kun opin tuntemaan sinut, aloin myös arvostaa ja sitten...tuli päivä että tajusin ihastuneeni.Moni sanoisi ettei pitäisi, minä sanon että mitä sitten? Olen hyväksynyt, monien vaiheiden jälkeen tunteeni enkä näe niissä mitään pahaa.Tosin joudun kätkemään ne sydämeeni enkä voi näyttää mutta...mitä sitten? Kaikesta huolimatta joudunkin itse ottamaan riskin koska rakastan sinua - mitä sitten?Se ettet välitä minusta ei minua haittaa, minä kun välitän sinusta. Joku varmaan kysyisi, mitä sitten? Minä vastaan ; ei niin mitään!
Ihastuin sinuun
pikku-hiljaa
1795
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
1. vuosi meni siihen, että en millään myöntänyt itselleni, että alan ihastua häneen.
2.vuosi oli sitä voimakasta tunteitten paloa, mutta emme pystyneet toisiamme kuitenkaan oikein kohtaamaan. Itsellä oli monia esteitä ja jarrutin..
3. vuosi oli jo epätoivoista, väärinkäsityksiä, yritystä jutella, yllätyksiä ja surua kun en lopulta saanutkaan enää vastakaikua kun mies perääntyi. Illuusiot särkyivät ja kaipaukset vain jättivät sydämeni lepattamaan.
tämä 4. alkanut vuosi on jo kaiken hyväksymistä, että elämä jatkuu ihan hyvänä.