Lopetin just yhden tytön kanssa suhteen muutaman kuukauden jälkeen, tai yhteisymmärryksessä lopetettiin se. Varsinkin loppu vaiheessa mulla palo hermot siihen, ku en vaan ymmärtäny sitä, oltiin niin erilaisia. Varsinkin tunneasioissa. Sovittiin et jatketaan kavereina ja tuntu niin hyvältä ratkaisulta.
Mutta nyt kun siitä on kulunu noin viikko niin on vähä alkanu tulee semmosia fiiliksiä et mitä jos sittenkin olis jatkanu. Sitä alkaa vaan pyörittelee ajatuksia päässä ja se rassaa välillä. Mut silti niitä vaan miettii vaikka tietää ettei siitä olis ikinä voinu tulla mitään vakavampaa tai pidempää suhdetta, koska hän ei ollut aivan sitä mitä hain.Ja kun ajattelen järjellä niin en edes haluais sitä. Se prkleen aika kultaa vaan ne muistot vaikka ei haluais...Nyt kyselen kokemuksia ihmisiltä, et onko ollu samanlaisia fiiliksiä. Ja et miten niistä pääsee yli ja kauanko nää pyörii mielessä.
Mutta nyt kun siitä on kulunu noin viikko niin on vähä alkanu tulee semmosia fiiliksiä et mitä jos sittenkin olis jatkanu. Sitä alkaa vaan pyörittelee ajatuksia päässä ja se rassaa välillä. Mut silti niitä vaan miettii vaikka tietää ettei siitä olis ikinä voinu tulla mitään vakavampaa tai pidempää suhdetta, koska hän ei ollut aivan sitä mitä hain.Ja kun ajattelen järjellä niin en edes haluais sitä. Se prkleen aika kultaa vaan ne muistot vaikka ei haluais...Nyt kyselen kokemuksia ihmisiltä, et onko ollu samanlaisia fiiliksiä. Ja et miten niistä pääsee yli ja kauanko nää pyörii mielessä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olen nainen ja olin hyvin väkivaltaisessa suhteessa miehen taholta.Olin turvakodissa lasten kanssa ja hain jopa läh.kiellon miehelle.Tuli ero ja nyt aika useinkin joudumme näkemään lasten vuoksi.Olen myös alkanut miettimään vain miehen hyviä puolia ja vanhat hyvät tunteet nousevat esiin, koska toki on niin että molemmat yrittävät olla sovussa ja tuovat miellyttävimmät puolensa esiin lasten asioita hoidettaessa.Siksi en ole paras neuvoja mutta nyt jo huomaan kun ollaan jopa kahviteltu ja vietetty jonkin verran aikaa yhdessä, niin jotenkin suhde muistuttaa myös sitä vanhaa huonoa.Emme osaa vieläkään keskustella ja paljon tulee mieleen mitä pitäisi puhua mutta ei vaan voida.Siksi järjellä yritän ajatella että ei sellainen suhde voi toimia missä ei voida avoimesti jutella.Mutta ne tunteet...välillä mietin että muutan todella kauas koska minulle on sanottu että helpommin pääsee eroon henkisesti jos ei näe ja silloin aika auttaa.Ehkä sun ja mun pitäisi tehdä ex-kumppanista lista huonoista ja hyvistä puolista niin se haikailu loppuisi.Lisäksi pitäisi keksiä niin paljon muuta tekemistä ja mielenkiinnon kohteita ettei ehtisi ajatella.Tietenkin joku uusi heila jommallakummalla saisi myös ehkä loputkin tunteet kuolemaan.Tässä mitä voin kertoa.En ole vissiin sen edistyneempi:)tsemppiä kuitenkin!
On meidän jutut ihan pikkusen eri mittakaavassa, mutta pohja on kuitenkin samanlainen. Se on vaan ihan älytöntä kuinka sitä vielä miettii semmosia, vaikka muistaa vielä kuinka suoraan sanottuna paskaa se oli aina välillä.Ja kuinka usein hermot meni. Nyt mä ainakin teen sen ratkaisun että keskityn itseeni ja omaan elämään enemmän.Ja eiköhän se oikea heilakin sieltä vielä tule! On mentävä elämässä eteenpäin ja jätettävä huonot asiat taakse, vaikka se olis välillä vaikeetakin. Ja sulle mä toivotan kaikkea hyvää tulevaisuudessa!
Ihan tavallista, mut siihen on jo tottunut. Uusi kun löytyy, vanha unohtuu.