Kertokaa...

seurustelet? Itsesi vai ympäristön? Olet vielä todella nuori, joten suosittelen, että jatkat etsintää.

Näyttääköhän siltä että alkuhuumanne rakastuminen ei ole muuttumassa syvemmäksi rakastamiseski. Välillenne ei ole syntynyt jotain ensirakastumista suurempaa. Kaipaat jotain muutakin miehessä jota suhteenne ei pysty täyttämään. Mielikuvissasi asetata nämä haaveet toiseen mieheen koska taidat jo tietää ettei miehesi ja sinä yhdessä pysty haaveitasi parisuhteesta täyttämään.
Kannattasi tutustua itseen ja miettiä mitä parisuhteelta odottaa. Mikä tässä suhteessa saa minut haaveilemaan muusta. Mihin minusta on parisuhteessa.Pystynkö antamaan ja ottamaan vastaan sen mitä haluaisin. Jotain tännepäin. Vaihtamallakin paranee hetkeksi. Mutta totuus on että törmäät ongelmiisi aina uudelleen seuraavissakin suhteissa.
Samassa elän minäkin, mutta en osaa auttaa itseäni. Minulla on kuitenkin on jo nuorin lapsikin kouluikäinen ja ajattelin vielä jaksaa tätä muutaman vuoden ennenkuin teen päätöksiä. Tästä ei ole niin helppo lähtee. Mutta joskus lähden, koska en osaa muuttaa tätä suhdetta. Eikä sitä kyllä yksin voikkaan, siihen tarvitaan kaksi.

Olin seurustellut myös 4 vuotta tyttöystäväni kanssa ja asuimme yhdessä. Fiilikset muuttuivat samanlaisiksi kuin sinulla. Aloin miettimään etten saa kaikkea sitä mitä tarvitsen ja että kaipaan jännitystä elämääni. Ja miksi en eläisi nyt kun olen nuori? Parempi on nyt lähteä ja etsiä sitä unelmien prinsessaa, kuin sitten parinkymmenen vuoden kuluttua. Minäkin ihastuin kaverini tyttöystävään ja sekin jotenkin vahvisti ettei minun kannata jatkaa entisessä suhteessani.

Mietin asiaa puoli vuotta. Päätös oli vaikea. Neljä vuotta on oikeastaan pitkä aika tässä iässä. Yhdessä asuminen tiesi myös muutoksia vähän joka asian suhteen. Kun olin eronnut, meni noin kuukausi kaksi ja aloin katua päätöstäni. Aloin epäröimään teinkö sittenkään oikeaa ratkaisua. Sekin kuuluu ihan luonnollisena pitkän suhteen katkeamiseen. Se vaihe ei onneksi kestänyt kovin kauaa. Nyt kun tapauksesta on 1,5 vuotta ja olen löytänyt "sielunkumppanin" olen enemmän kuin tyytyväinen silloiseen päätökseeni. Rehellisesti sanoen epäilin tätä Cherin laulun mukaista "love after love". Ajattelin että voiko rakastua koskaan niin syvästi mitä ensirakkaus oli. Mutta kyllä voi ja rehellisesti väitän että nyt ihastuin ja rakastuin vielä enemmänkin. Tunne oli jotain niin ihanaa ettei sitä voi vain sanoin selittää :) Sen saman oli kai kokenut silloin 4 vuotta sitten, mutta sen oli jo jotenkin niin ehtinyt unohtaa. Perhosia mahassa, unettomia öitä ja romanttisia kävelyretkiä kuutamolla. Ajatuksissa pyöri vain yksi henkilö ja koko elämä on vaan niin mahtavaa.

Neuvoksi annan että MENE!! Älä hukkaa elämääsi turhaan. Jos tuntuu että haluat mennä, niin se on silloin sitä. Voit miettiä asiaa puoli vuotta kuten minäkin, mutta mitä nopeammin lähdet, sitä nopeammin tulet ehkä onnen löytämään. Ikävää masentaa, mutta vanha suhteesi tuskin lähtee nousuun. Ei niin vaan tapahdu. Olet nuori, sinun pitää elää nyt...

Mäkin olen seurustellut neljä vuotta ja tunnelmat on hyvin samantapiset kuin sulla. Paitsi ettei meitä koskaan ole minään unelmaparina pidetty.. Kaikissa meissähän on vikamme mutta ei mun poikaystävässä ole mitään sellaista minkä vuoksi voisi jättää.. Ei vaan tunnu enää samalta kuin ennen. Meillä on vielä hellyyttä, ystävyyttä jne.. Mutta mun puolelta se tunteenpalo on kuollut ja juuri tuo seksi ei tunnu enää oikein miltään. Ollaan kuitenkin niin kiinni toisissamme ja varsinkin hän minussa, etten tiedä miten saisin riuhtaistua itseni irti. Mutta sellaisen neuvon voisin sulle antaa että älä anna teidän suhteen mennä siihen pisteeseen kuin mä oon antanut meidän mennä vaan tee päätös nyt ennenkun oot pilannut suhteestanne kaiken kauniin pettämällä. Mä olen joutunut siihen pettämisen kierteeseen ihan tuon saman tunteen takia, mikä sulla nyt kaivertaa sisällä.. Kaipaat jotain uutta, jännittävää, intohimoa.. Toivon sulle kaikkea hyvää, toivottavasti löydät vielä elämäsi miehen!