Olen löytänyt vihdoin elämääni miehen, jollaista olen etsinyt. Takana on vuosia jatkunut väkivaltainen suhde, josta on tietysti omat arvet jääneet ja kulkevat nyt mukana tähän suhteeseen.. Suurin ongelma on seksi, johon en enää pysty. En tunne mitään seksinaikana, en edes fyysisesti..
Jo vuosia sukulaiseni mies on kosketellut minua.. ei mitään ylisuurta, mutta kuitenkin. Hän on kertonut miten on seurannut kasvuani pikkutytöstä naiseksi.. Olen päässyt näistä yli ja välttänyt tilanteita joissa joudun hänet näkemään, mutta nyt kuukausi sitten tuli taas tilanne, jossa jouduin hetkeksi hänen kanssaan kaksin. Hän kävi minuun kiinni, työnsi käden housuihi enkä päässyt edes heti pois.. Kun pääsin ja lähdin, vannoin etten koskaan menisi lähellekään kyseistä miestä.
On tullut todella häpeällinen olo. Jos oma kumppani koskettaa minua, siedän sitä hetken. Sitten tulee olo että hänen on pakko lopettaa, minä en PYSTY. Huudan, panikoin, haluan tilanteesta pois, haluan juosta karkuun. Jalat eivät vain kanna, joten yleensä jään paikoilleni ja paha olo vain kasvaa.. Ennen seksi onnistui ilman suurempia ongelmia. Nykyään en pysty.
Takana on siis 7v sitten tapahtunut raiskauksen yritys, 5v väkivaltaista suhdetta jonka aikana 4v sitten tapahtunut raiskaus.. mutta kaiken paskan laukaisi tämän sukulaiseni miehen viime tempaus..
Raiskauksen ja väkivaltaisen suhteen myötä olen tullut araksi. Pelkään sanoa ei, jos kyse on seksinlopettamisesta. Luotan kuitenkin nykyiseen mieheeni täydellisesti ja pystyn keskeyttämään seksin ja puhumaan asioista avoimesti. Se ei vain riitä. Vieraille puhuminen on tuskallista, ja muisteleminen tekee kipeää. Hävettää suunnattomasti, jopa se kun tätä kirjoitan...
Kenellään muulla samanlaista?
Ongelmia ja
9
666
Vastaukset
- Tristar
siirtyä ammattiapuun. Tietääkö miehesi mistä käytöksesi johtuu? Sinä TARVITSET ammattiapua, ota yhteyttä terveyskeskukseesi heti, ja kysy psykologinaikoja. Tuosta sukulaismiehesi ahdistelusta voit myös tehdä rikosilmoituksen, minusta se kuuluu asiaan.
Minusta olisi hyvä jos myös iehesi pääsisi hiukan mukaan keskusteluun, yksityistä terapiaa tarvitset ehdottomasti tuollaisten kokemusten jälkeen, mutta myös pariterapia voisi antaa teille keinoja käsitellä suhdettanne vaikka menneisyys varjostaakin, puhumattakaan siitäe ttä se tekisi miehestäsi osan paranemisprosessia eikä jättäisi häntä ongelmiesi ulkopuolelle. On kauheaa katsoa kun rakas ihminen kärsii, voimatta tehdä asialle mitään. Jos et itse pysty apua hakemaan, sano miehelle että nyt niin on tehtävä, pyydä häntä auttamaan sinut alkuun.
***- alkuperäinen...
Jotenkin iso kynnys mennä puhumaan kenellekään, varsinkaan vieraalle. Onhan se noloa kun roikuin väkivaltaisessa suhteessa ja olen antanut tehdä itselleni ties mitä..
Mieheni tietää kaikesta kaiken, olen kertonut. Tosin en itse muista edes kertoneeni, mutta olin eräs yö istunut sängyllä ja puhunut menneisyydestä lähes kaiken..
Täytyy vain nyt ravistella itseään sitten liikkeelle. Tiedän ettei tämä voivottelemalla helpota! - Susanna**
alkuperäinen... kirjoitti:
Jotenkin iso kynnys mennä puhumaan kenellekään, varsinkaan vieraalle. Onhan se noloa kun roikuin väkivaltaisessa suhteessa ja olen antanut tehdä itselleni ties mitä..
Mieheni tietää kaikesta kaiken, olen kertonut. Tosin en itse muista edes kertoneeni, mutta olin eräs yö istunut sängyllä ja puhunut menneisyydestä lähes kaiken..
Täytyy vain nyt ravistella itseään sitten liikkeelle. Tiedän ettei tämä voivottelemalla helpota!Ei siinä ole mitään noloa. Moni avuntarpeessa oleva tuntuu ajattelevan, että on jotenkin hävettävää hakea ammattiapua. Ei ole! Siinä ei ole mitään hävettävää. Ja toisekseen siellä ei tarvitse nolostella mitään sanomaansa. Kertoo vaan asiat sellaisina kuin ne ovat, siellä ei kukaan sua tuomitse mistään, ei naura sulle tai pidä tyhmänä. Jokainen meistä on elämässään tehnyt vähemmän järkeviä valintoja.
Itekin kävin psykologin juttusilla kun sairastuin masennukseen. (söin myös masennuslääkkeitä.) Alkuun ajattelin, että noinkohan tästä on apua.. ja että "prkl kun pitää olla näin heikko ettei itsekseen pärjää" . Jännitti ja nolotti mennä. Nuo tuntemukset muuttuivat hyvin pian terapian edetessä. Ja jossain vaiheessa vaiheessa terapian ja lääkityksen vaikutukset alkoivat näkyä ja tuntua. Ne tosiaan auttoivat minut takaisin pinnalle. :) - nolottamiseen
alkuperäinen... kirjoitti:
Jotenkin iso kynnys mennä puhumaan kenellekään, varsinkaan vieraalle. Onhan se noloa kun roikuin väkivaltaisessa suhteessa ja olen antanut tehdä itselleni ties mitä..
Mieheni tietää kaikesta kaiken, olen kertonut. Tosin en itse muista edes kertoneeni, mutta olin eräs yö istunut sängyllä ja puhunut menneisyydestä lähes kaiken..
Täytyy vain nyt ravistella itseään sitten liikkeelle. Tiedän ettei tämä voivottelemalla helpota!auttaa sellainen ajatus, että se ammatti-ihminen, jolle sitten tulet puhumaan asioistasi, on jo kuullut lukemattomia kertoja samanlaista, ja vielä pahempaakin, muiden ihmisten suusta. Et ole ensimmäinen, etkä viimeinen. Valitettavasti.
- Tristar
alkuperäinen... kirjoitti:
Jotenkin iso kynnys mennä puhumaan kenellekään, varsinkaan vieraalle. Onhan se noloa kun roikuin väkivaltaisessa suhteessa ja olen antanut tehdä itselleni ties mitä..
Mieheni tietää kaikesta kaiken, olen kertonut. Tosin en itse muista edes kertoneeni, mutta olin eräs yö istunut sängyllä ja puhunut menneisyydestä lähes kaiken..
Täytyy vain nyt ravistella itseään sitten liikkeelle. Tiedän ettei tämä voivottelemalla helpota!Alku on vaikeaa, siksi on ihan hyvä jos miehesi saa sinut liikkeelle, noin aluksi. Kävin itsekin läpi monen vuoden toipumisen henkisesti ja lopuksi fyysisestikin väkivaltaisesta suhteesta, avun hakeminen ei ollut helppoa eikä hauskaa mutta... kiitos ystäville jotka eivät lannistuneet vaan potkivat ahterille niin kauan että tapahtui. Ei kaikkea tarvitse yksin jaksaakaan.
Huonoon sutheeseen voi ajautus kuka vain, se ei ole sinun vikasi eikä mitenkään noloa, vaikak se siltä voi tuntuakin. Ammattilainen tietää sen, ja niin tietää joakinen kohtalotoverisikin. Et ehkä uskoisi kuinka paljon heitä valitettavasti on...
***
- alkuperäinen..
Pelkään vielä sitäkin että nyt kun häpeän tunne on niin voimakas, valehtelen terapiassa.
Teen joskus niin koska haluan että ongelma näyttää mahdollisimman pieneltä.
Eli olen siis täydellinen ongelmatapaus.
Miten sait itse kiinni terapiasta? Pystyitkö siellä avautumaan helpostikin?
Olen joskus nuorena (15v eli 8v sitten) käynyt terapiassa kun sairastuin bulimiaan. Sielläkin kävi niin että yritin valehtelemalla päästä eroon terapeutista... :/- Susanna**
Minulle oli aika helppoa puhua terapeutille.. sanoisinko yllättävän helppoa.. koska olin kyllä tuolloin melko sulkeutunut muuten. Alussahan olin aika hälläväliä- asenteella, että sama kait se on kokeilla.. Mutta kun huomasin, että jutteleminen tuntemattoman ihmisen kanssa auttoi edes hiukkasenkin oloa, halu päästä siitä inhottavasta olotilasta pois kasvoi.
Sinähän voit heti aluksi kertoa terapeutille nuo asiat jotka sinua pelottavat/mietityttävät. Varmasti hän keksii keinoja miten rohkaista sinua kertomaan asiat sellaisina kuin ovat.
Ajattele miten ihana olisi jättää taake, menneisyyteen häpeän tunne ja nuo inhottavat kokemukset. Se onnistuu vain käymällä läpi kokemasi ja käsittelemällä nuo tuntemukset. - ketjun lukenut
Jos pelkäät valehtelevasi terapiassa, voit etukäteen kirjoittaa asiat paperille ja antaa sen heti ensimmäiseksi terapeutille. Voit kirjoittaa siihen myös syyn, miksi niin teet.
Terapian alussa valehteleminen ja asioiden kaunistelu ei ole mitenkään tavatonta, tein itsekin niin (itselläni perheväkivalta- ja insestitausta). Kokenut terapeutti kyllä huomaa sen ja antaa sinulle aikaa kunnes olet itse valmis puhumaan avoimesti ja rehellisesti.
Terapia auttaa, mutta mitään hokkuspokkustemppuja siellä ei tehdä, aikaa menee, mutta se kannattaa. Lähdin pisteestä, missä inhosin itseäni ja rankaisin itseäni fyysisellä kivulla, jos olin "langennut" seksiin. Olin siis tosi sekaisin. Nyt olen aikuinen nainen, joka nauttii seksistä. Prosessi ei ollut helppo, mutta kyllä kannatti.
Terapiassakin on tärkeää, että henkilökemiat toimivat. Jos terapeutti ei tunnu siltä, että pystyisit oikeasti avautumaan, on ihan ok sanoa, että tämä ei toimi, voisiko joku muu ottaa minut asiakkaakseen. Minulta ainakin alussa, kun tilanteeni oli kartoitettu, kysyttiin, että kenen asiakkaaksi haluaisin. Se joka oli kartoituksen tehnyt oli aivan ihana ihminen ja sanoin, että haluan jatkaa keskusteluja hänen kanssaan.
Olet onnekas, kun sinulla on mies, joka tietää tilanteesi ja on ilmeisesti valmis tukemaan sinua. Joku tuolla ehdottikin pariterapiaa yksiöterapian rinnalle. Ehdottomasti kannatettava idea. Omaiset usein tuntuvat jäävän ulkopuolisiksi, eivätkä siten oikein ymmärrä mitä läheiselle on tapahtumassa kun terapia etenee.
Jos et saa yksin haettua itsellesi apua, pyydä miehesi tekemään se puolestasi. Tai oikeastaan olisi parempi, jos toimisitte yhdessä. Tämä koskee ja sitoo teitä molempia.
Rohkeutta ja voimia teille molemmille!
- nainen18..
saman suuntasia kokemuksia,oireita.. Isäpuoli pahoinpiteli,ahdisteli,raiskas lapsesta-varhaisteiniks asti.. äiti ties eikä välittäny. tuli ongelmia,pääsin lastenkotiin,ja pois, nykysin oon juureton,en kuulu minnekkään. sisimmässä inhoan itseäni,en tunne oikeen mitään kipua,iloa,rakkautta,kiintymystä en vaan pysty vaikka tahdonkin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 16912723
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h1525446Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p454750Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1493689Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska392778Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1201945Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?1101696Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3651634Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?1071533Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1361471