Jo toisen kerran tässä vietän jo hautajaisia. 2 sukulaista kuollut vuoden sisällä. Ensin meni täti ja sitten hänen isänsä. Isoisäni, joka jakstoi sinnitellä 91 vuotiaaksi ja melkein 92 vuotiaaksi.
Kuolemasta on jo muutaa viikko, mutta hautajaisia vasta viikonloppuna vietetään, kun tätini ei ole "ehtinyt" viettää hautajaisia aiemmin.
Myös tämä isoisäni kuolema on tuonut paljon väsymystä ja stressiä. Varsinkin masennusta.
Tätini kauhea tapa valittaa minun äidille (ainoalle sisarelleen), ettei talosta saa ottaa mitään ja välillä uhkaa, että heitää kaikki tavarat pappani kotoa pos ja on koko ajan myymässä taloa, ennen perun kirjoutuksia. Ja hän ei ota mitään tavaroita. Tuntuu, että tätini on koko ajan vittuimelemassa meille, kun saimme kaikkea. Totuus oli se, että pappani antoi mielellään tavarat talteen ja halusi luopua niistä. Myös lupasi television moneen kertaan minulle, mutta nyt täti kiukaa siitä, kun minä olen saamassa sitä, vaikka en edes tee sillä mitään.
Eilen sattui tosin ehkä pahin ikinä kuulemani loukkaus. Äitini sanoi, että talon myymisen ja perunkirjoituksen voi hoitaa sitten kun vainaja on siunattu.
Tätini sanoi rumasti puhelimessa: Saatana, se on kuollut jo.
Myönnän, että haluan olla pois hautajaisista, mutta haluan kunnioittaa isoisäni muistoa, mutta en voi hyväksyä sitä, että tätini menee noin loukkaamaan isoisäni muistoa.
Onko kenelläkään muulla ollut näin sukulais riitaa, mikä on tuonnut stressia ja väsymystä?
Kuolemasta on jo muutaa viikko, mutta hautajaisia vasta viikonloppuna vietetään, kun tätini ei ole "ehtinyt" viettää hautajaisia aiemmin.
Myös tämä isoisäni kuolema on tuonut paljon väsymystä ja stressiä. Varsinkin masennusta.
Tätini kauhea tapa valittaa minun äidille (ainoalle sisarelleen), ettei talosta saa ottaa mitään ja välillä uhkaa, että heitää kaikki tavarat pappani kotoa pos ja on koko ajan myymässä taloa, ennen perun kirjoutuksia. Ja hän ei ota mitään tavaroita. Tuntuu, että tätini on koko ajan vittuimelemassa meille, kun saimme kaikkea. Totuus oli se, että pappani antoi mielellään tavarat talteen ja halusi luopua niistä. Myös lupasi television moneen kertaan minulle, mutta nyt täti kiukaa siitä, kun minä olen saamassa sitä, vaikka en edes tee sillä mitään.
Eilen sattui tosin ehkä pahin ikinä kuulemani loukkaus. Äitini sanoi, että talon myymisen ja perunkirjoituksen voi hoitaa sitten kun vainaja on siunattu.
Tätini sanoi rumasti puhelimessa: Saatana, se on kuollut jo.
Myönnän, että haluan olla pois hautajaisista, mutta haluan kunnioittaa isoisäni muistoa, mutta en voi hyväksyä sitä, että tätini menee noin loukkaamaan isoisäni muistoa.
Onko kenelläkään muulla ollut näin sukulais riitaa, mikä on tuonnut stressia ja väsymystä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä välitä, monessa suvussa tuollaista ilmenee. Tuntuu et monilla on tärkeintä vaan raha ja omaisuus, vaikkei vainajaa ole vielä saatu edes siunattua. Tavara tunnutaan jo omistavan, vaikkei perukirjoja tehty.
Voimia sinulle surussasi ja pitkää pinnaa. Elät varmasti vaikeaa aikaa, jos yhtään helpottaa et ole tosiaankaan yksin ongelmasi kanssa. Niin ja tietääkseni taloa ei saa myydä/tavaraa jakaa/rahaa nostaa ennen perunkirjoja...
että siten viimeistään kun arkku on maassa
alkaa se tappelu.
Minä olin pesänhoitajana, mutta kun alkoi suvun välit olla jo niin tiukilla että tapeltiin niistä viimeisistä veitistä ja haarukoista
niin annoin homman edunvalvojille kokonaan.
Ihmiset muuttuu älyttömän itserakkaiksi ja ahneisi, kun on kyse vainajan omaisuudesta
Äiti halusi pojastaan muistoksi television ja
"lainassa olleet" matot.
Veli halusi sohvakaluston.
Käly halusi liinavaatteet ja tekstiilit.
Naapurit kärkkyivät asunnon tyhjennystä kun haukat
tarkoitus oli, että jokainen voi ottaa muiston, esim valokuvan tai muistoesineen
ja tämä kaikki jäämistö oli alaikäisen lapsen
omaisuutta vieläpä
Vainajan omaisuus kuuluu vanhemmille, jos ei hänellä omia jälkeläisiä olut. Kyllä se äiti voi haluta/saada vaikka kaikki!
Haluaa kyllä.
Pesän perii vainajan alaikäinen lapsi kokonaisuudessaan.
Äiti on ahne sanonkomikä. Samoin koko muu suku.
Tätini on tässä ahnehtimassa kaiken, koska hänhän se on tässä myymässä taloa koko ajan jo ennen hautajaisia. :/
Tiedän, kuinka samana päivänä kun vainaja laitettiin arkkuun, niin osa perillisistä alkoi kantamaan vainajan omaisuutta omiin osoitteisiinsa.
Ei siinä paljon kunnioitettu lakia sen enempää kuin vainajaakaan. Miksi jotkut saavat tehdä ja toimia oman mielensä mukaan ja miksi ei noudateta lakia? Laissa sanotaan selvästi milloin ja miten pitää toimia. Mutta joillakin on omat lakinsa ja niin kuin minulle sanottiin, nämä ovat äidin tavaroita ja ne ei kuulu kellekkään. Jako tuli tehtyä niin, että vain kerran kaikki osakkaat oli paikalla ja sehän ei mennyt ihan oikein. Surkuhupaisaa, kuinka yksi tavaran kimpussa häärineistä esitti hautajaisten jäkeen hyvin surevaa ja kuinka oli raskasta olla hautajaisissa ja oli täysi työ pitää itsensä kasassa!!
Jos ei ole ennen ollut riitoja niin sitten ainakin kun omainen kuolee, mikä meihin oikein menee?