Vaimoni muutti pois,ja allekirjoitettiin eropaperit.Nyt kun viimein ero sai lainvoiman, niin vaimo kertoo että rakastaa minua ja haluaa seurustella kanssani,mutta en usko että siitä mitään tulee,koska olen monien naisten kanssa ollut sängyssä.Avioliitossa olimme uskollisia.Mitä teen? kertokaa!!!
Vaimoni kummallinen
käytös
284759
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Koska olet kuullut, että vanha kahvi olisi lämmitettynä parempaa kuin alkuperäinen?:)
Tuo oli hyvin ilmaistu ja tosi!
Terveisin nim. kokemusta on uudelleen lämmitetystä ja aikaa myöten lopullisesti jäähtyneestä aviosuhteesta.
Tuo lienee vain kylmä totuus; kun kerran jotain särkyy, niin kyllä se rikki on mennyt. Uudelleenlämmittelyssä voi hetken mennä hyvin, mutta ajan myötä kun homma taas "arkipäiväistyy" ja tulee ensimmäiset sanaharkat, niin kovana lyömäaseena lienee tuo toisen lähtö ja vatvominen siitä mitkä oli todelliset syyt lähtöön. Elämä on kovaa ja julmaa, mutta itse menisin mielummin elämässä eteenpäin kuin taaksepäin.
kun uuteen yritykseen lähdetään siitä mihin erotessa jäätiin. Saman ihmisen kanssa uusinta onnistuu vain sillä edellytyksellä, että vanha suhde haudataan totaalisesti ja uuteen lähdetään ikään kuin puhtaalta pöydältä uutena parina. Ei vanhojen aikojen kunniaksi.
Se ei ole helppo homma ja liiton onnistumiseksi tarvitaan molempien 100 % panostus. Ja tietysti tarpeeksi molemminpuolista tunnetta, että halutaan olla yhdessä. Edellyttää myös anteeksiantoa ja oman roolin ymmärtämistä eroon johtaneessa tilanteessa. Muuten ei kannata edes yrittää.
Ajattelet positiivisesti, itse olen mielummin inhorealisti vaikkakin joku saattaa tekstini perusteella luokitella minut pessimistiksi:)
Nyt voin sanoa että huom, ehkä on parempi että on vähän aikaa katsomassa nurmikon toista puolta!! ja ei se aina niin varmaan ole että lopullisesti eroaa, vaan ehkä pieni välimatka tekee hyvää välillä.
Nim, merk. Kokemusta on ja nyt ollaan eletty jo yhdessä 5vuotta taas, ja eikä suotta.
Kiitos vihjeestä.Taidan kurkata jonkinaikaa nurmikon toista puolta.Katsotaan mitä sieltä löytyy.
Älä hyvä mies ymmärrä tuota kurkkaamista nurmikon toiselle puolle, että voit käyttää hyväksesi naisia miten haluat ja sitten palata "rakkaan" vaimosi luo!
Muut naiset eivät saa olla vain huvittelukavereita!
osaltasi, että haluatko enää palata vaimosi kanssa yhteen. Ei se riitä, että vaimo haluaa takaisin. Molempien täytyy haluta samaa asiaa yhtä paljon.
Eropäätöksen tekeminen ja eropapereitten jättäminen on jo pitkällisen funtsimisen tulos eli ne eroon johtaneet syyt kannattaa pitää kirkkaasti mielessä, kun pohtii palatako yhteen takaisin. Se on yhtä ison harkinnan tulos kuin itse eropäätöskin.
Totta kai voit huvitella muiden naisten kanssa ja kokeilla, miltä ruoho muilla niityillä maistuu.
Varsinkin eronneita 40 naisia on yllin kyllin tarjolla ja todella helposti saatavilla. Se, että naiset haluavat tietenkin monopolisoida jokaisen miehen seksin, ei ole mikään syy jättää tilaisuuksia käyttämättä. Ketä sinä loukkaat, jos paneskelet perheensä kevyesti vaihtelun halussaan jättäneitä naisia? Et ketään.
Jos sitten vanha vaimo on oman pyrähdyksensä tehnyt ja maistuu hyvältä, pane häntäkin. Kivahan se on käydä muistelemassa vanhoja. Älä kuitenkaan sinnekään jää loukkuun. Ole mkohtelia ja ystävällinen, mutta älä nöyristele. Sinulla ei ole mitään velvollisuuksia ole uskollinen sinun luottamuksesi pettäneelle ihmiselle, joka on vaihtelun vuoksi valmis rikkomaan perheensä.
Ei muuta kuin elämään veliseni!
jatkossakin.
Niin se muuten on, että vaikka nurmikko aidan toisella puolella näyttää houkuttelevan vihreältä, lähemmän tutustumisen jälkeen useimmat joutuvat toteamaan, että rikkaruohoja kasvaa myös siellä.
Tätini ja hänen miehensä erosivat tätini tahdosta
parin vuoden avioliiton jälkeen. Erosivat ja palasivat taas yhteen ja ovat pysyneet yhdessä 32 vuotta.
kun erokin saanut jo lainvoiman ;))
Odotat hetkisen niin harha menee ex-vaimoltasi ohitse.
Tätähän sinä et halunnut kuulla?
vakipanon mutta ei halua sun huonoja puolia päivittäiseksi riesaksi. Ei se aina niin helppoa ole sinkkunaisen saada hyvää ja säännöllistä seksiä.
Voi tuo toimmiakin kun hyväksytte pelisäännöt ettekä sotke hommaa tunteilla.
Eli nainen on huomannut että seksiä ois kiva saada ja sä olit ehkä siinä hyvä, ja ehkä ois kiva kun joku ois kulkemassa rinnalla kun pitää mennä johonkin juhlimaan
Jos olet mies, et ota entistä vaimoa takaisin. Kysymys on tyylistä.
On siinä tietysti sellainen käytännöllinenkin puoli että jos nyt myönnyt seurustelemaan, kohta exäsi osaa pyytää seuraava juttua. Kohat huomaat että kaikki minkä luulit olevan sinun onkin yhteistä ja hänellä on oma elämänsä ja omat tavaransa. Vain sinun kamasi jaettiin.
Hei mr orange,
oletko nyt sekoittanut tyylin ja lyylin?
Minusta miehen tyyli mitataan sillä, miten hyvin hän pystyy pitämään avioliittonsa kasassa, eikä sillä, miten hyvin hän pystyy pysymään vaimostaan erossa.
Toivottavasti löydät rinnallesi (ei siis alapuolellesi eikä yläpuolellesi) sellaisen naisen, jonka kanssa et mietiskele tyyliä, vaan pelkästään rakastat ja saat vastarakkautta. Kun se tapahtuu, tiedät ettei ole kyse ihmeestä, vaan ihmisistä.
En voi käsittää, miksi pitää vongata takaisin entisen puolison luo, etenkin kun on itse liitosta lähtenyt. Ero on ero ja that's it. Itselleni tulisi tilanteessasi sellainen olo, että puoliso haluaa kontrolloida tekemisesi, ei päästä sinua elämään vapaan miehen elämää. Mielestäni säälittävää käytöstä, itketään kun on paskat jo housussa. Oma asiasi tietenkin, mitä teet, mutta itse en ryhtyisi moiseen. Mikäs sinua estää vierailemasta monien naisten sängyssä, vapaata miestä. Nauti elämästäsi.
vanha sanontakin sanoo "aika kultaa muistot".
Ihmettelisin sinuna onko se tunteiden osoittaminen toiselta vain kaipuuta menneeseen elämään,kun ei hän yksinkään osaa olla?
Samalla kysyisin toiselta miksi hän ylipäätään halusi erota,jollei sitten ois muka oikeesti sitä halunnutkaan?
Tuollainen soutaminen ja huopaaminen,ja toisen manipulointi ihmissuhteissa ei oo tervettä.
Kun on avioliitossa,se tarkoittaa todellista ja aitoa sitoutumista..ei siinä leikitellä haluanko tätä sitten kuitenkaan vai en.
Ex rouvasi sai mitä halusi,ja ilmeisesti sinäkin olet jotain uutta saanut toisten naisten myötä;)
Paluuta menneeseen aikaan ei ole,senhän jo näitkin mitä se oli..miksipä se siitä ois muka paremmaks muuttunut?
Oletpas tosiaan saanut ohjeita asiantuntijoilta. Kovin on katkeruudella ja ehdottomuudella lähdetty neuvoja jakelemaan. Lieneekö oman elämän pettymykset taustalla vai ihanko elämänviisaus.
Yhtä kaikki. Ei ole ihme, että ollaan sitten avioeropalstalla säätämässä.
Jäisi muuten moni avioliitto alun perinkin solmimatta ihan sen perusteella, että tosiasia on, ettei se kuitenkaan onnistu. Silti riittää yrittäjiä, tuhansia ja taas tuhansia...
Minun mielestäni vanha tuttu ihmissuhde on arvokkaampi kuin moni uusi. Väitänpä, että moni ravintoloissa iltojaan viettävä nk. sinkku, joka vapaana ja riehakkaana etsii seuraa ja sitä myös saa, itkee iltaisin itsensä uneen yksin ollessaan. Siinä sitä kannattaa pitää periaatteista kiinni, ettei onni osu ainakaan toista kertaa omalle kohdalle.
Elämään kuuluu valitettavasti myös virheiden tekeminen. Harvoin niin täydellistä ihmistä tapaa, etteikö olisi koskaan erehtynyt. Joku erehtyy avioliiton solmimisessa, joku avioeroa ottamisessa. Annetaanhan virheelliset liitotkin anteeksi (eläköön siis avioeropalstat ja -tarinat), miksi ei voisi antaa anteeksi avioeroakin.
Elän itse onnellisessa avioliitossa, jota voisi kutsua varmastikin parisuhteiden paratiisiksi. Tie ei ole ollut helppo. Periaatteita saa olla, mutta ei niiden ehdoilla elää kannata. Yksi kirjoittaja mainitsi, että kyse on tyylistä. Luulenpa, että kyse on kuitenkin heikosta itsetunnosta ja pettymyksestä, jota ei uskalla itkeä, joten yrittää antaa takaisin. On edes jotain, mitä tehdä, kun muutakaan ei voi.
Mene sinä yhteen entisen vaimosi kanssa, jos siltä tuntuu, ja pysy erillään, jos siltä tuntuu. Ihmissuhteissa on aina riskejä, vanhojen tuttujen ja uusien vieraiden kanssa. Sen vanhankin kanssa voi olla vielä tulossa sellainen onni, jota ei jokaiselle tule edes ohikiitäväksi hetkeksi. Jos tuntuu siltä, ettei ole tunteita, älä tuhlaa teidän kummankaan aikaa. Ihan niin kuin sinä olet päässyt jaloillesi, pääsee entinen vaimokin. Ne kipukohdat, mitkä ero jättää, elämä hoitaa tai sitten ei. Sinä päätät, minkä asioiden kanssa voit elää, ja minkä asioiden kanssa et voi elää.
Ajattelin/kauhistelin juuri itsekin tätä vastausketjua ja sitä, miten matalamielisiä ihmisiä nuo neuvonantajat oikein ovat.
Eivätkö he tunne minkäänlaista vastuuntuntoa lähimmäisistään noita "elämänohjeita" jaellessaan?
Ei noissa mitään "matalamielistä" ole, vaan niissä puhuu selvä kokemuksen ääni.
Vastuutonta olisi, jos yllyttäisi palaamaan suhteeseen, vaikka tietäisi, että omalta ja miljoonien muiden kohdalla vanhat riidat ovat pilanneet suhteen uudelleen hyvinkin äkkiä.
Kyllä aloittajan täytyy itse päättää, ovatko he jotenkin erityistapauksia, joita yleispätevät säännöt eivät koske.
Mielestäni palstalle vastaajien kokemuksen ääni kumpuaa katkeruudesta ja kyvyttömyydestä ylittää vaikeat ajat, joita jokaisessa parisuhteessa on. Katkeruus on valitettavan usein merkkinä siitä, ettei ole osattu kyseenalaistaa omaa osuutta pieleen menneestä parisuhteesta lainkaan. Miksipä palaisikaan yhteen jättäjän kanssa, jos itse oli täydellinen?
Yleispäteviä sääntöjä ei ole. Minä en ainakaan (onneksi) ole ottanut vastaan neuvoja yleispäteviksi kokemuksiksi luokitelluilta yritelmiltä, koska elämäni on ainutlaatuinen. Miksi ylipäätään pitäisi tyytyä elämässä siihen, että katsoo keskivertotilastoja ja elää niiden mukaan?
Olisiko niin, että palstan nimi johdattaa tänne suhteissaan epäonnistuneita avunhuutajia? Se aiheuttaa muuten tilastollisen poikkeaman yleispäteviin totuuksiin.
Suhteita ei pilaa todennäköisyys vaan ihmiset itse. Mitä jos sinä saisit tilaisuuden "yrittää uudelleen"? Yrittäisitkö toinen jalka ulkona, vai päättäisitkö onnistua? Aivan, riski on siinä, että yrittääkö se toinen yhtä tosissaan kuin sinä. Kyseessä on kahden kauppa, jossa yhden päättäminen on vain 50 %.
Olen todennäköisesti lapsellinen tai erittäin onnekas. Tosin molemmissa tapauksissa oma osuuteni on 100 %. Uskallusta oli yhtä paljon kuin halua. Miehenkään ylpeyttä eivät kolhaisseet kavereiden toteamukset, että exiin ei kosketa tikullakaan. By the way, toteamukset tulivat kavereilta, joiden omat yritykset ja avioliitot olivat lähinnä surkeita.
Aloittajan täytyy tietysti päättää itse, ovatko he erityistapauksia vai.... voi hyvä tavaton. Eihän ihmissuhteissa ole mitään yleispäteviä sääntöjä, elleivät ihmiset sitten käyttäydy joidenkin yleispätevien avuttomien ennustusten mukaan.
Mitäs sanot? Mikä on yleispätevä sääntö siihen, miten kauan täytyy seurustella ennen avioliittoa, jotta avioliitto kestää? Kun yhdellä (huom. vain yhdellä) tuttavallani avioliitto hajosi, vaikka he seurustelivat yli kymmenen vuotta ennen avioliittoa. Toisaalta, yksi (vain yksi) tuttavani meni naimisiin neljän viikon tuntemisen jälkeen, eikä avioliitto kestänyt.
Avioliitton ja avioeron asiantuntijaksi tuntuu pääsevän helposti. Vähän samaa kuin lapsen kasvatus. Kun olet yhden lapsen saanut (lue: yhdestä avioliitosta eronnut), olet muidenkin lasten asiantuntija. Toisaalta, jos saat useamman lapsen, huomaat, että eivät ne lapset nyt ihan samanlaisia ole. Yleispäteväksi säännöksi voinemme todeta, että lapset syntyvät keskimäärin 1,5-4,5 kilon painoisina ja kasvavat keskimäärin 150-185 senttisiksi aikuisiksi. Eli ei mitään tekemistä sen kanssa, miten voi ennustaa naapurin lapsen pituuden.
Mitä jos heittäisit harteiltasi yleistykset ja alkaisit elää elämääsi? Voit yllättyä myönteisesti myös parisuhteissasi.
Muista, että vain sitoutumalla saat sitoutumisen tuomat edut. Jos elät toinen jalka ulkona, saat vain edut, jotka tulevat toinen jalka ulkona elämisestä. Siihen perustuu kaikki.
eikä asian vierestä....todella viisaasti kirjoitettu
mut miks muija muutti pois? luuli löytävänsä paremman? ei onnistunut ja nyt palaa kun hiffaa että saat naisia tuosta vain. Jos teillä ei ole muksuja, niin vaikea povata onnistumista, perustelut, ns "lämmitetyn kaffen sääntö".
mutta pääsee eroon lopullisesti.
Kenties teidän kannattaa keskustella miksi ex vaimosi haluaa sinut takaisin. Kaipaako hän todella sinua vai haluaako vain palata tuttuun suhteeseen. Ehkä naisten on vaikeampi jatkaa eteenpäin elämässä avioeron jälkeen. Entä sinä, haluasitko edes yrittää uudelleen? Jos alkaisitte seurustella uudelleen, voisitteko mielstäsi ratkaista aikaisemmat ongelmat tällä kertaa? Ja sinun mielestäni kannattaisi kertoa, että olet ollut muiden naisten kanssa ja kysyä, että häiritseekö se ex-vaimoasi.
Tämä on asia joka sinun itsesi on päätettävä. Jos päätät jatkaa ex-vaimosi kanssa niin teillä on tosi pitkä tie edessä. Kaikki entinen pitää selvittää, puhua asiat niin ettei niitä enää jatkossa käsitellä. Aloitatte suhteen ikäänkuin ihan alusta ja sitoudutte molemmat siihen ihan täysillä. Oletteko molemmat valmiita siihen? Se vaatii työtä ja vielä kerran työtä.
Erosta on kulunut vähintään yli puolivuotta ehkä enemmän! Jossain vaiheessa lähtijälle saattaa tulla mieleen että entäpä jos se entinen elämää olisi kuitenkin hyvää. Näin kävi minun ex:lle reilun kahden vuoden jälkeen salasuhteen ilmitulosta. Mutta aikaa on kulunut liikaa ja en todellakaan halua enää häntä takaisin luokseni. Enkä varsinkaan niin, että hän muuttaisi luokseni uuden onnen luota jonka luokse minun luotani muutti. Enkä jaksa uskoa että meidän suhde onnistuisi vaikka hän muuttaisi omaan asuntoon. En voisi koskaan luottaa häneen ja nyt kun olen oppinut elämään yksin lasten kanssa niin en edes halua tähän ketään "ulkopuolista".