Mun ongelmani kuulostaa varmaan pieneltä mutta on mulle todella iso.
Olen löytänyt täydellisen ihanan miehen jonka kanssa muutimme vuosi sitten yhteen. Kaikki on hyvin. Ongelma on ikäero. Mies on mua 5 vuotta nuorempi. Minä 25 ja hän siis 20. Tämäkkään ei varsinaisesti vielä ole ongelma, mutta se kun puhuin miehen kanssa tulevaisuudesta ja lapsista niin tajusin ettei hän ainakaan vielä ole valmis lapsiin. Enkä painosta, mutta kysyin, onko hän valmis kolmen vuoden päästä. Hän sanoi ettei osaa sanoa, ei yhtään tiedä. Mun murheeni siis on että pitäisikö suhdetta jatkaa kun kaikki on niin hyvin ja rakastan häntä sydämmestäni. Ja odottaa kolmen neljän vuoden päähän kun olen 29.. mitä jos mies ei silloinkaan ole valmis? Mitä sitten teen.. mitä jos mies hylkää minut yhtäkkiä jonkun nuoremman tullessa eteen ollessani 30 vuotias.. jään yksin lapsettomaksi erakoksi. Sattuu katsoa, kun ystävät avioituvat ja saavat lapsia, ja itse vaan porskutan paikoillani. Auttaisi jos mies voisi luvata että on valmis perheelle vaikka 3 vuoden päästä. Ei mies voi olettaa että mulla on loputtomasti aikaa. Ajatellaanpa tilanne että esim. kun hän olisi 30 ja halukas saamaan lapsia niin olen jo 35 ja voi olla että mun biologinen aika on ummessa ja lapsia ei tule. Vaikeeta kenenkään on sanoa että mitä mun pitäisi tehdä, mutta olisi kiva kuulla jos jollain on ollut vastaava tilanne että miten siitä on päässyt ylitse. Olen kuitenkin aina nähnyt itseni perheellisenä, perheen äitinä ja se "olla äiti" on mun suurin haaveeni ikinä. Pitääkö mun unohtaa lapsi haaveet rakkauden tähden vai odotella jos mies kypsyisi ajatukseen tässä tulevina vuosina. Olen tavallaan niin vihainenkin miehelle. Miksi hän tuli ja luikerteli elämääni, yritin silloin jo estää itseäni ihastumasta itseäni viisi vuotta nuorempaan, mutta hän oli niin sinnikäs niin ajattelin että on varmaan sen verran kypsä (onkin) että suhde toimii. Jotenkin oletin myös että mies olisi jo alusta asti ymmärtänyt että olen sen verran vanhempi että hänkin joutuu joustamaan asioissa ja että perhe perustaa ikätovereitaan nuorempana. Mä voin joustaa vähän ja hankkia perheen ikätovereitani vanhempana, mutta en halua ikäloppuna. Lähivuosina mulla olis vielä ystävien tuki ja äidin apu. Yli kolmekymppisenäkin voin, mutta 10 vuoden sisällä haluan enemmän kuin yhden lapsen. En esikoista 35 vuotiaana.
Mitä tehdä
10
737
Vastaukset
- jos kuitenkin
Monet painivat samanlaisen ongelman kanssa kuin Sinä. Et voi pyytää mieheltäsi lupausta siitä että alatte lapsentekopuuhiin 3vuoden kuluttua.
Voi olla että teette lapsen ennen sitä, sen jälkeen tai ette ollenkaan.
Olet ristiriitaisessa tilanteessa, mutta kuitenkin miehen kanssa jota rakastat.
Onko kannattavaa lähteä etsimään uutta onnea joka kenties olisi valmis lapsentekopuuhiin? Onko mitään takeita että sellaista edes löytyy?
Itse neuvoisin että odota vielä. Älä painosta miestä. Jos mahdollista, viettäkää aika esim.sukulaisten / tuttujen luona, joilla on lapsia, tarjotkaa lastenhoitoapua. Voi nimittäin olla että miehesi ei ole lasten kanssa ollut eikä asiasta vielä paljoa ymmärrä.
Olet kuitenkin löytänyt rakastavan miehen, pidä siitä kiinni. Älä kuitenkaan loputtomiin hylkää omia unelmiasi perheestä =)- tyhmätyttönenolen
Kiitos. Viestisi oli rohkaiseva. Tiedän että on väärin vaatia lupausta lapsista lähivuosille. Tuntuu vain, etten kestä epätietoista oloa. Tuntuu että rakkauteni tähden, vain minä joudun joustamaan ja odottamaan. Että minä uhraudun, ja mieheni ei tee mitään uhrauksia. Hän vain on ja odottelee rauhassa kypsymistään. Sitten joskus kolmekymppisenä hän ilmoittaa olevansa valmis ja perustamme perheen. Miksi minun pitää pomppia hänen tahtonsa mukaan, tehdä hänen ajallaan suuret päätökset ja joustaa yksin omasta ajastani ottaen kaikki riskit siitä etten vanhemmalla iällä saakkaan lapsia, sekä raskaus on silloin rankempi ja vaarallisempi. Ehkä ajattelen itsekkäästi, mutta miksi mä joudun yksin uhrautua. Se on jotenkin mielestäni väärin.
Alkuaikoina koitin pitää mieheni vain ystävänäni, kieltäydyin treffipyynnöistä ja välttelin kaikintavoin. Ajattelin että ei hän ole kuitenkaan tarpeeksi "kypsä" suhteeseen kanssani, sillätiesin jo silloin että haluan kovasti lapsia. Sanoin sen hänellekkin että "ymmärrätkö, olen sua 5 vuotta vanhempi ja mulla on erilaiset tavoitteet ehkä tulevaisuuden suhteen" Mutta hän sanoi että hän uskoo että ne on samanlaiset. Jotenkin ymmärsin saaneeni epäsuoraan kysymykseeni vastauksen että hän on valmis nuorempana lähteä rakentamaan perhettä. Enkä sitä tietenkään uskaltanut suoraan heti alussa kysyäkkään.
En ymmärrä mitä mieheni ajatteli kun lähti suhteeseen kanssani. - välissä
tyhmätyttönenolen kirjoitti:
Kiitos. Viestisi oli rohkaiseva. Tiedän että on väärin vaatia lupausta lapsista lähivuosille. Tuntuu vain, etten kestä epätietoista oloa. Tuntuu että rakkauteni tähden, vain minä joudun joustamaan ja odottamaan. Että minä uhraudun, ja mieheni ei tee mitään uhrauksia. Hän vain on ja odottelee rauhassa kypsymistään. Sitten joskus kolmekymppisenä hän ilmoittaa olevansa valmis ja perustamme perheen. Miksi minun pitää pomppia hänen tahtonsa mukaan, tehdä hänen ajallaan suuret päätökset ja joustaa yksin omasta ajastani ottaen kaikki riskit siitä etten vanhemmalla iällä saakkaan lapsia, sekä raskaus on silloin rankempi ja vaarallisempi. Ehkä ajattelen itsekkäästi, mutta miksi mä joudun yksin uhrautua. Se on jotenkin mielestäni väärin.
Alkuaikoina koitin pitää mieheni vain ystävänäni, kieltäydyin treffipyynnöistä ja välttelin kaikintavoin. Ajattelin että ei hän ole kuitenkaan tarpeeksi "kypsä" suhteeseen kanssani, sillätiesin jo silloin että haluan kovasti lapsia. Sanoin sen hänellekkin että "ymmärrätkö, olen sua 5 vuotta vanhempi ja mulla on erilaiset tavoitteet ehkä tulevaisuuden suhteen" Mutta hän sanoi että hän uskoo että ne on samanlaiset. Jotenkin ymmärsin saaneeni epäsuoraan kysymykseeni vastauksen että hän on valmis nuorempana lähteä rakentamaan perhettä. Enkä sitä tietenkään uskaltanut suoraan heti alussa kysyäkkään.
En ymmärrä mitä mieheni ajatteli kun lähti suhteeseen kanssani.mutta kai itsekin otit riskin kun aloitit suhteen nuoremman kanssa että hän ehkä ei ole valmis vielä perustamaan perhettä? tuo ikä miehillä sekä naisilla on vielä itsensä hakemista ja suurella osalla miehistä on periaate että nuoruutta ei saa heittää hukkaan tekemällä lapsia( itse en kyllä noin ajattele) mutta näin se vaan on. enkä halua mitenkään mustamaalata ketään mutta tiedän liian monta pariskuntaa jotka ovat tehneet lapsia nuorena ja leikkineet perhettä muutaman vuoden kunnes miehet ovat huomanneet että haluavat menetyt villit vuodet takaisin ja jättävät vaimon ja lapset. oletko siis valmis tähänkään että jäisit yh:ksi?
- ...
tyhmätyttönenolen kirjoitti:
Kiitos. Viestisi oli rohkaiseva. Tiedän että on väärin vaatia lupausta lapsista lähivuosille. Tuntuu vain, etten kestä epätietoista oloa. Tuntuu että rakkauteni tähden, vain minä joudun joustamaan ja odottamaan. Että minä uhraudun, ja mieheni ei tee mitään uhrauksia. Hän vain on ja odottelee rauhassa kypsymistään. Sitten joskus kolmekymppisenä hän ilmoittaa olevansa valmis ja perustamme perheen. Miksi minun pitää pomppia hänen tahtonsa mukaan, tehdä hänen ajallaan suuret päätökset ja joustaa yksin omasta ajastani ottaen kaikki riskit siitä etten vanhemmalla iällä saakkaan lapsia, sekä raskaus on silloin rankempi ja vaarallisempi. Ehkä ajattelen itsekkäästi, mutta miksi mä joudun yksin uhrautua. Se on jotenkin mielestäni väärin.
Alkuaikoina koitin pitää mieheni vain ystävänäni, kieltäydyin treffipyynnöistä ja välttelin kaikintavoin. Ajattelin että ei hän ole kuitenkaan tarpeeksi "kypsä" suhteeseen kanssani, sillätiesin jo silloin että haluan kovasti lapsia. Sanoin sen hänellekkin että "ymmärrätkö, olen sua 5 vuotta vanhempi ja mulla on erilaiset tavoitteet ehkä tulevaisuuden suhteen" Mutta hän sanoi että hän uskoo että ne on samanlaiset. Jotenkin ymmärsin saaneeni epäsuoraan kysymykseeni vastauksen että hän on valmis nuorempana lähteä rakentamaan perhettä. Enkä sitä tietenkään uskaltanut suoraan heti alussa kysyäkkään.
En ymmärrä mitä mieheni ajatteli kun lähti suhteeseen kanssani."Tuntuu että rakkauteni tähden, vain minä joudun joustamaan ja odottamaan."
-Tarkoitatko tuolla vain tätä vauva asiaa vai kaikkia muitakin asioita?
"Hän vain on ja odottelee rauhassa kypsymistään."
-Hm, eikö tuo ole kerrassaan hieno homma?! :o Kyllä niitä ihmisiä on aivan liikaa jotka suinpäin syöksyvät asioihin joihin ei kuitenkaan rahkeet riitä niin henkisellä kuin muullakaan tasolla.
"Sitten joskus kolmekymppisenä hän ilmoittaa olevansa valmis ja perustamme perheen."
-Mistä tiedät että siihen menisi vielä 10 vuotta? Ja vaikka menisikin, niin ette ole kumpikaan liian vanhoja lapsen hankinnalle.
"Miksi minun pitää pomppia hänen tahtonsa mukaan, tehdä hänen ajallaan suuret päätökset"
-Siksi että lapsen hankinta on niin iso juttu, että siihen täytyy olla molempien valmiita! Toisen mieliksi ei kannata tässä asiassa tehdä. Mietipä että olisit miehesi tilanteessa. Et haluaisi lasta vaan miehesi painostaisi sinua. Tekisitkö lapsen vain sen takia? Noh, ehkä tekisit, mutta olisiko se oikein lasta kohtaan? Tiedän paljon tämmöisiä pareja joissa toinen ei halua lasta mutta tekee sen toisen mieliksi. Jälki ei ole koskaan ollut hyvää sellaisessa parisuhteessa.
"Ehkä ajattelen itsekkäästi, mutta miksi mä joudun yksin uhrautua."
-Et ehkä ole itsekäs vaan lapsellinen. Näet hänen halunsa kypsyä negatiivisena asiana ja koet että odottelu on sitä että SINÄ uhraudut. Et huomaa että jos teette nyt lapset, niin se onkin HÄN joka silloin uhrautuu. Kolikolla on aina 2 puolta.
"Jotenkin ymmärsin saaneeni epäsuoraan kysymykseeni vastauksen että hän on valmis nuorempana lähteä rakentamaan perhettä."
-Ja tämä oli sinun tulkintasi hänen vastaukselleen, joka siis saattaa olla kaukaakin haettu. Tuli sellainen olo ettette kuitenkaan puhuneet siitä asiasta sen syvällisemmin.
"Enkä sitä tietenkään uskaltanut suoraan heti alussa kysyäkkään."
-Noin juuri ajattelinkin...
"En ymmärrä mitä mieheni ajatteli kun lähti suhteeseen kanssani."
-Varmaan sen takia että oli kovin ihastunut sinuun? Eikö se ole yleensä se syy. Tuskin hänellä oli päälimmäisenä asiana perheen perustaminen :)
- ...
Olen samaa mieltä kuin eka vastaaja. Sinulla on kaikin puolin ihana mies, väin ymmärrän? Ok, kannattaako häntä heittää pois vain sen takia ettei vielä tuossa iässä tiedä haluaako lapsia ja koska?! Minä olen 29, kohta 30 eikä minulla ja miehelläni ole vielä lapsia. Tiedoksesi että voit turvallisesti hankkia ensimmäisen lapsen aina ikävuoteen 40 jos olet terve. Eli mikään kiire sillä asialla ei ole. Jos vaihdat miehesi johonkin joka haluaa lasta, mistä tiedät että hän on yhtä muuten hyvä kuin tämä nykyinen? Mielestäni on tärkeämpää kysyä haluaako miehesi koskaan lasta, ei se että koska. Jos sinulle lapsen saanti on pakko(mielle) mutta miehesi ei missään tapauksessa halua koskaan lasta, niin tästä tulee ongelma ja silloin ehdotan eroa. Mutta jos lapsen saanti on sinulle sellainen neutraali asia, samoin miehellesi niin sitten homma varmasti toimii. Minä ja mieheni tiputaan tässä kategoriassa tuohon viimeiseen kohtaan. Olemme molemmat jo alussa puhuneet että lapsen hankinta ei ole kummallekaan mikään pakkomielle, mutta lapsi voisi olla kuitenkin ihana juttu myös. Eli jos sellainen saa alun minussa niin lapsi on silloin tervetullut. Mutta siis edelleenkään emme ole lapsia tässä vartavasten tekemässä.
- sinun...
kannattanut jo heti alkuvaiheessa miettiä asioita..? Ei kai se miehen vika ole, että hän on sinua noinkin paljon nuorempi..? Sanon "noinkin paljon", koska ihmisen ollessa 20 v se tuntuu enemmän kuin jos ikää olisi 10 v enemmän. Et ole kyllä laisinkaan kohtuullinen, jos tässä ja nyt "vaadit" poikaystävältäsi vastausta lastenhankkimistivauksiin ym! Mitä sinä loppujen lopuksi haluat?! Elämän rakastamasi miehen kanssa vai ajatella, mitä muut sanovat, kun sinulla ei ole tietyssä iässä lapsia? Sen verran heikoilla jäillä tässä liikut, että jos haluat suhteesi säilyttää, ole varovainen sanoissasi - et olisi ensimmäinen, joka jatkuvalla jankuttamisella pilaa hyvän suhteen! Anna nyt ajan kulua, kyllä se lapsiperheellisen elämä siellä teitäkin odottaa! Kysymys ei ole joustamisesta lastenteon suhteen - vaan kypsymisestä vanhemmuuteen!
- xxx'
En kyl ymmärrä, miten mies voi haluta ottaa itseään vanhemman naisen... Tai toisinpäin.. ja ku sitä eroa on noin paljo, niin täytyyhän se ny käsittää että painoarvot eri asioissa on pikkuusen eri kohdilla. Ja tuosta lapsensaannista.. Alat nyt olla jo takarajamailla ekan lapsen saannissa mun mielestä.. Varsinki jos ensisynnyttäjä on about 30 niin hyi h*lvetti! Nyt äkkiä lasta tekeen ettet ihan muoriks kerkee. Tai oo sit tekemättä. Kunnon miehen ei pitäs sotkeentuu vanhaan lihaan( =vanhempaan naiseen).
- mitäs...
sinä horiset???
Viisi vuotta on sinusta suuri ikäero? Hah.
25-vuotias on ensisynnyttäjänä "takarajana"? Hah.
Ja tuo viimeinen lause kruunaa kyllä kaiken: "Kunnon miehen ei pitäs sotkeentuu vanhaan lihaan ( =vanhempaan naiseen)."
Kerropas, mistä kaiken tämän "viisauden" ammennat?
Aloittajalle: 20-vuotias on usein sen verran raakile ihmisenä, ettei välttämättä osaa sanoa juuta eikä jaata lapsenhankkimiskysymykseen. Huom. eivät kaikki, mutta poikaystäväsi varmaankin vaatii enemmän aikaa ajatukseen tottuakseen. Mieti sinä sillä aikaa, rakastatko poikaystävääsi niin paljon, että olet valmis jokusen vuoden odottamaan. Näissä asioissa kun ei painostaminen tai hosuminen tuota välttämättä toivottua lopputulosta. Poikaystäväsi ei kaiketi ole kuitenkaan sanonut, ettei ikinä halua lapsia? - xxx'
mitäs... kirjoitti:
sinä horiset???
Viisi vuotta on sinusta suuri ikäero? Hah.
25-vuotias on ensisynnyttäjänä "takarajana"? Hah.
Ja tuo viimeinen lause kruunaa kyllä kaiken: "Kunnon miehen ei pitäs sotkeentuu vanhaan lihaan ( =vanhempaan naiseen)."
Kerropas, mistä kaiken tämän "viisauden" ammennat?
Aloittajalle: 20-vuotias on usein sen verran raakile ihmisenä, ettei välttämättä osaa sanoa juuta eikä jaata lapsenhankkimiskysymykseen. Huom. eivät kaikki, mutta poikaystäväsi varmaankin vaatii enemmän aikaa ajatukseen tottuakseen. Mieti sinä sillä aikaa, rakastatko poikaystävääsi niin paljon, että olet valmis jokusen vuoden odottamaan. Näissä asioissa kun ei painostaminen tai hosuminen tuota välttämättä toivottua lopputulosta. Poikaystäväsi ei kaiketi ole kuitenkaan sanonut, ettei ikinä halua lapsia?Kerronpas, etten ammenna mitään mistään ainakaa täs asias. Nää on vain mun mielipiteitä.
- wefefgdfgf
...mitenkään luvata etukäteen, milloin on valmis johonkin! Se on sama kuin kysyisit 13-vuotiaalta tytöltä, onko hän 16-vuotiaana valmis seksiin. Ei tyttö voi sitä silloin tietää, eikä todellakaan ainakaan luvata.
Älä painosta miestä lasten hankintaan, sillä kukaan lapsi ei ansaitse perhettä, jossa kaikki kotona asuvat vanhemmat eivät ole halunneet ja toivoneet häntä. Isäksi painostettu on aina huono isä. Kyse ei ole sinusta ja sinun tarpeistasi, vaan lapsesta. Eli jos sinulla on kiire, varminta on jättää mies ja lähteä etsimään jo valmiiksi sitoutumiskykyistä miestä jossa on isämateriaalia lapselle. Toinen vaihtoehto on odottaa painostamatta, milloin mies on oikeasti valmis. Tämä saattaa tapahtua ennemmin kuin osaat odottaakaan, mutta painostus saa ihmisissä aina aikaan vastarintareaktion ja ahdistuksen. Sillä siis ampuisit vain itseäsi jalkaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h603649- 443605
Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062831Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv512559Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.541973Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151629Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p211539- 321493
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1061317- 1801251