Tällä palstalle kaikki kuitenkin ovat miehiä, joten kertoisitteko MIEHET, miten ja missä olette tutustuneet seurustelukumppaneihinne?
1. Koulussa
2. Työpaikalla
3. Harrastusten parissa
4. Kavereiden avustuksella
5. Ravintolassa
6. Joku muu, mikä
Jos jaksatte vastata, niin älkää käyttäkö numeroa, ei sitä pirukaan muista, mikä kohta oli mikäkin vaan kopioikaa tai kirjoittakaa kohta.
Lisäksi vielä miten suhde alkoi?
Pliiiis, täällä yksinäinen nainen kyselee, jotta voisi saada ideoita miehen pyydystykseen.
Kiitoooos :)
1. Koulussa
2. Työpaikalla
3. Harrastusten parissa
4. Kavereiden avustuksella
5. Ravintolassa
6. Joku muu, mikä
Jos jaksatte vastata, niin älkää käyttäkö numeroa, ei sitä pirukaan muista, mikä kohta oli mikäkin vaan kopioikaa tai kirjoittakaa kohta.
Lisäksi vielä miten suhde alkoi?
Pliiiis, täällä yksinäinen nainen kyselee, jotta voisi saada ideoita miehen pyydystykseen.
Kiitoooos :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vastaukseni on:
6. Joku muu. Tarkkaan ottaen taisimme tavata Lapin keskussairaalan tiloissa. Todennäköisesti huomasin kumppanini olemassaolon vasta kotonani. Varsinainen, vakava seurustelu alkoi muistaakseni noin 11 vuoden iässä. En tosin muista tarkkaa aikaa. Siitä lähtien ollaan oltu melko tiukasti yhdessä, nyt on jo kohta 13 vuotta täynnä.
Jaa että miten suhde alkoi? No, alunperinhän me oltiin vuosikausia vain kavereita. Sitten sitä vain luonto alkoi herättelemään haluja, jotenkin vain kasvoimme yhdessä kohti aikuisuutta ja alun haparoinnin jälkeen olemme kasvaneet entistä tiukemmin yhteen. Mutta oikeastaan en muista, miten vemputtamaan opin. Kai se alkoi aivan luonnostaan.
Vai sellasta parisuhdetta.. ;) Mutta tuohan on aika ihannetilanne miehen kannalta ajateltuna: Kun kyllästyy oikeaan, voi vaihtaa vasempaan ilman sen kummempia mustasukkaisuusdraamoja ;)
Sanopa muuta. Ja täytyyhän se myöntää, että näin nuorena seurustelun aloittaneena on joskus sitä vaihteluakin tullut haettua, nimenomaan tuohon seksielämään. Mutta aina olen tullut siihen tulokseen, että se oma kulta on rakkaampi ja taitavampikin. Vasuri on jotenkin hidas ja arankin oloinen. Toisaalta sen ymmärtää, kun tietää hänen kokemattomuutensa. Mutta ei sitä tässä iässä enää jaksa alkaa ketään ihan kädestä pitäen opettamaan.
Ei sitä tosiaan voi sanoa kuin että me ollaan jotenkin alusta alkaen kasvettu yhteen. Ja en usko, että enää tässä vaiheessa toisistamme vieraantuisimmekaan.
No nyt kun olen näin paljon satuillut, voin kertoa vielä senkin, että tässä muutama vuosi takaperin eräs nainen yritti tulla meidän väliimme. Hän oli kyllä niin hienovarainen, että oikeastaan ymmärsin asian vasta jälkeenpäin. Tuo tapahtui harrastuksen parissa. Juttelimme lähes päivittäin aivan luonnostaan kun treenasimme yhdessä, ja sitten hän alkoi vain pikkuhiljaa lähestyä minua. Siinä vaiheessa olin kuitenkin jo niin kauan seurustellut, että en enää osannut naisia edes sillä silmällä katsella. En vain tajunnut vihjeitä ennen kuin jälkeenpäin, kun joku asiasta huomautti. Silloin oli jo liian myöhäistä, mutta pakko myöntää, että olisin vaihtanut puolisoa vaikka lennosta, jos olisin asian ajoissa tajunnut.
Ehkä tarina opettaa jotain sinullekin. Niinhän sitä sanotaan, että miehet eivät ymmärrä pieniä vihjeitä, suuria vihjeitä tai aivan päivänselviä vihjeitäkään.
sellaista taktiikkaa, että kun sopivan ehdokkaan näen, sanon suoraan ilman vihjailuja "Haluatko vaihtaa fyysisen tumputtamisesi monipuolisempaan kanssakäymiseen?"
Öh, kuulostaa jotenkin.. karsealta, ja luulenpa, että herkemmät miestyypit eivät tartu ehdotukseeni.
"Haluatko vaihtaa fyysisen tumputtamisesi monipuolisempaan kanssakäymiseen?"
Täytyy sanoa, että ehkä tuo ei kuitenkaan oikein purisi. Itse asiassa tuo hieman väheksyy minunkaltaisteni ihmisten parisuhteita. En toki loukkaantuisi, vaikka nainen jotan ehdottaisikin. Mutta tuo ehdottamasi repliikki jotenkin väheksyisi suhdettani. Ei meidän parisuhde ole pelkkää seksiä! Me tehdään monia muitakin asioita yhdessä. Esimerkiksi käydään kusella. Eräretkillä ollessa sammutetaan samalla nuotiokin, joten tämäkin on vähän niinkuin yhteinen harrastus.
Herkimmät voisivat tosiaan hieman vaivautua tyylistäsi. Parasta on että en käy sinua enää neuvomaan. Sanonpahan vain, että itse pitäisin tyypistä, joka kysyisi reilusti treffeille, vaikka jollain verukkeella jos ei muuten. Naiset kuitenkin tekevät tämäntyyppisiä aloitteita niin harvoin, että niitä on vaikea uskoa edes todeksi. Voit erottua joukosta positiivisesti olemalla reipas.
Ensimmäisen tyttöystäväni treffasin lavatansseista ja siinä se pikkuhiljaa vakavoitui tanssikaveruus viiden vuoden seurusteluksi. Lukiolaisia oltiin ja niin nuoria ja naiiveja ja nättejä. Kaatui mustasukkaisuuteen.
Satunnaisia baarituttavuuksia...
Ex-koulukaveri ravintolassa ja piti katsoman mitä ei lukiolaisena uskallettu. Hauskaa niin kauan kuin sitä kesti. Vuoden seurustelu. Kaatui nymfomaniaan. Mistähän löytäisi yhtä kivaa seuraa tolkullisella libidolla?
Satunnaisia baarituttavuuksia...
Koulukaveri. Sama ala, samat harrastukset ja jutut kävi yksiin muutenkin kuin ryhmätöissä. Vuosi. Kaatui pettämiseen.
Lavatansseissa jälleen. Meille vai teille... ja mentiin heille... ja päädyttiin kymmeneksi vuodeksi yksiin. Kaatui frigiditeettiin ja aleksitymiaan. Aika kurjaa, kun ottaa huomioon, että haluaisin lasteni saavan kotoa mallin parisuhteesta, jossa voi keskustella mistä vain ja halailla ihan julkisesti vielä harmaahapsenakin.
Noh... kaikkea ei voi saada.
Kerroppa "utelias", missä ne juttelevat ja tasapainoiset naiset piileskelevät!?
Vaikka ihan siltä varalta, että sattuisin joku kerta lauantai-iltana valitsemaan kotikuntosalin, saunan ja netin sijaan naisenpyydystyksen... :)
"Kerroppa "utelias", missä ne juttelevat ja tasapainoiset naiset piileskelevät!?
Vaikka ihan siltä varalta, että sattuisin joku kerta lauantai-iltana valitsemaan kotikuntosalin, saunan ja netin sijaan naisenpyydystyksen... :)
Höh, enhän minä tiedä!
Tuohon loppuun sanoisin, että näyttää siltä, että taidat kyllä pyydystämisen sata kertaa paremmin kuin minä! Ja olet kyllä pyydystellytkin aika paljon :)
Tähän ikään nyt ei muutama seurustelu ja yksi avio ole minun mielestäni paljonkaan. Oikeastaan aika sopivasti, että osaa arvottaa asioita ja arvostaa ihmisiä "kestävän kehityksen" periaattein.
Satunnaisista baarituttavuuksista nyt en niin kovin innostunut ole, mutta eihän sitä voi etukäteen tietää, onko jutulla jatkuvuutta vaiko eikö. Kotoa ei mahda kukaan tulla hakemaan (tunnen siihen yhden poikkeukstapauksen) ja pyydystämisen luonteeseen kuuluu joskus saada tärppejä ilman saalista:)