En tiedä, olenko tyhmä, niin kuin mieheni sanoo, vai vain liian lepsu lähtemään tai pitämään puoliani.
Kaikki alkoi taas kerran siitä, että olin erimieltä mieheni kanssa asiasta, tällä erää hänen ideansa toteuttamisesta, joka myös vaatii rahaa todella paljon, lainaa ja talon kiinnitämistä. Uskalsin sanoa, että minusta TUNTUU ettei idea ole hyvä aiempaan vastaavaan asiaan vedoten. Siitäkös riita repesi, olen lynttääjä, tyhmä, en osaa käyttää rahaa, kannustaa, siivota, en sitä tätä enkä tuota, tietenkin olen myös idiootti kun mulla on väärät mielipiteet jne jne. Lisäksi olen epäluotettava, minulla on vääriä ystäviä tai ei ollenkaan ystäviä. Näin on jatkunut nyt kolmisen vrk, ja varmaan jatkuukin. Minä kun en voi mieltäni muuttaa näin isossa asiassa vain hänen mielikseen. Eilen hän uhkasi lyödä, tarvitsen kuulema sitä..Lapsia hän haukkuu siekailematta vaikka miten, ja kun sanon jotain vastaan, se on hänen mielestään puolustelua, lellimistä yms.
Mieheni mielipiteet jopa omista asioistaan muuttuvat jatkuvasti, milloin hän on hankkimassa kotiin vaikka mitä mutta jo tunnin parin päästä ilmoittaa, että hän ei anna tähän huusholliin senttiäkään. Hän ei käy koskaan missään huvittelemassa, eikä muutenkaan. Ei harrasta mitään, sekin kuulema minun vika, kun vain tietäisi miten, tai hänellä ei ole varaa. Rahan käyttö on siinä mielessä itsekästä, että vain ne asiat on tärkeitä, joita hän tärkeinä pitää, muiden tarpeet on turhia.
Mielipiteet on jyrkkiä, naisia hän ei arvosta, ja luokittelee mielellään ihmisiä, ja tietenkin lähes kaikki ovat huonompia kuin hän; pultsareita. köyhiä, mustia, ulkomaalaisia, uskovaisia, työttömiä, huijareita, huoria, jne..vanhoja, lihavia .. Ja jos joku onkin menestynyt elämässään, on sillä ollut hyvä onni tai muuten on keinotelut, vain mieheni on se, jolla ei ole onnea, ja jota kaikki sortaa ja potkii, ei avusta. Sanomattakin selvää, ettei kotona tee mitään paitsi valittaa ruuan laadusta, tv ohjelmista, siivoamisesta, jne
Ja tämän kaiken kruunaa lauseet: minä en tarkoittanut mitä sanoin ja minä en saa sanoa mistään asiasta (esim 36kerran siitä että jokainen laittaa tavaransa paikalleen käytön jälkeen, ...paitsi hän itse..
Eli miten mun pitäisi elää, että mieheni on tyytyväinen? En jaksais aina mielistellä enkä jaksais aina miettiä puheitani ja sanomisia..
Elämäni tilanne
10
1663
Vastaukset
- mielestäni...
sinun kannattaisi miettiä miten itse haluat elää jotta ITSE olisit tyytyväinen ja onnellinen??
Aika paskalta miehesi kuulostaa,ja vaikka kaikki paskiaiset ei olekkaan narsisteja,sinuna tutustuisin kyseiseen "sairauteen"
Tsemppiä :)- ap.
Haluaisin elää ns tavallista elämää. Ymmärrän että riitaa ja toraa on aina joka suhteessa, mutta se, ettei koskaan ole mitään muuta, se jotenkin tekee olen pahaksi. Mies ei puhu tunneasioista koskaan. Joskus kauan sitten kysyin, rakastaako hän minua, johon hän sanoi että ei hän sellaisista osaa puhua ja että moiset puheet on täyttä paskaa, sellaisia puhuvat vain tyhjänpäiväset ihmiset. Kukkia, lahjoja tms en ole koskaan saanut, kun tulen työstä, ei ruokaa ole valmiina vaikka mies olisikin aijemmin kotona, hän siis ei mitenkään halua tehdä mitään mikä ei kiinosta häntä. Lasten päiväkoti tai koulujuhlat eivät kiinosta, eivätkä koulumenestys, ei ainakaan jos on vaikeuksia. Mies saattaa jättää lapset itsekseen tuntikausiksi ilmoittamatta menostaan kun olen työssä jne. Mieheni mielestä suhteessamme ei ole mitään vikaa, hän ihmettelee kun en ole tyytyväinen ja kun sanon, mitä haluan on se hänen mielestään turhanpäiväsyyttä. Hän on mielestään antanut minulle kaiken mutta minä en ole vain tyytyväinen. Mustasukkainen hän ei ole, tosin menemiseni on tietyn tarkastelun alla, en tosin käy koskaan yksin muualla kuin töissä ja työmatkalla kaupassa. Meillä ei päihteitä käytä kumpikaa enkä ole pettänyt miestäni. Eikä hänkään minua, näin hän on sanonut.
Jotenkin tekisi mieli erota, mutta pelkän että hän tappaa minut jos otan eron puheeksi. Jo nyt hän on sanonut, että jos kerron hänen uhkailustaan hän lyö niinettä sitten on aihetta kertoa. Kun kerran sanoin että muutan pois, on hän sen jälkeen ivannut minua että sinä muutat johonkin sossun elätiksi ja luuletko olevasi onnellisempi ootko sitten parempi jne.. - ole mitään järkeä
ap. kirjoitti:
Haluaisin elää ns tavallista elämää. Ymmärrän että riitaa ja toraa on aina joka suhteessa, mutta se, ettei koskaan ole mitään muuta, se jotenkin tekee olen pahaksi. Mies ei puhu tunneasioista koskaan. Joskus kauan sitten kysyin, rakastaako hän minua, johon hän sanoi että ei hän sellaisista osaa puhua ja että moiset puheet on täyttä paskaa, sellaisia puhuvat vain tyhjänpäiväset ihmiset. Kukkia, lahjoja tms en ole koskaan saanut, kun tulen työstä, ei ruokaa ole valmiina vaikka mies olisikin aijemmin kotona, hän siis ei mitenkään halua tehdä mitään mikä ei kiinosta häntä. Lasten päiväkoti tai koulujuhlat eivät kiinosta, eivätkä koulumenestys, ei ainakaan jos on vaikeuksia. Mies saattaa jättää lapset itsekseen tuntikausiksi ilmoittamatta menostaan kun olen työssä jne. Mieheni mielestä suhteessamme ei ole mitään vikaa, hän ihmettelee kun en ole tyytyväinen ja kun sanon, mitä haluan on se hänen mielestään turhanpäiväsyyttä. Hän on mielestään antanut minulle kaiken mutta minä en ole vain tyytyväinen. Mustasukkainen hän ei ole, tosin menemiseni on tietyn tarkastelun alla, en tosin käy koskaan yksin muualla kuin töissä ja työmatkalla kaupassa. Meillä ei päihteitä käytä kumpikaa enkä ole pettänyt miestäni. Eikä hänkään minua, näin hän on sanonut.
Jotenkin tekisi mieli erota, mutta pelkän että hän tappaa minut jos otan eron puheeksi. Jo nyt hän on sanonut, että jos kerron hänen uhkailustaan hän lyö niinettä sitten on aihetta kertoa. Kun kerran sanoin että muutan pois, on hän sen jälkeen ivannut minua että sinä muutat johonkin sossun elätiksi ja luuletko olevasi onnellisempi ootko sitten parempi jne..Onko mies muuttunut vai onko ollut samanlainen koko ajan?
Sitä vain ihmettelee mikä saa menemään yhteen ja vielä pysyä rinnalla, jollei toinen arvosta pätkääkään.
Väkivallalla uhkaminen voi hyvinkin toteutua, jos tuo meno jatkuu.
Olen samaa mieltä kuin edellinen vastaaja: mieti millaista elämää itse haluat elää. Voisit pärjätä paremmin ilman miestäsi, joka ei ota vastuuta juuri mistään peheessänne suhteestanne puhumattakaan.
Ei häntä tunnu sellainen kiinnostavan.
Miten teillä voi hänen mielestään mennä hyvin? Mitkä asiat ovat suhteessanne ok?
Erittelepä plussat ja miinukset ja mieti sitten uudelleen... - ap.
ole mitään järkeä kirjoitti:
Onko mies muuttunut vai onko ollut samanlainen koko ajan?
Sitä vain ihmettelee mikä saa menemään yhteen ja vielä pysyä rinnalla, jollei toinen arvosta pätkääkään.
Väkivallalla uhkaminen voi hyvinkin toteutua, jos tuo meno jatkuu.
Olen samaa mieltä kuin edellinen vastaaja: mieti millaista elämää itse haluat elää. Voisit pärjätä paremmin ilman miestäsi, joka ei ota vastuuta juuri mistään peheessänne suhteestanne puhumattakaan.
Ei häntä tunnu sellainen kiinnostavan.
Miten teillä voi hänen mielestään mennä hyvin? Mitkä asiat ovat suhteessanne ok?
Erittelepä plussat ja miinukset ja mieti sitten uudelleen...Jos nyt laittaisin plussat ja miinukset paperille, ei juuri plussia löytyisi. Kaipa hänessä on jotain hyvää ollut joskus, rakkaushan on sokea. Tämä ahdistus on kestänyt jo vuosia, mieheni ei halua eroa, se on liian suri häpeä hänelle, näin olen asian käsittänyt. Hän on erinomaisen kunnollinen omasta mielestään, on vain sattunut törmäämän paskaan akkaan. Erosta hän ei ole puhunut, joskus tuntuu että hän haluaa erota, mutta odottaa että minä lähden, jotta saa syyllistää siitäkin(kuinka tyhmä akka eroo näinkin fiksusta miehestä, luulee vile saavasa jotain mukaasa, laiska lehmä. Lapset jää mulle, sä et osaa niitä hoitaa, onhan se nähty, ei niil o mitää tapoja, tai viekkin pennut, mitä se mulle kuuluu, hanki nille joku isä, h...a, elatusapuaj on turha oottaa, tai pennut saakin asua vuoroviikoin kummankin luona. v..n väliä miten kulkevat ) nämä vain yksiä hänen mielipiteitään kun kerroin että jos tavat ei muutu, lähden.
Turpiinkin tulee, tavaroita särkyy, kun niin masentaa, väsyttää miestäni.
Kai mä taas unohan tän riidan ja jatkan tätä arvotonta elämää - Onnellinen avovaimo
ap. kirjoitti:
Haluaisin elää ns tavallista elämää. Ymmärrän että riitaa ja toraa on aina joka suhteessa, mutta se, ettei koskaan ole mitään muuta, se jotenkin tekee olen pahaksi. Mies ei puhu tunneasioista koskaan. Joskus kauan sitten kysyin, rakastaako hän minua, johon hän sanoi että ei hän sellaisista osaa puhua ja että moiset puheet on täyttä paskaa, sellaisia puhuvat vain tyhjänpäiväset ihmiset. Kukkia, lahjoja tms en ole koskaan saanut, kun tulen työstä, ei ruokaa ole valmiina vaikka mies olisikin aijemmin kotona, hän siis ei mitenkään halua tehdä mitään mikä ei kiinosta häntä. Lasten päiväkoti tai koulujuhlat eivät kiinosta, eivätkä koulumenestys, ei ainakaan jos on vaikeuksia. Mies saattaa jättää lapset itsekseen tuntikausiksi ilmoittamatta menostaan kun olen työssä jne. Mieheni mielestä suhteessamme ei ole mitään vikaa, hän ihmettelee kun en ole tyytyväinen ja kun sanon, mitä haluan on se hänen mielestään turhanpäiväsyyttä. Hän on mielestään antanut minulle kaiken mutta minä en ole vain tyytyväinen. Mustasukkainen hän ei ole, tosin menemiseni on tietyn tarkastelun alla, en tosin käy koskaan yksin muualla kuin töissä ja työmatkalla kaupassa. Meillä ei päihteitä käytä kumpikaa enkä ole pettänyt miestäni. Eikä hänkään minua, näin hän on sanonut.
Jotenkin tekisi mieli erota, mutta pelkän että hän tappaa minut jos otan eron puheeksi. Jo nyt hän on sanonut, että jos kerron hänen uhkailustaan hän lyö niinettä sitten on aihetta kertoa. Kun kerran sanoin että muutan pois, on hän sen jälkeen ivannut minua että sinä muutat johonkin sossun elätiksi ja luuletko olevasi onnellisempi ootko sitten parempi jne..Miehesi kuulostaa ihan psykopaatilta. Kyllä jokainen normaali ihminen osaa rakastaa ja sanoa sen ainakin silloin tällöin ja, vaikka hän ei rakastaisikaan sinua, niin kyllä normaali ihminen ainakin rakastaa lapsiaan ja on kiinnostunut heistä.
Hän on vaikuttaa jotenkin tunnevammaiselta ja hänen käsityksensä perhe-elämästä ja rakkaudesta on todella kummallinen. Millaisen perhe-elämän mallin hän on saanut lapsuudenkodistaan?
Itse en suostuisi moiseen kynnysmattona olemiseen. Mieheni kunnioittaa ja rakastaa minua, sanoo usein rakastavansa, tekee kotitöitä, hoitaa työnsä, halii ja hellii, ei koskaan hauku tai vähättele minua, kuuntelee ja haluaisi kovasti lapsia kanssani. Mieluummin olisin yksin tai vaikka yksinhuoltaja kuin kynnysmatto.
Kunnioita sinäkin itseäsi, äläkä hyväksy ihan kaikkea. Jos eroat ja hän uhkailee, niin hae lähestysmiskieltoa ja soita poliisille, jos hän yrittää tunkeutua kotiisi.
Ei kannata ainakaan ryhtyä suuriin taloudellisiin riskeihin miehen kanssa, joka ei ole luotettava ja jolta et itse saa ilmeisesti mitään. Sidot vain itsesi velkoihin, joita joudut ehkä eronkin jälkeen makselemaan. - Onnellinen avovaimo
ap. kirjoitti:
Jos nyt laittaisin plussat ja miinukset paperille, ei juuri plussia löytyisi. Kaipa hänessä on jotain hyvää ollut joskus, rakkaushan on sokea. Tämä ahdistus on kestänyt jo vuosia, mieheni ei halua eroa, se on liian suri häpeä hänelle, näin olen asian käsittänyt. Hän on erinomaisen kunnollinen omasta mielestään, on vain sattunut törmäämän paskaan akkaan. Erosta hän ei ole puhunut, joskus tuntuu että hän haluaa erota, mutta odottaa että minä lähden, jotta saa syyllistää siitäkin(kuinka tyhmä akka eroo näinkin fiksusta miehestä, luulee vile saavasa jotain mukaasa, laiska lehmä. Lapset jää mulle, sä et osaa niitä hoitaa, onhan se nähty, ei niil o mitää tapoja, tai viekkin pennut, mitä se mulle kuuluu, hanki nille joku isä, h...a, elatusapuaj on turha oottaa, tai pennut saakin asua vuoroviikoin kummankin luona. v..n väliä miten kulkevat ) nämä vain yksiä hänen mielipiteitään kun kerroin että jos tavat ei muutu, lähden.
Turpiinkin tulee, tavaroita särkyy, kun niin masentaa, väsyttää miestäni.
Kai mä taas unohan tän riidan ja jatkan tätä arvotonta elämääToi sun kuvaus sopii kuin nakutettu narsistin luonnekuvauksen kanssa yhteen.
Narsistia ei voi parantaa, vaan pitää juosta karkuun niin lujaa kuin pääset. Lapsetkin saattavat saada jonkin tunnevamman, jos joutuvat katselemaan tuollaista suhdetta kuin teillä on ja sietämään tuollaista isää kuin heillä on.
Kuule sä olet arvokas! Sä olet niin arvokas, että olet ansainnut paremman elämän ja joskus, kun olet toipunut vähän, niin hyvän miehenkin.
Miehesi vain manipuloi sinua uskomaan, että olet huono ja arvoton. Hän on väärässä.
Ehkä voisit hankkia tukea jostakin. Lääkärit ja terveydenhoitajat ja sosiaalitoimisto ja mielenterveyspuolen ihmiset tietävät varmasti, mistä kannattaa hankkia apua ensinnäkin päästäksesi miehestä eroon, toiseksi selvitäksesi masennuksestasi ja arvottomuudentunteestasi ja eroon luultavasti liittyvistä vaikeuksista.
Toivon sinulle paljon voimia ja rakkautta!
Halaus! - vika lauseesi
ap. kirjoitti:
Jos nyt laittaisin plussat ja miinukset paperille, ei juuri plussia löytyisi. Kaipa hänessä on jotain hyvää ollut joskus, rakkaushan on sokea. Tämä ahdistus on kestänyt jo vuosia, mieheni ei halua eroa, se on liian suri häpeä hänelle, näin olen asian käsittänyt. Hän on erinomaisen kunnollinen omasta mielestään, on vain sattunut törmäämän paskaan akkaan. Erosta hän ei ole puhunut, joskus tuntuu että hän haluaa erota, mutta odottaa että minä lähden, jotta saa syyllistää siitäkin(kuinka tyhmä akka eroo näinkin fiksusta miehestä, luulee vile saavasa jotain mukaasa, laiska lehmä. Lapset jää mulle, sä et osaa niitä hoitaa, onhan se nähty, ei niil o mitää tapoja, tai viekkin pennut, mitä se mulle kuuluu, hanki nille joku isä, h...a, elatusapuaj on turha oottaa, tai pennut saakin asua vuoroviikoin kummankin luona. v..n väliä miten kulkevat ) nämä vain yksiä hänen mielipiteitään kun kerroin että jos tavat ei muutu, lähden.
Turpiinkin tulee, tavaroita särkyy, kun niin masentaa, väsyttää miestäni.
Kai mä taas unohan tän riidan ja jatkan tätä arvotonta elämää"Kai mä taas unohan tän riidan ja jatkan tätä arvotonta elämää"
Eiköhän tuo viimenen lauseesi jo kertonut jotain! Sitähän tuo sinun elämäsi nykyään on. Mies ei arvosta sinua yhtään. Ymmärrän kyllä, että tuohon kaikkeen varmasti turtuu ja odottaa muka jotain parempaa muutosta ja käännettä. Sitten kaikki paska taas toistuu. Samalla unohtaen omat tunteesi. Ihmisellä on vaan kumma kyky selvityä vaikka mistä. Ja selviytyyhän sitä elämällä paskempaakin elämää. Mutta se ei ole sen arvoista!
Hanki ihan konkreettista apua.. netistä löytyy tietoa mitä tehdä jos väkivalta uhkaa. Mene turvakotiin.
- kuinka voit kestää
Ei rakaussuhteen pitäisi olla tuommoinen. Minusta tuo kuulostaa ennemminkin vihasuhteelta. Jos mies haukkuu, alistaa ja uhkailee, niin olet ilmiselvä uhri etkä rakastettu. Sellaista elämääkö haluat? Jos vain pelko pitää sinut hänen kanssaan, niin se ei ole riittävä peruste, päinvastoin, se on peruste erota.
Jos pelkäät väkivaltaa, niin mene lasten kanssa turvakotiin tai sukulaisiin, jätä miehelle kirje tai soita kertoaksesi erosta. Jos tapaatte toisianne, niin vain niin että ulkopuolisia on paikalla. Tarvittaessa hanki lähestymiskielto.
Kuvittele vuosia eteenpäin, onko elämäsi onnellisempaa yksin lasten kanssa vaiko tämän miehen matkassa. Entä miten miehen käytös vaikuttaa lapsiin, ja mitä heihin vaikuttaa nähdä riitojanne, ja nähdä sinua alistettavan tuolla tavalla? - on tämä
Miehesi ei muutu,sinä vain voit. Joko tyydyt kohtaloosi tai et tyydy. en usko narsismiin miehesi kohdalla vaan,ehkä maanis-depressiivinen tai epävakaa persoonallisuushäiriö. Ens. mainitsemaani on lääkitys olemassa,mutta kaikki persoonallisuushäiriöiset pysyvät samana,koska heille ei ole lääkitystä. Terapiaa kyllä,mutta vaatii vuosia ja samaa elämää.
Pistäppä hakusanaks epävakaa persoonallisuushäiriö,niin ehkä löydät jotain. - mirame81
Niin ikävästi tutulta.Elät kyllä todellisen sovinisti sian kanssa mikä pitää muita huonompana kun itseää.Herrää kysymys kun hän on niin fiksu miksi ei itse eroa kun sinä olet niin ``epätäydellinen``kumppani. samalla voisi sitten alotella harjottelemaan sitä ruanlaittoa,siivoamista, ja soittaa Ylelle kun mikään ei kelpaa.Jestas mie ihmettelen miten sie jaksat ttommosen pessimistin kanssa joka karistaa sinulta kaiken elämän ilon jatkuvalla päälle päsmäröinnillä.Yksinkin voi olla onnellinen kun tollasen puupään kanssa.nimim.eronneen äidin tytär
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1057411
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h1005255Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1163506Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p253451Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska352544Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191866Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?961511Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3451485Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1311356Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?551318