Roikkuminen ja säälin

salainen numero ja lähteminen vai, eihän se millään muulla tavalla lopu. mutta parastahan se olisi ensiksi sanoa suoraan hänelle, eivät nuo roikkujat aina edes tajua käyttäytymistään...

Joo no ensin siinä käy niin ,että yrität hyvällä, keskustellen, suostutellen, mukavasti.
No toinenhan ei suostu, roikkuu, ehkä itkee, saa sinut tuntemaan sääliä ja maailman pahuutta itsessäsi. Päätät yrittää uudestaan, ethän sinä voi olla niin kauhea, että jättäisit toisen.. Ehei. Sinähän kilttinä tyttönä jatkat ja puret hammasta. Eikä sun luonne anna periksi jättää toista raukkaa. Sitten sulle tulee tää tilanne uudestaan eteen kohta. Teet uudestaan, nyt on toisellakin jo kovemmat otteet, syyttelee, saa sut tunteen roistomaisuutta ja maailman pahuutta ja et vieläkään anna periksi.
Tilanne kypsyy siinä ja sinä myös, sitten kokeilet taas, hyvällä, sitten pahalla, lopulta eroatte hirveissä riidoissa. Jälkeenpäin tunnet loputonta syyllisyyttä, toinen ei päästä helpolla ja roikuskelee jatkuvasti, sinäkään et osaa katkaista kerralla ja roikut itsekin. Loputtomasti mietit, olisiko pitänyt, et tykännyt, mutta et uskalla olla jämynä.
lopulta katkerana kaikkeen ihmettelet, että miten tuo on mahdollista..

ET uskalla uuteen suhteeseen, kaikki on paskaa ja ennenkään ei onnistunut..

ETtä joko lujasti ja jämysti päätät kerralla ja poikkaset ja etukäteen jo käyt läpi itse ensin yksin sen, mitä se toinen kokeilee, että pysyt päätöksessäsi. Tai sitten teet tuon vaihtoehdon, minkä laitoin tuohon. Kerran se kirpaisee, mutta toiset kärvistelee pitkäänkin ja sitten kun tilanne on jo niin huono, se haittaa omaakin elämää jatkossa.

Ihan veke, suhteet katki. Jos nyt tunnet että jostain syystä sun täytyy selittää jotain niin tulosta toi kirjeesi ja nämä vastaukset ja jätä ne näkyviin.

Ei tuosta seuraa mitään hyvää kenellekään.

oli ennen.
Sitä mietti että jos nyt lähden niin kaduttaako jossain vaiheessa itseä ja miten se irtautuminen onnistuu jos toinen roikkuu.Vastaus: minua kadutti, mutta vain hetkellisesti aika ajoin.
Ne sinun myös pitää etukäteen miettiä mitä silloin teet kun itse kaipaat jostain syystä herraa...

Jos tuntuu nyt että se ei tule olemaan ongelma niin keskity siihen miten mies sen näkee ja miten torjut hänen säälin ruikutuksensa.
Sinussa itsessäsi on jotain pohjimmaisia tunteita jotka vaikuttavat siihen miksi otat säälistä miehen takaisin.
Mitä se sulle silloin antaa tai mitä se saa sut tuntemaan.Tunnetko että et ole ainakaan säälimätön ihminen?Osaako miehesi käyttää sitä heikkoutta sinussa hyväkseen ja manipuloi sinut säälimään ja syyllistää?
Ymmärrät varmaan että sekään ei ole sinua kohtaan rakkautta jos ei osaa kunnioittaa sinun päätöksiäsi.

Tekstistäsi sai sen käsityksen että teillä ei ole oikeastaan mitään muuta yhteistä kuin se että olette kotona ja hän vahtii sinua ja sinä antaudut vahdittavaksi.Ymmärrän siis miksi olet masentunut.Se ei ole mukavaa elämää.
Parisuhde ei perustu toisen vahtimiseen vaan toisen tarpeiden huomioonottamiseen ja kunnioittamiseen molemmin puolin ja siinä kompromissit väliin.Jos sellainen ei toteudu molemminpuolin, toinen tod.näk. voi huonosti.

Sinuna lähtisin ja jos mies häiriköi niin vaihda sitten numero jos hän ei usko kun kiellät.Käske hänen hakea itselleen apua ja pese itse kätesi hänen kuultensa hänen tuntemuksistaan.Aikuinen mies on itse tunteistaan ja asioistaan vastuussa.Älä anna hänen millään tavalla kiristää tai uhkailla.

Voihan se olla jos Mies oikeasti haluaisi olla sinun kanssasi,hän hakisi apua ja joskus vielä ehkä voisittekin olla yhdessä mutta siitä pitää olla varma näyttö.
Älä pilaa elämääsi.Tsemmppiä!

Ilmoitat vain että se on loppu nyt. Ensiksi voit kokeilla onnistuuko eroaminen ystävällisesti, keskustellen ja "aikuismaisesti" mutta todennäköisesti se ei onnistu.

Älä sorru sääliin tai ota häntä takaisin vain koska hän ruinaa sitä. Jos ystävällisesti eroaminen ei toimi, vaan mies jää odottelemaan milloin suhde jatkuu, niin ole jämäkämpi. Tai vaikka inhottava kylmä narttu, jos muu ei auta.

Älä vastaa puheluihin tai viesteihin, tai jos vastaat niin laita kerrasta toiseen sama "jätä minut rauhaan" viesti. Älä vastaa miehen esittämiin kysymyksiin, hän saattaa tulkita sen ystävyytenä ja uutena mahdollisuutena.

Jos hyvin käy, mies jättää sinut rauhaan tuon jälkeen. Mutta älä pidä sitä itsestään selvyytenä. Jos muu ei auta niin vaihda puhelinnumero ja hanki miehelle lähestymiskielto.

Mulla oli muutama vuosi sitten samanlainen tilanne. Erosta ja säälistä takaisin ottamisesta meni puoli vuotta kunnes vihoin sain otettua askeleen pois päin. Vaikkakin yritin erota monta kertaa tuon 6kk aikana.. Minun yksinkertaisesti piti alkaa v*ttumaiseksi nartuksi ja olla niin ilkeä ja epäkohtelias kuin vain pystyin, sillä mies ei yksinkertaisesti ymmärtänyt asiallista puhetta. Numeroa ei onneksi tarvinnut vaihtaa, mutta häiriköinti loppui vasta kun sanoin hakevani lähestymiskiellon jos mies ei hyvällä ymmärrä.

Minua harmitti oma käytökseni todella paljon, mutta loppujen lopuksi kyse on minun ainoasta elämästäni jota en halua kenenkään vainoavan. Ja näin jälkeenpäin olen 100% varma että tuo oli oikea päätös ja olen niin onnellinen että pystyin olemaan päättäväinen enkä tuhlannut enää elämääni. Voin vain suositella samaa sinulle, jos olet jo vaarassa masentua suhteen takia. Oma henkinen hyvinvointi on sen verran arvokas juttu ettei sitä kannata taistelematta menettää.

Eiköhän hän ole jo näyttänyt sulle ettei pysty muuttumaan. Älä anna tällä kertaa säälin voittaa, kun saat tarpeeksesi ja lähdet. Sen täytyy olla lopullista. Puhekaan ei näytä tehoavan.