Taustalla on se ’tavallinen’ tarina. Nuorempana en ollut missään määrin naisten suosiossa. Ulkonäkö keskitason alapuolella, enemmän sisään- kuin ulospäin suuntautunut, ei trendikkäitä kiinnostuksenkohteita jne. Positiivisina puolina riittävä sosiaalisuus (ei erakoitumista tai katkeroitumista), suhteellisen terveet elämäntavat, tavoitteellisuus opiskeluissa ja sitten työelämässä.
Nuorempana en ottanut kovia paineita naisettomuudesta. Kaveripiirissä oli monta sinkkua ja muutenkin 1990-2000-luvun vaihteen urbaani elämäntapa oli sellainen, että sinkkuus alle kolmikymppisenä oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Joskus vähän kirpaisi nähdä tai kuulla, kun kaverilla kävi flaksi baarissa ja itsellä ei, vaikka yritystä kyllä oli minullakin. Ajattelin, että tulee se minunkin vuoroni vielä.
Niin tulikin. Kolmekymmentä ikävuotta oli maaginen rajapyykki. Sattumaa se tietenkin oli, mutta pian 30 täytettyäni, sain huomata olevani ihan kiinnostavaa seuraa. Varmaan osasyy oli oman elämänkokemuksen karttuminen ja toinen syy, että ’kohderyhmän’ (=suunnilleen samaa ikäluokkaa olevat naiset) arvostukset olivat muuttuneet. Vahvuuteni näkyivät nyt paremmin ja niitä arvotettiin enemmän.
Ollakseni rehellinen, minulla ei ollut yhtään suhdetta vastakkaiseen sukupuoleen alle 30-vuotiaana. Sen jälkeen niitä on ollut ihan kohtuullisesti, valtaosa melko lyhyitä ja pari pidempää.
Minut nähdään miellyttävänä, fiksuna, turvallisena ja ennen kaikkea vastuullisena aikuisena. Sellainen mielestäni olenkin, olen ollut sitä jollakin tavalla aina teini-iästä saakka. Nuo eivät ehkä olleet suosittuja piirteitä nuorena, mutta nyt ovat. Nuorena korostuivat erilaiset puutteet, nyt taas nämä hyvät ominaisuudet ovat nousseet etualalle.
Tilanteessani ei varsinaisesti ole mitään valittamista, mutta olen huomannut että siihen liittyy eräs minua häiritsevä pelinomainen piirre. Kasvanut suosioni perustuu rooliin, joka ei ole pohjimmiltaan sen kummempi kuin nuorena menestyneiden pelimiesten rooli. Se on osa minua, mutta vain osa. Kokonaisena ihmisenä olen niin paljon muutakin.
Pääsen suhteisiin ja pääsen antamaan ja vastaanottamaan kaipaamaani läheisyyttä tuomalla avoimesti esiin niitä puoliani, joita olen huomannut arvostettavan. Mutta se, että esiinnyn järkevänä, luotettavana aikuisena – jollainen olenkin – tulkitaan lähes poikkeuksetta väärin. Minun oletetaan olevan niiltä sijoiltani valmis sitoutumaan sydänjuuriani myöten toiseen ja hänen monella tapaa jo valmiiseen elämäänsä. Olen kuin se kauan etsitty puuttuva palanen toisen ihmisen valmiista ja hyvästä elämästä.
Olen toki valmis sitoutumaan syvällisestikin, kun se oikea osuu kohdalle. Tiedän, että moni onnistuu löytämään sen oikean, mutta tuskin kellekään hän tupsahtaa eteen tuosta vain. On aivan luonnollista, että tutustutaan ihmisiin ja solmitaan suhteita myös niiden vääriksi osoittautuvienkin kanssa ja sitä kautta opitaan itsestä ja muista. Joku elää sen vaiheen 20-vuotiaana, joku vasta 30 täytettyään. Emme me ihmiset ole samanlaisia.
Olen joutunut tuottamaan pettymyksiä monelle, kun en olekaan ollut valmis siihen rooliin, johon minut halutaan. Miksi se, että haluaa ihastella, seurustella, rakastella, tarkoittaisi automaattisesti, että on valmis astumaan kaikilla elämän osa-alueilla yhteiseen elämään toisen kanssa?
En haluaisi ’pelailla’ omilla vahvuuksillani, mutta minut otetaan aina liian vakavasti. On kuin olisi olemassa jokin peli, jossa miehen kuuluu sanoa tietyt lauseet ja naisen kuuluu tulkita ne tietyllä tavalla. Poissa on kaikki se vapaamielisyys ja ryppyotsattomuus, jota kadehtien seurasin nuorempana vierestä.
Eikö voitaisi olla aikuisia ja arvostaa aikuisten asioita, mutta silti elää vapaina yksilöinä ja pidättäytyä kahlitsemasta toisiamme? Vai tuleeko sellaisen aika sitten vasta viisikymppisenä?
Roolinsa vanki
30
1624
Vastaukset
- atmkö
Ei minulla mitään olennaista lisättävää ole, mutta tekee vain mieli todeta, että tarinasi pääpiirteet ovat aivan samat kuin minun elämänvaiheitteni seurusteluasioiden osalta: ennen kolmeakymmentä ei yhtään mitään ja sen jälkeen jossain vaiheessa jopa runsaudenpulaa. Ja yksi syy, miksi en muutoksesta osaa kuitenkaan kauheasti iloita, kiteytyy aika hyvin seuraavaan kirjoittamaasi lauseeseen: "Poissa on kaikki se vapaamielisyys ja ryppyotsattomuus, jota kadehtien seurasin nuorempana vierestä." Juuri niin. Se, että "seurustellaan vakavasti" pitää kirjaimellisesti paikkansa, jos seurustelu alkaa myöhäisellä iällä.
- Noinhan se menee
Joopajoo. Tutulta kuulostaa. Minäkin olen niitä miehiä, jotka eivät arkuutensa
ym. takia olleet nuorina naisten suosiossa.
Nyt tuntuu olevan enemmän vientiä, kun ikää on jo 30v. Homma menee
täsmälleen kuten kuvailit. Oman ikäisilläni naisilla tuntuu olevan hirveä
kiire vakinaistaa suhde ja alkaa perustamaan perhettä. Kai se johtuu
siitä, että nainen on jo "seikkaillut" nuorena riittävästi ja nyt
kun alkaa ikää olemaan, niin täytyisi rakentaa ne omakotitalot ja hankkia
mukuloita kun kavereillakin on?
Ongelma onkin juuri siinä, että en minä ole heti valmis mihinkään umpivakavaan
juttuun, jossa täytyisi heti ensitreffeistä lähtien tietää haluaako
lapsia sen naisen kanssa vai ei.
Niille naisillehan tilanne on ihan erilainen. Ollaan vuosikausia treffailtu
ties kuinka monia miehiä, oltu lyhyissä ja vähän pidemmissä suhteissa ja
nyt sitten tekee mieli rauhoittua ja vakiintua. Sen rauhallisen miehen
taas täytyisi heti tietää, että tuon naisen kanssa lähden välittömästi
perhettä perustamaan.
Olisivatko ne naiset 10 vuotta sitten olleet valmiita samaan,
ennen kuin oli takana ne sadat treffit ja kymmenen suhdetta? - älä ikinä!
Älä paljasta mitään heikkoutta tai palstan femakkohuorat tulevat syyttelemään sinua ties miksi alistajaksi ja raiskaaja-valittajaksi.
Palstan ämmillä on taipumus kaiva miesten viesteistä joitain pikkuseikkoja ja käyttää niitä lyömäaseina kuten naiset yleensä tekevät. - miestä vasta kun on ollut
toistakymmentä vuotta lipevien panomiesten seksileluna. Häntä ovat kymmenet ja taas kymmenet miehet panneet edestä ja takaa - kaikkiin reikiin. Hän kyllästyy ja päättää vakiintua. Niinpä hän haluaa, että rauhallinen mies alkaa elää hänen kansaan heti hiljaista perhe-elämää.
Rauhallinen mies (joka on ollut vuosia sivussa kaikesta seksi touhusta) haluaa kuitenkin katsella ja kokeilla. Nähdä mistä todella pitää - millaisista naisista on todella kiinnostunut. Naisilla on kuitenkin kiire perustaa perhe, eivätkä he anna miehelle aikaa. - sitouttaa pelimiehen
siittämien mukuloiden elättäminen? Se nimittäin on monelle "hyvälle miehelle" suunniteltu osa.
- Sinkkuäidin lapsilla on
yleensä isä, joka elättää lapsen. Sinkkuäiti ei etsi elättäjää vaan rakkautta
- M30+
Ei asia ole ollenkaan aina niin mustavalkoinen. Jos juttu tosissaan kolahtaisi, voisin olla oikeastikin valmis astumaan uusioperheen elämään. Jos taas ei kolahda, niin sitten ei. Niinsanotuista kemioista on loppupeleissä kyse, eikä mistään elatuskysymyksistä.
- Joopa joo
Sinkkuäidin lapsilla on kirjoitti:
yleensä isä, joka elättää lapsen. Sinkkuäiti ei etsi elättäjää vaan rakkautta
Entäs jos yh-äidin lasten isä(t) ovatkin työttömiä, juoppoja, narkkareita tai jopa ex-linnakundeja?
En jaksa uskoa että tämän "tasoinen" mies pystyisi maksamaan oman lapsensa elatusmaksuja, vaan ne maksetaan yhteiskunnan rahapussista.
Eli ironisesti sanottuna, taidan minäkin sitten osaltani maksaa muiden ruokkomaksuja, (kohonneiden) verojen muodossa.
Sinkkuäiti taitaa vaan olla uusiosana yh-äidille, eri sana mutta tarkoittaa samaa? Niin, ja mihin "sinkku-äiti" sitä elättäjää tarvitsisikaan, koska ne ruokkorahat tulevat kuitenkin tilille tavalla tai toisella....
- tarina.
Olipa kerran nuori mies. Hän ajatteli että auto olisi kiva, kavereillakin on ja se on eräänlainen yhteiskunnan jäsenen perus ominaisuus ajaa autolla.
Miespä meni autokauppaan. Siellä oli uusia, hienoja autoja, mutta sitten tuli myyjä ja sanoi että mene sinä resupekkamulkku vittuun täältä lonnimasta, minulla on parempia asiakkaita! Hus senkin ruma paska, sinunlaisesi säälittävät runkkarit eivät tällaisilla autoilla koskaan aja!
Sitten myyjä antoi tyytyväisenä luotolla kaikki autot lipeville supliikkimiehille ja kaikki olivat onnellisia, paitsi kaupasta ulos heitetty mies.
Tuli kuitenkin lama, rommasi kunnolla ja kaupasta loppuivat asiakkaat. Lipevät supliikkipellet ajautuivat vararikkoon eikä automyyjä saanutkaan rahojaan, vaan ulosmitatut paskat, loppuun julmasti poljetut romut joilla oli kaahattu kovaa ja ajettu vaarallisesti, muutama kolaroitukin joissa sisusta oli röökinkatkuinen ja erinäisten tahrojen, kolhujen, naarmujen ja reikien pilaama.
Myyjä oli epätoivoinen: kuka tällaisen paska-auton haluaisi, hän joutuisi vararikkoon! Sitten hän muisti vuosia sitten ulos heittämänsä pellen. Varmaan säälittävä paskapelle se oli vieläkin, mutta sillä oli maksukykyä ja se varmaan tarvitsisi auton.
Myyjä etsi miehen käsiinsä ja esitteli asiansa. Tällä välin mies oli vaurastunut muiden rillutellessa, rattijuoppollessa ja kaahatessa - sekä oli oppinut tulemaan toimeen ilman autoa. Myyjän mielessä himotti paksu setelitukko kun hän esitteli autonrämien parhaat puolet peitellen huolella likaisen kolarihistorian, järveen uppoamiset, hämärät moottoriremontit ja hajoamispisteessä olevat voimansiirtokomponentit.
Myyjä ei edelleenkään olisi halunnut moista paskanaamaa kauppaansa mutta kun oli pakko: kukaan muu ei näitä romuja ei olisi enää missään tapauksessa vaivoikseen ottanut, eikä olisi edes rahojen puutteessa pystynyt.
Mies katseli autoja. Hän muisti kuinka oli aikanaan tullut ajetuksi pihalle naurunremakan ja pilkan säestyksellä.
Totta... tuossahan oli tuokin auto jota hän aikanaan olisi tarvinnut, vuosien jälkeen nyt lommoilla, ruosteessa ja luoja ties millä mustalaisilla, lippispäillä ja rikollisilla kiertäneenä, loppuun poljettuna ruoskana. Tarkemmin ajateltuna se ei ollut enää se sama auto.
Mies tajusi että häntä yritettiin kusettaa, kaikkein viimeisimpänä ja katalimpana temppuna hänelle yritettiin tyrkyttää loppuun kalutut jämät ja ruosteiset raadot joista ei olisi ollut kuin vaivaa ja koko kirjo yllätyksellisiä piilovikoja.
Nyt on sinun vuoro jatkaa tarinaa:
A) mies osti vanhan rämän kun kerrankin sai, mitä siitä että muut olivat ajaneet auton jo piloille ja oli naurettu kuin pellelle ja lyöty kuin vierasta sikaa?
B) mies haistatti paskat, sylkäisi auton konepellille ja sanoi että tuollaista paskaa ei kukaan täysjärkinen vaivoikseen ota, vaan otti ja osti toisesta liikkeestä uuden laatupelin.
Ymmärrättekö mitä haen takaa?- yksi skenaario
Entäpä kun mies ottaisi auton kaikista kolhuista huolimatta, entisöisi vaivalla ja rakkaudella vanhaan loistoonsa; suurella vaivalla ja kovalla rahalla.
Sitten, eräänä kesäiltana mies ajelisi entisöimällään autolla ja pysähtyisi taukopaikalle. Sillä välin kun hän ihailisi maisemia, tulisi joku renttukelmi ja varastaisi entisöidyn auton takaisin lippispäiden, rikollisten ja mustalaisten kiertoon missä se poljettaisiin taas tasan yhtä kaameaan kuntoon kuiten aikaisemminkin.
EI KANNATA EDES YRITTÄÄ! - Kwähähähähähähähäääää
yksi skenaario kirjoitti:
Entäpä kun mies ottaisi auton kaikista kolhuista huolimatta, entisöisi vaivalla ja rakkaudella vanhaan loistoonsa; suurella vaivalla ja kovalla rahalla.
Sitten, eräänä kesäiltana mies ajelisi entisöimällään autolla ja pysähtyisi taukopaikalle. Sillä välin kun hän ihailisi maisemia, tulisi joku renttukelmi ja varastaisi entisöidyn auton takaisin lippispäiden, rikollisten ja mustalaisten kiertoon missä se poljettaisiin taas tasan yhtä kaameaan kuntoon kuiten aikaisemminkin.
EI KANNATA EDES YRITTÄÄ!Joissa on ollut 14 teekkaria samaan aikaan!
- miax
Kwähähähähähähähäääää kirjoitti:
Joissa on ollut 14 teekkaria samaan aikaan!
kykene kuin yhteen rooliin koko elämänsä aikana? Moni nainen kun tuntuu pystyvän sekä opiskelemaan korkeakoulussa tai suoriutumaan vaativasta työstä että käymään baarissa vetämässä kännit, sekä harrastamaan irtoseksiä että olemaan uskollinen ja sitoutunut pitkäaikaisessa suhteessa, sekä huoleton bilehile että rakastava ja huolehtiva äiti jne. Mieskö vain junnaa paikallaan? Mitään kehitystä suuntaan tai toiseen ei tapahdu? Ovatko miehet muka niin latteita ja yksiulotteisia olentoja?
- ............,..
miax kirjoitti:
kykene kuin yhteen rooliin koko elämänsä aikana? Moni nainen kun tuntuu pystyvän sekä opiskelemaan korkeakoulussa tai suoriutumaan vaativasta työstä että käymään baarissa vetämässä kännit, sekä harrastamaan irtoseksiä että olemaan uskollinen ja sitoutunut pitkäaikaisessa suhteessa, sekä huoleton bilehile että rakastava ja huolehtiva äiti jne. Mieskö vain junnaa paikallaan? Mitään kehitystä suuntaan tai toiseen ei tapahdu? Ovatko miehet muka niin latteita ja yksiulotteisia olentoja?
Kyllähän nainen kykenee muuttumaan bilehileestä "rakastavaksi perheen äidiksi" mutta syy ei ole mikään muu kuin se että pelimiehet ovat vaihtaneet nuorempiin.
Eivät ne mihkään sitoutuisi jos nuoruus ja pelimiesten harjoittama palvonta olisi ikuista. - yksiulotteisia?
miax kirjoitti:
kykene kuin yhteen rooliin koko elämänsä aikana? Moni nainen kun tuntuu pystyvän sekä opiskelemaan korkeakoulussa tai suoriutumaan vaativasta työstä että käymään baarissa vetämässä kännit, sekä harrastamaan irtoseksiä että olemaan uskollinen ja sitoutunut pitkäaikaisessa suhteessa, sekä huoleton bilehile että rakastava ja huolehtiva äiti jne. Mieskö vain junnaa paikallaan? Mitään kehitystä suuntaan tai toiseen ei tapahdu? Ovatko miehet muka niin latteita ja yksiulotteisia olentoja?
Miten niin yksiulotteisia? Tämän ketjun alkuperäinen on mitä ilmeisimmin mies. Hän kertoo että kykenee moneen rooliin. Suoriutuu ja harrastaa. Ehkä myös irtoseksiä, lyhyitä suhteita ainakin. Haluaisi sitoutua ja uskoo kykenevänsä siihen jos oikeaan törmää. Ei moniulottuvuus ole naisten yksinoikeus. Samanlaisia on suurin osa miehistä. Netti vääristää kuvaa.
- ookeisit
Ja ymmärsi, että ens kerralla kannattaa pukeutua puhtaisiin vaatteisiin ja olla kohteliaampi, niin saa myös sen mukaista palvelua.
- _Tässä_
on se syy, miksi naiset karsastavat kokematonta miestä Todennäköisyys sille, että kokematon mies haluaa vielä empiirisesti etsiä sitä, mitä suhteelta haluaa vai haluaako suhdetta ollenkaan, on liian suuri. Jos naisella on tähtäimessä pysyvä suhde, niin miksi tuhlata aikaansa ja rikkoa tunteitaan jonkun yli-ikäisen teinipojan itsensäetsimishyödykkeenä.
- M30+
Minusta on ihan luonnollista, että aikuinen ihminen ei pidä ensisijaisena vaihtoehtonaan kokematonta kumppania. Hyväksyn sen faktan mukisematta.
Kokemattomuus onneksi on katoava luonnonvara. Se katoaa itsestään kokemuksen karttuessa.
Kokemattoman miehen ei missään tapauksessa pidä tuoda esiin kokemattomuuttaan. Se voi olla OK teini-iässä, mutta ei enää sen jälkeen. Ei se ainakaan enää kolmikymppisenä ole mikään meriitti, vaan päinvastoin. Minulla oli se onni, että ensimmäisissä suhteissani en joutunut tentatuksi aiemmista kokemuksista. Jos kerran joku kysymys tulikin, niin mutisin vain jotakin epämääräistä tyyliin "menneet on menneitä, nyt eletään tätä hetkeä." Se oli juuri oikea vastaus siihen kysymykseen.
Minun ominaisuuksillani varustettu kokematon mies pääsee hankkimaan kokemusta juuri niillä avuilla, jotka iän myötä ovat muuttuneet nollan arvoisista hyvinkin arvostetuiksi. Kokemusta saadakseen, on ehkä teeskenneltävä sitoutumishaluisempaa kuin on, vaikka kumppani ei olisikaan sellainen, että hänen kanssaan haluaisi jotain pysyvämpää. Mutta kuten todettu, kokemattomuudesta on tarpeen hankkiutua eroon, ja jostakin on aloitettava. Toisaalta, koskaan ei tiedä josko se alussa ei-ihan-oikealta tuntuva osoittautuisikin sellaiseksi, että hänen kanssaan haluaisi jotain muuta kuin kevyttä juttua. Näin ei itselleni ole vielä käynyt. Mutta että niin voisi joskus käydä, minun on oltava valmis tutustumaan uusiin ihmisiin ja katsomaan, mihin kenenkin kanssa päädytään.
Mielestäni suhteen alkaessa kukaan ei voi sanoa, että juuri tuo on se henkilö, jonka kanssa haluaa jakaa lopun elämäänsä tai muulla tavoin olla hänen kanssaan kauan ja tiiviisti. Sellainen vaatimus on minusta toisen kahlitsemista, oli sitten 16-vuotias, 26-vuotias tai 36-vuotias. Se, että ei ole suinpäin syöksymässä itsenäisestä elämästä osaksi toisen elämää, ei ole teinien itsensä etsimistä, vaan aikuisen ja vastuullisen ihmisen toimintaa. Sen sijaan toisen kahlitseminen ja omistamishalu on minusta lapsellista. Oli ihminen minkä ikäinen hyvänsä, hänen pitää pystyä ensin tutustumaan kunnolla toiseen, että voi muodostaa itselleen käsityksen, mitä suhteelta haluaa. Voiko varsinkaan aikuinen odottaa unelmien prinssiä tai prinsessaa (= aikuisten kielellä ’kestävää suhdetta’) joka tuosta vain tulla tupsahtaa eteen? On ihan OK tähdätä pysyvään suhteeseen, mutta ei sellainen synny tuosta vain, päättämällä että tuo on se henkilö, jonka kanssa pysyvä suhde syntyy. Lisäksi on muistettava, että parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi, ja hyvään suhteeseen eritoten. Jos toinen osapuoli tuntuu toisesta juuri siltä oikealta, ei tunne välttämättä ole molemminpuolinen enää siinä vaiheessa, kun luonnollinen alkuhuuma haihtuu. - Kirjoitukseni
M30+ kirjoitti:
Minusta on ihan luonnollista, että aikuinen ihminen ei pidä ensisijaisena vaihtoehtonaan kokematonta kumppania. Hyväksyn sen faktan mukisematta.
Kokemattomuus onneksi on katoava luonnonvara. Se katoaa itsestään kokemuksen karttuessa.
Kokemattoman miehen ei missään tapauksessa pidä tuoda esiin kokemattomuuttaan. Se voi olla OK teini-iässä, mutta ei enää sen jälkeen. Ei se ainakaan enää kolmikymppisenä ole mikään meriitti, vaan päinvastoin. Minulla oli se onni, että ensimmäisissä suhteissani en joutunut tentatuksi aiemmista kokemuksista. Jos kerran joku kysymys tulikin, niin mutisin vain jotakin epämääräistä tyyliin "menneet on menneitä, nyt eletään tätä hetkeä." Se oli juuri oikea vastaus siihen kysymykseen.
Minun ominaisuuksillani varustettu kokematon mies pääsee hankkimaan kokemusta juuri niillä avuilla, jotka iän myötä ovat muuttuneet nollan arvoisista hyvinkin arvostetuiksi. Kokemusta saadakseen, on ehkä teeskenneltävä sitoutumishaluisempaa kuin on, vaikka kumppani ei olisikaan sellainen, että hänen kanssaan haluaisi jotain pysyvämpää. Mutta kuten todettu, kokemattomuudesta on tarpeen hankkiutua eroon, ja jostakin on aloitettava. Toisaalta, koskaan ei tiedä josko se alussa ei-ihan-oikealta tuntuva osoittautuisikin sellaiseksi, että hänen kanssaan haluaisi jotain muuta kuin kevyttä juttua. Näin ei itselleni ole vielä käynyt. Mutta että niin voisi joskus käydä, minun on oltava valmis tutustumaan uusiin ihmisiin ja katsomaan, mihin kenenkin kanssa päädytään.
Mielestäni suhteen alkaessa kukaan ei voi sanoa, että juuri tuo on se henkilö, jonka kanssa haluaa jakaa lopun elämäänsä tai muulla tavoin olla hänen kanssaan kauan ja tiiviisti. Sellainen vaatimus on minusta toisen kahlitsemista, oli sitten 16-vuotias, 26-vuotias tai 36-vuotias. Se, että ei ole suinpäin syöksymässä itsenäisestä elämästä osaksi toisen elämää, ei ole teinien itsensä etsimistä, vaan aikuisen ja vastuullisen ihmisen toimintaa. Sen sijaan toisen kahlitseminen ja omistamishalu on minusta lapsellista. Oli ihminen minkä ikäinen hyvänsä, hänen pitää pystyä ensin tutustumaan kunnolla toiseen, että voi muodostaa itselleen käsityksen, mitä suhteelta haluaa. Voiko varsinkaan aikuinen odottaa unelmien prinssiä tai prinsessaa (= aikuisten kielellä ’kestävää suhdetta’) joka tuosta vain tulla tupsahtaa eteen? On ihan OK tähdätä pysyvään suhteeseen, mutta ei sellainen synny tuosta vain, päättämällä että tuo on se henkilö, jonka kanssa pysyvä suhde syntyy. Lisäksi on muistettava, että parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi, ja hyvään suhteeseen eritoten. Jos toinen osapuoli tuntuu toisesta juuri siltä oikealta, ei tunne välttämättä ole molemminpuolinen enää siinä vaiheessa, kun luonnollinen alkuhuuma haihtuu.olikin vain kommentti joillekin palstalaisille, jotka haukkuvat naisia siitä, jos ei kokematon mies kiinnosta. Vaikka alussa ei tosiaan voi tietää, miten jutussa tulee käymään, niin harva haluaa edes yrittää, jos pitää onnistumistodennäköisyyttä erittäin pienenä.
- Aikataulut sekaisin
Kirjoitukseni kirjoitti:
olikin vain kommentti joillekin palstalaisille, jotka haukkuvat naisia siitä, jos ei kokematon mies kiinnosta. Vaikka alussa ei tosiaan voi tietää, miten jutussa tulee käymään, niin harva haluaa edes yrittää, jos pitää onnistumistodennäköisyyttä erittäin pienenä.
Joo, mutta ei sillä kokemattomalla miehellä ole mitään velvollisuutta tarjota
heti naiselle omakotitaloa ja perheidylliä vain siksi, että naisella
on kiire, kun koko nuoruus on vain sekoiltu ympäriinsä lirkuttelevien
pelimiesten petileluna.
Ehkä naistenkin kannattaisi lopettaa se "villi sinkkuelämä" vähän aikaisemmin,
niin ei olisi niin kauheaa kiirettä sen perheen perustamiseen, että täytyy
heti tivata mieheltä että koska se vauva tehdään? - samaistua
Aikataulut sekaisin kirjoitti:
Joo, mutta ei sillä kokemattomalla miehellä ole mitään velvollisuutta tarjota
heti naiselle omakotitaloa ja perheidylliä vain siksi, että naisella
on kiire, kun koko nuoruus on vain sekoiltu ympäriinsä lirkuttelevien
pelimiesten petileluna.
Ehkä naistenkin kannattaisi lopettaa se "villi sinkkuelämä" vähän aikaisemmin,
niin ei olisi niin kauheaa kiirettä sen perheen perustamiseen, että täytyy
heti tivata mieheltä että koska se vauva tehdään?käsityksiisi naisista, joille pitäisi tarjota omakotitalo ja perheidylli, kun itse haluan vain elämän kestävän suhteen. Omakotitaloa en huoli ikinä, sillä minulla on parempaakin tekemistä kuin tehdä piha- ja huoltotöitä. Lapsien suhteenkaan en ole vielä päätöstä tehnyt ja nuoruuttani en ole sekoillut. Työni on erittäin hyvin palkattu.
Kannattaisi tutustua sinunkin ihmisiin, niin tietäisit jotain oikeasta elämästä. Tosielämässä kaikki naiset eivät nimittäin hae mitään suoltamaasi kliseistä stereotypiaa saati sekoile "pelimiesten" kanssa. Olemme kukin erilaisia.
Mitä tulee alkuperäiseen keskustelunaiheeseen, niin miksi aloittaa suhde, jos sen onnistuminen on äärimmäisen epätodennäköistä? Mistään suhteesta ei voi ikinä tietää miten siinä käy, mutta miksi väkisin lähteä taistelemaan todennäköisyyksiä vastaan, jos riskinotto ei tunnu sen arvoiselta?
- ei niinkään tyylistä
"Sattumaa se tietenkin oli, mutta pian 30 täytettyäni, sain huomata olevani ihan kiinnostavaa seuraa. Varmaan osasyy oli oman elämänkokemuksen karttuminen ja toinen syy, että ’kohderyhmän’ (=suunnilleen samaa ikäluokkaa olevat naiset) arvostukset olivat muuttuneet."
"Mutta se, että esiinnyn järkevänä, luotettavana aikuisena – jollainen olenkin – tulkitaan lähes poikkeuksetta väärin. Minun oletetaan olevan niiltä sijoiltani valmis sitoutumaan sydänjuuriani myöten toiseen ja hänen monella tapaa jo valmiiseen elämäänsä. Olen kuin se kauan etsitty puuttuva palanen toisen ihmisen valmiista ja hyvästä elämästä. "
-------------------------
Otappas huomioon että kolkytvuotiaat naiset ovat jo elämäntavoiltaan vakiintuneet. Sinunkin tulisi olla. He haluavat miehen ja perheen ja ellei vielä ole jälkikasvua, sen hankkimisessa on pirunmoinen kiire.
Eli kyseessä ei niinkään ole sinuun liittyvä juttu, vaan tuohon ikään liittyvä. Kyllä minäkin kolmikymppisenä haluan että "palaset loksahtavat paikoilleen", vaikka olenkin mies.
"En haluaisi ’pelailla’ omilla vahvuuksillani, mutta minut otetaan aina liian vakavasti. On kuin olisi olemassa jokin peli, jossa miehen kuuluu sanoa tietyt lauseet ja naisen kuuluu tulkita ne tietyllä tavalla. Poissa on kaikki se vapaamielisyys ja ryppyotsattomuus, jota kadehtien seurasin nuorempana vierestä. "
Olet myöhässä, sillä se meni jo parikymppisenä. Luonnollisesti ne jotka ovat tuon vaiheen jo kertaalleen käyneet läpi, eivät välttämättä jaksa siihen enää palata.- M30+
"Olet myöhässä, sillä se meni jo parikymppisenä. Luonnollisesti ne jotka ovat tuon vaiheen jo kertaalleen käyneet läpi, eivät välttämättä jaksa siihen enää palata."
Tämä on varmaankin totta. Surullisenkin totta. Naiset ja minä pelaamme hieman eri peliä, jos pelivertaus sallitaan. Tavoitteet saattavat olla hieman erilaisia ja samaten keinot niihin pääsemiseksi.
Toisaalta meneehän tämä näinkin. En valita tilannettani. En koe olevani tässä 'pelissä' häviäjä. Saan sitä, mitä kaipaan. Eivätkä kumppaninikaan paitsi jää. Tähän saakka yhdessäkään suhteessani kumpikaan osapuoli ei ole päässyt pysyvään parisuhteeseen, sikäli kuin se on tavoitteena ollut. Mutta sen sijaan kokemusta on karttunut kummallekin, eikä se varmastikaan ole huono asia. Mitä enemmän erilaisia ihmisiä oppii tuntemaan, sitä paremmin tietää, mitä itse haluaa.
- sinua...
seurustelemasta niiden parikymppisten kanssa? Itse olen 29-vuotias nainen ja minulla on 22-vuotias mies. Mulla oli ihan sama tilanne, etten kiinnostanut vastakkaista sukupuolta teiniaikoina, mutta 25 ikävuoden jälkeen kysyntää on ollut liiaksikin. Nuoremmat miehet ovat samassa tilanteessa suhderintamalla, joten homma toimii paremmin.
- M30+
Tuo on periaatteessa hyvä idea ja varmaan toimii monilla. Onnittelut teillekin!
Omalta kannaltani ongelma on siinä, että minulta puuttuu liikaa niitä piirteitä, joita 20-vuotiaat arvostavat. Omia myönteisiä puoliani he taas eivät pidä kovin puoleensavetävinä. Toisin sanoen minulla on aika vähän annettavaa 20-vuotiaalle. Ei se tietenkään ole heidän vikansa, vaan nähdäkseni ihan luonnollinen juttu.
Lisäksi yli 10 vuotta ikäeroa on aika paljon. Pääsevätkö niin eri-ikäiset enää kovin hyvin samalle aaltopituudelle keskenään? Kulttuurit ovat erilaiset, samaten kokemusmaailma.
Toisaalta nykyiset kaksikymppiset saattavat olla moniarvoisempia ja avarakatseisempia kuin samanikäiset olivat joskus 10-15 vuotta sitten. Niin tai näin, olen ajatellut suunnilleen oman ikäistä kumppania luontevimpana vaihtoehtona. Ehkä olen vain ajatusmaailmaltani rajoittunut? - olen ollut
M30+ kirjoitti:
Tuo on periaatteessa hyvä idea ja varmaan toimii monilla. Onnittelut teillekin!
Omalta kannaltani ongelma on siinä, että minulta puuttuu liikaa niitä piirteitä, joita 20-vuotiaat arvostavat. Omia myönteisiä puoliani he taas eivät pidä kovin puoleensavetävinä. Toisin sanoen minulla on aika vähän annettavaa 20-vuotiaalle. Ei se tietenkään ole heidän vikansa, vaan nähdäkseni ihan luonnollinen juttu.
Lisäksi yli 10 vuotta ikäeroa on aika paljon. Pääsevätkö niin eri-ikäiset enää kovin hyvin samalle aaltopituudelle keskenään? Kulttuurit ovat erilaiset, samaten kokemusmaailma.
Toisaalta nykyiset kaksikymppiset saattavat olla moniarvoisempia ja avarakatseisempia kuin samanikäiset olivat joskus 10-15 vuotta sitten. Niin tai näin, olen ajatellut suunnilleen oman ikäistä kumppania luontevimpana vaihtoehtona. Ehkä olen vain ajatusmaailmaltani rajoittunut?yhtä rajoittunut. En todellakaan päättänyt etsiä itselleni nuorempaa miestä. Näin vain pääsi käymään, että se joka kolahti, oli nuorempi. Monet mieheni kavereista eivät ole henkisesti yhtä kypsiä. Toisaalta töissä opiskeluaikana huomasin, että 50-vuotiaat naiset/miehet saattavat olla jämähtäneitä yläastetasolle. Eli yksilöstä se on kiinni.
Suosittelen sinua lämpimästi katselemaan nuorempiakin naisia avoimin silmin. Oman kokemukseni mukaan /- 10 vuotta ikäeroa voi toimia vielä ongelmitta. Vanhempiakin naisia suosittelisin harkitsemaan, mutta ainakin 6 vuotta vanhemmilla lienee jo lapsia tai ainakin kiire niitä tehdä, joten se ei välttämättä ole niin hyvä idea, jos haluaa edetä rauhassa. Toisaalta, jos toinen kolahtaa kunnolla, niin joskus voi tulla halu edetäkin nopeammin kuin aiemmin oli kaavaillut.
Eli tutustu vaan ihmisiin ennakkoluulottomasti. Älä lupaa seurustelua, jos ei sille tunnu. Todennäköisesti sopiva ihminen tulee vielä vastaan.
- nainen.
- siitä oli kysymys
Eiköhän aloittaja tarkoittanut vain sitä, että mies ei välttämättä tahdo avioitua elämänsä ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa, vaikka naiselle kyseinen mies ei ensimmäinen olisikaan.
- varmasti paljolti
siitä oli kysymys kirjoitti:
Eiköhän aloittaja tarkoittanut vain sitä, että mies ei välttämättä tahdo avioitua elämänsä ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa, vaikka naiselle kyseinen mies ei ensimmäinen olisikaan.
on.
Kyllä itsellä ainakin tulisi mieleen ottaa takaisin korkojen kera "nuoruuden menetetyt vuodet", mikäli olisin tuossa tilanteessa.
Tuntuisi täysin hoopolta mennä suoraan jonkun naisen kanssa kimppaan, joka silloin parikymppisenä paneskeli kaikkien muiden kanssa. - tätähän se AP vain haluaa
varmasti paljolti kirjoitti:
on.
Kyllä itsellä ainakin tulisi mieleen ottaa takaisin korkojen kera "nuoruuden menetetyt vuodet", mikäli olisin tuossa tilanteessa.
Tuntuisi täysin hoopolta mennä suoraan jonkun naisen kanssa kimppaan, joka silloin parikymppisenä paneskeli kaikkien muiden kanssa. - toisella tavoin
tätähän se AP vain haluaa kirjoitti:
Ei nyt puhuta pelkästä pillusta. Oletko siis sitä mieltä, että ihmisellä on velvollisuus avioitua ensimmäisen kohdalleen tulevan seurustelukumppanin kanssa? Siis joutua eräänlaisen pakkonaittamisen kohteeksi. Sellainen olisi tilanne miehellä, jonka ensimmäinen suhde toteutuu vasta 30 vuoden tienoilla. Kyllä se on ihan luonnollista haluta ottaa selvää siitä, millaisen ihmisen kanssa tulee toimeen ja haluaa elää loppuikänsä eikä niin, että ensimmäinen vastaantulija on kelpuutettava. Niinhän kaikki parikymppiset ja sitä nuoremmat ajattelevat ja toimivat. Miksi tilanne vähän vanhemman kohdalla olisi erilainen?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1067522
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h1065286Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1163526Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p253481Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska352554Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191866Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?961521Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3521520Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1311356Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?591347