Siirtäisin vaikka vuoria

Tuli aivan kyyneleet silmiin tosta sun tekstistä, tosin oon itsekki vasta eronnut, meillä se suhde kyllä kesti vaan vuoden ja yhdessä asuttiin. Tää henkilö oli mulle ensimmäinen suurin rakkaus, ei ensimmäinen mutta kans suurin. Eroon ei meilläkään johtanu se etteikö tunteita olis ollu, niitä oli alusta asti paljon joka tasolla. Mun piti lähteä järkisyistä, välillä ottaa koville muistuttaa itseä syistä jotka johti siihen että mun oli pakko muuttaa pois. Pettämistä ei kyl meilläkään ollu. Aluks ku muutin en edes surrut, nyt tulee kyyneleet ja ikävä, tosi ikävä, jota vastaan ainaki iltaisin nyt usein on joutunu taistella.
Tiedän että muuta mahdollisuutta ei ollut. Tuntuu vaan kummalta että vaikka se olin mä joka lähdin, niin tämä henkilö vaikuttaa voivan paremmin kun koskaan ja nyt se oon mä joka tuntuu ettei pääsekkään yli.
Meni ny aiheen vierestä, oikestaan purin vaan omia tunteita, mutta toivon kuitenkin teille että te löydätte toisenne uudestaan

on sitä turha itkeä!

Ja kun kun sinulla oli kumppani, niin et sitten viitsinyt tehdä yhtään mitään onnenne eteen? Ja nyt on hyvä viisastella ja kerätä sääliä, että "siirtäisin vaikka vuoren vuoksesi" .

Voi paska.

ajattelee "olemme kuin luodut toisillemme". Kuitenkin erositte. Harvoin suhteet enää onnistuu jatkoajan jälkeen, niin se vain menee.

Itselläni kävi niin, että exäni petti minua kerran joitakin vuosia sitten ja alkoholia käytti suht runsaasti. Pistin suhteen poikki silloin, kun tilannetta en enää kestänyt. Erosimme ja näimme silloin tällöin sattumalta tietysti kun samassa kaupungissa asuimme. Itselläni oli välissä pari lyhyttä suhdetta kuten exällänikin. Viime syksynä sitten tapasimme baarissa ja sovimme, että käydään kahvilla vaihtamassa kuulumisia. Hän oli selvästi ottanut itseään niskasta kiinni ja saanut elämäänsä järjestykseen, tapailimme useammin sen jälkeen ja nyt olemme ns. virallisesti palannut yhteen ja tunne on todella hyvä ja miehenikin kuin uusi ihminen.
Tuskin tällaista liikaa tapahtuu, mutta ajattelin tuoda oman näkemyksen kun oloni on hyvä ja ihmiset varmasti tarvitsevat niitä positiivisiakin kokemuksia eivätkä pelkästää masentavaa luettavaa =)

SINÄ tahtoisit sitä ja SINÄ tahtoisit tätä, ja nyt olet sitten huomannut virheesi jne jne...
Se nyt vaan ei ole niin yksinkertaista! Ei riitä sinun tahtosi - jos toinen ei halua sinua takaisin, on turha alkaa vuoria siirrellä. Kannattaisikohan kartoittaa tilanne hänen osaltaan ennen kuin jatkat ehkä turhaa haaveiluasi yhteenpaluusta..?

No yritä takaisin häntä rauhallisin askelin. Toista ei voi muuttaa, mutta itseään voi.

Meillä sama tilanne mutta entinen mieheni siirtäisi vaikka vuoret ja kaikki esteet. mut kannaatttaa antaa aikaa. sitä mikän yritän " exälle" toitottaa. Aikaa niin tulevaisuus tekee osansa asioihin. meillä vaan lapsi sotkee vähän kuvioo.