joka haluaa miehensä pelastavan pikku oikkupussinsa kerta toisensa jälkeen ja vannovansa rakkautta.. Toteavan, miten vaikea ja erikoinen juuri sä olet.
Nooh, jos se teille toimii, niin mikäs siinä. Mä epäilen sen toimivuutta, mutta kai jotkut tykkää pitemmänkin päälle olostaan niin. Mä en tykännyt. Että en tuomitse vaan ymmärrän hyvin, toi ois voinu olla mun tekstiä 10 vuotta sitten :)
Mutta sullekin nyt pientä yritystä edes tohon rehellisyyteen.
Niin, narsismi on vakava sairaus, mikä kehittyy koko ajan. Se on henkistä väkivaltaa, manipulointia eikä narsisti todellakaan kaihda mielivaltaisesti kiristää toista, ei häntää hävetä olla mustasukkainen vaan hän selittelee sen oikeutetuksi. Ei narsistilla ole tarvetta kovinkaan paljon miettiä itseään tai mahdollista väärässä olemistaan: kiitä luojaasi että sä et ole narsisti!!! Sulla on toivoa, sä olet parempi, sä voit saada vielä onnellisuutta: narsisti ei sitä tunne koskaan kuitenkaan. Narsistisuudessa ei ole mitään ihailtavaa, se on mielisairaus, missä kaikki muuttuu katkeruudeksi ja kateudeksi, kaikki jopa omat läheiset tarvittaessa vihollisiksi ja pelinappuloiksi. Narsistit ovat sairaita ja kavalia ja hirveitä ihmisiä, sinä et ole, äläkä älä sellaista ihaillakaan.
"Miksi en kuitenkaan rentoutua ja elää tässä hetkessä ilman pelkoja?"
Et elä omaa elämääsi, elät selkeästi miehesi kautta. Et tee asioita mitä haluat, etkä luota selviäväsi omana itsenäsi. Et ole itsenäinen, etkä selkeästi ole käsitellyt vanhan suhteesi jättämiä jälkiäkään. Sitten käyttäydyt kuten käyttäydyt ja olet hämmentynyt.
Että nyt pitäs ensin olla rehellinen itelleen, sitten sä kyllä alat huomata mitä sun pitää tehdä.- -ilja
Hmm. Viestissäsi on perää, tosin jotkut kohdat jäävät hieman avoimiksi.
"Älä jauha paskaa. Itsellesi lähinnä. Ainoastaan huonoitsetuntoinen ihminen (myös ne narsistit) esittää olevansa muuta kun on, haluaa olla enemmän kun on, kahlitsee, epäilee, vaatii todistuksia jne. tuossa määrin kun sinä."
Tässä en ole kanssasi samaa mieltä. Koen olevani vahva ihminen monilla elämän alueilla ja itsetuntoni ja -arvostukseni on hyvä. Onko pelko toisen menettämisestä suorassa yhteydessä huonoon itsetuntoon? Eikö se voi johtua suoraan siitä, että useat naiset osoittavat kiinnostustaan mieheeni ja pakostikin mielessä pyörii ajatuksia siitä, että mitä jos minä en olekaan riittävä?
Painotit niin kovasti tuota "rehellisyyttä itselleen". Mitä sillä loppuviimein tarkotit? Miten voin olla rehellinen itselleni? Sanomalla että minulla on huono itsetunto ja luottamuspula, jos en todellisuudessa ajattele niin?
Luottamuksella tarkoitin lähinnä sitä, että luotan kumppaniini siinä, että hän ei pettäisi minua toisen naisen kanssa.
Varmastikin olen lapsellinen, itsekäs, huomionkipeä, kokematon ja epävarma - olen vielä kovin nuorikin, ja sinun mielestäsi varmaan vielä enemmänkin kuin mitä todellisuudessa. Itselle valehtelusta en kuitenkaan puhuisi, minähän myönnän ongelmani ja pyrkimykseni kuitenkin on päästä siitä eroon.
"-- ja täälläkin etsit sielun tovereita todistelemaan erikoisuuttasi"
Se, miksi tulin tänne asiasta kirjoittamaan oli pelkästään siksi, että halusin saada asiasta keskustelua aikaan, ehkäpä myös etsiä sieluntovereita ja kuulla muiden kokemuksia, mutta en tajua, että miten tämä liittyy johonkin erikoisuuden todisteluun - minä ainakin puhuin rehellisesti ja kerroin miten asiat on.
Pitää ottaa nämä asiat perjantaina puheeksi, kun se solttu sieltä lomilleen saapuu. Kaipa se on aika availla muutamia tunnelukkoja. - Jokainen jne.kirjoittaja
-ilja kirjoitti:
Hmm. Viestissäsi on perää, tosin jotkut kohdat jäävät hieman avoimiksi.
"Älä jauha paskaa. Itsellesi lähinnä. Ainoastaan huonoitsetuntoinen ihminen (myös ne narsistit) esittää olevansa muuta kun on, haluaa olla enemmän kun on, kahlitsee, epäilee, vaatii todistuksia jne. tuossa määrin kun sinä."
Tässä en ole kanssasi samaa mieltä. Koen olevani vahva ihminen monilla elämän alueilla ja itsetuntoni ja -arvostukseni on hyvä. Onko pelko toisen menettämisestä suorassa yhteydessä huonoon itsetuntoon? Eikö se voi johtua suoraan siitä, että useat naiset osoittavat kiinnostustaan mieheeni ja pakostikin mielessä pyörii ajatuksia siitä, että mitä jos minä en olekaan riittävä?
Painotit niin kovasti tuota "rehellisyyttä itselleen". Mitä sillä loppuviimein tarkotit? Miten voin olla rehellinen itselleni? Sanomalla että minulla on huono itsetunto ja luottamuspula, jos en todellisuudessa ajattele niin?
Luottamuksella tarkoitin lähinnä sitä, että luotan kumppaniini siinä, että hän ei pettäisi minua toisen naisen kanssa.
Varmastikin olen lapsellinen, itsekäs, huomionkipeä, kokematon ja epävarma - olen vielä kovin nuorikin, ja sinun mielestäsi varmaan vielä enemmänkin kuin mitä todellisuudessa. Itselle valehtelusta en kuitenkaan puhuisi, minähän myönnän ongelmani ja pyrkimykseni kuitenkin on päästä siitä eroon.
"-- ja täälläkin etsit sielun tovereita todistelemaan erikoisuuttasi"
Se, miksi tulin tänne asiasta kirjoittamaan oli pelkästään siksi, että halusin saada asiasta keskustelua aikaan, ehkäpä myös etsiä sieluntovereita ja kuulla muiden kokemuksia, mutta en tajua, että miten tämä liittyy johonkin erikoisuuden todisteluun - minä ainakin puhuin rehellisesti ja kerroin miten asiat on.
Pitää ottaa nämä asiat perjantaina puheeksi, kun se solttu sieltä lomilleen saapuu. Kaipa se on aika availla muutamia tunnelukkoja.Moi! "Onko pelko toisen menettämisestä suorassa yhteydessä huonoon itsetuntoon?" Tässä kuvailemassasi tapauksessa: kyllä.
Katsos kun jos sä olet itsevarma itsestäsi, sä myöskin ymmärrät sen, että aina on kiinnostuneita ihmisiä ja samalla tavalla kun sä osaat valita miehes, sun mieheskin osaa valita sut. Sä valitset luottaa. Siis tietoisesti valitset niin. Sä olet valinnut miehesi ja myös luotat siihen, suhteeseen, kunnes toisin todistetaan. Kohta lisää liittyen tähän luottamukseen.
Ja sä hyvinkin teit selväksi, miten esität olevasi muuta kun olet: Haluaisin olla draamakuningatar..Niin, haluaisit ja olet mutta olemalla olet. Siis toisin sanoen teet itsestäsi sellaisen. Joten et ole vaan teet, haet siis huomiota jostain syystä. Miksi sun pitää saada lisähuomiota, kun niin kerroit, miten paljon sitä saat jo muutenkin? Miksi sun pitää varmistelemalla varmistella, jos kerran et ole epävarma? Ei varma ihminen joudu varmistelemaan.
"Luottamuksella tarkoitin lähinnä sitä, että luotan kumppaniini siinä, että hän ei pettäisi minua toisen naisen kanssa."
Ethän luota: "Eikö se voi johtua suoraan siitä, että useat naiset osoittavat kiinnostustaan mieheeni ja pakostikin mielessä pyörii ajatuksia siitä, että mitä jos minä en olekaan riittävä?"
Niin, ja minnekäs se suuri luottamus mieheen ja itseen oikein katosi tuossa samassa lauseessa. Miten sulla voi olla hyvä ja vahva itsetunto, mutta et tunne riittäväsi, koska maailmassa on muita naisia, jotka näkee sen mitä säkin näet: ehkä sun pitää ottaa niin hirveä ja kamala mies, etttei siihen kukaan muu koskisi pitkällä tikullakaan? No, se oli sarkastisuutta, tarkoitan, että onko se sun miehes ihana vai eikö se ole? Jos on, niin luuletko sä todella että sä olet universumin ainoa nainen joka sen näkee?
Itsevarma ihminen luottaa siihen, että hän riittää. Itseluottamus nimenomaan on sitä, että luottaa itseensä, hyväksyy itsensä sellaisenaan (vajaana ja epätäydellisenä niinkuin jokainen) ja katsoo riittävänsä, eli oikeasti rakastaa itseään. Niinkuin toista: sellaisena kun on.
Sä voitkin olla monella elämän aluellla vaikka mitä, tällä sä olet heikkoitsetuntoinen, sokea ja rumasti sanottuna tyhmä, jos helpottaa, niin sanotaan nyt sitten että pöhkö. Mutta kuten sanottu, sä olet kuvaillut tämän elämän alueen ja sitä kommentoin: tällä elämän alueella. Muuten sä voit olla mitä vaan. Mun puolesta saat tälläkin alueella selitellä mitä haluat, mutta kyllä, sä valehtelet ittelles todella roimasti, jos kuvittelet, ettei nämä olisi osoituksia heikosta itsetunnosta, heikkouksista ja siitä että et sitten tällä alueella arvostakaan itseäsi. Et siis todellakaan myönnä todellista ongelmaasi, myönnät sen, minkä kaikki voi nähdä: oireesi. No, se on jo parempi lähtökohta kun monella muulla, joten siitä on hyvä jatkaa.
Tämä liittyy siihen erikoisuuden todisteluun juuri sillä tavalla, no, kuuntele tyttäriä, luepas lehtiä ja tyttöjen/naisten juttuja niin ymmärrät mitä tarkoitan: kuinka moni heistä toteaa olevansa "vaikea seurustelukumppani" ja "hankala", ja kuinka monta draamakunigatarta oikeasti tunnetkaan... Ja miksi. Huomion hakuisuutta ja erikoisuuden tavoittelua. Mutta miksi??
Sä huomaat sen kyllä, mitä tarkoitan, myös itsestäsi.
Paskaa sä kyllä jauhat ittelles, ja siinä ei mitään, se on ihan jees, ei siinä mitään epäinhimillistä ole. Sä voit valehdella ittelles tästä asiasta vaikka maailman tappiin saakka: monet tekee niin, mutta ei se niitten mustasukkaisuutta ja oloa tule parantamaan. Niitten suhteetkaan ei kariudu, jos se toinen sattuu oleen vaikka jonkinsortin masokisti, mutta onnellisuutta se ei lisää. Kuten oletkin jo ehkä huomannut.
Ja rakkaus sitten taas.. Se tekee onnelliseksi, itseluottamus varmaksi, yhdessä ne tekee eheäksi. Luottamus kantaa, ja antaa muitten lähentely-yrityksille lähinnä huvittavan sävyn. Ja se luottamus itseen takaa tiedon siitä, että vaikka menetys tapahtuisikin se ei ole maailman loppu (vaikka sattuisikin), joten sitä ei tarvitse etukäteen surra.
Mutta! Älä sitten availe niitä tunnelukkoja niin, että kaadat vaan omat sotkusi toisen niskaan, vaan mieti ensin vähän sitä, mistä nyt oikeesti on kyse. Tottakai sä voit jutella rakkaallesi myös omista epävarmuuksistasi ja pitääkin, mutta sanon vaan siltä varalta että usein mustasukkainen ihminen kaataa sitten kaikki paskansa toisen niskaan, odottaen myötätuntoa kauhean vaatimuslistansa kanssa, eikä hänen kanssaan voi keskustella mistään järkevästi. Keksustelusta muuttuukin riita ja syytöslista jne...
Ja mä en sano että sä nyt just olet tälläinen, mutta varoiksi, että ennen kun avaat, niin mieti, että et olis. Sitten on ongelmia.
Mustasukkaisuus on yleensä vaan sen mustiksen ongelma, eikä sisäistä vikaa voi parantaa ulkoota päin.
- jarona
Mä nään narsistin ihmisenä joka ei kykene rakastamaan tai välittämään muiden tunteista. Empatiakyvyttömyytenä. En tiedä kirjoituksesi perusteella oletko narsisti, mutta se että pelkäät ja häpeät sellaista osoittaa mun mielestä ettet ole.
Jokainen tai melkeen jokainen nainen haluaa olla kullalleen just se ainoa oikea. Sekin on ymmärrettävää että jos näet häntä harvoin haluat hänen omistavan lyhyet ajat sinulle. Mutta tietysti hänen täytyy myös ehtiä nähdä ystäviään ym.
Olet ilmeisesti vielä nuori ja itseluottamuksesi ja parisuhdekykysi varmasti vielä paranevat. Keskity itseesi ja omaan elämääsi äläkä niin paljon vain miehesi elämään. - etsimässä!
Et ole narsisti vaan epävarma nuori, joka vasta etsii parisuhteeseen kelpaavaa poikaystävää.
- ..............................
kannattaa mennä puhumaan esim. psykiatrille ennen kuin on liian myöhäistä. tunnistin itseni tekstistäsi, mutta minä olen tiennyt ja myöntänyt heikoin itsetuntoni nii itselleni kuin eksällenikin. tästä vahtaamisesta kuitenkin hän sai tarpeekseen ja petti sekä jätti ja vielä hänen ekstyttöystävänsä kanssa. minua ainakin auttanut ymmärtämään itseäni paremmin kun olen käynyt puhumassa psykiatrilla eromme jälkeen (kun en suhteessa tajunnut mennä, mikä olisi ehkä auttanut joten voisimme ehkäpä vieläkin olla yhdessä)
avun hankkiminen ajoissa on hyvä ettei käy niin kuin minulle että menettää maailman tärkeimmän ihmisen. :/
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1016349
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h814879Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1033144Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p302972Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska262195Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191576Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?931149Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3381145Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1311066- 48844